1. Mikä on Cogema
Cogema (Compagnie génerále des Matières nuclèaires) kuuluu Areva-Framatome konserniin, joka on maailman johtava siviiliydinvoima yritys ja juuri sama yhtiö, joka parhaillaan rakentaa Suomessa maailman suurinta ydinreaktoria Olkiluoto III.
CEA (Commisariat à l´Energie atomique) perusti Cogeman 1976 kaupalliseksi yhtiöksi. Kenraali de Gaulle perusti CEA:n vuonna 1945. CEA on julkinen laitos ja suoraan valtion johdon alainen. Sen rahoitus perustuu salaiseen budjettiin, joka on parlamentaarisen kontrollin ulottumattomissa. Nykyään CEA on suoraan pääministerin alaisuudessa. CEAn sisällä ydinteknologian sotilaallisesta kehittämisestä vastaa DAM (Direction des Applications militaires, sotilaallisten sovellutusten virasto). Vuonna 1999 Cogeman budjetti oli yli 18 miljardia frangia. Rahoista 40% käytettiin erilaisiin maanpuolustusohjelmiin.
Cogema hallitsee koko ydinpolttoainesektorin uraaninlouhinnasta aina käytetyn ydinpolttoaineen käsittelyyn asti. Cogema toimittaa ydinmateriaalia EDF:lle (Electricitè de France) ja ulkomaalaisille sähköyhtiöille. EDF on julkinen valtionyhtiö, jolla on yli satatuhatta työntekijää.
Cogema hankkii uraania kaivoksistaan ympäri maailman, Nigerissä, Kanadassa, USA:ssa, Australiassa, Kazakhstanissa ja Mongoliassa sekä siviili- ja sotilaallisista varastoista.
2. Yleistä uraanikaivostoiminnasta Ranskassa
Kaikki Ranskassa sijaitsevat uraanikaivokset on suljettu, ainutkaan ei enää ole toiminnassa. Viimeinen suljettiin vuonna 2001.
Ranska kuitenkin tarvitsee jatkuvasti noin 10 000 tonnia uraania vuodessa. Puolen vuosisadan aikana louhittiin Ranskassa 53 miljoonaa tonnia malmia, josta tuotettiin 76 000 tonnia jalostettua uraania. Maa on kuin suuri reikäjuusto, jonka reiät ovat täynnä radioaktiivisia louhinta- ja jalostusjätteitä. Radioaktiivisia jätteitä on 1200 paikassa. Ainutkaan kunta ei tahdo käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikkaa omalle alueelleen.
Puolet ranskalaisesta uraanista on louhittu Limousinen maakunnan luoteisosasta, Haute-Viennestä, jossa on noin 50 suljettua uraanikaivosta. Tämä Massif Centralen alue on kallioista vuoristomaisemaa havumetsineen, jokineen ja puroineen. Alue oli harvaan asuttua, pääelinkeinoina karjanhoito, maanviljely ja kalastus. Aluetta pidettiin taloudellisesti takapajuisena kehitysalueena.
Juuri Cogema on käyttänyt sataprosenttisesti alueen hyväkseen, muutamassa tapauksessa yhdessä paikallisen yrityksen (SIMO) kanssa.
3. Kaivostoiminta on aikaansaanut huomattavia määriä radioaktiivisesti säteileviä jätteitä
Kaivostoiminta on jättänyt jälkeensä suuria määriä radioaktiivista jäteainesta sekä suuria kivenlohkareita, jotka on jätetty murskaamatta niiden liian alhaisen uraanipitoisuuden takia . Nämä lohkareet ovat kuitenkin paljon radioaktiivisempia kuin tavallinen kallioperä.
Jäteainesta (residus) on myös murskattu kiviaines sen jälkeen, kun uraani on erotettu siitä. Louhinnassa malmi jauhetaan hiekaksi, jonka sisältämästä uraanista saadaan 20-25% talteen. Loput 75 - 80% uraanista jää jätehiekkamassoihin. Alun perin uraani on ollut lujasti sitoutuneena malmiin, mutta kun se murskataan uraani muuttuu liikkuvammaksi. Radonkaasu vapautuu, hienot hiekanjyvät ja pöly leviävät tuulen mukana, sadevedet huuhtovat aineksia ja ne leviävät helposti rikotun maankuoren lävitse. Alueen väestön riski joutua säteilylle alttiiksi on paljon suurempi kuin tilanteessa ennen uraanikaivostoiminnan aloittamista.
CRIIRAD’n (radioaktiivisuuden riippumaton tutkimus- ja tiedotusjärjestö) tutkimukset 1994 ovat osoittaneet, että jäteaineitten radioaktiivisuus on usein ylittänyt 100 000 Bq/kg, mikä on raja-arvo muille kuin luonnonaineille. Aineita on tuolloin siis käsiteltävä ja valvottava radioaktiivisena jätteenä. Useissa otetuissa näytteissä oli monen miljoonan Becquerelin pitoisuuksia. On tärkeää, että tämänkaltainen jäte käsitellään erityisen huolellisesti, koska on kyse terveydelle äärimmäisen vaarallisista radioaktiivisista aineista. Jätteissä esiintyy yhdeksää radionukleidia, jotka kuuluvat kaikkein eniten säteilevien ja myrkyllisten radiotoksisten aineiden luokkaan (luokka I).
Crouzilleen, Limousineen on tuotu ydinjätteitä muilta seuduilta. 1960-luvulta alkaen on alueen väestö kiinnittänyt viranomaisten huomiota mm. vesistöjen saastumiseen ja radioaktiiviseen pölyyn, jota kuljetukset saavat aikaan. Lisäksi asukkaat ovat ilmoittaneet yöllisistä jätekuljetuksista, määrittelemättömien ydinjätteiden hautaamisesta vanhoihin kaivoksiin sekä monenlaisten jätteiden maahan kaivamisesta. Todisteita tästä on Thierry Lamiraudin dokumenttielokuvassa ”Uranium en Limousin” (1993).
