Mikko Juva aikoinaan ehdotti, että uskolle on ominaista rehellisyys, rohkeus ja laupeus. Rehellisyys siksi, että ihminen ei voi uskoa sellaiseen, mitä hän ei voi pitää totena. Rohkeus siksi, että jos jokin on totta, niin se pitää rohjeta hyväksyä ja sen mukaan ojentautua elämään. Nämä kaksi eli rehellisyys ja rohkeus eivät vielä riitä. Jumala odottaa meiltä laupeutta, koska Jumala rakastaa heikkoa ja syntistä ihmistä. Sellainen uskonnollisuus, joka täyttää kaksi ensimmäistä uskon olemukseen kuuluva elementtiä, ei riitä. Vaikka olisimme miten puhdasoppisia, mutta jos olemme heikkoja rakkaudessa ja armahtavaisuudessa, niin meidän uskonnollisuutemme on pelkkää kovaa farisealaisuutta. Kristillisen kirkon kaikkien toimintamuotojen tarkoitus ja vaikutus tulisi olla se, että usko Jumalaan vahvistuu ja rakkaus lähimmäisiimme lisääntyy. Silloin me olemme Jumalan lapsia ja elämme Jumalan lapsen lailla.
Uskon olemus?
kuhilas
18770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jaha, taas se ihmisnimien juoksuttaminen on alkanut. Ja mitäs muutakaan varten kuin uskotellaksesi itsellesi ja muille olevasi uskova ja kirkkosi kristillinen.
Tarkoitukseni on toimia edes jollakin tavalla Jumalan armon kätilönä. Haluan ennen kaikkea olla mukana jodattamassa ja rohkaisemassa ihmisiä uskoon ja elämään Jumalan lapsina siinä ympäristössä, jossa he ovat.
Jumalaan uskominen tarkoittaa sitä, että henkilö uskoo, että Jumala on olemassa ja välittää meistä. Jeesukseen uskominen merkitsee sitä, että uskomme kaikkeen siihen mitä hän on opettanut ja mitä hän on tehnyt hyväksemme ja tekee vastaisuudessakin. Uskotaan siihen, mitä Jeesus on kertonut meille Jumalasta, synnistä, armosta, anteeksiantamuksesta, kristillisestä elämästä, Kristuksesta todistamisesta, kuolemasta, ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä.
Jos olet Uskova 1 itse päässyt armosta osalliseksi, niin muista samalla se, että Jumala tahtoo osoittaa armoa meille toisillekin! Älä siitä pahastu. Lue kertomus Tuhlaajapojasta uudelleen ja huomioi erityiseti Isän rakkaus vanhempaa veljeä kohtaan. Nuoremmalla veljellä oli lapsen oikeus kotiin paluuseen!
Et ole uudestisyntynyt - siis et ole vielä Isän poika.
Jospa lakkaisit rypemästä siellä vieraalla maalla (inhimillisessä harhaoppiuskonnollisuudessasi).
Kyllä se Isä on sinuakin varten valmistanut pelastuksen, mutta kun se ei sinulle kelpaa, vaan olet turtunut omaan uskonnollisuuteesi ja yrität imeä siitä itsellesi pelastusta. Mutta ei omalla tavalla uskominen, ei tietäminen eikä tunteminen ole mitään pelastavia, vaan on uudestisynnyttävä.
"Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo 'kuhilas'... (Luuk. 18:11). Lue kuitenkin koko Jeesuksen esittämä opetus loppuun asti (Luuk. 18: 9-14). Jotenkin tuntuu siltä, että uskon olemuksen kolmas tekijä eli laupeus ei juurikaan tule esille sinun kirjoittamissasi teksteissä.
Ei-uskovilla, luopioilla ja penseillä uskovillakin on nuo vakiofraasit, joilla he syyllistävä uskovia:
- sinussa ei ole lainkaan rakkautta
- ei saa tuomita
Sinäkin testaat, millä saisit minut syyllistettyä ja orjuuttamaan omantuntoni sinulle ja luopumaan uskosta.
