Täytyy todeta, että kyllä tuo Juha Valste kirjassaan "Apinasta ihmiseksi" on oikeassa todetessaan, että kaikki antropologiaan liittyvä kirjallisuus on jo vanhentunutta julkaisu vaiheessa. Niin paljon ja nopeasti kertyy tietoa erialoilta. Muutamia mainitakseni: Geenitutkimukset, arkeologia, geologia, uudet tarkemmat hiiliajoitukseen perustuvat menetelmät.
Aloin kirjoittamaan miten ihminen lähti Afrikasta ja päätyi erivaiheiden kautta Niilin varrelle, mutta loppuvaiheessa tulikin jo uutta tietoa, joten vedin Bittivessassa kirjoitukseni viemäriin.
Nyt sitten oikaisen ja vain ohimennen kirjoitan suuristakin muutoksista.
200 000 - 150 000 vuotta sitten nykyihminen kehittyi Afrikassa. Levisi laajalle ja joutui katastrofin partaalle 74 000 vuotta sitten. Tällöin ilmasto muuttui nopeasti. Ilmasto viileni suuressa osassa maapalloa niin, että jääkausi pääsi käyntiin. Trooppiset seudutkin viilenivät, mutta ennen kaikkea kuivuivat.
Nykyisiä metsästäjäkeräilijäheimoja tutkittaessa tiedetään, että heidän selviytymisen ehtona kuivilla alueilla on laaja sosiaalinen kanssakäyminen muiden perheiden kesken. Kuivina aikoina he keräänytvät yhteen ja keskustelevat missä on juomaa ja missä ruokaa saatavilla. Onko keksitty uusia metsästykseen tarvittavia aseita vai ei. Parinmuodostusta ja uskonnollisia rituaaleja ja uusien klaanien perustamista.
Heti kun kuivakausi on ohi, lähtevät perheklaanit omille teilleen.
Tällainen toimintatapa saattaa juontaa tuonne 74 000 vuoden taakse. Oli pakko luottaa toisiin heimoihin ja jakaa tietoa, jotta jokainen selviytyisi hengissä.
Toba-tulivuori oli tuolloin purkautunut ja sen tuhka sekä vulkaaniset kaasut himmensivät auringon ja romahduttivat lämpötiloja kolmisen astetta alas kauttaaltaan pallollamme. Toisaalla maa peittyi jäähän ja lumeen ja toisaalla kuivuus tuhosi elinolot.
Hieman toisenlaista uutta tietoa asiasta Naturessa
(http://www.nature.com/news/2004/040112/pf/040112-17_pf.html)
Viimeiset ihmiset (joitakin tuhansia) asustelivat nykyisen Etiopian ja Sudanin alueella opetellen aivan uudenlaista sosiaalista toimintaa. Tiivistä yhteistyötä. Tämä saattoi pelastaa nykyihmisen sukupuutolta.
10 000 vuotta myöhemmin ihmislaji oli jo toipunut ahdistavasta tilanteestaan ja levinnyt jokaiseen asutettavaan kolkkaan Afrikassa. Eräs klaani lähestyi itäisen Afrikan rannikkoa ja asettui sinne, mutta tähysteli kapean vesistön yli ja mietti: - Olisiko ruoho vihreämpää tuolla toisella puolella.
Toisella puolella nykyistä Punaistamerta oli Arabian niemimaa.
Tarina poikki. Meikä tekee välillä töitäkin.
Jatketaan myöhemmin.
Aloin kirjoittamaan miten ihminen lähti Afrikasta ja päätyi erivaiheiden kautta Niilin varrelle, mutta loppuvaiheessa tulikin jo uutta tietoa, joten vedin Bittivessassa kirjoitukseni viemäriin.
Nyt sitten oikaisen ja vain ohimennen kirjoitan suuristakin muutoksista.
200 000 - 150 000 vuotta sitten nykyihminen kehittyi Afrikassa. Levisi laajalle ja joutui katastrofin partaalle 74 000 vuotta sitten. Tällöin ilmasto muuttui nopeasti. Ilmasto viileni suuressa osassa maapalloa niin, että jääkausi pääsi käyntiin. Trooppiset seudutkin viilenivät, mutta ennen kaikkea kuivuivat.