4. Cogema lupaa – todellisuus on toinen
CRIIRAD on raportoinut että useissa tapauksissa Cogeman ilmoitukset radioaktiivisesta säteilystä eivät ole yhtäpitäviä riippumattomien tutkimusten kanssa. Kaivosyhtiö on esitellyt koetuloksia ”steriileinä”, säteilyarvoltaan alle 4000 Bq/kg, kun todellisuudessa kyse on ollut ydinjätteistä joitten radioaktiivisuus on useita miljoonia Bq/kg.
Lupaa näytteiden ottamiseksi uraanikaivosalueilta on ollut lähes mahdotonta saada, joten kielletyistä ydinjätteistä on ollut erittäin vaikeata saada täyttä selvyyttä.
Cogeman lupauksien vastaisesti uraaninjalostus ei ole auttanut alueen taloudellista kehitystä. Taloudellinen lopputulos on pitkällä tähtäimellä negatiivinen siksi, että miljoonia tonneja uraanikaivausjätteitä lepää alueella raskaana taakkana.
5. Uraaninlouhinnan loputtua ympäristö on tuhoutunutta
Kaivosyhtiö vakuuttaa, että louhinnan jälkeen luonto palautetaan alkuperäiseen tilaansa. Ongelma on kuitenkin radioaktiivisen aineen pitkä säteilyaika. Limousinessa on kaikkein vaarallisimman luokan radioaktiivista jätettä haudattu maahan äärimmäisen välinpitämättömästi. Ongelman hoitaminen on jätetty siis tuleville sukupolville.
Yksi huolestuttavimmista kysymyksistä kuuluu: Kuinka tiedot saastuneiden alueiden sijainnista ja laadusta tulevat säilymään tuleville sukupolville? Kuinka kaikissa mahdollisissa tulevaisuuden tilanteissa pystytään varmistamaan, että tiedot saastuneista alueista säilyvät? Mitä tapahtuisi, jos viranomaisten ylläpitämiä rekistereitä tuhoutuisi?
Kaivosyhtiöt pyrkivät kyllä maisemoimaan lakkauttamansa kaivosalueet peittämällä louhoksia maa-aineksella ja istuttamalla metsää, mutta samalla ne lisäävät näiden edelleen säteilevien alueiden unhoon jäämisen riskiä. Tällainen jälkien kestämätön meikkaaminen voi jopa pahentaa tilannetta.
6. Ydinjäteaineksen varastointi on heikkoa
Säteilyturvan ei voida katsoa olevan hallinnassa lakkautetuilla kaivosalueilla pelkästään toteamalla, että säteily kyllä vähenee ajan myötä. Alueille jää aina myös ensimmäisen luokan säteilevää ainesta, jonka pääsyä vesistöihin ja pohjavesiin ei voida luotettavasti estää.
Esimerkiksi Cogema-yhtiö on eräässä raportissaan ilmoittanut, että heidän Crouzillen kaivosalueellaan Limousinessa on varastoituna 20 miljoonaa tonnia radioaktiivista jätettä. Lisäksi noin 6 miljoonaa tonnia jätettä on läjitetty vanhaan avolouhokseen Bessinessä. Kyseisten varastojen kokonaissäteilyn arvioidaan (CRIIRAD) olevan 70 000 Curieta, mikä ylittää 70-kertaisesti kaikkein vaarallisimmaksi säteilyluokitellun ydinjätevaraston raja-arvon. (Installations Nucléaires de Base, INS-luokan raja-arvo on 1000 Curieta). Tämän luokan varastojen olisi oltava huolellisesti valvottuja. Lisäksi 8 miljoonaa tonnia jätettä on varastoituna uraanikentällä Bellezanessa, ja sen säteilyn arvioidaan olevan 8 000 Curieta.
Raja-arvojen ylittymisestä huolimatta viranomaiset eivät ole asettaneet yhdellekään näistä edellä mainituista varastoalueista INB-statusta. Näissä tapauksissa jalostusjätettä ei ole virallisesti luokiteltu radioaktiiviseksi jäteainekseksi. Myöskään ei ole ryhdytty toimenpiteisiin jätekasojen edelleenkäsittelemiseksi. Radioaktiivinen jätehiekka on vain kasattuna valtaviksi vuoriksi, joista tuuli levittää ympäristöön radioaktiivista pölyä ja radonkaasua.
Uraanin louhinnassa syntynyttä radioaktiivista jätettä on myös kaadettu vanhoihin avolouhoksiin. Esimerkiksi Bellezanen suljetulla kaivoksella on jätelietettä varastoitu avolouhokseen, mistä sitä on valunut myös louhoksen alla kulkeviin kaivoskuiluihin ja sitä kautta pohjaveteen. Jätettä on kaadettu myös sellaisenaan maanalaisiin kaivoskuiluihin.
Varastointialueiden ympäristöstä otetuista vesinäytteistä on voitu todeta, että jätekumpujen läpi suodattuessaan sadevesi on tullut radioaktiiviseksi ja levinnyt laajalle ympäristöön.
Kun uraanikaivos on käytössä, voidaan louhokseen kertyvä vesi käsitellä ja pumpata pois hallitusti ilman säteilyriskiä. Mutta kun kaivostoiminta loppuu, kuilut alkavat täyttyä radioaktiivisella vedellä, joka saastuttaa myös ympäristön pohjavesiä.
Lakkautetuilla uraanikaivosalueilla ei ole tehty mitään pohjavesien suojaamiseksi edes lyhyellä tähtäimellä. Ehkä tehtävä on niin mahdoton, että mieluummin suljetaan silmät mahdollisilta saastumisen aiheuttamilta seurauksilta. Uraanikaivostoiminnassa syntyvä radioaktiivinen jäteaines muuttuu vaarattomaksi vasta satojen vuosituhansien kuluessa. Esimerkiksi thorium-230:n puoliintumisaika on 75 000 vuotta ja uraani-238:n 4,5 miljardia vuotta.
