Minä luulin kaiken katoavan
sinun lähdettyäsi
hetken hengittämättä
odotin ettei aamua enää tulisi
ettei minun tarvitsisi
hymyillä tuntemattomille
Ettei minun tarvitsisi ojentaa
kättä enään kenellekkään
ettei kukaan minua
tarvitsisi
Minä surin, itkin ja vajosin
huusin ja kirosin
kunnes pakottauduin ylös
- vajotakseni jälleen
Vasta nyt minä
tiedän mitä pelko on
pelkään kuolemaa
sen kaameita
kuiskauksia
sen kavalia juonia minun
kehoni tappioksi
Se tunkeutuu minuun
jyystää irti solun kerrallaan
ja kuivattaa elämäni siemeniä
se raatelee sieluni
viimeisetkin huoneet
valottomiksi
Juuri kun jaksoin jaloilleni
tämä sairaus pakotti minut
polvilleen
enkä minä jaksaisi enää taistella.
Ja minä kun luulin
luopumista sinusta
kuolemaksi.
sinun lähdettyäsi
hetken hengittämättä
odotin ettei aamua enää tulisi
ettei minun tarvitsisi
hymyillä tuntemattomille
Ettei minun tarvitsisi ojentaa
kättä enään kenellekkään
ettei kukaan minua
tarvitsisi
Minä surin, itkin ja vajosin
huusin ja kirosin
kunnes pakottauduin ylös
- vajotakseni jälleen
Vasta nyt minä
tiedän mitä pelko on
pelkään kuolemaa
sen kaameita
kuiskauksia
sen kavalia juonia minun
kehoni tappioksi
Se tunkeutuu minuun
jyystää irti solun kerrallaan
ja kuivattaa elämäni siemeniä
se raatelee sieluni
viimeisetkin huoneet
valottomiksi
Juuri kun jaksoin jaloilleni
tämä sairaus pakotti minut
polvilleen
enkä minä jaksaisi enää taistella.
Ja minä kun luulin
luopumista sinusta
kuolemaksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.