Suomi Ruotsin siirtomaana

Eli Suomen onni kansakuntana oli se, että Venäjä voitti Ruotsin? Olen samaa mieltä kanssasi. Suomea ei olisi vaan olisimme Ruotsin alikehittynyt itäinen maatalous maakunta, ja kaiken lisäksi taantuva sellainen. Olisimme eräänlaisia toisen luokan kansalaisia, ja nykyiset suomenruotsalaiset olisivat kakkana tunkiolla...

mieltä kirjoitti:

Eli Suomen onni kansakuntana oli se, että Venäjä voitti Ruotsin? Olen samaa mieltä kanssasi. Suomea ei olisi vaan olisimme Ruotsin alikehittynyt itäinen maatalous maakunta, ja kaiken lisäksi taantuva sellainen. Olisimme eräänlaisia toisen luokan kansalaisia, ja nykyiset suomenruotsalaiset olisivat kakkana tunkiolla...

Lue lisää

Opponoin käsityksiä vastaan vastaskenaariolla. Entäpä jos valtioyhteys Ruotsiin olisi 1809 säilynyt?

Vuoden 1809 Ruotsin asukkaista muistamani mukaan noin 20 % käytti äidinkielenään Suomea ja nykyisen Suomen alueen asukkaista noin 90 %. Huolimatta oletetusta ruotsinkielen ylivallasta olisi 1800-luvun lopun voimakkaimpiin kuuluva - ehkä voimakkain - aatevirtaus eli kansallisuusaate vaikuttanut niin, että separatistisia itsenäisyysajatuksia olisi tavalla tai toisella syntynyt. Itse asiassa niitä syntyi jo 1700-luvulla sen loppupuolella muun muassa Anjalan liiton nimellä tunnettuna ilmiönä ja vaikkapa Y.M.Strengportenin itsenäisyysajatuksina.

Kansallisuusaatteen voima johti myös Norjan itsenäistymiseen, kansallisuuden, jonka kieli kuuluu ruotsin kielen kanssa samaan kieliryhmään. Separaatiopaine olisi ollut siten voimakkaampi suomalaisen kansallisuuden kohdalla. Pitäisin oletettuna itsenäistymisprosessia väistämättömänä eikä liittovaltio tai kulttuuriautonomia olisi riittänyt oletetuille suomalaisille itsenäisyysaktivisteille ja heidän tavoitteilleen. Irtautuminen olisi tapahtunut rauhanomaisesti.

Sen sijaan ruotsinkieli olisi kokonaan toisenlaisessa asemassa kuin nyt. Heitän ilmaan, tosin vailla todisteita, väitteen, että kielisuhteet olisivat tuota kautta itsenäistyneessä Suomessa lähes yhtä suuret kieliryhmien kesken tai että ruotsi olisi maan käytetty kieli suomen kielen ollessa kuitenkin elävä ja käytetty lainsäädännöllisesti turvattu kieli. Poliittiset ja kulttuurilliset yhteydet olisivat valtioiden kesken olleet kiinteämmät ja mahdollinen sotilasliitto 2. maailmansodan aikana mahdollinen. Muuten mielenkiintoista on se, että myös viron kieli säilyi valtiollisessa ja kulttuurillisessa puserruksessa. Omaperäinen kieli on merkittävä osa kansallisuuskäsityksen muodostumisessa.

Turku olisi todennäköisimmin Suomen pääkaupunki - ei liittovaltion toisen valtion vaan Ruotsista itsenäistyneen Suomen. Toisaalta valtioalueemme olisi ollut pienempi eikä siihen olisi kuulunut Karjalan kannaksen aluetta. Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743 Venäjälle menetetty Vanha Suomi liitettiin Suomen suurruhtinaskunnan alueeseen 1812. Tätä ei olisi tapahtunut vaan itärajamme olisi Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa lännempänä. Lappeenranta ja Hamina olisivat Venäjän aluetta ja Helsinki melkein itärajalla. Toisaalta painetta Pietarin/Leningradin alueen turvallisuudesta ei olisi ehkä ollut. Ehkä joitain riskejä itäsuunnassa olisi ollut vähemmälti.

Autonomian aikana yhteiskunnallinen kehityksemme jäi jälkeen Ruotsin kehityksestä. Suomi eli keisarivallanpuristuksessa ja sensuurin ilmapiirissä. Sen sijaan Ruotsissa siirryttiin vapaaseen yhteiskuntaan poiskuningasvallasta kohti todellista valtiopäivien demokratiaa ja elinkeinojen vapauteen. Ruotsin taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys 1800-luvulla oli merkittävää. Jos olisimme olleet mukana tässä kehityksessä, mikä olisi ollut lähtöasemamme itsenäsitymiseen. Ehkä Norjan kaltainen? Ehkä itsenäistynyt valtio oliskin ollut metsäteollisuuden kärkivaltioita? Hypoteesi siitä, että 1800-luvun Ruotsissa olosuhteet olisivat olleet välttämättömästi huonommat kuin Suomessa eivät ole kuin hypoteesi. Vastasyitä väittää toisin löytyy!

Heitänpä vielä yhden kysymyksen. Käsittääkseni ruotsalaiset esittivät 1809 Venäjän ja Ruotsin rajan jättämistä Kokemäenjoelle. Tuolloin olisi Suomen alue jakaantunut Ruotsin ja Venäjän kesken eteläiseen ja läntiseen Ruotsin alueeseen ja itäiseen ja pohjoiseen Venäjän osaan. Mikä olisi tilanne ollut tuolloin?

Olisiko suomen kielen asema tässä skenaariossa verrattavissa vaikkapa Ison-Britannian kelttiläisiin kieliin, kymriin ja gaeliin. Suomi olisi ehkä ruotsinkielinen maa Finland, jossa paikallisesti puhuttaisiin suomea. Olisiko olemassa siinä mallissa suomenkielistä kirjallisuutta, lehdistöä ym. kielellisen kulttuurin ilmentymiä? Kehitysoptimistina olisin käsittänyt kuitenkin suomen kielen toimineen tuossakin skenaariossa, koska se ei ole 1809 tilanteessa ollut sitä puhuvan väestön määrän suhteen mikään vähäinen kieliryhmä. 1800 luvun kansallisaate olisi tuonut esille omat Aleksis Kivensä siinäkin tilanteessa.

Tällainen kontrafaktuaalinen pohdiskelu on mielenkiintoista, vaikka historiantutkijat sitä katsovatkin hieman kieroon. Meille harrastelijoille se sallittakoon, vaikka tekevät sitä historioitsijat itsekin.

Voisin joskus jatkaa enemmälti ja perustella omaa kantaani

mieltä kirjoitti:

Eli Suomen onni kansakuntana oli se, että Venäjä voitti Ruotsin? Olen samaa mieltä kanssasi. Suomea ei olisi vaan olisimme Ruotsin alikehittynyt itäinen maatalous maakunta, ja kaiken lisäksi taantuva sellainen. Olisimme eräänlaisia toisen luokan kansalaisia, ja nykyiset suomenruotsalaiset olisivat kakkana tunkiolla...

Lue lisää

Ja miten?
Eiköhän totuus ollut, että Ruotsille annettiin se mielikuva, että Venäjä voitti Suomen ruotsalaisilta sodalla. Todellisuudessa maassa oleva Ruotsin armeijan johto oli oivaltanut maan kehnon tilan ja ettei siihen parannusta tule niin kauan, kuin Suomi pysyy Ruotsin siirto/riistomaana. Siksi venäläisten kanssa tehtiin salainen sopimus, että maa luovutetaan taisteluitta heille, kuten sitten muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tehtiinkin. Siitä alkoi Suomen nousu jota kesti Bobrikovin aikaan asti.
Tämä Suomen menetys korpeaa ruåtsalaisa vieläkin.

Sakari Kolistaja kirjoitti:

Opponoin käsityksiä vastaan vastaskenaariolla. Entäpä jos valtioyhteys Ruotsiin olisi 1809 säilynyt?

Vuoden 1809 Ruotsin asukkaista muistamani mukaan noin 20 % käytti äidinkielenään Suomea ja nykyisen Suomen alueen asukkaista noin 90 %. Huolimatta oletetusta ruotsinkielen ylivallasta olisi 1800-luvun lopun voimakkaimpiin kuuluva - ehkä voimakkain - aatevirtaus eli kansallisuusaate vaikuttanut niin, että separatistisia itsenäisyysajatuksia olisi tavalla tai toisella syntynyt. Itse asiassa niitä syntyi jo 1700-luvulla sen loppupuolella muun muassa Anjalan liiton nimellä tunnettuna ilmiönä ja vaikkapa Y.M.Strengportenin itsenäisyysajatuksina.

Kansallisuusaatteen voima johti myös Norjan itsenäistymiseen, kansallisuuden, jonka kieli kuuluu ruotsin kielen kanssa samaan kieliryhmään. Separaatiopaine olisi ollut siten voimakkaampi suomalaisen kansallisuuden kohdalla. Pitäisin oletettuna itsenäistymisprosessia väistämättömänä eikä liittovaltio tai kulttuuriautonomia olisi riittänyt oletetuille suomalaisille itsenäisyysaktivisteille ja heidän tavoitteilleen. Irtautuminen olisi tapahtunut rauhanomaisesti.

Sen sijaan ruotsinkieli olisi kokonaan toisenlaisessa asemassa kuin nyt. Heitän ilmaan, tosin vailla todisteita, väitteen, että kielisuhteet olisivat tuota kautta itsenäistyneessä Suomessa lähes yhtä suuret kieliryhmien kesken tai että ruotsi olisi maan käytetty kieli suomen kielen ollessa kuitenkin elävä ja käytetty lainsäädännöllisesti turvattu kieli. Poliittiset ja kulttuurilliset yhteydet olisivat valtioiden kesken olleet kiinteämmät ja mahdollinen sotilasliitto 2. maailmansodan aikana mahdollinen. Muuten mielenkiintoista on se, että myös viron kieli säilyi valtiollisessa ja kulttuurillisessa puserruksessa. Omaperäinen kieli on merkittävä osa kansallisuuskäsityksen muodostumisessa.

