tässä hyvä kuvaus ja analyysi siitä miten toimitaan 'lännen malliin'.
--------------
Barbaarien USA
Kirjoittanut: Barbaba 15.8.2006 klo 13.41
Lebensraum à la USA
Toisen maailmansodan alettua kävi pian selväksi, että sodan jälkeen Englanti olisi ratkaisevasti heikentynyt. USA:n hallituksen asettama teollisuusjohtajista, tiedemiehistä ja virkamiehistä koostuva komitea päätyi siihen tulokseen, että maan teollisuus ei tulisi toimeen ilman Brittiläisen imperiumin, Latinalaisen Amerikan ja Aasian markkinoita ja raaka-aineita. USA:n oli välttämättä otettava Englannin paikka johtavana maailmanlaajuista ylivaltaa harjoittavana valtiona. Samaan aikaan kun Saksa oli valloittamassa itselleen Euroopan vähempiarvoisilta kansoilta Lebensraumia, elintilaa, kehiteltiin Yhdysvalloissa Grand Area -käsitettä. Oli "turvattava mahdollisuus rajoittaa vieraan maan itsenäistä vallankäyttöä, joka uhkaa pienintä mahdollista sellaista maailmanlaajuista aluekokonaisuutta, joka on välttämätön USA:n ja läntisen pallonpuoliskon turvallisuudelle ja taloudelliselle hyvinvoinnille"(12).
YK:n, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) syntyhistoria liittyy tähän. Kaikkia kolmea hahmoteltiin ensimmäisen kerran toisen maailmansodan aikana USA:n suunnitteluelimissä. Niiden tarkoitus oli taata pohjoisamerikkalaisten (yhtiöiden) elintila, Grand Area. Ne mahdollistaisivat USA:n turvallisuudelle tarpeellisen vallankäytön ilman, että tarvitsisi turvautua "imperialismin tavanomaisiin muotoihin".
Syntyneessä järjestelmässä köyhien maiden peltojen, vesien, metsien ja raaka-ainelähteiden ensisijainen tarkoitus on palvella Pohjois-Amerikan ja Euroopan ihmisiä, eläimiä ja koneita. Mutta myös köyhien maiden kuluttajien tehtävä on palvella Amero-Euroopan talouselämää, ja siksi on huolehdittava siitä, etteivät muiden maanosien tehtaat, käsityöläiset ja talonpojat häiritse meidän tuotteidemme markkinointia.
Köyhien maiden on alistuttava tähän järjestelmään vapaakaupan nimissä – jonka säännöt eivät tietenkään koske rikkaita maita. Viimeisen silauksen antavat velkaruuvia kiristämällä toteutetut rakennesopeutusohjelmat, jotka Maailmanpankki ja IMF hiljattain ristivät "köyhyyden vähentämisohjelmiksi". Orwellilaisesta kielenkäytöstä huolimatta resurssien poisviennin luonnollisia seurauksia ovat köyhyys, kurjuus, nälkä, taudit ja ennenaikaiset kuolemat – kuten aiemmissakin imperialistisissa järjestelmissä.(13)
Mutta "imperialismin epätavanomaiset muodot" eivät tässäkään järjestelmässä aina riitä. Niinpä Thomas Friedman, Suomessakin arvostettu New York Timesin "diplomaattinen kirjeenvaihtaja" (=USA:n hallituksen edustaja), kirjoittaa, että “markkinoiden näkymätön käsi ei voi koskaan toimia ilman näkymätöntä nyrkkiä – McDonald's ei voi kukoistaa ilman McDonnell Douglasia, F-15-hävittäjien valmistajaa. Ja sen näkymättömän nyrkin nimi, joka pitää maailman turvallisena piilaakson teknologioille, on USA:n armeija, ilmavoivat, laivasto ja merijalkaväki.”