Jos et ymmärrä Jumalan olemusta, vaan pidät Häntä jonkinlaisena nörttinä tohvelisankarina, joka roikkuu pilvenreunalta flegmaattisesti kaikensallivana lötkönä, niin olet erehtynyt.
Jumala osoittautui minullekin etäisenä ja kovana niinkauan, kun olin nöyrtymätön ja haluton tulemaan uskoon. Sitten kun nöyrryin näkemään, etten 100 % pahana kestä Hänen edessään ja suostuin pelastettavaksi, niin Jumala näytti minulle pehmeän isällisen lempeän puolensa.
Jumala näyttäytyy nyt sinulle minun ja muiden uskovien kirjoitusten ja puheiden kautta kovana johtuen juuri tuosta haluttomuudestasi antaa pelastaa itsesi.
Luuletko sinä todella olevasi sydänten tuntija joka voi tuomita korvakuulolta toisia?Siinätapauksessa ota raamattusi esille ja lue sieltä seuraava luku,siinä on sinullekin jotakin,eikö?Jaak.4:11,12.
Kuules nyt Uskova 1, kun sinä aina luulet, että sinä tiedät onko toinen uskossa tai ei ole. Olin noin 13 vuotias, kun minussa heräsi usko ristiinnaulittuun Vapahtajaan, Jeesukseen Kristukseen. Ymmärsin, että Golgatan keskimmäisellä ristillä kuoleva Jeesus sovitti myös minun syntini. Tänään Jumalan armosta olen edelleen sitä mitä olen.
puolustella ihmisten,ei edes sinun edessäsi,sillä Herra näkee sydämeen!Se on samantekevää mitä ihmiset ajattelevat,kunhan emme tahallamme loukkaa ketään.Eikös SE ole tärkeämpää,mitä Jumala ajattelee ja näkee meissä?Jospa voisimme olla ilon lähettiläitä ja pelastussanoman tuojia,niin että toisimme sinnekkin valoa missä on pimeää!Uskaltaisimme jättää enemmän Kristukselle,emmekä yrittäisi kaikkea tehdä itse,kun meistä ei siihen ole.Siunausta ystävät!
tv.Sirkka Iita.
Tämä asia on jo läpikäyty aikaisemmin enkä jaksa nyt alkaa kaivaa niitä kirjoituksia esiin, mutta jos olisit uskossa, niin silloin tuottaisit hyviä hedelmiä.
Nyt hedelmäsi ovat ei-uskovan/luopion hedelmiä eli yrität kaivaa maata uskovien jalkojen alta, että he joutuisivat heikoille väärästä syyllisyydestä ja sitten tarjoat heille itseäsi ja harhaoppejasi (adventismi, liberaaliteologia) eksyttääksesi heidät lopullisesti pois Kristuksesta. Eivät Pyhä Hengen hedelmät ole tuollaisia.
Sinä olet tänään ei-uskova Jumalan sallimuksesta, mutta ei Hän sinun ei-uskovaisuuttasi ja toisten ihmisten eksyttämistäsi siunaa. Tule uskoon!
Sinä ole säännönmukaisesti pahan puolella. Jokaisen eksyttävän adventistin sanoja ylistät maasta taivaaseen ja jokaisen uskovan ihmisen haukut taivaasta maan alle.
En ole mikään erikoistapaus. Jokaiselle uskovalle Pyhä Henki antaa ymmärrystä arvostella kuka on uskossa ja kuka ei, mikä on harhaoppia ja mikä ei. Suuri osa uskovista vain antaa pahan asialla, tietäen tai tietämättäään, olevien syyllistää itsensä ja tukahduttavat Pyhän Hengen äänen sisällään sen sijaan että toimisivat sen antaman ymmärryksen mukaan.
Kun kerta toisensa jälkeen tukahduttaa Pyhän Hengen äänen, alkaa ymmärrys sumeta eikä enää näe eroa uskovan ja uskomattoman välillä eikä harhaopin ja oikean opin välillä, vaan sitten kaikki on yhtä sekavaa soppaa, kaikki ovat veljiä ja sisaria ja kaikkeen uskonnollisen höpinään sanotaan aamen. Siinä sitten oma uskonelämä on jyrkässä alamäessä ja kohta onkin luopioiden ja ei-uskovien veli/sisar niinkuin on suullaan tunnustanutkin.