Turku olisi todennäköisimmin Suomen pääkaupunki - ei liittovaltion toisen valtion vaan Ruotsista itsenäistyneen Suomen. Toisaalta valtioalueemme olisi ollut pienempi eikä siihen olisi kuulunut Karjalan kannaksen aluetta. Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743 Venäjälle menetetty Vanha Suomi liitettiin Suomen suurruhtinaskunnan alueeseen 1812. Tätä ei olisi tapahtunut vaan itärajamme olisi Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa lännempänä. Lappeenranta ja Hamina olisivat Venäjän aluetta ja Helsinki melkein itärajalla. Toisaalta painetta Pietarin/Leningradin alueen turvallisuudesta ei olisi ehkä ollut. Ehkä joitain riskejä itäsuunnassa olisi ollut vähemmälti.

Autonomian aikana yhteiskunnallinen kehityksemme jäi jälkeen Ruotsin kehityksestä. Suomi eli keisarivallanpuristuksessa ja sensuurin ilmapiirissä. Sen sijaan Ruotsissa siirryttiin vapaaseen yhteiskuntaan poiskuningasvallasta kohti todellista valtiopäivien demokratiaa ja elinkeinojen vapauteen. Ruotsin taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys 1800-luvulla oli merkittävää. Jos olisimme olleet mukana tässä kehityksessä, mikä olisi ollut lähtöasemamme itsenäsitymiseen. Ehkä Norjan kaltainen? Ehkä itsenäistynyt valtio oliskin ollut metsäteollisuuden kärkivaltioita? Hypoteesi siitä, että 1800-luvun Ruotsissa olosuhteet olisivat olleet välttämättömästi huonommat kuin Suomessa eivät ole kuin hypoteesi. Vastasyitä väittää toisin löytyy!

Heitänpä vielä yhden kysymyksen. Käsittääkseni ruotsalaiset esittivät 1809 Venäjän ja Ruotsin rajan jättämistä Kokemäenjoelle. Tuolloin olisi Suomen alue jakaantunut Ruotsin ja Venäjän kesken eteläiseen ja läntiseen Ruotsin alueeseen ja itäiseen ja pohjoiseen Venäjän osaan. Mikä olisi tilanne ollut tuolloin?

Olisiko suomen kielen asema tässä skenaariossa verrattavissa vaikkapa Ison-Britannian kelttiläisiin kieliin, kymriin ja gaeliin. Suomi olisi ehkä ruotsinkielinen maa Finland, jossa paikallisesti puhuttaisiin suomea. Olisiko olemassa siinä mallissa suomenkielistä kirjallisuutta, lehdistöä ym. kielellisen kulttuurin ilmentymiä? Kehitysoptimistina olisin käsittänyt kuitenkin suomen kielen toimineen tuossakin skenaariossa, koska se ei ole 1809 tilanteessa ollut sitä puhuvan väestön määrän suhteen mikään vähäinen kieliryhmä. 1800 luvun kansallisaate olisi tuonut esille omat Aleksis Kivensä siinäkin tilanteessa.

Tällainen kontrafaktuaalinen pohdiskelu on mielenkiintoista, vaikka historiantutkijat sitä katsovatkin hieman kieroon. Meille harrastelijoille se sallittakoon, vaikka tekevät sitä historioitsijat itsekin.

Voisin joskus jatkaa enemmälti ja perustella omaa kantaani

Lue lisää

Suomenruotsalaisuuden keksijä ja RKP:n henkinen isä Freudenthal loi pohjan suomenruotsalaiselle identiteetille, kirjoitti mm. Enestam.

Täällä monet kiljuvat kurkku suorana, että rasisti, kun nostaa esille tämän tosiasian. Suomenruotsalainen eliitti elää edeleenkin Freudenthalin ylemmyysoppien mukaisesti, se näkyy monistakin pienistä lipsahduksista, mutta sitä ei luonnollisestikaan kerrota julkisesti.

Siksipä herää kysymys, että onko rasisti se, joka elää omaa ylemmyyttään todistelevan opin mukaisesti, vai se, joka ei sellaista oppia hyväksy ja jopa julkeaa tehdä siitä julkisen tiedon...

Tässä siitä ylemmyysopista:

Freudenthalin surullisen kuuluisa tähtiajatus:
"Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa."

Suomenruotsalaista arvostusta Freudenthalia kohtaan osoittaa m.m. se, että Freudenthal oli ensimmäisen Ruotsalaisuudenpäivän juhlapuhuja.

Freudenthalin saavutus oli keksiä suomenruotsalainen kansa, vastapainoksi suomalaisuuden nousulle. Freudenthalin herrakansaideologia tuli kuin tilauksesta yhdistämään ruotsinkielisiä heille itselleen uskottavalla tavalla. Mitään oikeata kansaa ei ollut, oli sekava joukko ruotsinkielisiä: kielensä vaihtaneita suomalaisia, ulkomaisia sukuja, jotka olivat valinneet käytännön syistä kielekseen ruotsin ja sitten jonkin verran ruotsalaisia. Kansa piti siis keksiä ja Freudenthal keksi kansansa, jalon arjalaisen valtiaskansan. Noin vain vips, geenit muuttuivat ja aikoinaan kielensä vaihtaneesta savolaisesta suvusta tuli jalon arjalaisen valtiaskansan geeneillä varustettuja parempia ihmisiä.

RKP haluaa alistaa suomenkieliset omille ehdoilleen pakkoruotsittamalla ja maan kaksikielisyyden ylläpitämisellä, jotka kumpikin ovat täysin asiattomia ja kohtuuttomia vaatimuksia. Ne perustuvat suomenruotsalaisten rasistiseen asenteeseen suomenkielisiä kohtaan, alempirotuisten hyväksikäyttö on oikeutettua. Tämä asenne oli usempia satoja vuosia sitten ja se asenne on vieläkin.

Suomenruotsalaisen rasismin lähtökohta on, että enemmistön tulee palvella heitä ruotsiksi, ei tule mieleenkään, että heidän tulisi tulla toimeen enemmistön kielellä, suomella.

Pakkoruotsi toimii siis rasismin välineenä. Suomenkielinen alistetaan suomenruotsalaisten kielen opetteluun pakolla, jolloin suomenruotsalainen voi kokea omaavansa valtaa suomenkielisiin. Pakollinen suomi ruotsinkielisille ei ole vallan väline, eikä rasistinen, koska on elinehto ruotsinkieliselle osata suomea, siis maan pääkieltä. Siksi kautta maailman on sellainen käytäntö, että maan pääkieli on kouluissa pakollinen kaikille. Pakkoruotsi sen sijaan on ruotsinkielisten tapa osoittaa kaapinpaikkaa, he ovat herrakansa ja suomenkielisen enemmistön tulee taipua lukemaan heidän kieltään. Heille olisi myrkkyä, jos suomenkielisten ei tarvitsisi opetella ruotsia, mutta heidän tarvitsisi opetella suomea. Se olisi vakava kolaus valtiaskansan henkiselle asemalle. He joutuisivat taipumaan suomenkielen alle. Vaika se on täysin luonnollinen asia joka puolella maailmaa, henkisesti se olisi heille kova pala. Pakkoruotsin katoaminen olisi siksi traagista suomenruotsalaiselle ylemmyydentunteelle.

Suomenruotsalaisten etuoikeuksien kahmiminen perustuu samoin tuohon rasistiseen asenteeseen. He kokevat etuoikeudet niin luonnollisina ja itselleen kuuluvina, että he eivät edes ymmärrä, että heillä on etuoikeuksia. Siksipä heidän on tavattoman vaikea käsittää miksi heille kuuluvia etuoikeuksia haluttaisiin karsia. Sehän olisi heitä syrjivää, heidän luonnollisiin oikeuksiinsa puuttumista, niin suomenruotsalainen sen kokee.

Esim. Magnuksen kusipää ym. nimittelyt siitä, että joku ei osaa ruotsia, on rasistisen asenteen hedelmä.

Miksi sitten suomenruotsalainen ei näe omaa rasismiaan. No siksi, että hän uskoo oikeasti olevansa oikeutettu ja ylempiarvoinen, vaikka sen verran hänellä on jotain älliä, että hän koittaa välttää sen julkitulemista. Välillä lipsahtelee:

"Suomenruotsalainen laulelma perustuu ruotsalaiseen laulelmaan, mutta suomalainen laulelma on rillumareikulttuuria", selvitti Barbara Helsingius TV:n Yötä Kohti ohjelmassa 21.11.89

"Ymmärtämättömät, kielitaidottomat suomalaiset on opetettava kansainvälisyyteen." (Per Stenbäck TV-uutisissa 16.9.87.)

"Suomalaiset eivät ole kulttuurimaan tasolla", kuulutti Elisabeth Rehn Siuntiossa 5.1.91. (Al 6.1.91.)

"Jutta Zilliacus levitti eräällä matkalla YK:n päämajassa käsitystä, että Suomessa vain ruotsia puhuvat ovat sivistyneitä. Suomalaiset ovat moukkia." (Veikko Vennamo: Kulissien takana.)

"Suomalaiset ovat tyhmää kansaa" - Casimir Ehrnrooth

Täällä Magnus nimittelee kusipääksi ja oppimattomaksi sellaista, joka hänen mielestään on niin hävytön, että hän ei osaa ruotsia. Magnus ei puhu valtiaskansan kielestä, mutta hän toimii ja ajattelee valtiaskansan jäsenenä, että hänen hienoa kieltään tulee moukkien osata.