Nykyisiä metsästäjäkeräilijäheimoja tutkittaessa tiedetään, että heidän selviytymisen ehtona kuivilla alueilla on laaja sosiaalinen kanssakäyminen muiden perheiden kesken. Kuivina aikoina he keräänytvät yhteen ja keskustelevat missä on juomaa ja missä ruokaa saatavilla. Onko keksitty uusia metsästykseen tarvittavia aseita vai ei. Parinmuodostusta ja uskonnollisia rituaaleja ja uusien klaanien perustamista.
Heti kun kuivakausi on ohi, lähtevät perheklaanit omille teilleen.
Tällainen toimintatapa saattaa juontaa tuonne 74 000 vuoden taakse. Oli pakko luottaa toisiin heimoihin ja jakaa tietoa, jotta jokainen selviytyisi hengissä.
Toba-tulivuori oli tuolloin purkautunut ja sen tuhka sekä vulkaaniset kaasut himmensivät auringon ja romahduttivat lämpötiloja kolmisen astetta alas kauttaaltaan pallollamme. Toisaalla maa peittyi jäähän ja lumeen ja toisaalla kuivuus tuhosi elinolot.
Hieman toisenlaista uutta tietoa asiasta Naturessa
(http://www.nature.com/news/2004/040112/pf/040112-17_pf.html)
Viimeiset ihmiset (joitakin tuhansia) asustelivat nykyisen Etiopian ja Sudanin alueella opetellen aivan uudenlaista sosiaalista toimintaa. Tiivistä yhteistyötä. Tämä saattoi pelastaa nykyihmisen sukupuutolta.
10 000 vuotta myöhemmin ihmislaji oli jo toipunut ahdistavasta tilanteestaan ja levinnyt jokaiseen asutettavaan kolkkaan Afrikassa. Eräs klaani lähestyi itäisen Afrikan rannikkoa ja asettui sinne, mutta tähysteli kapean vesistön yli ja mietti: - Olisiko ruoho vihreämpää tuolla toisella puolella.
Toisella puolella nykyistä Punaistamerta oli Arabian niemimaa.
Tarina poikki. Meikä tekee välillä töitäkin.
Jatketaan myöhemmin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuosta n. 74 000 vuotta sitten sattuneesta katastrofista on mielestäni syytä nostaa esiin.
- homo sapiens populaation koko oli pienimmillään 1000 ja kahdentuhannen yksilön välillä
- homo sapiens ei tuolloin ollut ainoa ihmislaji
Mainitsin nämä yleisesti tiedossa olevat seikat vain siksi että tätä lukee kuitenkin moni hihhulikin.
Tämä päivä menee ihan putkeen, jee...
Kiitos Nasse. En ollut ollenkaan varma, että ihmispopulaation koko olisi ollut noin pieni. Max. 10 000 henkilöä tai vähemmän oli tiedossani. Ja kyllä, muitakin ihmislajeja oli liikkeellä tuolloin, mm. neaderthalin ihmisiä.
Aikaisemmin on ajateltu (ihan äskettäin vielä), että on ollut vähintään kaksi muuttoaaltoa ulos Afrikasta. Toinen eteläisen Arabian niemimaalle ja myöhemmin Niilin suistoa pitkin Siinain niemimaan läpi Lähi-itään, mutta ei näin:
(http://www.yleradio1.fi/tiede/tiedeuutiset/id6999.shtml)
Arkeologiset todisteet ja geenitutkimukset kertovat, että vain yksi ryhmä on tullut Afrikasta, jonka jälkeläisiä me kaikki olemme.
Seurailin näiden klaanien vaellusta sinne tänne joita National Georaphicin sivuilla on:
( https://www3.nationalgeographic.com/genographic/ ).
Ja menin alta aikayksön sekaisin kuka kukin on. Mutta Ihmisryhmät ovat kulkeneet joko Arabian niemimaalla pohjoiseen Punaisenmeren rantaa pitkin ja saapuneet itäisen Välimeren rannikolle tai sitten heimot ovat kulkeneet itään Arabian niemimaalla ja saavuttuaan (nyk. Irak)Tigrisin lasku-uomille, ovat kääntyneet pohjoiseen ja kaartaneet laajassa sivumyötäisessä hedelmällisen puolikuun alueella aina itäisen Välimeren rantaan asti.
Arabian niemimaa samoin kuin Syyria, Irak ja Iran ovat olleet tuolloin hedelmällistä ruohosavannia, puita siellä täällä ja isot laiduntavat eläimet ovat vaellelleet siellä. Ihmisiä on kulkenut takaisin Afrikkaan Siinain yli ja asuttaneet Saharaa ristiin rastiin.
