... Seitsemän kymmentä - kahdeksankymmentä luvulla suoritti Reima Kampman tutkimuksia "sivupersoonallisuuksista".
Hänen tutkimuksiensa tuloksina syntyi kirja "Kuka minä olen?
Enempää puuttumatta Hänen tutkimuksiensa tuloksiin haluaisin lukijan tekevän itselleen selväksi kirjan nimen tuoman problematiikan - kuka "minä", joka vaikuttaa lukijassa, tätä kirjoittavassa ja yleensä ihmisissä oikein on?
Lyhyt kattava selvitys "minä" sanasta - kun muistaa - että Jumalakin käytti aivan samaa ilmaisua.
Kaikki muistavat: "Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu" (Johanneksen Ilmestys 22:13)
Reima Kampman painotti "sivupersoonallisuuksien" arvaaamatton vaikeata todentamista pesoonallisuuksissa. Hän yritti vaivuttaa hypnoottiseen uneen koehenkilöitä, mutta ei voinut todentaa "syntymän edeltäviä tapahtumia" ,vaan siirsi koko problematiikan vedoten koehenkilön kykyyn "luoda" tajunnassaan nk. sivupersoonallisuuksia. (Siinäpä pohdittavaa hypnoosiasiantuntijallemme?)
Oletettavasti kirjailijat käyttävät samaa "juttujensa" persoonallisuuksiensa luomiseen?
Kuitenkin tärkein asia: "Kuka minä olen" on vielä selvittämättä lukijan näkövinkkelistä katsoen? Aika helppoa olisi sanoa: Minä Matti Meikäläinen olen ja vaikutan siinä kaupungissa, siinä kaupunginosassa, sen kadun varrella, siinä työpaikassa, siinä ammatissa aviomiehenä (-naisena)jne.
Mutta "kuka" kuiskaa korvaasi yön hiljaisena hetkenä, korvien välisessä tilassa ja sanoo:
- Minä rakastan Sinua! --- Kuka "minä" silloin on?
Hänen tutkimuksiensa tuloksina syntyi kirja "Kuka minä olen?
Enempää puuttumatta Hänen tutkimuksiensa tuloksiin haluaisin lukijan tekevän itselleen selväksi kirjan nimen tuoman problematiikan - kuka "minä", joka vaikuttaa lukijassa, tätä kirjoittavassa ja yleensä ihmisissä oikein on?
Lyhyt kattava selvitys "minä" sanasta - kun muistaa - että Jumalakin käytti aivan samaa ilmaisua.
Kaikki muistavat: "Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu" (Johanneksen Ilmestys 22:13)
Reima Kampman painotti "sivupersoonallisuuksien" arvaaamatton vaikeata todentamista pesoonallisuuksissa. Hän yritti vaivuttaa hypnoottiseen uneen koehenkilöitä, mutta ei voinut todentaa "syntymän edeltäviä tapahtumia" ,vaan siirsi koko problematiikan vedoten koehenkilön kykyyn "luoda" tajunnassaan nk. sivupersoonallisuuksia. (Siinäpä pohdittavaa hypnoosiasiantuntijallemme?)
Oletettavasti kirjailijat käyttävät samaa "juttujensa" persoonallisuuksiensa luomiseen?
Kuitenkin tärkein asia: "Kuka minä olen" on vielä selvittämättä lukijan näkövinkkelistä katsoen? Aika helppoa olisi sanoa: Minä Matti Meikäläinen olen ja vaikutan siinä kaupungissa, siinä kaupunginosassa, sen kadun varrella, siinä työpaikassa, siinä ammatissa aviomiehenä (-naisena)jne.
Mutta "kuka" kuiskaa korvaasi yön hiljaisena hetkenä, korvien välisessä tilassa ja sanoo:
- Minä rakastan Sinua! --- Kuka "minä" silloin on?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jumalan sanomisista voi olla montaa mieltä, mutta se on varma ettei Jumala ole raamattua kirjoittanut, kyllä se on ihmisten tekele.
Jos joku kuiskaa korvaasi yön hiljaisena hetkenä, korvien välisessä tilassa ja sanoo:
- Minä rakastan Sinua! -, niin kyllä silloin olisi syytä hakeutua mielenterveyspalvelujen asiakkaaksi. Hallusianaatiot ja äänet eivät kuulu terveen päähän.
... hyvääkin - olisi Sinun ohjeittesi mukaan mentävä mielenterveystoimiston asiakkaiksi? Vaikka koko elämä - hyvä elämä - tulisi vielä auvoisemmaksi ko. taphtuman johdosta?