Ja välillä ruotsalaisetkin auttavat suomenruotsalaisen rasismin ylläpysymistä:
Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa 5.3.92 Helsingissä ruotsalainen kansanedustaja Marianne Andersson tuomitsi jyrkästi sen, että Suomen hallitus edes harkitsee pakkoruotsin muuttamista valinnaiseksi. Mokomat alempirotuiset. (HS 6.3.92.)

Suomenruotsalaiselle ei tule mieleenkään asettua yhteiskunnassa samalle viivalle suomenkielisten kanssa, elämään samoilla ehdoilla, ei, hän valitsee sosiaalipummiuden, jota hän kutsuu vähemmistöoikeudeksi.

Hän tekee kaikkensa syytelläkseen suomenkielisiä rasisteiksi ja omaavan rasistisia asenteita, jotta saisi huomion pois omasta rasistisesta asenteestaan.

"Komitea pohtimaan suomalaisten suhtautumista pakolaisiin, etteivät ennakkoluulot ja viha eläisi." (Christoffer Taxell syksyllä 1987 Keskustan Edistyksellisen tiedeliiton tilaisuudessa Tampereella.)

Suomenruotsalaiset ovat monilla tavoilla tehneet parhaansa vakuuttaakseen suomalaisten olevan rasistisia. Koittavat samalla yhdistää suomenruotsalaisuuden arvostelemisen rasismin piiriin ja luoda kuvaa, että he eivät ole rasisteja.

Rasistiset suomenruotsalaisasenteet näkyvät täällä monissa kirjoituksissa freudenthalimaisina ajatuksina. Olkoonkin, että ne ovat turhan innokkaiden vouhotuksia, niin ne paljastavat sen asennemaailman minkä nuoret ovat vanhemmiltaan ja suomeruotsalaispiireistä kasvatuksessaan saaneet. Yllä oli muutama esimerkki aikuisten suomenruotsalaisten lipsahduksista, joita ei olisi, ellei olisi rasistista valtiaskansakuvitelmaa korvienvälissä.

P.S. Suomenruotsalaisten joukossa lainkaan kaikki eivät edusta rasistista ajattelua, jotkut heistä jopa tietävät, että ylläoleva on totta.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000018712290

Freudenthalilainen "kansa"
Kirjoittanut: Kuinkahan 11.5.2006 klo 06.00 (Myöhemmin Riivinrauta)


Täällä näkyy, että Freudenthal elää suomenruotsalaisten mielissä edelleenkin.

Miksipä ei eläisi, onhan Freudenthal RKP:n henkinen isä ja Freudenthal-mitallejakin jaetaan vahvan ruotsalaisuuden edistämisestä.

Niin, monet suomalaisetkin ovat saaneet mitalleja siitä, kun ovat auttaneet suomenruotsalaisten eturakennelmien kehitystä, sehän se on sitä vahvaa ruotsalaisuutta.

Suomenruotslaiset uskovat olevansa kansa, tai heimo, mutta mitään sellaista ei ole koskaan ollut olemassa. Koko juttu Freudenthalin keksimä, ei todellisuuspohjainen.

Pääosa suomenruotsalaisista on alunperin suomalaisia, kieli on vain vaihtunut, mutta he uskovat geenienkin vaihtuneen, mikä kertoo aika paljon tämä keinotekoisen kansan ajattelusta. Paljon on muista maista tulleita, kieleksi perheisiin tuli ruotsi, käytännöllisistä syistä. Toisissa olosuhteissa, siis ilman ruotsalaista imperialismia, kieleksi olisi tullut suomi. Vain pieni osa on ruotsista.

Kysymys on siis varsin sekavasta koosteesta ihmisiä.

Historiankirjoitus mairittelee ruotsinkielisten hienoa menneisyyttä, mutta se onkin heidän itsensä kirjoittamaa propagandaa, jota syötetään vieläkin kouluissa totena. Vielä todempana sitä syötetään tietysti suomenruotsalaisille, Freudenthalin erinomaistamalle "kansalle".

Tosiasiat, siis oikea historia ei ole ruotsinkielisten vallassa ollutta historiantutkimusta kiinnostanut. Sitä on kiinnostanut ainoastaan ruotsinkielisten hieno menneisyys ja suomalaisten onneton luonne.

Nyt puhaltaa uudet tuulet, joap Suomessa on tutkijoita, jotka ovat huomanneet, että menneisyys ei olekaan sitä miksi sitä on väitetty. Uusia käsityksiä suomalaisuudesta ja Suomesta on myös m.m. ruotsalaisilla tutkijoilla. Tuleekohan korjaukset valheisiin ulkomailta, kun kotimaassa suomenruotslaiset vastustavat lujasti totuutta.

No, totuus tulee, enemmin, tai myöhemmin ja varmaa on se, että totuus ei imartele ruotsinvaltaa, eikä ruotsinkielisiä Suomessa.

Ruotsinkielinen tuote Suomessa on siis paljon valhetta sekä suomalaisuudesta, että ruotsinkielisistä Suomessa.

----------------------------
Niin se sana leviää :-)

sitroen. kirjoitti:

Ja miten?
Eiköhän totuus ollut, että Ruotsille annettiin se mielikuva, että Venäjä voitti Suomen ruotsalaisilta sodalla. Todellisuudessa maassa oleva Ruotsin armeijan johto oli oivaltanut maan kehnon tilan ja ettei siihen parannusta tule niin kauan, kuin Suomi pysyy Ruotsin siirto/riistomaana. Siksi venäläisten kanssa tehtiin salainen sopimus, että maa luovutetaan taisteluitta heille, kuten sitten muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tehtiinkin. Siitä alkoi Suomen nousu jota kesti Bobrikovin aikaan asti.
Tämä Suomen menetys korpeaa ruåtsalaisa vieläkin.

Lue lisää

Tästä on muuten tehty tutkimuskin, jossa todetaan ettei Ruotsalaiset ole koskaan käsitelleet tätä Itä-maakunnan menettämistä, joka on ollut valtava kansallinen trauma.

Syynä pidetään sitä, että Ruotsalaisten vetäytyminen ilman varsinaisia taisteluja oli niin häpeällinen ja raukkamainen teko ettei kansakunta halua sitä käsitellä ...

Suomelle se merkitsi valtiollisen aseman syntymistä, tämä valtio ei ollut itsenäinen mutta se oli selkeästi määritelty identtiteetiltään suuriruhtinaskunnaksi.
Eli se oli valtio kaikilla valtiollisilla rakenteilla ...

Ruotsalaiset menettivät identtiteettinsä ja kansallisen itsetuntonsa, Suomalaiset taas saivat oman identtiteetin ja vahvan kansallisen itsetunnon.

Pelko astui Ruotsiin, se pelko oli nimeltään Venäjän pelko ...
Suomelle asia oli päinvastoin, itsetunto nousi ja oma vahva identtiteetti syntyi.

sitroen. kirjoitti:

Ja miten?
Eiköhän totuus ollut, että Ruotsille annettiin se mielikuva, että Venäjä voitti Suomen ruotsalaisilta sodalla. Todellisuudessa maassa oleva Ruotsin armeijan johto oli oivaltanut maan kehnon tilan ja ettei siihen parannusta tule niin kauan, kuin Suomi pysyy Ruotsin siirto/riistomaana. Siksi venäläisten kanssa tehtiin salainen sopimus, että maa luovutetaan taisteluitta heille, kuten sitten muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tehtiinkin. Siitä alkoi Suomen nousu jota kesti Bobrikovin aikaan asti.
Tämä Suomen menetys korpeaa ruåtsalaisa vieläkin.

Lue lisää

Kyllä Suomesta taisteltiin, vaikka pääarmeijan rooli jäi vähäiseksi. Savossa ja Karjalassa talonpojat kävivät sissisotaa venäläisiä vastaan ja Sandelsin komentama osasto toimi myös aktiivisesti. Tsaari Aleksanteri oli jo vähäisen vastarinnan vuoksi liittämässä Suomea Venäjään maakuntana. Autonomia tuli kuvaan mukaan vasta kun pääarmeija alkoi edetä kohti etelää ja erityisesti kun talonpoikien sissitoiminta alkoi. Aleksanterille selitettiin, että talonpojat pelkäsivät pakkokäännytystä ortodoksisuuteen. Fiksuna miehenä (tai ainakin miehenä, joka kuunteli avustajiaan) Aleksanteri päätyi sitten autonomiaan, jonka avulla Suomen asukkaiden pelkoja pyrittiin vaimentamaan. Keisarin asemaanhan autonomian myöntäminen ei vaikuttanut sitä eikä tätä, koska yhdistys- ja vakuuskirja takasi hänelle joka tapauksessa itsevaltiaan aseman. Ei venäläisten kanssa mitään etukäteissopimusta ollut.

Sakari Kolistaja kirjoitti:

Opponoin käsityksiä vastaan vastaskenaariolla. Entäpä jos valtioyhteys Ruotsiin olisi 1809 säilynyt?

Vuoden 1809 Ruotsin asukkaista muistamani mukaan noin 20 % käytti äidinkielenään Suomea ja nykyisen Suomen alueen asukkaista noin 90 %. Huolimatta oletetusta ruotsinkielen ylivallasta olisi 1800-luvun lopun voimakkaimpiin kuuluva - ehkä voimakkain - aatevirtaus eli kansallisuusaate vaikuttanut niin, että separatistisia itsenäisyysajatuksia olisi tavalla tai toisella syntynyt. Itse asiassa niitä syntyi jo 1700-luvulla sen loppupuolella muun muassa Anjalan liiton nimellä tunnettuna ilmiönä ja vaikkapa Y.M.Strengportenin itsenäisyysajatuksina.