20 000 vuotta sitten Sahara kuivui jälleen ja katkaisi täysin yhteydet sen etelä puolelle, kuin myöskin itään. Arabian niemimaa kärsi myös kuivuudesta. Ihmiset siirtyivät edes takaisin kulkien monsuunisateiden ja eläinten perässä. Jälleen tuhansien vuosien kuluessa ilmasto muuttui paremmaksi ja Sahara alkoi vihertämään. Ihmiset muuttivat takaisin Saharan ruohotasangoille.
Vihdoin ja viimein päästään viimeiselle 10 000 vuotiselle ajanjaksolle tarinassamme. Tuona 10 000 vuotena tapahtui ainakin kaksi tuhoisaa kuivumisjaksoa Saharassa:
( http://www.extra.rdg.ac.uk/news/details.asp?ID=606 )
Mutta välillä oli mukavat olot. Mm. Libyan alueella on virrannut jokia ja on ollut pulppuavia lähteitä sekä järviä. Nämä tiedot on kaivettu mineraalisista kerrostumista geologisissa tutkimuksissa ja avaruudesta tehdyistä tutkakuvista. Lisäksi muinaisten järvien ympäriltä arkeologit ovat löytäneet paljon kivityökaluja.
Libya Fazzan alue, josta on puhe
http://www.wingstours.com/attrction/fazzan.htm
Taas pannaan tarina poikki ja jatketaan myöhemmin.
"Vihdoin ja viimein päästään viimeiselle 10 000 vuotiselle ajanjaksolle tarinassamme. Tuona 10 000 vuotena tapahtui ainakin kaksi tuhoisaa kuivumisjaksoa Saharassa:
( http://www.extra.rdg.ac.uk/news/details.asp?ID=606 ) "
Jossain on spekuloitu että raamatun mytologiat paratiisista voisivat olla perua ajalta jolloin Sahara kuivui ja ihminen näinollen "häädettiin" pois.
"Jossain on spekuloitu että raamatun mytologiat paratiisista voisivat olla perua ajalta jolloin Sahara kuivui ja ihminen näinollen "häädettiin" pois."
Voi hyvinkin olla. Antamassani linkissä mainitaan, että n. 5000 vuotta sitten tapahtui viimeisin kuivuminen Saharassa, joka johti siihen minkä me nyt näemme nykyisessä Saharassa. Kuten 7500 vuotta sitten Itämeren paikalla ollut Ancylusjärvi murtautui Atlanttille ja mursi maavallit Tanskan ja Etelä-Ruotsin kohdalta sekä teki Englannista saaren ja vedenpinnan nousu johti lopulta vesimassojen vyöryyn Bosborin salmen läpi Mustaanmereen, niin tämä loi pohjan Sumerien vedenpaisumustarinalle.
Vedenpaisumustarina esiintyy lähes samanlaisena koko Lähi-idässä, vain pienin muunnoksin.
10 000 vuotta sitten ihminen kesytti vuohet. Tämä toi tärkeän lisän ruokavalioon. Ihmisten työskentely monipuolistui. Paimenia tarvittiin pitämään silmällä paimennettavia.
Metsästäjäkeräilijät vaihtavat leiripaikkaa kahden viikon välein. Tämä siksi, että vaikka liharavintoa olisikin saatavilla, niin eläimet alkavat tulla yhä varovaisemmiksi suhteessa ihmisiin. Ja tietysti 150 henkilön ryhmä kaluaa juuret maasta ja syö pähkinänsä sekä muut kasvikset nopsaan loppuun.
Miten lienee ollut niillä klaaneilla joilla vuohia on ollut paimennettavana. Verraten isoa aluetta on laidunnettava. Onko syntynyt jo pysyvämpää asutusta? Tai ehkä yhdessä paikassa pysyttiin pitempään, ennen kuin siirryttiin paremmille metsästysmaille. Toisekseen metsästäjäkeräilijät kantavat koko omaisuutensa mukanaan jatkuvasti, joka on n. 12kg/hlö, ainakin nykyään.