Piilaakson teknologioita edustaa mm. pohjoisamerikkalaisten omistama Nokia. Ehkäpä tästä syystä eläkkeelle siirtynyt suomalainen eurokenraali Gustav Hägglund totesi hiljattain: "Meille on lopulta hirveästi hyötyä siitä, että amerikkalaiset jahtaavat terroristeja ja roistovaltioita ympäri maailmaa".
Mutta, mutta... emmehän me missään tapauksessa elä barbariassa! Länsimaiden valtiothan eivät tapa omia kansalaisiaan mielivaltaisesti – tilastolliset murhat ovat kuitenkin nyt vähän eri asia.
Uuden barbarian toteutumisen astetta arvioitaessa on syytä palata kolme vuotta ajassa taaksepäin kesään 2001.
Puolentoista vuoden aikana oli ympäri maailmaa järjestetty suuria mielenosoituksia ja laajaa kansalaistottelemattomuutta globalisaation vallitsevaa suuntaa vastaan – viimeksi Genovassa, jossa heinäkuussa järjestetyn G8-kokouksen yhteydessä 300 000 ihmistä oli osoittanut mieltään. Viimeisten seitsemän vuoden kuluessa mielenosoituksia ja rakennesopeutuksen vastaisia kapinoita oli ollut myös köyhässä Etelässä poikkeuksellisen paljon. Maailman hallinta “turvautumatta imperialismin tavanomaisiin muotoihin” näytti yhä vaikeammalta.
Sitä paitsi USA:n talous oli kärsinyt laskusuhdanteesta ainakin maaliskuusta lähtien ja monien talousmiesten mielestä myös maailmantaloutta uhkasi taantuma. USA:n suuri ulkomainen velka oli vaarassa tulla maksuun. OPECin kokouksissakin puhuttiin avoimesti siirtymisestä dollareista muihin maksuvälineisiin. Maailmalla kiertävät Jumalaan luottavat velkakirjat eli dollarin setelit olivat vaarassa palata takaisin USA:han, jolloin maan olisi jollakin tavalla korvattava niitä vastaan aikoinaan saamansa ulkomaiset tuotteet.
Näiden “tavanomaisten” talousongelmien takana häämötti öljyn voiteleman maailmantalouden suuri lama. Uusia öljylöytöjä oli jo pitkään tehty hyvin vähän, ja nekin uudet kentät, joita löydettiin, olivat pieniä ja kalliita hyödyntää. Monien hallitsevia piirejä lähelläkin olevien asiantuntijoiden mukaan maailman öljyntuotannon huippu sijoittuisi lähimmän kymmenen vuoden sisään.
Lisäksi USA:n ja koko läntisen maailman järjestelmän oikeutusta ravistelivat yritysskandaalit ja epäilyt Yhdysvaltain presidentin vaaleissa tapahtuneista väärennöksistä.
Kaikkiin näihin ongelmiin oli valtaapitävien jo vuosisatoja hyvällä menestyksellä käyttämä lääke: sota. Uusi suursota antaisi taloudelle piristysruiskeen, ja menestysten myötä se lisäisi valtapitävien oikeutusta kansalaisten silmissä. Sota tekisi imperialismin tavanomaisiin muotoihin turvautumisen ymmärrettäväksi ja oikeuttaisi vastarintaliikkeiden tukahduttamisen. Ennen kaikkea sodalla voitaisiin huolehtia siitä, että niukkenevat öljyvarat pysyvät oikeiden ihmisten käsissä.
Suurta sotaa ei moderneimmillakaan aseilla kuitenkaan voinut käydä tapattamatta huomattavaa joukkoa USA:n ja muun läntisen maailman kansalaisia. Siksi hyökkäyssotaan oli lähes mahdotonta saada kansalaisten hyväksyntää, ja ilman hyväksyntää sotaretket eivät menesty – mikä siis tajuttiin Natsi-Saksassakin. Niinpä USA:n hallitsevissa piireissä haaveiltiin uudesta Pearl Harborista – vihollisen tekemästä hyökkäyksestä, joka oikeuttaisi sotaan lähdön samalla tavoin kuin Japanilaisten hyökkäys tuohon Havajissa sijaitsevaan laivastotukikohtaan oikeutti USA:n liittymisen toiseen maailman sotaan.