Kansallisuusaatteen voima johti myös Norjan itsenäistymiseen, kansallisuuden, jonka kieli kuuluu ruotsin kielen kanssa samaan kieliryhmään. Separaatiopaine olisi ollut siten voimakkaampi suomalaisen kansallisuuden kohdalla. Pitäisin oletettuna itsenäistymisprosessia väistämättömänä eikä liittovaltio tai kulttuuriautonomia olisi riittänyt oletetuille suomalaisille itsenäisyysaktivisteille ja heidän tavoitteilleen. Irtautuminen olisi tapahtunut rauhanomaisesti.

Sen sijaan ruotsinkieli olisi kokonaan toisenlaisessa asemassa kuin nyt. Heitän ilmaan, tosin vailla todisteita, väitteen, että kielisuhteet olisivat tuota kautta itsenäistyneessä Suomessa lähes yhtä suuret kieliryhmien kesken tai että ruotsi olisi maan käytetty kieli suomen kielen ollessa kuitenkin elävä ja käytetty lainsäädännöllisesti turvattu kieli. Poliittiset ja kulttuurilliset yhteydet olisivat valtioiden kesken olleet kiinteämmät ja mahdollinen sotilasliitto 2. maailmansodan aikana mahdollinen. Muuten mielenkiintoista on se, että myös viron kieli säilyi valtiollisessa ja kulttuurillisessa puserruksessa. Omaperäinen kieli on merkittävä osa kansallisuuskäsityksen muodostumisessa.

Turku olisi todennäköisimmin Suomen pääkaupunki - ei liittovaltion toisen valtion vaan Ruotsista itsenäistyneen Suomen. Toisaalta valtioalueemme olisi ollut pienempi eikä siihen olisi kuulunut Karjalan kannaksen aluetta. Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743 Venäjälle menetetty Vanha Suomi liitettiin Suomen suurruhtinaskunnan alueeseen 1812. Tätä ei olisi tapahtunut vaan itärajamme olisi Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa lännempänä. Lappeenranta ja Hamina olisivat Venäjän aluetta ja Helsinki melkein itärajalla. Toisaalta painetta Pietarin/Leningradin alueen turvallisuudesta ei olisi ehkä ollut. Ehkä joitain riskejä itäsuunnassa olisi ollut vähemmälti.

Autonomian aikana yhteiskunnallinen kehityksemme jäi jälkeen Ruotsin kehityksestä. Suomi eli keisarivallanpuristuksessa ja sensuurin ilmapiirissä. Sen sijaan Ruotsissa siirryttiin vapaaseen yhteiskuntaan poiskuningasvallasta kohti todellista valtiopäivien demokratiaa ja elinkeinojen vapauteen. Ruotsin taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys 1800-luvulla oli merkittävää. Jos olisimme olleet mukana tässä kehityksessä, mikä olisi ollut lähtöasemamme itsenäsitymiseen. Ehkä Norjan kaltainen? Ehkä itsenäistynyt valtio oliskin ollut metsäteollisuuden kärkivaltioita? Hypoteesi siitä, että 1800-luvun Ruotsissa olosuhteet olisivat olleet välttämättömästi huonommat kuin Suomessa eivät ole kuin hypoteesi. Vastasyitä väittää toisin löytyy!

Heitänpä vielä yhden kysymyksen. Käsittääkseni ruotsalaiset esittivät 1809 Venäjän ja Ruotsin rajan jättämistä Kokemäenjoelle. Tuolloin olisi Suomen alue jakaantunut Ruotsin ja Venäjän kesken eteläiseen ja läntiseen Ruotsin alueeseen ja itäiseen ja pohjoiseen Venäjän osaan. Mikä olisi tilanne ollut tuolloin?

Olisiko suomen kielen asema tässä skenaariossa verrattavissa vaikkapa Ison-Britannian kelttiläisiin kieliin, kymriin ja gaeliin. Suomi olisi ehkä ruotsinkielinen maa Finland, jossa paikallisesti puhuttaisiin suomea. Olisiko olemassa siinä mallissa suomenkielistä kirjallisuutta, lehdistöä ym. kielellisen kulttuurin ilmentymiä? Kehitysoptimistina olisin käsittänyt kuitenkin suomen kielen toimineen tuossakin skenaariossa, koska se ei ole 1809 tilanteessa ollut sitä puhuvan väestön määrän suhteen mikään vähäinen kieliryhmä. 1800 luvun kansallisaate olisi tuonut esille omat Aleksis Kivensä siinäkin tilanteessa.

Tällainen kontrafaktuaalinen pohdiskelu on mielenkiintoista, vaikka historiantutkijat sitä katsovatkin hieman kieroon. Meille harrastelijoille se sallittakoon, vaikka tekevät sitä historioitsijat itsekin.

Voisin joskus jatkaa enemmälti ja perustella omaa kantaani

Lue lisää

>>Kansallisuusaatteen voima johti myös Norjan itsenäistymiseen, kansallisuuden, jonka kieli kuuluu ruotsin kielen kanssa samaan kieliryhmään. Separaatiopaine olisi ollut siten voimakkaampi suomalaisen kansallisuuden kohdalla. >>

Pidän itsestään selvänä, että Suomi ei olisi voinut itsenäistyä Ruotsista. Norja oli jo ennen Ruotsin ja Norjan valtioliittoa ollut erillinen valtiokokonaisuus, mitä Suomi ei ollut ennen kuin Venäjä sen valloitti 1809 ja antoi autonomian. Ruotsin itäisessä maakunnassa olisi ollut separatistisia voimia, mutta ne olisivat jääneet vähemmistöön. Suomalaiset eivät olisi uskaltaneet irrottautua Ruotsista pelätessään Venäjää.

Ruotsin itäinen maakunta olisi siis kehittynyt osana Ruotsia.

>>Turku olisi todennäköisimmin Suomen pääkaupunki - ei liittovaltion toisen valtion vaan Ruotsista itsenäistyneen Suomen. Toisaalta valtioalueemme olisi ollut pienempi eikä siihen olisi kuulunut Karjalan kannaksen aluetta. Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743 Venäjälle menetetty Vanha Suomi liitettiin Suomen suurruhtinaskunnan alueeseen 1812. Tätä ei olisi tapahtunut vaan itärajamme olisi Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa lännempänä. Lappeenranta ja Hamina olisivat Venäjän aluetta ja Helsinki melkein itärajalla. >>

Tämä aluekysymys olisi ollut vakava ongelma toisen maailmansodan syttyessä v 1939. Ruotsi ei olisi kyennyt puolustamaan itäistä maakuntaansa Neuvostoliittoa vastaan, koska raja olisi ollut puolustuksellisesti mahdoton.

Historiallisesti on kuitenkin vaikea arvioida strategista kokonaistilannetta, koska Neuvostoliitto ei olisi halunnut sotaa Ruotsia vastaan eikä Saksa olisi missään olosuhteissa tehnyt sellaista salaista sopimusta Ruotsia koskien kuin se teki Molotov-Ribbentrop sopimuksessa Suomea koskien. Ruotsi ei olisi kuulunut Neuvostoliiton etupiiriin, koska Saksa olisi turvannut kaikin keinoin rautamalmin saannin Ruotsista voidaaksenn käydä maailmansotaa.

Todennäköisesti Ruotsi olisi pysynyt puolueettomana, kuten pysyi historiassa Suomen oltua itsenäinen valtio.

"Mikä oli Suomesta Ruotsiin vietävä siirtomaatavara: nauris, tuohivirsut?"

Loppuvaiheessa taisi olla raha ja sotilaat.

Mm ulkomaan kauppa määrättiin käytäväksi Tukholman kautta. Etelä-Pohjanmaan historia kertoo useista kärhämöistä, joissa pohjalaiset saivat tukholmalaisilta huonon hinnan omista tavaroistaan ja maksoivat tukholmalaisille provareille korkean hinnan mm suolasta.

Tervamonopolia hoidettiin Tukholmasta käsin ja siitä ulkomailta saatava hinta oli moninkertainen verrattuna miilunpolttajille tai tervaporvareille maksettuun hintaan.

Monopoli oli tiukka ja myynti meni vain tervaporvarien ja Tukholman kautta.

Siis suomalaisia riistettiin häikäilemättä.

Tervari kirjoitti:

Tervamonopolia hoidettiin Tukholmasta käsin ja siitä ulkomailta saatava hinta oli moninkertainen verrattuna miilunpolttajille tai tervaporvareille maksettuun hintaan.

Monopoli oli tiukka ja myynti meni vain tervaporvarien ja Tukholman kautta.

Siis suomalaisia riistettiin häikäilemättä.

Lue lisää

Ettei tuo olisi koskenut myös ruotsinpuoleista Pohjanlahden rannikkoa, vai olenko väärässä? Sitten pitää muistaa myös tapulikaupunkioikeuksien antaminen eräille Suomen kaupungeille.

ka1 kirjoitti:

Ettei tuo olisi koskenut myös ruotsinpuoleista Pohjanlahden rannikkoa, vai olenko väärässä? Sitten pitää muistaa myös tapulikaupunkioikeuksien antaminen eräille Suomen kaupungeille.

Lue lisää

Puutun tässä varsin merkilliseen ilmiöön, joka ilmeni merkantilismin pakkopaidasta huolimatta eli talonpoikaispurjehdukseen. Tämä oli purjehdusta ja laivanvarustusta, jota harjoittivat maaseudun asukkaat tapulikaupunkien ulkopuolella. Harjoittajia oli talollisista aatelistoon asti. Näin ollen kaupallisen toiminnan varallisuus saattoi kertyä muuallekin tapulikaupunkien porvareille. Kansalaistottelemattomuutta se oli kummallakin puolella Pohjanlahtea, mutta hyödyllistä.