Kovasti vaikuttaa adventismin perusolemukselle tuo lainauksesi.
Näinhän tämän palstan sapatinviettäjät täällä mesovat!
On kai minullakin oikeus sanoa toiselle, please, get off from my back! Jos Uskova 1 jatkuvasti on tietävinään toisen suhteesta Jumalaan ja tuomitsee toisen teeskentelijäksi ja Jumalan valtakuntaan kuulumattomaksi, niin tulee väkisinkin mieleen se, että hänelle on vaikeata osoittaa armahtavaisuutta ja kristillistä rakkautta naapuria kohtaan.
Ei kai minun tarvitse kotoani lähtä ja muuttaa muualle, jotta olisin yhteiskuntakelpoinen kansalainen? Saan mielestäni omassa kodissani asua ja elää ja rakentaa tätä suomalaista yhteiskuntaa. Ei kaikkien tarvitse kuulua samaan kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen ollakseen Jeesuksen omia. Miksi yhdelle ihmiselle annetaan Jumalan valtakunnan avaimet ja oikeus arvioida kuka on oikesti uskossa ja kuka ei? Outoa meininkiä sellainen harrastelu! Se ei mielestäni edusta Kristuksen mielenlaatua eikä Hengen hedelmiä. "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki" (Gal. 5:22-23). Laki ei ole niitä vastaan, koska ne ovat Hengen toimintaa ihmisessä. Lihan aikaansaannoksia ovat selvästi vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, eripuraisuus ja muu sellainen (Gal. 5:19-21).
Pyhän Hengen ääni tukahtunut ja riivaaja henki tullut tilalle.Nyt sinä luulet olevasi joku yli henkilö,joka tietää kaiken ja on kaikessa täydellinen.Sääli sinua raukkaa.Haluan rukoilla puolestasi!
Siitä samaa mieltä, mitä sanot U1:stä.
Hänen on väärin olla yhden jos toisenkin kimpussa. Ei siinä mitään.
Mutta jotkut advarit täällä taas ovat ilmettyjä Raamatunlainauksesi objekteja.
moittia toisia ihmisiä. En todellakaan haluaisi asettaa kyseenalaiseksi kenenkään jumalasuhdetta. Jumalan armoa se on, että Herra meidät hyväksyy yhteyteensä. Mikä olen minä arvostelemaan Jumalan valintoja ja ratkaisuja kenenkään kohdalla. Itse koen olevani ansioton Herran hyvyyteen ja Jumalan lapsen osaan. Olen kaikesta kiitollinen Herralle. Käännyttyään Jumalan puoleen uskova luonnostaan haluaa kääntyä rakkaudessa ja armollisuudessa kanssaihmistensä puoleen. Jeesus sanoo näin "Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan" (Matt. 5:7).
hänelle pyysimme.Kyllä Herra kuulee rukoukset,ja hän näkee sydämeen ja kun Jumalan armo ja rakkaus saa eheyttää,niin silloin todella voi Pyhä Henki täyttää sydämen ja todellinen ilo ja rauha saa tulvia sydämeen.Minä olisin pelkästään iloinen jos minunkin puolestani rukoiltaisiin,jos se vain tapahtuu Jeesuksen nimessä.Kyllä meillä on lupa ja etuoikeus rukoilla toistemme puolesta,kunhan emme rukoile tai toivo kenellekkään pahaa,silloin rukouksemme ei ole Jumalan mieleinen.Kyllä tämäkin rukous vielä hyväksi muuttuu,usko pois!
...juuri tiedon vähyyden saneleman pakon aiheuttaman mielentuotoksen aikaansaamaa toimintaa,kö ?!?
Juuri tuon tiedon vähyyshän tuon uskon voimakkuuden mitta lienee,kö ?!?
Mutta pienellä koulutuksen aikaansaaman ymmärryksen lisäyksellähän uskovat voivat tuon sokean uskonsa tiedolla korvata,kö ?!?
Joten lykkyä etsinnällesi...!!!
M.Juva = profeetta ???
lol
;-)