Bushin hallinnon politiikkaa suunniteltiin ennen hänen tuloaan presidentiksi varapresidentti Dick Cheneyn, puolustusministeri Donald Rumsfieldin, varapuolustusministeri Paul Wolfowitzin ja presidentin veljen Jeb Bushin perustamassa uuskonservatiivisessa aivoriihessä nimeltä “Uuden amerikkalaisen vuosisadan projekti” (Project for a New American Century). Sen raportissa vuodelta 2000 valitellaan USA:n täydellisesti hallitseman maailman rakentamisen hitautta: “Muutosprosessi, vaikka se saakin aikaan vallankumouksellisen käänteen, kestää todennäköisesti pitkään ilman jotain katalysoivaa katastrofia – kuten uutta Pearl Harboria.”
-----------------
Tuo uusi pearl harbor oli wtc-isku, siis kun tornit räjäytettiin oman hallinnon tuella.
--------------
Barbaarien USA
Kirjoittanut: Barbaba 15.8.2006 klo 13.41
Lebensraum à la USA
Toisen maailmansodan alettua kävi pian selväksi, että sodan jälkeen Englanti olisi ratkaisevasti heikentynyt. USA:n hallituksen asettama teollisuusjohtajista, tiedemiehistä ja virkamiehistä koostuva komitea päätyi siihen tulokseen, että maan teollisuus ei tulisi toimeen ilman Brittiläisen imperiumin, Latinalaisen Amerikan ja Aasian markkinoita ja raaka-aineita. USA:n oli välttämättä otettava Englannin paikka johtavana maailmanlaajuista ylivaltaa harjoittavana valtiona. Samaan aikaan kun Saksa oli valloittamassa itselleen Euroopan vähempiarvoisilta kansoilta Lebensraumia, elintilaa, kehiteltiin Yhdysvalloissa Grand Area -käsitettä. Oli "turvattava mahdollisuus rajoittaa vieraan maan itsenäistä vallankäyttöä, joka uhkaa pienintä mahdollista sellaista maailmanlaajuista aluekokonaisuutta, joka on välttämätön USA:n ja läntisen pallonpuoliskon turvallisuudelle ja taloudelliselle hyvinvoinnille"(12).
YK:n, Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) syntyhistoria liittyy tähän. Kaikkia kolmea hahmoteltiin ensimmäisen kerran toisen maailmansodan aikana USA:n suunnitteluelimissä. Niiden tarkoitus oli taata pohjoisamerikkalaisten (yhtiöiden) elintila, Grand Area. Ne mahdollistaisivat USA:n turvallisuudelle tarpeellisen vallankäytön ilman, että tarvitsisi turvautua "imperialismin tavanomaisiin muotoihin".
Syntyneessä järjestelmässä köyhien maiden peltojen, vesien, metsien ja raaka-ainelähteiden ensisijainen tarkoitus on palvella Pohjois-Amerikan ja Euroopan ihmisiä, eläimiä ja koneita. Mutta myös köyhien maiden kuluttajien tehtävä on palvella Amero-Euroopan talouselämää, ja siksi on huolehdittava siitä, etteivät muiden maanosien tehtaat, käsityöläiset ja talonpojat häiritse meidän tuotteidemme markkinointia.
