Hei!
Onko kenenkään lapselta poistettu kitarisoja?
Kuulin että kasvavat takaisin, mietin vain missä ajassa voisivat kasvaa.. Meillä tyttö leikattiin pari vuotiaana, oireet loppuivat siihen. Nyt viisi vuotta myöhemmin alkanut samat oireet, flunssa ei häviä, korvat tulehtuvat, jatkuva yskä. Terveyskeskuksessa hoetaan et ootetaan nyt niin ja niin kauan ennenkuin ruvetaan tutkimaan mikä syynä
Onko kenenkään lapselta poistettu kitarisoja?
Kuulin että kasvavat takaisin, mietin vain missä ajassa voisivat kasvaa.. Meillä tyttö leikattiin pari vuotiaana, oireet loppuivat siihen. Nyt viisi vuotta myöhemmin alkanut samat oireet, flunssa ei häviä, korvat tulehtuvat, jatkuva yskä. Terveyskeskuksessa hoetaan et ootetaan nyt niin ja niin kauan ennenkuin ruvetaan tutkimaan mikä syynä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei niiden kyllä pitäisi kasvaa takaisin. Syy siis löytynee muualta.
Joo, mun pojalta poistettiin viikko sitten kitarisat. Mutta en ole kyllä koskaan kuullut, että kasvaisivat takaisin. Ei oo ainakaan itselläni kasvanut ;)
tapainen "juttu".
Eli kaikki mahdollinen tutkitiin
jo vauvasta asti yskää poteneen lapsen kohdalla.
Jossain välissä sitten julkisen terveydenhuollon puolella joku lekuri "keksi", että leikataanpa kitarisat. No muutama aika mentiin eteenpäin ja sama yskä jatkui aina vaan kaikkine muine oireineen (nenä tukossa, väsymys jne).
Kirjotin tuolla aiemmin jo, että neljä vuotta kuljettiin edestakaisin terveyskeskusta ja keskussairaalaa ilman mitään "apuja" lapsen sairauteen. Tilanne oli jo todella lapsen kannalta sietämätön, kunnes sain yhdeltä,
toisella puolella Suomea asuvalta keuhkolääkäriltä puhelimessa "diagnoosin";
astma. Sehän oli tietenkin keskussairaalassa jo oikein kirjallisesti lapsen papereihin laitettu
ettei ole astmaa.
No kipin kapin menimme alan lääkärille,
lasten allergologille, ja ja nyt kolmetoista vuotta myöhemmin, noin kymmenen vuoden
(5-14 vuotiaaseen) säännöllisen lääkityksen jälkeen lapsi
(nuori aikuinen) voi hyvin ja eikä yski enää!
Säännöllistä lääkitystä ei ole enää ja tarvittaessa menemme terveyskeskuslääkäriin, jossa on jo riittävästi "rekvisiittaa" tarvittavaa hoitoa varten; suomalaisen huippulääkärin lausunto diagnooseineen ja hoito-ohjeineen.
(surkuhupaisa episodi näyteltiin jossain vaiheessa neuvolaläkärillä,
joka minun vielä kerran apua lapselle pyytäessä sanoi: "seurataan vielä". Kohdallamme seurantaahan oli jo tehty lapsen 4 ensimmäistä vuotta)
Astmakin diagnostisoidaan kuulemma nykyään liian helposti. (En ota tähän kantaa) Mutta ajatus heräsi allergiasta. Huonepöly, lemmikit?, home?
Tyttökaverini lapsi aloitti koulun ja samalla alkoi nuha-yskä ja poskiontelon tulehduskierre ja kun vuosi oli tutkittu, selvisi, että koulussa homeongelmaa.
onko jotain muuttunut lapsen ympäristössä?
edelleen tuntuu ihmisillä olevan vakavienkin astmaan viittaavien oireiden kanssa
etteivät saa apua sairauteensa.
Meillä tätä apua "jahdatiin" neljä loputonta vuotta ja diagnoosin teki yksi Suomen huippu allergologeista. Lapsen elämä ja oleminen yleisesti olivat jotain aivan muuta kuin ennen astmalääkityksen aloittamista.
Mutta jos itsellä ei ole kokemusta astmaattisesta lapsesta
(yötä päivää jatkuva, kuukaudesta toiseen, yskä,
lapsen tukehtumisen tunne, nuha ja tukkoisuus, hengityksen raskaus, jatkuva vetämättömyys ja väsyminen, leikkeihin osallistumattomuus, kun tilanne on jo liian pitkittynyt)
niin lapsen tilan vakavuutta
ja hirvittävää vanhemman huolta on vaikea ymmärtää.
Hoitamattomana astmaan voi todella kuollakin. Jopa nykyäänkin näin voi käydä.
Eli en ota kantaa tuohon astman ylidiagnosointiin, mutta itse olen kohdallamme todella kiitollinen lääkärillemme ja saamallemme avulle niiden todella raskaiden vuosien jälkeen.
Lapsen terveyden hoitamisesta ja hänen nykyisen laatuisen elämän saavuttamiseksi.