Me, jotka uskomme Jeesukseen, haluamme olla Sanan tekijöitä, eikä vain kuulijoita.
Meitä on joukko, jonka Jeesus tuntee siitäkin huolimatta, että yksikään meistä ei ole täydelliseksi tullut, eikä kerkeä tulemaan täällä maanpäällisessä ajassa.
Jokaisessa meissä on persoonallisia piirteitä ja emme ole vielä puhtaasti Jumalan kuvaksi muuttuneet ja silloinkin, kun se kuva on oleva puhdas, jäämme persooniksi, joissa on omat tunnusmerkkimme. Se tapahtuu, sitten, kun kaikki on jo tehty ja täysi luku sisään tullut ja yhdymme täydellisesti Jumalaan.
Olemme yhtä Jumalan Hengessä ja yhtä uskossa, mutta silti se yksi usko on meissä vajavaisuus ja siksi saamme luottaa Jumalan äärettömään armoon, siihen, että Jeesuksen sovitustyö riittää meidät pelastamaan ja se mikä jää vajaaksi meissä, on oleva täydellistä Jeesuksessa.
Siksipä meistä yksikään ei kerskaa, ei kuvittele olevansa parempi kuin toinen, sillä me tiedämme, että armosta me olemme pelastettu, uskon kautta Jeesukseen.
Vajaudeta uskossamme saamme alati esimerkkejä, jos minä uskon Sanaan ja pyrin sitä täyttämään ja täytän sitä ilolla ja rakkaudella ja uskon olevani oikeassa, se riittäköön, vaikka kasvun myötä saankin aina vain uudelleen ja uudelleen huomata, että tuokin asia, joka niin varma aikaisemmin minulle oli, ei enää niin varma olekaan. Siksipä olenkin varovainen itseni ja toisten arvioinnissa, silloin kun on kyse ihmisistä, jotka tahtovat Jeesusta seurata.
Jumalan talous on suuri ja siinä on monta jäsentä ja jokainen jäsen kantaa oman osansa ja oman koulutuksensa ja siksi minun on taivuttava ottamaan vastaa tietoa muiltakin jäseniltä, sillä minuun, yhteen astiaan, ei kaikkea tietoa lasketa.
Ne asiat, joista voin olla epävarma, koskevat määrättyjä asioita, eli sitä mikä on Jumalan tahto kasteen suhteen, mikä on Jumalan tahto ehtoollisen suhteen jne.
Nämä aiheuttavat opinriitoja ja eroamisia heillä, joille ei Jeesus ole tullut vielä henkilökohtaiseksi johdattajaksi.
Heille, joita Jumalan Henki johdattaa nuo asiat aiheuttavat kyselyä, asioista selvää ottamista, rukoilua, mutta eivät koskaan erottamista tai eroamista yhteisöstä, sillä Jumalan Hengen täyteiset löytävät sovun ja rauhan ja vastaukset ja vaikka vastauksia ei heti löytyisikään, he luottavat, että vastaukset tulevat.
He, jotka eivät ole henkilökohtaisessa yhteydessä Jeesukseen, käyvät usein arvostelemaan ja jopa tuomitsemaan toisiaan, jos asioista on erimielisyyttä ja nämä ihmiset ovat näitä kirjanoppineita, jotka ovat varmoja omasta oikeassa olemisestaan ja ovat tuntevinaan koko Jumalan toiminnan salaisuudet.
He ovat niitä, jotka rukoillessaankin muistavat sanoa, että onneksi en ole, niin kuin tuo toinen.
Hedelmistään tunnetaan Jeesuksen seuraajat, he ovat rohkeita, rohkeita myös sanomaan, että kaikkea en vielä tiedä, mutta sen tiedän, että Jumala antoi ainoan Poikansa minun edestäni, jotta minä saisin rauhan ja sen tiedän, että minulla on tahto, että kaikki saisivat Jumalan rakkaudesta osansa.
Meitä on joukko, jonka Jeesus tuntee siitäkin huolimatta, että yksikään meistä ei ole täydelliseksi tullut, eikä kerkeä tulemaan täällä maanpäällisessä ajassa.