8000 vuotta sitten uusi kuivuus jakso alkoi Saharassa ja pakotti ihmiset siirtymään etelämmäksi ja itään jossa Niili virtasi. Vielä ei ollut tarpeellista asettua kokonaan aloilleen. Voisiko tämä hetki tai ajanjakso olla se, kun ihminen muuttuu väkivaltaisemmaksi toisia klaaneja kohtaan? Toisilla perheklaaneilla on omaisuutena vuohilaumoja ja toisilla ei. Saharan kuivuus pakottaa tuhansittain ihmisiä siirtymää uusille alueille ja tiiviimpään kanssakäymiseen. Ruokapula, kateus tai mikä lie ehkä pakottaa jonkin heimon ryöstämään naapurinsa vuohia. Naapurikaan tuskin luopuu noin vain vuohistaan, kun ympärillä luonto köyhtyy ja vuohet ovat erinomainen hätäravinto. Tiedä sitten, tämä oli omaa spekulointiani.
Aika kului ja ihmiset elivät pitkälti samoin kuin olivat eläneet tuhansia vuosia. Elämä palaa jälleen Saharaan, mutta ei enää niin kukoistavana, kuin se on ollut. Ihmisiä virtaa jälleen sinne ja aika tikittää vääjäämättömästi eteenpäin kohti uutta kuivuutta…
Sitten se tapahtuu, ei kuivuus vaan ihminen oppii valmistamaan savesta ruukkuja. Huikea edistysaskel. Nyt ruukuissa voitiin säilyttää vettä, vuohenmaitoa ja vaikka mitä. Mutta saviruukku on painava, niitä ei kannella ympäri savannia, ei ainakaan täysinäisinä. Ihmisen on täytynyt eläinten paimentamisen takia pysytellä yhä pitempään paikoillaan. Tämä on mahdollistanut uusien asioiden kokeilun ja löytänyt saven mahdollisuudet. Koska entistä enemmän pystyttiin varastoimaan tarvikkeita, oli järkevää pysytellä paikoillaan. Ei tarvinnut enää siirtyä paikasta toiseen etsimään vettä.
Sahara ei ollut toipunut täysin edellisestä kuivuudesta ja uusi kuivuus kolkutteli ovella. Ei ihmiset sitä tienneet, mutta ehkä he kertoivat leirinuotioilla ihmisten kulta-ajasta, ajasta jolloin oli pulppuavia lähteitä ja paljon vaeltavia eläimiä. Tämänkertainen Saharan kuivumisprosessi oli vaikeampi ihmisille. Heidän täytyi siirtyessään kuljettaa suurempia omaisuuksia mukanaan, kuin koskaan aiemmin.
Kohta se alkaa, se suuri kuivuus, joka vie ihmiset pysyvästi Niilille…
Tässä suppeassa hypäyksittäen etenevässä kronologisessa esityksessä on jäänyt muutamia asioita käsittelemättä.
Toisaalta mua alkaa nyt kyllästyttämään näiden tietojen penkominen netistä, kun tuo oma muisti ei enää tarjoile muistettavaa näistä asioista, mutta eteenpäin...
- Muinaisten ihmisten uskonnollisuus.
Miten ihmiset käsittelivät uskonnollisia asioita joskus 10 000 vuottas sitten? Paljoakaan ei voida sanoa, mutta löytyneistä arkeologisista löydöistä voidaan tehdä "valistuneita" arvauksia.
Paljon on löydetty naisfiguureja ja eläinhahmoja. Vertaamalla myöhäisempien ihmisten uskomuksiin, niin lienee palvottu hedelmällisyyden jumalia, Äiti-maata, luontoäitiä, varmaan on myös eläinjumalia ollut. Aurinko, kuu, tähdet - varmasti ovat aina aiheuttaneet hämmennystä ihmisille.
Metsästäjäkeräilijät ovat erittäin tasa-arvoisia. Heillä ei tunnu olevan johtajaa, eikä erityisiä pappisshamaaneja eikä muita poppamiehiä. Asioita hoidetaan yhdessä. Luonnollisista syistä metsästys on miesten työtä, ei siksi, ettei nainenkin sitä voisi suorittaa vaan siksi, että äiti-lapsi-suhteet ovat ihmisten elämässä tärkeitä. Naiset eivät voi ottaa lapsiaan mukaan metsästysreissulle sillä meluavat lapset hätistäisivät pois elämimet. Miksi miehet eivät jääneet leiriin huolehtimaan lapsista? HEI, joku raja tällä tasa-arvollakin on !!!