7. Cogema oikeuden edessä
Cogema oli syytettynä 24.6.2005 Limoges’in tuomioistuimessa Ranskassa. Yhtiötä syytettiin pohjavesien ja vesistöjen pilaamisesta, sillä se oli huolimattomasti varastoinut valtavia määriä ydinjätettä Limousinen alueella. Tieteellisistä näytöistä huolimatta yhtiö vapautettiin syytteistä. Taistelu tulee kuitenkin jatkumaan ylemmissä oikeusasteissa.
Muun muassa CRIIRAD - järjestö on puolueettomia ympäristötutkimuksia tekemällä auttanut paikallista yhdistystä ”Sources et Rivières du Limousin” todistusmateriaalin hankkimisessa. Cogema-yhtiön saaminen viimein oikeuden eteen on ollut monivuotisen ponnistelun tulos.
CRIIRAD:in mukaan tapahtui ”lain- ja oikeuden väärinkäyttö, kun Cogema-yhtiö vapautettiin syytteistä. Yhtiö itse hoiti kaivosalueen valvonnan sekä jälkihoidon raportoinnin, mistä säteily- ja jäteviranomaisilla ei ollut huomautettavaa.
8. Entinen siirtomaavalta Ranska ja Cogema Nigerissä
Kaivosyhtiö Cogema on hyödyntänyt uraaniesiintymiä Nigerissä kahden sikäläisen valtionyhtiön välityksellä 30 vuoden ajan. Kaivosyhtiö Somair omistaa avolouhoksen ja Cominakin kaivoksen. Cogema on tuonut Nigeristä noin 100 000 tonnia jalostettua uraania Ranskaan.
Vuonna 2001 nigeriläisten kaivosyhtiöiden työntekijät perustivat ”OGN Aghirinman” – järjestön. Järjestön puheenjohtaja Almoustapha Alhacen kertoo:
”Aloimme pohtia, voisivatko lukuisat väestöä vaivaavat sairaudet ja ympäristön ilmiöt johtua uraanilouhoksista. Vaikka väestölle ei ollut lainkaan tiedotettu säteilyn vaaroista, he tiesivät syyn olevan säteilyssä. Työntekijöitä kuoli omituisiin sairauksiin ja monet kärsivät kohonneesta verenpaineesta, jatkuvasta päänsärystä sekä iho- ja silmäsairauksista yhtiöiden koko 35-vuotisen toiminnan aikana. Sairaita ihmisiä ei koskaan diagnostisoitu lääketieteellisesti.
Jotkut työntekijät saattoivat varastaa kaivoksilta radioaktiivista metalliromua, jota käyttivät sitten talojensa rakennusmateriaalina ja valmistivat niistä jopa työkaluja ja keittiövälineitä. Ennen niin runsas ja monipuolinen luonto metsineen ja niittyineen on täysin hävinnyt kaivosten ympäristöstä. Kaivosten haitallinen vaikutus ympäristöönsä on ilmiselvää. Aikaisemmin hankimme polttopuumme 10 km:n päästä kaivoksista, mutta nyt ne pitää hakea 300 km:n päästä. Strutsit ja antiloopit ovat kaikonneet yhtä kauas. Väki ja etenkin naiset joutuvat hakiessaan puhdasta vettä tai laidunta samoamaan hyvinkin kauas.”
Almoustapha Alhacen laati kirjelmän 1.-2.4.2005 Lyonissa pidettyyn kansainväliseen seminaariin ”Kuinka suojella väestöä radioaktiiviselta saastumiselta”. Hän ei itse päässyt osallistumaan seminaariin, koska kaivosyhtiö, hänen työnantajansa, ei myöntänyt hänelle työstä vapautusta matkan ajaksi. Hän kirjoitti mm. seuraavaa:
”Kuten ehkä tiedätte, kotimaani Nigeri on maailman kolmanneksi suurin uraanin tuottaja ja siellä on maailman suurin uraanikaivos. Kaikesta tästä huolimatta se on samalla maailman köyhin valtio. Arliten kaivospaikkakunta elää alentavassa kurjuudessa siitä huolimatta, että siellä on 35 vuotta kaivettu rikkauksia maan alta. Alueen väestö kärsii lukutaidottomuudesta, ammattitaidottomuudesta, sairauksista, työttömyydestä, syrjäytymisestä sekä äärimmäisestä köyhyydestä . . .”
Kansainvälinen ammattiliittojen keskusjärjestö (ICFTU, International Confederation of Free Trade Unions) raportoi vuoden 2000 vuosikertomuksessaan, kuinka 14 työntekijää Nigerin Niamey’ssä pidätettiin 12 kuukaudeksi, koska he osallistuivat ammattiyhdistystoimintaan. Koko pidätysajan he olivat ilman palkkaa ja täysin eristettyinä perheistään.
Cogema (Compagnie génerále des Matières nuclèaires) kuuluu Areva-Framatome konserniin, joka on maailman johtava siviiliydinvoima yritys ja juuri sama yhtiö, joka parhaillaan rakentaa Suomessa maailman suurinta ydinreaktoria Olkiluoto III.
CEA (Commisariat à l´Energie atomique) perusti Cogeman 1976 kaupalliseksi yhtiöksi. Kenraali de Gaulle perusti CEA:n vuonna 1945. CEA on julkinen laitos ja suoraan valtion johdon alainen. Sen rahoitus perustuu salaiseen budjettiin, joka on parlamentaarisen kontrollin ulottumattomissa. Nykyään CEA on suoraan pääministerin alaisuudessa. CEAn sisällä ydinteknologian sotilaallisesta kehittämisestä vastaa DAM (Direction des Applications militaires, sotilaallisten sovellutusten virasto). Vuonna 1999 Cogeman budjetti oli yli 18 miljardia frangia. Rahoista 40% käytettiin erilaisiin maanpuolustusohjelmiin.