Köyhien maiden on alistuttava tähän järjestelmään vapaakaupan nimissä – jonka säännöt eivät tietenkään koske rikkaita maita. Viimeisen silauksen antavat velkaruuvia kiristämällä toteutetut rakennesopeutusohjelmat, jotka Maailmanpankki ja IMF hiljattain ristivät "köyhyyden vähentämisohjelmiksi". Orwellilaisesta kielenkäytöstä huolimatta resurssien poisviennin luonnollisia seurauksia ovat köyhyys, kurjuus, nälkä, taudit ja ennenaikaiset kuolemat – kuten aiemmissakin imperialistisissa järjestelmissä.(13)
Mutta "imperialismin epätavanomaiset muodot" eivät tässäkään järjestelmässä aina riitä. Niinpä Thomas Friedman, Suomessakin arvostettu New York Timesin "diplomaattinen kirjeenvaihtaja" (=USA:n hallituksen edustaja), kirjoittaa, että “markkinoiden näkymätön käsi ei voi koskaan toimia ilman näkymätöntä nyrkkiä – McDonald's ei voi kukoistaa ilman McDonnell Douglasia, F-15-hävittäjien valmistajaa. Ja sen näkymättömän nyrkin nimi, joka pitää maailman turvallisena piilaakson teknologioille, on USA:n armeija, ilmavoivat, laivasto ja merijalkaväki.”
Piilaakson teknologioita edustaa mm. pohjoisamerikkalaisten omistama Nokia. Ehkäpä tästä syystä eläkkeelle siirtynyt suomalainen eurokenraali Gustav Hägglund totesi hiljattain: "Meille on lopulta hirveästi hyötyä siitä, että amerikkalaiset jahtaavat terroristeja ja roistovaltioita ympäri maailmaa".
Mutta, mutta... emmehän me missään tapauksessa elä barbariassa! Länsimaiden valtiothan eivät tapa omia kansalaisiaan mielivaltaisesti – tilastolliset murhat ovat kuitenkin nyt vähän eri asia.
Uuden barbarian toteutumisen astetta arvioitaessa on syytä palata kolme vuotta ajassa taaksepäin kesään 2001.
Puolentoista vuoden aikana oli ympäri maailmaa järjestetty suuria mielenosoituksia ja laajaa kansalaistottelemattomuutta globalisaation vallitsevaa suuntaa vastaan – viimeksi Genovassa, jossa heinäkuussa järjestetyn G8-kokouksen yhteydessä 300 000 ihmistä oli osoittanut mieltään. Viimeisten seitsemän vuoden kuluessa mielenosoituksia ja rakennesopeutuksen vastaisia kapinoita oli ollut myös köyhässä Etelässä poikkeuksellisen paljon. Maailman hallinta “turvautumatta imperialismin tavanomaisiin muotoihin” näytti yhä vaikeammalta.
Sitä paitsi USA:n talous oli kärsinyt laskusuhdanteesta ainakin maaliskuusta lähtien ja monien talousmiesten mielestä myös maailmantaloutta uhkasi taantuma. USA:n suuri ulkomainen velka oli vaarassa tulla maksuun. OPECin kokouksissakin puhuttiin avoimesti siirtymisestä dollareista muihin maksuvälineisiin. Maailmalla kiertävät Jumalaan luottavat velkakirjat eli dollarin setelit olivat vaarassa palata takaisin USA:han, jolloin maan olisi jollakin tavalla korvattava niitä vastaan aikoinaan saamansa ulkomaiset tuotteet.
Näiden “tavanomaisten” talousongelmien takana häämötti öljyn voiteleman maailmantalouden suuri lama. Uusia öljylöytöjä oli jo pitkään tehty hyvin vähän, ja nekin uudet kentät, joita löydettiin, olivat pieniä ja kalliita hyödyntää. Monien hallitsevia piirejä lähelläkin olevien asiantuntijoiden mukaan maailman öljyntuotannon huippu sijoittuisi lähimmän kymmenen vuoden sisään.
Lisäksi USA:n ja koko läntisen maailman järjestelmän oikeutusta ravistelivat yritysskandaalit ja epäilyt Yhdysvaltain presidentin vaaleissa tapahtuneista väärennöksistä.