Uskonnollisuudesta vielä sen verran, että varmaa on esi-isien palvonta ollut. Nyk. Turkin alueelta on löytynyt pieni muinainen kylä viljavalta maalta, jossa kuolleet omaiset haudattiin kodin lattian alle tai siis niiden luut. Tässä on yksi selitys monimutkaiseen ongelmaan: Miksi ihmiset asettuivat aloilleen ja alkoivat rehkiä pelloilla?
Turkissa asuttiin kyläyhteisössä jo 10 000 - 8000 vuotta sitten. Siitä enemmän wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Catal_Hüyük
- Mitä muuta ihmiset keksivät abauttiarallaa 10 000 - 6000 vuotta sitten?
Savipyörä on ollut yksi keksinnöistä, mutta eimerkiksi jousi ja nuoli ovat niinkin kaukaa kuin 45 000 vuoden takaa. Varmaa asia ei ole, mutta alkeellisia nuolenkärkiä on löydetty sen tien varrelta, josta ihminen ulostautui Afrikasta (Heh, mä alan kai väsymään tähän kirjoittamiseen).
Kuparin käyttö opittiin tällä ajanjaksolla. 7500 vuotta sitten Sumerit rakensivat ensimmäiset kaupunkinsa. Tuolloin tapahtui myös vedenpinnan voimakas nousu ympäri maapalloa. 7000 vuotta sitten laidunnettiin karjaa, nautoja. Kiinalaiset ottivat käyttöön silkin. 6500 vuotta sitten kesytettiin hevonen jossain Ukrainan aroilla. samoihin aikoihin Mesopotamiassa otettiin käyttöön aura. 6000 vuotta sitten egyptiläiset tutustuivat papyrukseen.
Niilillä asui ihmisiä kauan aikaa sitten. Varmasti toistakymmentätuhatta vuotta sitten. Mutta pysyvää asutusta ei ole ollut. Joskus välillä 10 000 - 6000 vuotta sitten alueesta on tullut yhä tärkeämpi tekiä monille klaaneille. Niilin varrelta on löydetty 6000 vuotta vanhoja piirrustuksia kallioseinämistä. Piirrokset kuvaavat karjaa, veneitä, ihmisiä, kirahveja ja muita paikallisia eläimiä, uskonnollisia riittejä on kuvattu myös. Kaupankäyntiäkin ollut simpukoilla, laavalasilla ja koralleilla. Vaeltavat karjalaumat ihmisineen ovat tuoneet tuliaisia Punaiseltamereltä Niilille. Ilmaston kuivuessa on tuo vaeltelu pitänyt lopettaa ja asettua Niilin varteen muiden siellä oleskelevien ihmisten kanssa.
- Tuon ajan ihmiset eivät asuneet tyhjiössä. Pitkienkin matkojen päästä ihmisiä saapui ja taas poistui omille seuduilleen tehtyään vaihtokauppoja.
- Ne yhteisöt, jotka olivat asettuneet pysyvämmin aloilleen rakensivat jonkinlaisen hierarkian yhteisönsä toiminnan takaamiseksi. On täytynyt olla omistava luokka. Mm. vuohet, naudat jne. ja heidän perheensä hoitivat näitä tehtäviä. Villivehnän hyötykäyttö oli jollakin klaanilla suuri editysaskel.
ihminen pisti pelloksi kaiken, metsätkin, sahara peltona, kunnes tapahtui jotain, ja kastelu lakkautettiin, ehkä juuri se tulivuoren purkaus, joka oli katastrofi, mikään ei kasvanut valon puutteen takia, ei hyödyttänyt enää kastella, joten maa kuivui ja aavikoitui.
Nyt meillä on eurooppa, jenkkilä ja monet muut maat täynnä peltoja, joita keinokastellaan kunnes meiltä loppuu öljy, ja saadaan siten keinokastelu lopetettua ja siitähän se aavikoituminen lähteekin. sitten meillä lopulta onkin vain aavikkoplaneetta mars.
Sumerien kastelusysteemin keksintö kuivatti nykyisen Irakin alueet. Pelloille johdettiin vettä ja veden kuivuessa jäljelle jää aina suolaa. Vesi oli tietenki makeaavettä, mutta myös siinä on pieniä määriä suolaa. Tuhansia vuosia kestänyt kastelujärjestelmä lopulta pilasi hedelmällisen maan.
Niilin seudulla vuotuiset tulvat mylläävät pohjalietteen ja vetävät pintamaata takaisin jokeen, joten suolan kerrostumista ei tapahdu samoin.