Cogema hallitsee koko ydinpolttoainesektorin uraaninlouhinnasta aina käytetyn ydinpolttoaineen käsittelyyn asti. Cogema toimittaa ydinmateriaalia EDF:lle (Electricitè de France) ja ulkomaalaisille sähköyhtiöille. EDF on julkinen valtionyhtiö, jolla on yli satatuhatta työntekijää.
Cogema hankkii uraania kaivoksistaan ympäri maailman, Nigerissä, Kanadassa, USA:ssa, Australiassa, Kazakhstanissa ja Mongoliassa sekä siviili- ja sotilaallisista varastoista.
2. Yleistä uraanikaivostoiminnasta Ranskassa
Kaikki Ranskassa sijaitsevat uraanikaivokset on suljettu, ainutkaan ei enää ole toiminnassa. Viimeinen suljettiin vuonna 2001.
Ranska kuitenkin tarvitsee jatkuvasti noin 10 000 tonnia uraania vuodessa. Puolen vuosisadan aikana louhittiin Ranskassa 53 miljoonaa tonnia malmia, josta tuotettiin 76 000 tonnia jalostettua uraania. Maa on kuin suuri reikäjuusto, jonka reiät ovat täynnä radioaktiivisia louhinta- ja jalostusjätteitä. Radioaktiivisia jätteitä on 1200 paikassa. Ainutkaan kunta ei tahdo käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikkaa omalle alueelleen.
Puolet ranskalaisesta uraanista on louhittu Limousinen maakunnan luoteisosasta, Haute-Viennestä, jossa on noin 50 suljettua uraanikaivosta. Tämä Massif Centralen alue on kallioista vuoristomaisemaa havumetsineen, jokineen ja puroineen. Alue oli harvaan asuttua, pääelinkeinoina karjanhoito, maanviljely ja kalastus. Aluetta pidettiin taloudellisesti takapajuisena kehitysalueena.
Juuri Cogema on käyttänyt sataprosenttisesti alueen hyväkseen, muutamassa tapauksessa yhdessä paikallisen yrityksen (SIMO) kanssa.
3. Kaivostoiminta on aikaansaanut huomattavia määriä radioaktiivisesti säteileviä jätteitä
Kaivostoiminta on jättänyt jälkeensä suuria määriä radioaktiivista jäteainesta sekä suuria kivenlohkareita, jotka on jätetty murskaamatta niiden liian alhaisen uraanipitoisuuden takia . Nämä lohkareet ovat kuitenkin paljon radioaktiivisempia kuin tavallinen kallioperä.
Jäteainesta (residus) on myös murskattu kiviaines sen jälkeen, kun uraani on erotettu siitä. Louhinnassa malmi jauhetaan hiekaksi, jonka sisältämästä uraanista saadaan 20-25% talteen. Loput 75 - 80% uraanista jää jätehiekkamassoihin. Alun perin uraani on ollut lujasti sitoutuneena malmiin, mutta kun se murskataan uraani muuttuu liikkuvammaksi. Radonkaasu vapautuu, hienot hiekanjyvät ja pöly leviävät tuulen mukana, sadevedet huuhtovat aineksia ja ne leviävät helposti rikotun maankuoren lävitse. Alueen väestön riski joutua säteilylle alttiiksi on paljon suurempi kuin tilanteessa ennen uraanikaivostoiminnan aloittamista.
CRIIRAD’n (radioaktiivisuuden riippumaton tutkimus- ja tiedotusjärjestö) tutkimukset 1994 ovat osoittaneet, että jäteaineitten radioaktiivisuus on usein ylittänyt 100 000 Bq/kg, mikä on raja-arvo muille kuin luonnonaineille. Aineita on tuolloin siis käsiteltävä ja valvottava radioaktiivisena jätteenä. Useissa otetuissa näytteissä oli monen miljoonan Becquerelin pitoisuuksia. On tärkeää, että tämänkaltainen jäte käsitellään erityisen huolellisesti, koska on kyse terveydelle äärimmäisen vaarallisista radioaktiivisista aineista. Jätteissä esiintyy yhdeksää radionukleidia, jotka kuuluvat kaikkein eniten säteilevien ja myrkyllisten radiotoksisten aineiden luokkaan (luokka I).
Crouzilleen, Limousineen on tuotu ydinjätteitä muilta seuduilta. 1960-luvulta alkaen on alueen väestö kiinnittänyt viranomaisten huomiota mm. vesistöjen saastumiseen ja radioaktiiviseen pölyyn, jota kuljetukset saavat aikaan. Lisäksi asukkaat ovat ilmoittaneet yöllisistä jätekuljetuksista, määrittelemättömien ydinjätteiden hautaamisesta vanhoihin kaivoksiin sekä monenlaisten jätteiden maahan kaivamisesta. Todisteita tästä on Thierry Lamiraudin dokumenttielokuvassa ”Uranium en Limousin” (1993).
4. Cogema lupaa – todellisuus on toinen
CRIIRAD on raportoinut että useissa tapauksissa Cogeman ilmoitukset radioaktiivisesta säteilystä eivät ole yhtäpitäviä riippumattomien tutkimusten kanssa. Kaivosyhtiö on esitellyt koetuloksia ”steriileinä”, säteilyarvoltaan alle 4000 Bq/kg, kun todellisuudessa kyse on ollut ydinjätteistä joitten radioaktiivisuus on useita miljoonia Bq/kg.
Lupaa näytteiden ottamiseksi uraanikaivosalueilta on ollut lähes mahdotonta saada, joten kielletyistä ydinjätteistä on ollut erittäin vaikeata saada täyttä selvyyttä.
Cogeman lupauksien vastaisesti uraaninjalostus ei ole auttanut alueen taloudellista kehitystä. Taloudellinen lopputulos on pitkällä tähtäimellä negatiivinen siksi, että miljoonia tonneja uraanikaivausjätteitä lepää alueella raskaana taakkana.