Terva oli Suomen ensimmäinen todellinen maailmankauppatavara, jota vietiin jo 1500-luvulla Eurooppaan. Tietojen mukaan tervanpoltto vientiin Pohjanmaalla olisi alkanut jo pienissä määrin 1500-luvun loppupuolellala

1600-luvulla tervan valmistus kehittyi suurtuotannoksi jopa suurtuotannoksi, mikä aiheutui kansainvälisen merenkäynnin ja kaupankäynnin sekä sotaisen merenkulun lisääntymisestä suurvaltojen siirtomaapolitiikan takia. Oli silloin laivoja, mitä piti tervata ja enemmän kuin koskaan ennen!

Tervasta olikin strateginen aine, jonka kauppaa säädeltiin ohjaamalla ulkomaankauppa yksinomaan Tukholman tervakomppanian kautta. Ikävä totuus on se, että Tukholman tervakomppania keräsi itselleen valtaosan tervakaupan voitoista.

Merkatilismi oli elinkeinoelämää kahlitseva järjestelmä, jota vastaan todellinen suomalainen suurmies Anders Chydenius kirjoituksissaan taisteli jo ennen taloudellisen liberalisimin isänä pidettyä Adam Smithiä.

Merkittävä tervankaupan keskus Oulu sekä eräät muut Pohjanlahden rannikkokaupungit saivat kuitenkin 1765 tapulikauppaoikeudet, minkä seurauksena tervaa voitiin viedä ulkomaille suoraan Oulusta. Tervasta tulikin Suomen tärkein vientituote. 1700-luvun loppuun mennessä Oulu lienee ollut merkittävin tervakaupan keskus maailmassa.

Sakari Kolistaja kirjoitti:

Puutun tässä varsin merkilliseen ilmiöön, joka ilmeni merkantilismin pakkopaidasta huolimatta eli talonpoikaispurjehdukseen. Tämä oli purjehdusta ja laivanvarustusta, jota harjoittivat maaseudun asukkaat tapulikaupunkien ulkopuolella. Harjoittajia oli talollisista aatelistoon asti. Näin ollen kaupallisen toiminnan varallisuus saattoi kertyä muuallekin tapulikaupunkien porvareille. Kansalaistottelemattomuutta se oli kummallakin puolella Pohjanlahtea, mutta hyödyllistä.

Terva oli Suomen ensimmäinen todellinen maailmankauppatavara, jota vietiin jo 1500-luvulla Eurooppaan. Tietojen mukaan tervanpoltto vientiin Pohjanmaalla olisi alkanut jo pienissä määrin 1500-luvun loppupuolellala

1600-luvulla tervan valmistus kehittyi suurtuotannoksi jopa suurtuotannoksi, mikä aiheutui kansainvälisen merenkäynnin ja kaupankäynnin sekä sotaisen merenkulun lisääntymisestä suurvaltojen siirtomaapolitiikan takia. Oli silloin laivoja, mitä piti tervata ja enemmän kuin koskaan ennen!

Tervasta olikin strateginen aine, jonka kauppaa säädeltiin ohjaamalla ulkomaankauppa yksinomaan Tukholman tervakomppanian kautta. Ikävä totuus on se, että Tukholman tervakomppania keräsi itselleen valtaosan tervakaupan voitoista.

Merkatilismi oli elinkeinoelämää kahlitseva järjestelmä, jota vastaan todellinen suomalainen suurmies Anders Chydenius kirjoituksissaan taisteli jo ennen taloudellisen liberalisimin isänä pidettyä Adam Smithiä.

Merkittävä tervankaupan keskus Oulu sekä eräät muut Pohjanlahden rannikkokaupungit saivat kuitenkin 1765 tapulikauppaoikeudet, minkä seurauksena tervaa voitiin viedä ulkomaille suoraan Oulusta. Tervasta tulikin Suomen tärkein vientituote. 1700-luvun loppuun mennessä Oulu lienee ollut merkittävin tervakaupan keskus maailmassa.

Lue lisää

>>tervaa voitiin viedä ulkomaille suoraan Oulusta.

Kiinnostava terva kirjoitti:

>>tervaa voitiin viedä ulkomaille suoraan Oulusta.

Tukholman Tervakomppania toimi vuosina 1648-1712. Tervakaupan vapauttamiseksi ja tapulikaupunkien saamiseksi taisteli muun muassa taloudellisen liberalismin eräänä kekseisenä uudisraivaajana tunnettu Kokkolan pappi Anders Chydenius valituksin valtiopäivillä. Neljä Pohjanlahden alueen Suomen puoleista kaupunkia sai tapulikaupungin oikeudet, mikä tarkoitti oikeutta käydä ulkomaan kauppa ilman, että se olisi ohjautunut Tukholman kautta. Aiemmin tuottajien tuotteestaaan saama hinta oli ollut huomattavan alhainen ja Tukholman tervakomppania oli vienyt suuret voitot välistä. Tapulikaupunkien saadessa oikeutensa 1765 tervan hinta kohosi Suomessa nopeasti kolminkertaiseksi ja Pohjanmaan metsät lähes haaskaamalla hakattiin. Tässä oli alkulähteenä Pohjanmaan vauraudelle. Voitaneen hyvin sanoa, että riisto oli suurimman vientituotteen osalta mitä ilmeisintä siihen asti kunnes Tervakomppanian toiminta lakkasi ja rannikkokaupungit saivat tapulioikeudet. Edelleenkin alkutuottaja tuonkin jälkeen sai pienimmän osuuden tuotteesta taloudellisten etujen kasautuessa rannikkkokaupunkien ns. tervaporvareille.

Lähteinä ja hyviniä vinkkeinä aihepiiriin:

http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=553&vl=2005

http://www.kainuunmk.fi/terva/perinne.htm

http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/historia/suomhist/oulu/oulu_terva.html

Ruotsin maaperällä ei sentään sodittu, eikä sitä suoramaisesti tuhottu. Suomi on ollut AINA puskurina Ruotsin ja Venäjän välissä. Se on jo aika paljon se...

Vai ei muka vaurastunut...

>>Ruotsi on siinä tapauksessa historian taitamattomin siirtomaaisäntä.

Täydennyksenä Liekin asialliseen kommenttiin seuraavaa:

Kovin vauras maa ei suurvaltaseikkailujen köyhdyttämä Ruotsi ei ollut 1800-luvulla ei ainakaan se alussa. Eräänä esimerkkinä on se, että vuosina 1850-1890 Ruotsista muutti siirtolaisiksi lähinnä Yhdysvaltoihin noin 1 miljoona henkilöä.

Ruotsin taloudellisen kehityksen vetureina vuosisadan loppupuolella olivat elinkeinoelämän esteiden vapauttaminen ja kaksikamarisen kansanedustuslaitoksen synty säätyvaltiopäivien tilalle 1860-luvulla. Suomen suuriruhtinaskunta oli parlamentarismiin siirtymisessä 50 vuotta jäljessä.

Ruotsi pääsi teollis-taloudellisessa ja yhteiskunnallisesssa kehityksessään meitä paljon aikaisemmin liikkeelle eikä se joutunut kärsimään sodista Suomen tavoin. Rako on nyt kurottu umpeen ja menty ohitsekin.

Tervakaupasta ja tapulikaupungeista olen jo kirjoittanut tarpeeksi. Merkantilismi oli samanalainen vitsaus Pohjanlahden länsirannallakin.

Siirtomaista puheenollen; "suurvalta Ruotsikin" hankki oman siirtomaa-alueensa Pohjois-Amerikasta Delaware-joen alueilta, niin sanotun "Uuden Ruotsin", jonne siirtyi paljon myös suomalaisia. Eräät paikanimet ja sukunimet ovat vieläkin tuolla alueella, jossa on muun muassa Philadephian kaupunki, suomalsiten nimien perimää. Näin ainakin väitetään. Niistä hieman enemmän toiste. Siirtomaa-aika päättyi varsin lyhyeen.

Sakari Kolistaja kirjoitti:

Täydennyksenä Liekin asialliseen kommenttiin seuraavaa:

Kovin vauras maa ei suurvaltaseikkailujen köyhdyttämä Ruotsi ei ollut 1800-luvulla ei ainakaan se alussa. Eräänä esimerkkinä on se, että vuosina 1850-1890 Ruotsista muutti siirtolaisiksi lähinnä Yhdysvaltoihin noin 1 miljoona henkilöä.

Ruotsin taloudellisen kehityksen vetureina vuosisadan loppupuolella olivat elinkeinoelämän esteiden vapauttaminen ja kaksikamarisen kansanedustuslaitoksen synty säätyvaltiopäivien tilalle 1860-luvulla. Suomen suuriruhtinaskunta oli parlamentarismiin siirtymisessä 50 vuotta jäljessä.

Ruotsi pääsi teollis-taloudellisessa ja yhteiskunnallisesssa kehityksessään meitä paljon aikaisemmin liikkeelle eikä se joutunut kärsimään sodista Suomen tavoin. Rako on nyt kurottu umpeen ja menty ohitsekin.

Tervakaupasta ja tapulikaupungeista olen jo kirjoittanut tarpeeksi. Merkantilismi oli samanalainen vitsaus Pohjanlahden länsirannallakin.

Siirtomaista puheenollen; "suurvalta Ruotsikin" hankki oman siirtomaa-alueensa Pohjois-Amerikasta Delaware-joen alueilta, niin sanotun "Uuden Ruotsin", jonne siirtyi paljon myös suomalaisia. Eräät paikanimet ja sukunimet ovat vieläkin tuolla alueella, jossa on muun muassa Philadephian kaupunki, suomalsiten nimien perimää. Näin ainakin väitetään. Niistä hieman enemmän toiste. Siirtomaa-aika päättyi varsin lyhyeen.