Kaikkiin näihin ongelmiin oli valtaapitävien jo vuosisatoja hyvällä menestyksellä käyttämä lääke: sota. Uusi suursota antaisi taloudelle piristysruiskeen, ja menestysten myötä se lisäisi valtapitävien oikeutusta kansalaisten silmissä. Sota tekisi imperialismin tavanomaisiin muotoihin turvautumisen ymmärrettäväksi ja oikeuttaisi vastarintaliikkeiden tukahduttamisen. Ennen kaikkea sodalla voitaisiin huolehtia siitä, että niukkenevat öljyvarat pysyvät oikeiden ihmisten käsissä.
Suurta sotaa ei moderneimmillakaan aseilla kuitenkaan voinut käydä tapattamatta huomattavaa joukkoa USA:n ja muun läntisen maailman kansalaisia. Siksi hyökkäyssotaan oli lähes mahdotonta saada kansalaisten hyväksyntää, ja ilman hyväksyntää sotaretket eivät menesty – mikä siis tajuttiin Natsi-Saksassakin. Niinpä USA:n hallitsevissa piireissä haaveiltiin uudesta Pearl Harborista – vihollisen tekemästä hyökkäyksestä, joka oikeuttaisi sotaan lähdön samalla tavoin kuin Japanilaisten hyökkäys tuohon Havajissa sijaitsevaan laivastotukikohtaan oikeutti USA:n liittymisen toiseen maailman sotaan.
Bushin hallinnon politiikkaa suunniteltiin ennen hänen tuloaan presidentiksi varapresidentti Dick Cheneyn, puolustusministeri Donald Rumsfieldin, varapuolustusministeri Paul Wolfowitzin ja presidentin veljen Jeb Bushin perustamassa uuskonservatiivisessa aivoriihessä nimeltä “Uuden amerikkalaisen vuosisadan projekti” (Project for a New American Century). Sen raportissa vuodelta 2000 valitellaan USA:n täydellisesti hallitseman maailman rakentamisen hitautta: “Muutosprosessi, vaikka se saakin aikaan vallankumouksellisen käänteen, kestää todennäköisesti pitkään ilman jotain katalysoivaa katastrofia – kuten uutta Pearl Harboria.”
-----------------
Tuo uusi pearl harbor oli wtc-isku, siis kun tornit räjäytettiin oman hallinnon tuella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
loppu häämöttää - olipa kerran usa
---------
Kansallisen trauman iskiessä menee aina useampia sukupolvia ennen kuin yhteisölle on mahdollista keskustella asioista todellisuudentajuisesti. Näin on meilläkin ollut sotiemme jälkeen. Vasta nyt nousee esiin uutta historiantutkimusta, joka kertoo ettemme suinkaan olleet puhtaita pulmusia jotka kävivät omaa erillissotaansa natsi-Saksaan sen suurempia sympatioita tuntematta.
USA tuskin koskaan tulee täysin selviämään siitä traumasta jonka WTC-tornit aiheuttivat. On oikeastaan se ja sama oliko kyseessä Bushin oman väen sabotaasti - mitä ei voi todistaa myöskään poissuljetuksi mahdollisuudeksi - vai olivatko asialla USAn viholliset. Käteen jää molemmissa tapauksissa että USA on itse pahin vihollisensa.
USA on sekä kulttuuriantropologisesti että taloudellisesti analysoiden jo tuomittu valtio, luhistuva imperiumi. Se seuraa N-liiton romahdusta, ja aika pitkälle samoista syistä eli talouden muuttuessa reaalitalouden pohjalta irronneeksi numerotaloudeksi. Kansalliset traumat saattavat hyvinkin viivyttää tätä tuhon kierrettä, koska traumojen yhteydessä yhteisöllisyys aina elpyy ja ns. mutuaalitunteet viriävät.
Oliver Stonella tuskin oli muita mahdollisuuksia käsitellä hankalaa aihettaan kuin se humaanin raportoinnin sävy jonka hän on valinnut. Kuten sanoin, menee useampia sukupolvia ennen kuin kriittistä historiaa pystytään kirjoittamaan.
Nasevaa ja hyvää tekstiä!!