5. Uraaninlouhinnan loputtua ympäristö on tuhoutunutta
Kaivosyhtiö vakuuttaa, että louhinnan jälkeen luonto palautetaan alkuperäiseen tilaansa. Ongelma on kuitenkin radioaktiivisen aineen pitkä säteilyaika. Limousinessa on kaikkein vaarallisimman luokan radioaktiivista jätettä haudattu maahan äärimmäisen välinpitämättömästi. Ongelman hoitaminen on jätetty siis tuleville sukupolville.
Yksi huolestuttavimmista kysymyksistä kuuluu: Kuinka tiedot saastuneiden alueiden sijainnista ja laadusta tulevat säilymään tuleville sukupolville? Kuinka kaikissa mahdollisissa tulevaisuuden tilanteissa pystytään varmistamaan, että tiedot saastuneista alueista säilyvät? Mitä tapahtuisi, jos viranomaisten ylläpitämiä rekistereitä tuhoutuisi?
Kaivosyhtiöt pyrkivät kyllä maisemoimaan lakkauttamansa kaivosalueet peittämällä louhoksia maa-aineksella ja istuttamalla metsää, mutta samalla ne lisäävät näiden edelleen säteilevien alueiden unhoon jäämisen riskiä. Tällainen jälkien kestämätön meikkaaminen voi jopa pahentaa tilannetta.
6. Ydinjäteaineksen varastointi on heikkoa
Säteilyturvan ei voida katsoa olevan hallinnassa lakkautetuilla kaivosalueilla pelkästään toteamalla, että säteily kyllä vähenee ajan myötä. Alueille jää aina myös ensimmäisen luokan säteilevää ainesta, jonka pääsyä vesistöihin ja pohjavesiin ei voida luotettavasti estää.
Esimerkiksi Cogema-yhtiö on eräässä raportissaan ilmoittanut, että heidän Crouzillen kaivosalueellaan Limousinessa on varastoituna 20 miljoonaa tonnia radioaktiivista jätettä. Lisäksi noin 6 miljoonaa tonnia jätettä on läjitetty vanhaan avolouhokseen Bessinessä. Kyseisten varastojen kokonaissäteilyn arvioidaan (CRIIRAD) olevan 70 000 Curieta, mikä ylittää 70-kertaisesti kaikkein vaarallisimmaksi säteilyluokitellun ydinjätevaraston raja-arvon. (Installations Nucléaires de Base, INS-luokan raja-arvo on 1000 Curieta). Tämän luokan varastojen olisi oltava huolellisesti valvottuja. Lisäksi 8 miljoonaa tonnia jätettä on varastoituna uraanikentällä Bellezanessa, ja sen säteilyn arvioidaan olevan 8 000 Curieta.
Raja-arvojen ylittymisestä huolimatta viranomaiset eivät ole asettaneet yhdellekään näistä edellä mainituista varastoalueista INB-statusta. Näissä tapauksissa jalostusjätettä ei ole virallisesti luokiteltu radioaktiiviseksi jäteainekseksi. Myöskään ei ole ryhdytty toimenpiteisiin jätekasojen edelleenkäsittelemiseksi. Radioaktiivinen jätehiekka on vain kasattuna valtaviksi vuoriksi, joista tuuli levittää ympäristöön radioaktiivista pölyä ja radonkaasua.
Uraanin louhinnassa syntynyttä radioaktiivista jätettä on myös kaadettu vanhoihin avolouhoksiin. Esimerkiksi Bellezanen suljetulla kaivoksella on jätelietettä varastoitu avolouhokseen, mistä sitä on valunut myös louhoksen alla kulkeviin kaivoskuiluihin ja sitä kautta pohjaveteen. Jätettä on kaadettu myös sellaisenaan maanalaisiin kaivoskuiluihin.
Varastointialueiden ympäristöstä otetuista vesinäytteistä on voitu todeta, että jätekumpujen läpi suodattuessaan sadevesi on tullut radioaktiiviseksi ja levinnyt laajalle ympäristöön.
Kun uraanikaivos on käytössä, voidaan louhokseen kertyvä vesi käsitellä ja pumpata pois hallitusti ilman säteilyriskiä. Mutta kun kaivostoiminta loppuu, kuilut alkavat täyttyä radioaktiivisella vedellä, joka saastuttaa myös ympäristön pohjavesiä.
Lakkautetuilla uraanikaivosalueilla ei ole tehty mitään pohjavesien suojaamiseksi edes lyhyellä tähtäimellä. Ehkä tehtävä on niin mahdoton, että mieluummin suljetaan silmät mahdollisilta saastumisen aiheuttamilta seurauksilta. Uraanikaivostoiminnassa syntyvä radioaktiivinen jäteaines muuttuu vaarattomaksi vasta satojen vuosituhansien kuluessa. Esimerkiksi thorium-230:n puoliintumisaika on 75 000 vuotta ja uraani-238:n 4,5 miljardia vuotta.
7. Cogema oikeuden edessä
Cogema oli syytettynä 24.6.2005 Limoges’in tuomioistuimessa Ranskassa. Yhtiötä syytettiin pohjavesien ja vesistöjen pilaamisesta, sillä se oli huolimattomasti varastoinut valtavia määriä ydinjätettä Limousinen alueella. Tieteellisistä näytöistä huolimatta yhtiö vapautettiin syytteistä. Taistelu tulee kuitenkin jatkumaan ylemmissä oikeusasteissa.
Muun muassa CRIIRAD - järjestö on puolueettomia ympäristötutkimuksia tekemällä auttanut paikallista yhdistystä ”Sources et Rivières du Limousin” todistusmateriaalin hankkimisessa. Cogema-yhtiön saaminen viimein oikeuden eteen on ollut monivuotisen ponnistelun tulos.
CRIIRAD:in mukaan tapahtui ”lain- ja oikeuden väärinkäyttö, kun Cogema-yhtiö vapautettiin syytteistä. Yhtiö itse hoiti kaivosalueen valvonnan sekä jälkihoidon raportoinnin, mistä säteily- ja jäteviranomaisilla ei ollut huomautettavaa.