Lue lisää

Aivan lyhyesti todettakoon, että tuonne Uuteen Ruotsiin siirtolaisiksi tulleen ja Rautalammilla syntyneen Martti Marttisen pojanpoika John Morton oli merkittävä Yhdysvaltojen poliittinen vaikuttaja ja oli yksi Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista. John Morton oli kongressiedustaja ja osavaltion Korkeimman oikeuden jäsen.

http://www.answers.com/topic/john-morton-politician

Oliko Marttiset mahdollisesti tulleet suoraan Suomesta vaiko ns. metsäsuomalaisina Värmlannin kautta, siihen en tiedä sanoa.

Väite on myös, että Yhdysvalloissa varsin yleinen Coleman-sukunimi on väännys Kolehmainen-nimestä. Tämä on kuitenkin mielestäni vain väite. Joka tapauksessa osa näistä Itärannikon vanhoista suvuista, joita Yhdysvaltojen eliitiksi väitetään, kantaa suonissaan myös suomalaisten geeniperimää.

Uskotko itsekään tuota kirjoitti:

Ruotsin maaperällä ei sentään sodittu, eikä sitä suoramaisesti tuhottu. Suomi on ollut AINA puskurina Ruotsin ja Venäjän välissä. Se on jo aika paljon se...

Vai ei muka vaurastunut...

>>Ruotsi on siinä tapauksessa historian taitamattomin siirtomaaisäntä.

Lue lisää

Meiltä suomalaisilta unohtuu aina, että Etelä-Ruotsissa sodittiin useampaan kertaan. Viimeisin Tanskan hyökkäys Skåneen tapahtui 1780-90 luvun vaihteessa Kustaan sodan aikana. Etelä-Ruotsiin Tanskasta kohdistunut uhka on yksi syy siihen, että Suomi sai selviytyä enemmän tai vähemmän yksin venäläisvaarasta Stolbovan rauhan jälkeen. Kustaan sota oli malliesimerkki siitä, miten Tanska käytti tilaisuuden heti hyväkseen, kun ruotsalaisia rykmenttejä vietiin Suomeen. Kun Skåne oli Ruotsin väkirikkain alue, niin sen suojelemisen asettaminen etusijalle oli varsin luonnollista.

Voit ottaa eteesi minkä tahansa aiansa tuntevan taloushistorian teoksen niin asia tulee todistetuksi. Ruotsi oli köyhä maa koko suurvaltakautensa ajan joka tuhlasi kansallisvarallisuutensa suurvalta-asemansa säilyttämiseen. Se pääsi vaurastumaan vasta kun sotiminen loppui. Rikkaita yksilöitä Ruotsissa kyllä oli mutta kuinka moni heistä kykeni muuntumaan aikojen mukana ja kuinka monella omaisuus oli kiinni "kartanon seinissä"? Ja niitä Ruotsissa oli Suomea enemmän ja nistä syntyy myös kuva Ruotsin suurvalta-ajan vauraudesta. Useimmat Ruotsin tämän päivän rikkaista suvuista loivat kuitenkin omaisuutensa 1800-luvulla ja erityisesti 1900-luvun alkupuoliskolla. Sama päti Suomessa pyöreästi Neuvostoliiton romahtamiseen asti, jonka jälkeen "Nokia ilmiö" on muuttanut kuvaa huomattavasti. 20 perhettä eivät enää ole tunkion huipulla.

"Kun Suomi erotettiin Ruotsista, niin kumpikin valtakunnan puolisko oli yhtä köyhä."

Köyhyys voi merkitä valtion köyhyyttä tai väestön köyhyyttä. Myös rikkauksien jakaantuminen epätasaisesti merkitsee sitä, että osa on hyvin köyhä. Kun tervasta voitot kääri Tukholman porvari, niin miten he olisivat voineet jääd köyhemmiksi kuin Suomen tervan polttajat?

Tuntematta esimerkiksi maiden bruttokansatuotteita, ja arvioiden niitä luonnon varoja joita molemmilla oli käytössä, Ruotsin on täytynyt olla rikkaampi. Talous perustui maanviljelykseen ja Ruotsin Skoone on parempaa peltoa, kuin mistään Suomessa löytyy. Lisäski Ruotsilla oli onni omistaa malmeja; mm kuparia on louhittu muistaakseni jostain 1200-luvulta alkaen (Stora Kopparberg) ja rautaa jalostettu. Jernkontoret perustettiin muistaakseni 1500-luvulla.

Eli ainakin luonnonvarojensa vuoksi Ruotsin on täytynyt olla rikkaampi.

Kun luonnonvarat eivät enää merkitse ytä paljon taloudessa kuin aikaisemmin, on Suomikin saanut Ruotsia hyvin kiinni ja osin ohikin.

Liekki() kirjoitti:

Meiltä suomalaisilta unohtuu aina, että Etelä-Ruotsissa sodittiin useampaan kertaan. Viimeisin Tanskan hyökkäys Skåneen tapahtui 1780-90 luvun vaihteessa Kustaan sodan aikana. Etelä-Ruotsiin Tanskasta kohdistunut uhka on yksi syy siihen, että Suomi sai selviytyä enemmän tai vähemmän yksin venäläisvaarasta Stolbovan rauhan jälkeen. Kustaan sota oli malliesimerkki siitä, miten Tanska käytti tilaisuuden heti hyväkseen, kun ruotsalaisia rykmenttejä vietiin Suomeen. Kun Skåne oli Ruotsin väkirikkain alue, niin sen suojelemisen asettaminen etusijalle oli varsin luonnollista.

Voit ottaa eteesi minkä tahansa aiansa tuntevan taloushistorian teoksen niin asia tulee todistetuksi. Ruotsi oli köyhä maa koko suurvaltakautensa ajan joka tuhlasi kansallisvarallisuutensa suurvalta-asemansa säilyttämiseen. Se pääsi vaurastumaan vasta kun sotiminen loppui. Rikkaita yksilöitä Ruotsissa kyllä oli mutta kuinka moni heistä kykeni muuntumaan aikojen mukana ja kuinka monella omaisuus oli kiinni "kartanon seinissä"? Ja niitä Ruotsissa oli Suomea enemmän ja nistä syntyy myös kuva Ruotsin suurvalta-ajan vauraudesta. Useimmat Ruotsin tämän päivän rikkaista suvuista loivat kuitenkin omaisuutensa 1800-luvulla ja erityisesti 1900-luvun alkupuoliskolla. Sama päti Suomessa pyöreästi Neuvostoliiton romahtamiseen asti, jonka jälkeen "Nokia ilmiö" on muuttanut kuvaa huomattavasti. 20 perhettä eivät enää ole tunkion huipulla.

Lue lisää

No onhan tuossa väitteessä jotakin perää, että useinmmat Ruotsin rikkaista suvuista loi varallisuutensa 1800 luvulla ...

Mutta yhtä tyhjänpäiväinen hokema voidaan sanoa mistä tahansa maasta ja kansasta, sillä porvaristo yleisesti nousi vasta 1800 luvulla tai sen jälkeen.
Sitä ennen rikkaudet tarkoittivat nimenomaan kartanoita ja maatiloja.

Ennen teollistumista kaikki valtiot oli periaattessa maatalousvaltioita, joissa strateginen omaisuus oli aina nimenomaan viljelty maa.

Fornjotr kirjoitti:

"Kun Suomi erotettiin Ruotsista, niin kumpikin valtakunnan puolisko oli yhtä köyhä."

Köyhyys voi merkitä valtion köyhyyttä tai väestön köyhyyttä. Myös rikkauksien jakaantuminen epätasaisesti merkitsee sitä, että osa on hyvin köyhä. Kun tervasta voitot kääri Tukholman porvari, niin miten he olisivat voineet jääd köyhemmiksi kuin Suomen tervan polttajat?

Tuntematta esimerkiksi maiden bruttokansatuotteita, ja arvioiden niitä luonnon varoja joita molemmilla oli käytössä, Ruotsin on täytynyt olla rikkaampi. Talous perustui maanviljelykseen ja Ruotsin Skoone on parempaa peltoa, kuin mistään Suomessa löytyy. Lisäski Ruotsilla oli onni omistaa malmeja; mm kuparia on louhittu muistaakseni jostain 1200-luvulta alkaen (Stora Kopparberg) ja rautaa jalostettu. Jernkontoret perustettiin muistaakseni 1500-luvulla.

Eli ainakin luonnonvarojensa vuoksi Ruotsin on täytynyt olla rikkaampi.

Kun luonnonvarat eivät enää merkitse ytä paljon taloudessa kuin aikaisemmin, on Suomikin saanut Ruotsia hyvin kiinni ja osin ohikin.

Lue lisää

Toisaalta kaikki on suhteellista, vähäväkinen maa jossa on suuret metsät on suhteellisen vauras kansa, koska rikkaus tai metsien tuotto suhteessa jakaantuu vain muutaman kesken ...

Vaikka nimellistä omaisuutta olisikin enempi jossakin muualla, niin jso jakajia on monta kertaa enempi ja tuloja vain jonkinverran enempi ...
Niin kansa on huomattavasti köyhempi silloin.

Fornjotr kirjoitti:

"Kun Suomi erotettiin Ruotsista, niin kumpikin valtakunnan puolisko oli yhtä köyhä."

Köyhyys voi merkitä valtion köyhyyttä tai väestön köyhyyttä. Myös rikkauksien jakaantuminen epätasaisesti merkitsee sitä, että osa on hyvin köyhä. Kun tervasta voitot kääri Tukholman porvari, niin miten he olisivat voineet jääd köyhemmiksi kuin Suomen tervan polttajat?

