2. Kor. 10:4 KR38
sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.
Onko valehtelu oikein pyrkimyksessä saada toinen osapuoli vakuuttumaan oman uskomuksen oikeellisuudesta? Onko oikein todistaa Jumalasta ja julistaa Jumalan sanaa ja evankeliumia käyttämällä päämäärähakuista valehtelua? Tarvitseeko Jumala valhetta saadakseen ihmiset kääntymään puoleensa?
Vielä lopuksi:
1. Joh. 2:21
En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.
Tässä totuudella ja valheella tarkoitetaan erityisesti oppeja ja opetuksia. Mutta viimeinen toteamus jakeessa käy mielestäni kaikissa tapauksissa:
MIKÄÄN VALHE EI OLE TOTUUDESTA.
Mielestäni Jehovan todistajien "teokraattinen valehtelu", tai miksi sitä sitten kutsutaakaan, on juuri päämäärähakuista valehtelua. Voidaan vaikka vähän valehdellakin, jos on välttämätöntä tarvetta.
Ihmisten sodissa tapetaan ja harhautetaan vihollista. Raamattu ei sano sodassa tehtyä tappamista tai valehtelua(harhauttamista) synniksi. Vai tekikö Israel aina syntiä, kun Jumala lähetti sen tuhoamaan viholliskansan? Muuten ei kyllä saa tappaa(murhata) tai valehdella, koska ne ovat syntejä. Jumala ei lopultakaan tahdo minkäänlaista tappamista tai valehtelemista. Jumala ei ikinä valehtele, koska hän on vanhurskas. Ihminen on lihallinen, syntinen, ja maailma on synnin vallassa.
Jos strateginen valehtelu on sallittua Jumalan palvelijalle, niin miksei sitten strateginen tappaminen?
Miten kommentoitte?
sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.
Onko valehtelu oikein pyrkimyksessä saada toinen osapuoli vakuuttumaan oman uskomuksen oikeellisuudesta? Onko oikein todistaa Jumalasta ja julistaa Jumalan sanaa ja evankeliumia käyttämällä päämäärähakuista valehtelua? Tarvitseeko Jumala valhetta saadakseen ihmiset kääntymään puoleensa?
Vielä lopuksi:
1. Joh. 2:21
En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.
Tässä totuudella ja valheella tarkoitetaan erityisesti oppeja ja opetuksia. Mutta viimeinen toteamus jakeessa käy mielestäni kaikissa tapauksissa:
MIKÄÄN VALHE EI OLE TOTUUDESTA.
Mielestäni Jehovan todistajien "teokraattinen valehtelu", tai miksi sitä sitten kutsutaakaan, on juuri päämäärähakuista valehtelua. Voidaan vaikka vähän valehdellakin, jos on välttämätöntä tarvetta.
Ihmisten sodissa tapetaan ja harhautetaan vihollista. Raamattu ei sano sodassa tehtyä tappamista tai valehtelua(harhauttamista) synniksi. Vai tekikö Israel aina syntiä, kun Jumala lähetti sen tuhoamaan viholliskansan? Muuten ei kyllä saa tappaa(murhata) tai valehdella, koska ne ovat syntejä. Jumala ei lopultakaan tahdo minkäänlaista tappamista tai valehtelemista. Jumala ei ikinä valehtele, koska hän on vanhurskas. Ihminen on lihallinen, syntinen, ja maailma on synnin vallassa.
Jos strateginen valehtelu on sallittua Jumalan palvelijalle, niin miksei sitten strateginen tappaminen?
Miten kommentoitte?
Vastaukset 3
Vanhimmat
joka toimii valtrioiden tavoin.
Herää, ja unohda hetkeksi nuo raamatun kertomukset.
Tai voit hakea totuutta yhtä hyvin Helsingin puhelinluettelosta.
ISRAEL TAPPAA JA SIILLÄ SIISTI!
>>Mielestäni Jehovan todistajien "teokraattinen valehtelu", tai miksi sitä sitten kutsutaakaan, on juuri päämäärähakuista valehtelua. Voidaan vaikka vähän valehdellakin, jos on välttämätöntä tarvetta.
Asiassa on kaksi osa-aluetta. Teokraattinen sodankäynti on Vartiotorniseuran tai yksittäisen jehovantodistajan tapa selvitä hankalasta käytännön tilanteesta tai oppikysymyksestä. Teokraattinen sodankäynti voi myös sisältää varsinaisen valehtelun.
Toinen osa epärehellisyyttä on Vartiotorniseuran tapa pitää tietoisesti yllä valheellisiksi tietämiään näkemyksiä, joita vilpittömät rivijulistajat pitävät kuitenkin totuudellisina.
tulee helposti tapa. Kun kerran onnistuu, yrittää toistekin. Lopuksi ei muista mitä on milloinkin valehdellut. Sitä taitoa hyvin usein käytetään siviilipuolellakin. Minkä kerran on oppinut...