Jokaisessa meissä on persoonallisia piirteitä ja emme ole vielä puhtaasti Jumalan kuvaksi muuttuneet ja silloinkin, kun se kuva on oleva puhdas, jäämme persooniksi, joissa on omat tunnusmerkkimme. Se tapahtuu, sitten, kun kaikki on jo tehty ja täysi luku sisään tullut ja yhdymme täydellisesti Jumalaan.
Olemme yhtä Jumalan Hengessä ja yhtä uskossa, mutta silti se yksi usko on meissä vajavaisuus ja siksi saamme luottaa Jumalan äärettömään armoon, siihen, että Jeesuksen sovitustyö riittää meidät pelastamaan ja se mikä jää vajaaksi meissä, on oleva täydellistä Jeesuksessa.
Siksipä meistä yksikään ei kerskaa, ei kuvittele olevansa parempi kuin toinen, sillä me tiedämme, että armosta me olemme pelastettu, uskon kautta Jeesukseen.
Vajaudeta uskossamme saamme alati esimerkkejä, jos minä uskon Sanaan ja pyrin sitä täyttämään ja täytän sitä ilolla ja rakkaudella ja uskon olevani oikeassa, se riittäköön, vaikka kasvun myötä saankin aina vain uudelleen ja uudelleen huomata, että tuokin asia, joka niin varma aikaisemmin minulle oli, ei enää niin varma olekaan. Siksipä olenkin varovainen itseni ja toisten arvioinnissa, silloin kun on kyse ihmisistä, jotka tahtovat Jeesusta seurata.
Jumalan talous on suuri ja siinä on monta jäsentä ja jokainen jäsen kantaa oman osansa ja oman koulutuksensa ja siksi minun on taivuttava ottamaan vastaa tietoa muiltakin jäseniltä, sillä minuun, yhteen astiaan, ei kaikkea tietoa lasketa.
Ne asiat, joista voin olla epävarma, koskevat määrättyjä asioita, eli sitä mikä on Jumalan tahto kasteen suhteen, mikä on Jumalan tahto ehtoollisen suhteen jne.
Nämä aiheuttavat opinriitoja ja eroamisia heillä, joille ei Jeesus ole tullut vielä henkilökohtaiseksi johdattajaksi.
Heille, joita Jumalan Henki johdattaa nuo asiat aiheuttavat kyselyä, asioista selvää ottamista, rukoilua, mutta eivät koskaan erottamista tai eroamista yhteisöstä, sillä Jumalan Hengen täyteiset löytävät sovun ja rauhan ja vastaukset ja vaikka vastauksia ei heti löytyisikään, he luottavat, että vastaukset tulevat.
He, jotka eivät ole henkilökohtaisessa yhteydessä Jeesukseen, käyvät usein arvostelemaan ja jopa tuomitsemaan toisiaan, jos asioista on erimielisyyttä ja nämä ihmiset ovat näitä kirjanoppineita, jotka ovat varmoja omasta oikeassa olemisestaan ja ovat tuntevinaan koko Jumalan toiminnan salaisuudet.
He ovat niitä, jotka rukoillessaankin muistavat sanoa, että onneksi en ole, niin kuin tuo toinen.
Hedelmistään tunnetaan Jeesuksen seuraajat, he ovat rohkeita, rohkeita myös sanomaan, että kaikkea en vielä tiedä, mutta sen tiedän, että Jumala antoi ainoan Poikansa minun edestäni, jotta minä saisin rauhan ja sen tiedän, että minulla on tahto, että kaikki saisivat Jumalan rakkaudesta osansa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
elevansa aina oikeassa. Komella pisteellä kulkevakin, joka selkeäsi on nuori ja vasta uskon tielle lähtenyt, kuvittelee kaikesta kaiken tietävänsä ja arvostelee ja tuomitsee mielin määrin ja taitaa siitä hommasta pitää. Mitä sellainen merkitsee Jumalan näkökulmasta katsoen?