Tuntematta esimerkiksi maiden bruttokansatuotteita, ja arvioiden niitä luonnon varoja joita molemmilla oli käytössä, Ruotsin on täytynyt olla rikkaampi. Talous perustui maanviljelykseen ja Ruotsin Skoone on parempaa peltoa, kuin mistään Suomessa löytyy. Lisäski Ruotsilla oli onni omistaa malmeja; mm kuparia on louhittu muistaakseni jostain 1200-luvulta alkaen (Stora Kopparberg) ja rautaa jalostettu. Jernkontoret perustettiin muistaakseni 1500-luvulla.

Eli ainakin luonnonvarojensa vuoksi Ruotsin on täytynyt olla rikkaampi.

Kun luonnonvarat eivät enää merkitse ytä paljon taloudessa kuin aikaisemmin, on Suomikin saanut Ruotsia hyvin kiinni ja osin ohikin.

Lue lisää

Ruotsin vauraus perustuu sosialidemokratiaan mikä vaurastuttaa kansaa ja kansakuntaa

Frökenin kertomassa on vissi perä, sillä ainakin Suomen ja Ruotsin teollisuuden ja elinkeinoelämän pioneereina ovat merkittäviltä osin toimineet paljon teknillistä tietotaitoa ja osaamista mukanaan tuoneet eurooppalaiset. Ns. suuren rahvaan taloudellinen nousu alkoi Ruotsissa aiemmin kuin meillä, kiitos elinkeinoelämän ja yhteiskuntaelämän vapautumisen ja totta vieköön paremmat luonnonvarat maataloudessa ja vuoriteollisuudessa. Väittäisin, että mikäli vastaava kehitys olisi ollut käynnissä meillä, olisi elintasomme ollut aiemmin korkeampi. En usko tuohon sloganiin autonomian ajan siunauksellisuudesta Suomen kannalta; vastaava kehitys osana Ruotsia olisi voinut johtaa nopeampaan itsenäistymiseen ja taloudelliseen kehitykseen nimenomaan suomalaisena kansakuntana. Tutustukaapa muuten joskus tri Martti Häikiön tästä teemasta esittämiin ajatuksiin.

Tuosta sivistyksen tulosta lännnestä sallittaneen yksi juttu. Turkulaiset vimmastukoot, mutta vanhan sanonnan mukaan sivistys tuli Suomeen Turun kautta eikä sitä ole siellä sen koommin nähtykään!

Sakari Kolistaja kirjoitti:

Frökenin kertomassa on vissi perä, sillä ainakin Suomen ja Ruotsin teollisuuden ja elinkeinoelämän pioneereina ovat merkittäviltä osin toimineet paljon teknillistä tietotaitoa ja osaamista mukanaan tuoneet eurooppalaiset. Ns. suuren rahvaan taloudellinen nousu alkoi Ruotsissa aiemmin kuin meillä, kiitos elinkeinoelämän ja yhteiskuntaelämän vapautumisen ja totta vieköön paremmat luonnonvarat maataloudessa ja vuoriteollisuudessa. Väittäisin, että mikäli vastaava kehitys olisi ollut käynnissä meillä, olisi elintasomme ollut aiemmin korkeampi. En usko tuohon sloganiin autonomian ajan siunauksellisuudesta Suomen kannalta; vastaava kehitys osana Ruotsia olisi voinut johtaa nopeampaan itsenäistymiseen ja taloudelliseen kehitykseen nimenomaan suomalaisena kansakuntana. Tutustukaapa muuten joskus tri Martti Häikiön tästä teemasta esittämiin ajatuksiin.

Tuosta sivistyksen tulosta lännnestä sallittaneen yksi juttu. Turkulaiset vimmastukoot, mutta vanhan sanonnan mukaan sivistys tuli Suomeen Turun kautta eikä sitä ole siellä sen koommin nähtykään!

Lue lisää

Kannatat ja olet muka samaa mieltä, mutta samalla ujutat pääasiaksi ihan eri jutut mitä tämä fröken kirjoitti ...

Eli kysymys onkin itseasiassa vain sinun mielipiteistäsi, jotka eivät perustu mihinkään ...

Tottakai Ruotsi köyhdytti Suomea, koska suurvallan yllä pitäminen maksoi ja tähän maksamiseen osallistui koko valtakunta.
Kuulumisesta Ruotsiin taas ei sinänsä ole mitään taloudellista etua meille ...

Venäjän yhteydessä oli Suomella autonomia, jolloin Suomen hallinnolliset kustannukset ja niihin kerätyt verotulot jäivät myös alueelle.
Venäjä myös investoi jatkuvasti Suomeen, eli linnoitti aluetta suurilla summilla.

Venäjän yhteydessä Suomelle avautuivat myös Venäjän markkinat, koska se oli osa valtakuntaa ja näin ollen tullit ei koskeneet sitä.
Tämä itseasiassa on se syy miksi Suomeen tuli Euroopasta 1800 luvulla jatkuvasti yrittäjiä jotka investoivat tänne. Ei Suomi itse vaan Suomen kautta avautuvat Venäjän markkinat.

Tätä ulkomaista tietotaidon tuontia ja pääomavirtaa ei millään muotoa olisi tullut Suomen hyväksi osana Ruotsia.

Sakari Kolistaja kirjoitti:

Frökenin kertomassa on vissi perä, sillä ainakin Suomen ja Ruotsin teollisuuden ja elinkeinoelämän pioneereina ovat merkittäviltä osin toimineet paljon teknillistä tietotaitoa ja osaamista mukanaan tuoneet eurooppalaiset. Ns. suuren rahvaan taloudellinen nousu alkoi Ruotsissa aiemmin kuin meillä, kiitos elinkeinoelämän ja yhteiskuntaelämän vapautumisen ja totta vieköön paremmat luonnonvarat maataloudessa ja vuoriteollisuudessa. Väittäisin, että mikäli vastaava kehitys olisi ollut käynnissä meillä, olisi elintasomme ollut aiemmin korkeampi. En usko tuohon sloganiin autonomian ajan siunauksellisuudesta Suomen kannalta; vastaava kehitys osana Ruotsia olisi voinut johtaa nopeampaan itsenäistymiseen ja taloudelliseen kehitykseen nimenomaan suomalaisena kansakuntana. Tutustukaapa muuten joskus tri Martti Häikiön tästä teemasta esittämiin ajatuksiin.

Tuosta sivistyksen tulosta lännnestä sallittaneen yksi juttu. Turkulaiset vimmastukoot, mutta vanhan sanonnan mukaan sivistys tuli Suomeen Turun kautta eikä sitä ole siellä sen koommin nähtykään!

Lue lisää

ETLAn tutkimuksen mukaan Suomen vienti Venäjälle oli autonomian aikana 30-40%. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki Venäjän viennistä tullut raha jäi Suomeen ja kehitti Suomea. Tämä tietysti koski kaikkea Suomen ulkomaankauppaa.

Ruotsin vallan aikana Suomen taloudellinen riippuvuus Ruotsista oli suuri kuten esim. tervaporvareille kävi. Kaikki oli myytävä ensin Tukholmaan, joka sitten hyvällä voitolla möi tuotteet maailmalle. Suomalaisten piti anoa erikseen "tapulikaupunki" lupaa saadakseen itse myydä tuotteittaan ulkomaille.

Venäjä muutti kerralla kaiken, poisti Ruotsin siirtomaaisännyyden ja antoi Suomelle mahdollisuuden kehittyä itse.

Vaka Vanha kirjoitti:

Kannatat ja olet muka samaa mieltä, mutta samalla ujutat pääasiaksi ihan eri jutut mitä tämä fröken kirjoitti ...

Eli kysymys onkin itseasiassa vain sinun mielipiteistäsi, jotka eivät perustu mihinkään ...

Tottakai Ruotsi köyhdytti Suomea, koska suurvallan yllä pitäminen maksoi ja tähän maksamiseen osallistui koko valtakunta.
Kuulumisesta Ruotsiin taas ei sinänsä ole mitään taloudellista etua meille ...

Venäjän yhteydessä oli Suomella autonomia, jolloin Suomen hallinnolliset kustannukset ja niihin kerätyt verotulot jäivät myös alueelle.
Venäjä myös investoi jatkuvasti Suomeen, eli linnoitti aluetta suurilla summilla.

Venäjän yhteydessä Suomelle avautuivat myös Venäjän markkinat, koska se oli osa valtakuntaa ja näin ollen tullit ei koskeneet sitä.
Tämä itseasiassa on se syy miksi Suomeen tuli Euroopasta 1800 luvulla jatkuvasti yrittäjiä jotka investoivat tänne. Ei Suomi itse vaan Suomen kautta avautuvat Venäjän markkinat.

Tätä ulkomaista tietotaidon tuontia ja pääomavirtaa ei millään muotoa olisi tullut Suomen hyväksi osana Ruotsia.

Lue lisää

Veli Vaka vahalle ajateltavaksi se, että tarkastelet Ruotsin kehitystä 1800-luvulla 1700-luvun argumentein. Jos tarkoin luit aiempia viestejäni, havaitsit, että puhuit avauksessani siitä mahdollisuudesta, että yhteys Ruotsiin ei olisikaan 1809 katkennut.

Merkantilisimi köyhdytti vielä 1700-luvun puoliväliin asti koko valtakunnan alueita niin, että koko Ruotsin valtakunnassa tuotannon lisäarvo valui Tukoholam pääomapiireille. Suurvaltapolitiikka nieli varoja. Ruotsin suurvalta-aikakauden politiikka taloudellisen merkantilisimin ja sotaseikkailujen myötä köyhdytti koko kansaa kummallakin puolella Pohjanlahtea. Siitä taisin kirjoittaa, kuten myös Pohjanmaan tervakauppaa esimerkkinäni käyttäen elinkeinoelämän osittaisen vapautumisen merkityksestä maan reuna-alueiden taloudelle.