8. Entinen siirtomaavalta Ranska ja Cogema Nigerissä
Kaivosyhtiö Cogema on hyödyntänyt uraaniesiintymiä Nigerissä kahden sikäläisen valtionyhtiön välityksellä 30 vuoden ajan. Kaivosyhtiö Somair omistaa avolouhoksen ja Cominakin kaivoksen. Cogema on tuonut Nigeristä noin 100 000 tonnia jalostettua uraania Ranskaan.
Vuonna 2001 nigeriläisten kaivosyhtiöiden työntekijät perustivat ”OGN Aghirinman” – järjestön. Järjestön puheenjohtaja Almoustapha Alhacen kertoo:
”Aloimme pohtia, voisivatko lukuisat väestöä vaivaavat sairaudet ja ympäristön ilmiöt johtua uraanilouhoksista. Vaikka väestölle ei ollut lainkaan tiedotettu säteilyn vaaroista, he tiesivät syyn olevan säteilyssä. Työntekijöitä kuoli omituisiin sairauksiin ja monet kärsivät kohonneesta verenpaineesta, jatkuvasta päänsärystä sekä iho- ja silmäsairauksista yhtiöiden koko 35-vuotisen toiminnan aikana. Sairaita ihmisiä ei koskaan diagnostisoitu lääketieteellisesti.
Jotkut työntekijät saattoivat varastaa kaivoksilta radioaktiivista metalliromua, jota käyttivät sitten talojensa rakennusmateriaalina ja valmistivat niistä jopa työkaluja ja keittiövälineitä. Ennen niin runsas ja monipuolinen luonto metsineen ja niittyineen on täysin hävinnyt kaivosten ympäristöstä. Kaivosten haitallinen vaikutus ympäristöönsä on ilmiselvää. Aikaisemmin hankimme polttopuumme 10 km:n päästä kaivoksista, mutta nyt ne pitää hakea 300 km:n päästä. Strutsit ja antiloopit ovat kaikonneet yhtä kauas. Väki ja etenkin naiset joutuvat hakiessaan puhdasta vettä tai laidunta samoamaan hyvinkin kauas.”
Almoustapha Alhacen laati kirjelmän 1.-2.4.2005 Lyonissa pidettyyn kansainväliseen seminaariin ”Kuinka suojella väestöä radioaktiiviselta saastumiselta”. Hän ei itse päässyt osallistumaan seminaariin, koska kaivosyhtiö, hänen työnantajansa, ei myöntänyt hänelle työstä vapautusta matkan ajaksi. Hän kirjoitti mm. seuraavaa:
”Kuten ehkä tiedätte, kotimaani Nigeri on maailman kolmanneksi suurin uraanin tuottaja ja siellä on maailman suurin uraanikaivos. Kaikesta tästä huolimatta se on samalla maailman köyhin valtio. Arliten kaivospaikkakunta elää alentavassa kurjuudessa siitä huolimatta, että siellä on 35 vuotta kaivettu rikkauksia maan alta. Alueen väestö kärsii lukutaidottomuudesta, ammattitaidottomuudesta, sairauksista, työttömyydestä, syrjäytymisestä sekä äärimmäisestä köyhyydestä . . .”
Kansainvälinen ammattiliittojen keskusjärjestö (ICFTU, International Confederation of Free Trade Unions) raportoi vuoden 2000 vuosikertomuksessaan, kuinka 14 työntekijää Nigerin Niamey’ssä pidätettiin 12 kuukaudeksi, koska he osallistuivat ammattiyhdistystoimintaan. Koko pidätysajan he olivat ilman palkkaa ja täysin eristettyinä perheistään.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Papukaija toistaa greenpeacen propagandaa.
Greenpeacelle käyttää samaa vanhaa kikkaa kuin stalinistit Suomessa.
"7. Cogema oikeuden edessä:
Cogema oli syytettynä 24.6.2005 Limoges’in tuomioistuimessa Ranskassa. ... yhtiö vapautettiin syytteistä."
Greenpeace teki aiheettoman kanteen ja hävisi oikeudessa, mutta propagoi, että Cogema on rikollinen, kun se oli haastettu oikeuteenkin.
Samalla tavalla Stalinisit tekivät 70-luvulla eduskuntakyselyn kristillisten järjestöjen taksvärkistä. Julkisuudessa stalinistit propagoivat taksvärkkiä vastaan, kun siitä oli tehty eduskuntakyselykin.
Aukoton logiikka.
ei tosin korjaa niitä jälkiä jotka yhtiö jätti esim Limousin:n alueelle.
Eli tuo todistaa vain että näille suurille yhtiöille ei nyt vaan kertakaikkiaan mahda mitään.
OK. Cogema siis on yleishyödyllinen yhteiso jota Greenpeace yrittää stalinistisin keinoin kampittaa.
Miten vain, mutta itse nyt en satu pitämään siitä jäljestä mitä tuo "sateentekijäyhtiö" on jälkeensä jättänyt.
Omalta osaltani ratkaisen asian muuttamalla pois kyseisen yhtiön toiminta-alueelta. Kaikille tällainen ratkaisu vain ei ole mahdollista.
Cogema oikeuden edessä
Cogema oli syytettynä 24.6.2005 Limoges’in tuomioistuimessa Ranskassa. Yhtiötä syytettiin pohjavesien ja vesistöjen pilaamisesta, sillä se oli huolimattomasti varastoinut valtavia määriä ydinjätettä Limousinen alueella. Tieteellisistä näytöistä huolimatta yhtiö vapautettiin syytteistä. Taistelu tulee kuitenkin jatkumaan ylemmissä oikeusasteissa.
Muun muassa CRIIRAD järjestö on puolueettomia ympäristötutkimuksia tekemällä auttanut paikallista yhdistystä ”Sources et Rivières du Limousin” todistusmateriaalin hankkimisessa. Cogema-yhtiön saaminen viimeinen oikeuden eteen on ollut monivuotisen ponnistelun tulosta.