Taidat olla aika pimahtanut! Nk. ohjeistasi noudattaen puolet Suomen kansalaisista olisivat ko. palveluja pyytämässä ja loput olisivat kateudesta kankeina sitä pyytämässä.
Kannattaisi hieman "ajatella" ennenkuin alkaa neuvojaan antamaan!
Siunausta kuitenkin!
toimistoissa mielestäsi annetaan?
Kun elämä on mallissaan, kun kaikki natsaa kohdalleen ja kun olemus on täyttä rautaa - silloin mielestäsi pitäisi mennä ko. toimiston aisiakkaaksi?
Lähetän tämän viestin vain siksi, että edellinen juutui vastaanottavan tietokoneen syöväreihin klo14.40. Haluan kokeilla laitteiden toimivuutta - vaikka n81 toivoikin kirjoituksessaan, että malttaisin mieleni.
Siis! Tämä on kokeilu!
Aivan sama kuinka mukavia ne äänet korvien välissä kuiskivat, jos ääniä kuulet niin se on merkki jonkin sortin skitsofreniasta. Vai hakeudutko hoitoon vasta kun ne äänet alkavat jutella semmoista mitä et halua kuulla?
Jos kuulet ääniä tai näet pikku-ukkoja, niin hakeudu lääkäriin ennenkuin oireet pahenevat, eli alat jutella ääneen näiden "äänien" kanssa tms. Skitsofreniaan on olemassa hyviä lääkkeitä, mutta lääkitys pitää aloittaa ennen kuin tauti on edennyt liian pitkälle.
... etkä tunne "ihmisestä" mitään todella tärkeätä.
Tuollaisien puoskarien ohjeisiin en luota puolikkaan puupennin vertaa! Kyttää Sinä vain mielessäsi olevia "arvaamattomia" tekijöitä päivästä päivään. Ennen kuin arvaatkaan koet jotain odottamatonta ja "Halleluja" kiireesti Psykiatrin puhutteluun, analyysiin ja tietenkin "rauhoittavien" syöntiin!
Kuitenkin unohdat tärkeimmän omasta elämästäsi!
Mitä olisi tapahtunut "Jos" olisit tutkinut itsetarkkailun tietä itseäsi, vaikuttimisiasi, koko tilannetta josta kaikki on saanut alkunsa ja kuinka kaikki "natsaa" kohdalleen?
Minä olen ko. esimerkin mukaan toiminut - enkä kadu tuumaakaan - olen jopa oppinut, että "ihmisessä" on muutakin kuin pelkkää fyysisiä ominaisuuksia! Henkinen puolikin on olemassa - sekä moraaliset, eettiset ja uskonnolliset puolet.
Ota ylläolevasta ja viisastu!
JK. Siunausta!
että jos koehenkilö hypnotisoitiin useita vuosia myöhemmin, hän saattoi muistaa jonkun toisen elämän kuin ensimmäisellä kerralla. Tuo elämä saattoi mennä päällekkäin aikaisemmin muistetun kanssa. Se lienee aika hyvä todiste siitä, että "sivupersoonat" eivät olleet aitoja muistikuvia aidoista aikaisemmista elämistä. Ainakaan yhden ainoa "sielun" osalta.
... asian ymmärsin.
Kuten mainitsin - kirjailijat käyttänevät - ehkä tietämättään, samantapaista menetelmää muodostaessaan persoonallisuukia teksteihinsä.
Mika Waltarin tiedetään kirjoittaneen useimmat romaaninsa jonkinlaisessa "transsissa". Hän on aikoinaan selaamiani aikakausilehtiä lukiessani siitä jotain maininnutkin. Mielenkiintoista ja jännittävää.
Kun aikoinani tein omaa "tutkielmaani" olin itsekin kirjoittaessani erityisessä sielullisessa tilassa. Eittämättä tulee mieleeni "automaattikirjoitus" josta olen jonkun kuulut puhuvan sekä jotain olen lukenutkin ko. asiasta.
Kiitos Pakana(M) asiallisesta ja rakentavasta kommentista. Minulla on kaikki Reima Kampmanin julkaisemat kirjat hyllyssäni sekä pari muutakin psykologiaa käsittelevää opusta. Itseasiassa niitä on hyllyllisiä. Kirjoittaessani tutkielmani ensimmäistä raakiletta luin hyvin paljon kaikkea kirjallisuutta ja tavallaan aivoni työstivät lukemastani ko. tutkielman.
Aika ja mahdollisuudet jutusteluun loppuvat. Vielä kerran! Kiitos asiallisesta kommentistasi!