Puhut itsekin suurvallan ylläpidon kustannuksista. Niin oli 1700-luvun alkupuolella, mutta vertaa kuitenkin, mikä oli Ruotsin yhteiskuntaolojen rauhanomainen kehitys 1800-luvulla laatuaan verrattuna Suomen oloihin. Valtiopäivät toimivat ja muuttuivat 1800-luvun puolivälissä säätyvaltiopäivistä vaalioikeuteen perustuvaksi parlamentiksi. Kunnallinen itsehallinto ja kansakoululaitos alkoivat 1800-luvun puolivälin mailla.

Elinkeinoelämän ripeä kehitys alkoi suurvalatseikkailujen päättymisen myötä, ruotsalaiset ottivat sanoakseni lusikan kauniiseen käteen. Taloudellisen liberalisimin ja sananvapauden myötä Ruotsi eteni taloudessa jättiaskelin.

Miten oli asianlaita autonomisessa Suomessa? Verrataan hieman. Maassa oli tsaarin yksinvalta ja sensuuri. Valtiokoneisto oli virkamiesvaltainen, valtiopäivät saivat kokoontua vasta 1860-luvulla ja äänioikeuteen perustuva parlamentti saatiin vasta 1905. Aleksanteri II:n hieman vapaamielisemmän kauden "suojasäässä" pääsimme paremmin kehityksen mukaan, mutta joka loppui 1900-luvun vaihteen seudun agressiiviseen venäläistämispolitiikkaan.

Venäjän sisämarkkinat olivat sinällään hyödyllisiä ja varsinkin Pietarin lähialueilla. Mutta sisämarkkinat olisivat olleet olemassa myös Ruotsissakin. Suomen voimasta osa kului Venäjän sortopolittiikkaa vastaan 1900-luvun alussa, mutta Ruotsi oli nykyaikaisen suurteollisuuden kehittämisen kärkiruodussa. Se itsenäistymisprosessi, joka olisi kansallisuusaatteen johdosta tullut välttämättömäksi, olisi ollut kivuttomampi ja rauhanomainen.

Kehoitan Vakavanhaa, joka epäili, etteivät käsitykseni perustu mihinkään, tutustumaan tri Martti Häikiön teoksen "Historia ja väärät profeetat" ja hänen arvioiteihinsa luvussa "Oliko suuriruhtinaskunnan aika Suomen onni". Omaan ajattelutapaani on suuresti vaikuttaneet Häikiön arviot.

Sakari Kolistaja kirjoitti:

Veli Vaka vahalle ajateltavaksi se, että tarkastelet Ruotsin kehitystä 1800-luvulla 1700-luvun argumentein. Jos tarkoin luit aiempia viestejäni, havaitsit, että puhuit avauksessani siitä mahdollisuudesta, että yhteys Ruotsiin ei olisikaan 1809 katkennut.

Merkantilisimi köyhdytti vielä 1700-luvun puoliväliin asti koko valtakunnan alueita niin, että koko Ruotsin valtakunnassa tuotannon lisäarvo valui Tukoholam pääomapiireille. Suurvaltapolitiikka nieli varoja. Ruotsin suurvalta-aikakauden politiikka taloudellisen merkantilisimin ja sotaseikkailujen myötä köyhdytti koko kansaa kummallakin puolella Pohjanlahtea. Siitä taisin kirjoittaa, kuten myös Pohjanmaan tervakauppaa esimerkkinäni käyttäen elinkeinoelämän osittaisen vapautumisen merkityksestä maan reuna-alueiden taloudelle.

Puhut itsekin suurvallan ylläpidon kustannuksista. Niin oli 1700-luvun alkupuolella, mutta vertaa kuitenkin, mikä oli Ruotsin yhteiskuntaolojen rauhanomainen kehitys 1800-luvulla laatuaan verrattuna Suomen oloihin. Valtiopäivät toimivat ja muuttuivat 1800-luvun puolivälissä säätyvaltiopäivistä vaalioikeuteen perustuvaksi parlamentiksi. Kunnallinen itsehallinto ja kansakoululaitos alkoivat 1800-luvun puolivälin mailla.

Elinkeinoelämän ripeä kehitys alkoi suurvalatseikkailujen päättymisen myötä, ruotsalaiset ottivat sanoakseni lusikan kauniiseen käteen. Taloudellisen liberalisimin ja sananvapauden myötä Ruotsi eteni taloudessa jättiaskelin.

Miten oli asianlaita autonomisessa Suomessa? Verrataan hieman. Maassa oli tsaarin yksinvalta ja sensuuri. Valtiokoneisto oli virkamiesvaltainen, valtiopäivät saivat kokoontua vasta 1860-luvulla ja äänioikeuteen perustuva parlamentti saatiin vasta 1905. Aleksanteri II:n hieman vapaamielisemmän kauden "suojasäässä" pääsimme paremmin kehityksen mukaan, mutta joka loppui 1900-luvun vaihteen seudun agressiiviseen venäläistämispolitiikkaan.

Venäjän sisämarkkinat olivat sinällään hyödyllisiä ja varsinkin Pietarin lähialueilla. Mutta sisämarkkinat olisivat olleet olemassa myös Ruotsissakin. Suomen voimasta osa kului Venäjän sortopolittiikkaa vastaan 1900-luvun alussa, mutta Ruotsi oli nykyaikaisen suurteollisuuden kehittämisen kärkiruodussa. Se itsenäistymisprosessi, joka olisi kansallisuusaatteen johdosta tullut välttämättömäksi, olisi ollut kivuttomampi ja rauhanomainen.

Kehoitan Vakavanhaa, joka epäili, etteivät käsitykseni perustu mihinkään, tutustumaan tri Martti Häikiön teoksen "Historia ja väärät profeetat" ja hänen arvioiteihinsa luvussa "Oliko suuriruhtinaskunnan aika Suomen onni". Omaan ajattelutapaani on suuresti vaikuttaneet Häikiön arviot.

Lue lisää

Aivan, mutta unohdat sellaisen tosiasian ettei Ruotsi kehittynyt muuta eurooppaa nopeammmin tai voimakkaammin, tosiasia on että maailman nopein talouskasvu oli aina 1900 luvun alkuun asti Venäjällä, se oli jopa kolme kertaa nopeampaa mitä USA:ssa.

Tämä oli tekijä mitä Suomi hyödynsi, tosin uudet yritykset, yrittäjät ja pääomat tuli pääasiassa muualta Euroopasta.
Näitä pääomia ja tietotaitoa ei olisi Suomeen tuulut osana Ruotsia, sen jätät kokonaan huomioimatta.

Kuuluminen Ruotsiin ei olisi avannut mitään uusia markkinoita tai sisämarkkinoita, ne markkinat oli jo jaettu.
Ruotsi oli myös kaikkien tullimuurien takana muuhun Europpaan nähden, eli ei se olisi tuonut etua siihenkään suuntaan ...
Maailmassahan ei harrastettu mitään oikeaa vapaakauppaa silloinkaan.
Jokainen suurvalta laittoi omat siirtomaansa ja oman teollisuutensa etusijalle, sekä suojasi niiden tavarat ja tuotteet tulleilla.

ja Suomen kehityksen alku kirjoitti:

ETLAn tutkimuksen mukaan Suomen vienti Venäjälle oli autonomian aikana 30-40%. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki Venäjän viennistä tullut raha jäi Suomeen ja kehitti Suomea. Tämä tietysti koski kaikkea Suomen ulkomaankauppaa.

Ruotsin vallan aikana Suomen taloudellinen riippuvuus Ruotsista oli suuri kuten esim. tervaporvareille kävi. Kaikki oli myytävä ensin Tukholmaan, joka sitten hyvällä voitolla möi tuotteet maailmalle. Suomalaisten piti anoa erikseen "tapulikaupunki" lupaa saadakseen itse myydä tuotteittaan ulkomaille.

Venäjä muutti kerralla kaiken, poisti Ruotsin siirtomaaisännyyden ja antoi Suomelle mahdollisuuden kehittyä itse.

Lue lisää

Todennäköisesti Suomen vienti venäjälle on ollut jotain 90 %:tin luokkaa autonomian aikana.

Venäjä oli mm. paperin tärkein vientimaa, Tanskaan vietiin pääasiassa voita.

Itseasiassa itsenäsyyden tuoma suurtyöttömyys ja sitä seuraava nälänhätä, sekä tästä johtuva kapina syntyi juuri viennin katkeamisesta.
Kun ei ollut vientituloja niin ei voitu ostaa viljaa ulkomailta, eikä Venäjältä enää saatu "halpaa" viljaa.

Ruotsi osti Karibialla sijaitsevan St. Barthelémyn saaren Ranskalta 1785 ja myi sen takaisin 1878. Tuolta ajalta on peräisin saaren tärkeimmän kaupungin nimi Gustavia.(lähde: wikipedia)

Me suomalaiset olimme siis pari vuosikymmentä samaa valtiota tuon saaren kanssa. Nyt tilanne on tavallaan palautunut, sillä saari on Ranskan ns. merentakaisia alueita, eli se on täysivaltainen osa Euroopan unionia!

Nykyisen Latvian alueella sijaitsevalla Kuurinmaalla oli myös siirtomaita mm. nykyisen Trinidad ja Tobagon alueella. Tanska puolestaan myi Tanskan Länsi-Intian Yhdysvalloille 1917. Nimeksi tuli Yhdysvaltojen Neitsytsaaret.