CRIIRAD’in mukaan tapahtui “lain ja oikeuden väärinkäyttö”, kun Cogema-yhtiö vapautettiin syytteistä. Yhtiö itse hoiti kaivosalueen valvonnan sekä jälkihoidon raportoinnin, mistä säteily- ja jäteviranomaisilla ei ollut huomautettavaa.
http://www.uraaniton.org/sivu/?p=51
hajoamisketjun radioaktiivisia aineita. Kaivosjätteestä uraani on suurimmaksi osaksi erotettu pois.
Kaivosjätteen kanssa samanlaisia kasoja on meillä luonnostaankin. Suomen hiekkaharjut ovat täynnä uraania ja kaikkia sen radioaktiivisia hajoamistuotteita. Greenpeacen logiikalla Salpausselkää voisi pitää kauniin harjumuodostelman asemesta suunnattomana uraanipitoisen peruskalliomurskan jätekasana.
Milloin näemme greenpeacen mielenosoituksen Salpausselkää vastaan?
Eikös siihen erottamiseen tarvita jotakin myrkkyä? Sitä paitsi ainakin minä olen tonttiini tyytyväinen nykyisellään. Ei sinne mitään pikku Salpausselkää kaivata.
on aivan toista tyyppiä kuin Ranskassa; tämän meidän uraanin säteilyhän on suorastaan terveellistä ;-)
Ja tietysti me tarvitsemme lisää Salpausselkiä kasvavan hiihtoharrastuksen johdosta.
Niistä jätteistä voisi rakentaa jopa uuden Korvatunturin tänne etelään. Täällä kun tuntuu noita Joulupukkiin uskovia riittävän.
Aamen.
on pahinta.
Radon-kaasu on kohtalaisen lyhytikäinen radionuklidi, siksi sen vapautuminen ilmaan edellyttää nopeaa päästöreittiä. Vähänkin pintaa syvemmällä kalliossa oleva uraani ei voi aiheuttaa radon-päästöä, sillä kulkeutumisnopeus pintaan on niin hidas, että radon ehtii hajota matkalla ennen vapautumista.
Harjusora on säteilyannosten kannalta ikävin, sillä sorassa on paljon pintaa ja ilmaa, ja harjun korkeuserojen vuoksi harjuun syntyy paine-eroja, jotka "ajavat" kaasut (ja radonin) ulos soraharjusta. Siksi harjusoran radon kulkeutuu runsaana maan pinnalle ja tunkeutuu lattian alta paine-erojen vuoksi rakennuksiin (rakennuksissa on alipaine). Soran suuren pinnan ja hyvän veden läpäisevyyden vuoksi pohjaveteen liukenee paljon radioaktiivista radiumia.
Harjusora on pahempi kuin kallio, sillä kalliossa radon-kaasun liikkuminen on hitaampaa, ja päästöt pienempiä. Kalliosta radon tuleekin lähinnä pohjaveden (porakaivoveden) mukana.
Kosteasta uraanikaivosjäteläjästä radium tai radon eivät pääse läheskään yhtä helposti ympäristöön kuin harjusorasta. Tämä tosiasia on mittauksin osoitettu eri puolilla maailmaa. Siksi uraanikaivosjäte ei ole säteilyongelma.
Ydinvoiman vastustajille uraanikaivosten vastustaminen on vain tehokas demagogian keino.
Jos kaivostoiminnan jätekasat ovat turvallisia, kannattaisi ne hajasijoittaa asukkaiden suhteessa ympäri maata. Maattomat ja ne, joiden tontille ei osu valtauksia, saisivat käydä seulomassa niistä oman osuutensa kansallisesta omaisuudesta (talo tietysti tarjoaisi seulat ja vaskoolit).
Tuo kallioperä ei ole mitään luontoa.Kun se kaivetaan maan pinnalle,niin vielä vähemmän.Luonto on lähinnä eliöstön ja käsittelemättömän maaperän yhdistelmä.Kun maata kaivetaan,niin luontoa tuhotaan ja tuodaan maan pintaan ne haitalliset aineet,jotka aiheuttavat eliöstölle ongelmia.Myrkyt ovat peräisin kaivotoiminnasta,ja ne aiheuttavat jo liian suuria ongelmia.
Luonnon uraania ei ole,vaan on kallioperän uraania. Elämä maapallolla on saanut alkunsa vasta sitten,kun radiaktiivisuus on laskenut nykyiselle tasolle.Ihminen on muutamia miljoonia vuosia vanha.Se on vähän verrattuna maapallon ikään.Kun radioaktiivisia aineita on edelleen maan sisuksissa vaarallisessa määrin,on kaivostoiminta riski säteilyn vuoksi.Et kai halua saada mutantteja lisääntymiskyvyttömiä lapsia,joita jo enenemässä määrin on syntynyt?
Olet varmaan STUKsta.Siellähän tullaisia satuja kerrotaan.
Ydinvoiman kannattajat eivät ymmärrä sitä, että ydinvoimalaitos aiheuttaa tuhansia tonneja tällaisia murskattuja ja porattuja jätekasoja.
Kaivostoiminnassa syntyy paljon pienhiukkasia, jotka sitten kulkeutuvat Suomesta myös muualle, jopa tuhansia kilometrejä.
Suomen korkeat radonpitoisuudet ovat merkki siitä, että täältä löytyy uraania. Sitä ei ole vielä hyödynnetty, mutta sen kyllä hyödyntävät ulkomaalaiset yhtiöt.
Säteilevät pienhiukkaset laskeutuvat sateen mukana ympäri Suomea ja kulkeutuvat valumavesien mukana pois kaivosalueelta. Maassamme veden kierto on voimakasta ja pohjavedet saastuvat laajoilta alueilta.
Tämä on ydinvoiman syy.
ovat ydinvoiman syy?
Tällä saitilla oli aiemmin laajempi lista ydinvoiman aiheuttamista ongelmista. Listassa oli jotain tähän tyyliin:
- säteily
- syöpä
- kutina
- huono euroviisumenestys
- isot verot
Lista on saanut uutta verta:
- isoja jätekasoja (luulin, että jätehuollosta esimerkiksi Ämmässuolle)
- isoja kalliomurskekasoja (luulin, että Rudus tekee soraa rakentamista varten)
- pienhiukkaset (luulin, että polttamisesta)
- suuri radonpitoisuus (luulin, että maaperästä luontaisesti)
- säteilevät pienhiukkaset (luulin, että ilmakehän yläosissa tapahtuvista avaruussäteilyn reaktioista, esimerkiksi berylli-7)
- runsaat sateet (luulin, että sadepilvistä)
- voimakas vedenkierto (luulin, että aurinko haihduttaa vettä meristä ja painovoima ajaa sataneen veden ojia ja jokia pitkin mereen)
- pohjaveden saastuminen (luulin, että maataloudesta ja vuotavista öljysäiliöistä)
Olemme saaneet uutta valoa: kaikki yllä lueteltu, ja varmaan paljon muutakin, on ydinvoiman syy.
PS: Mitä ovat poratut jätekasat?
vähemmän!
Tunnustan nöyrästi, että listani oli puutteellinen. Voisitko kertoa enemmän, niin lukisin nauttien.
PS: Miksi säteilevät pienhiukkaset pöllyävät nimenomaan louhitusta uraanikivestä, kun saman kiven louhiminen soranmyyntiä varten ei mittausten mukaan aiheuta mitattavasti säteilyhiukkasia.
Tässä se juuri nähdään, miksi tietoa tarvittaisiin. Sinä et tunne uraanin louhinnan ja (esi)rikastamisen käytäntöjä. Minäkään en tunne niin, että osaisin valistaa sinua. Asiantuntijat vaikenevat. Onneksi jotkut fiksut ihmiset ovat selvittäneet, mitä muualla maailmassa on tapahtunut. He ovat jakaneet siitä tietoa meille näillä keskustelupalstoilla. Se on toistaiseksi ainoaa totuutta tässä asiassa.
kyllä oli käsittääkseni huolissaan niistä myrkyistä ja jätelietteistä joita uraanin louhinnan yhteydessä käytetään ja syntyy. Eli sitä malmiahan ei sieltä louhokselta sellaisenaan minnekään roudata vaan ainoastaan se esirikastettu uraani. Nuo hapot ja raskasmetallit ovat kaiketi aika suuri ongelma esimerkiksi siellä Ranskan hylätyillä kaivosalueilla. Tietääkseni myös se louhinta-alueelle jäävä jäte on ongelmajätettä, joka säteilee vähän enemmän kuin nuo mainitsemasi soraharjut.
Kyllä nuo liemet pystytään nykyisin keinoin saamaan talteen. Näin vain ei ole taloudellisista syistä vielä juurikaan tehty. Louhintajätteiden kuljetus paikanpäältä (minne?) ei ole kannattavaa, joten ratkaisut ovat perustuneet erilaisiin suoja-altaisiin, joiden kestotakuut sitten ovat mitä ovat. Sellainen allas kun lirahtaa pohjaveteen niin seurauksena on muutakin kuin makuhaittoja.
Siitähän noita on oikeusjuttuja on juuri yritetty nostaa.
Mutta siitä vaan kokeilemaan uraanituotantoa. Rohkea rokan syö, sano.
Tuollaisia kasoja ja altaita ei pystytä pitämään kymmeniä (tai satoja tai tuhansia) vuosia eristettyinä niin, ettei vahinkoja tapahdu. Vaikka paperilla olisi kuinka hienot määräykset ja velvoitteet.
Kyse onkin vain siitä, kuinka laajalti vesiä voidaan pilata ennen kuin tulee hätä käteen. Valtausvarauksia on tehty myös vedenottamoalueille. Psst. tästä ei saane puhua.
Sinua ei voi opettaa.Sinun pitää itse ajatella.
Tuskinpa kallioita louhitaan sepelin tekoon toisten mailta. Jos louhitaan, kivivaras tuomitaan. Uraanikiven louhinnassa sivuutetaan omistusoikeus tältä osin.
Maanomistajan velvollisuudeksi jää kiinteistöveron maksu. Todennäköisesti myös ulkomaisen uraaninetsijäyhtiön jälkien siivous.
Ranskalaispulju on tehnyt valtaushakemuksen Nummi-Pusulaan ties kuinka monelle alueelle. Missä on näytetty nämä alueet? Löysin ktm:n sivuilta vanhoja kuvia. Hesarin kuvat olivat aika pieniä, eikä niissä ollut esitetty numeroituja alueita.
Että tällaista tiedottamista asukkaille ja kesäasukkaille!
No, nyt ne kartat ovat ktm:n nettisivuilla.
Kannattaa tarkistakaa, onko talonne, mökkinne tai maanne valtausalueella. Tuskin siitä kukaan tulee teille ilmoittamaan.
Areva+taas+oikeuteen+suuresta+"uraanihuijauksesta"+Nigerissä
Kumpi on törkeämpi rikos, 200 miljoonan euron huijaus vihersähköyhtiössä vai n. 3 miljoonan euron "uraanihuijaus" Nigerissä?
Helsingin Sanomat 23.11.2011, sivu B 7
"Sähköyhtiö Kraft & Kulturissa 200 miljoonan euron huijaus"
"Länsiafrikkalaisessa Nigerissä aktivistit ovat ryhtyneet oikeustoimiin uraanikaupoista, joissa Nigerin sanotaan menettäneen jopa 3,25 miljoonaa dollaria,"
Heehheh, kirjanpitohuijaus Ruotissa tekee kolonialistisen törky-yrityksen huijauksen kehitysmaassa tyhjäksi? Kyllä oli taas niin väkisinhauettua suhteuttamista.
Nigerissä on kyllä tapahtunut paljon pahempaa, kuin uraanirahojen pimitys.