Heikka, Ruotsila, Penttilä et al. Mitä nimeä voi käyttää ulkomailla tiettyyn tarkoitukseen koulutetuista? Mitä intressejä anglosakseilla on pitää huoli siitä, että suomalaisia manipuloidaan?
USAsta löytyy amerikkalaisten itse tuottamaa asiallista kritiikkiä nykyisen hallinnon toimista, eikä Heikalla tai Ruotsilalla ole mitään annettavaa suomalaisille tässä asiassa - korkea koulutustaso on pitänyt huolen siitä.
"The Israel Lobby"
Prof. John Mearsheimer (University of Chicago) and Stephen Walt (Harvard University), Huhtikuu 2006
http://www.lrb.co.uk/v28/n06/mear01_.html
"For the past several decades, and especially since the Six-Day War in 1967, the centrepiece of US Middle Eastern policy has been its relationship with Israel. The combination of unwavering support for Israel and the related effort to spread ‘democracy’ throughout the region has inflamed Arab and Islamic opinion and jeopardised not only US security but that of much of the rest of the world. This situation has no equal in American political history. Why has the US been willing to set aside its own security and that of many of its allies in order to advance the interests of another state? One might assume that the bond between the two countries was based on shared strategic interests or compelling moral imperatives, but neither explanation can account for the remarkable level of material and diplomatic support that the US provides."/Useiden vuosikymmenien ajan, ja erityisesti "kuuden päivän sodan" jälkeen 1967, USAn Lähi-Idän politiikan painopiste on ollut sen yhteys Israeliin. USAn horjumaton tuki Israelille ja siihen liittyvä pyrkimys levittää "demokratiaa" koko alueelle, on suututtanut arabit ja islamilaiset ja vaarantanut, ei ainoastaan USAn turvallisuuden, vaan myöskin suurelta osin muun maailman. Tilanteella ei ole vastinetta Amerikan poliittisessa historiassa. Miksi USA on ollut valmis hylkäämään oman turvallisuutensa ja monien liittolaistensa turvallisuuden voidakseen edistää toisen valtion intressejä? Voitaisiin otaksua, että side näiden kahden valtion välillä perustui yhteisiin strategisiin intresseihin tai pakottaviin moraalisiin velvollisuuksiin, mutta kumpikaan perustelu ei selitä USAn antaman materiaalisen ja diplomaattisen tuen huomattavan suurta tasoa.
Instead, the thrust of US policy in the region derives almost entirely from domestic politics, and especially the activities of the ‘Israel Lobby’. Other special-interest groups have managed to skew foreign policy, but no lobby has managed to divert it as far from what the national interest would suggest, while simultaneously convincing Americans that US interests and those of the other country – in this case, Israel – are essentially identical./Sen sijaan, USAn politiikan suunta alueella on peräisin miltei täysin sisäpolitiikasta ja eritoten Israel-painostusryhmän aktiviteeteista. Muut erityisintressiryhmät ovat onnistuneet kääntämään ulkopolitiikkaa, mutta yksikään painostusryhmä ei ole onnistunut ohjaamaan sitä näin kauas kansallisista intresseistä ja samanaikaisesti vakuuttamaan amerikkalaiset siitä, että USAn intressit ja toisen valtion intressit - tässä tapauksessa Israelin - ovat oleelliselta osin identtiset.
"There is a ray of hope, however. Although the Lobby remains a powerful force, the adverse effects of its influence are increasingly difficult to hide. Powerful states can maintain flawed policies for quite some time, but reality cannot be ignored for ever. What is needed is a candid discussion of the Lobby’s influence and a more open debate about US interests in this vital region. Israel’s well-being is one of those interests, but its continued occupation of the West Bank and its broader regional agenda are not. Open debate will expose the limits of the strategic and moral case for one-sided US support and could move the US to a position more consistent with its own national interest, with the interests of the other states in the region, and with Israel’s long-term interests as well."/On kuitenkin toivonpilkahdus. Vaikka painostusryhmä pysyy vahvana, sen vaikutuksen haittoja on yhä vaikeampi kätkeä. Voimakkaat valtiot voivat harjoittaa epätaydellistä politiikkaa jonkin aikaa, mutta todellisuutta ei voida sivuuttaa ikuisesti. Tarvitaan ennakkoluulotonta keskustelua painostusryhmän vaikutuksesta ja avoimempaa neuvottelua USAn intresseistä tällä elintärkeällä alueella. Israelin hyvinvointi on yksi intressi, mutta Israelin jatkama Länsirannan miehitys ja sen laajempi alueellinen agenda eivät ole.
USAsta löytyy amerikkalaisten itse tuottamaa asiallista kritiikkiä nykyisen hallinnon toimista, eikä Heikalla tai Ruotsilalla ole mitään annettavaa suomalaisille tässä asiassa - korkea koulutustaso on pitänyt huolen siitä.
"The Israel Lobby"
Prof. John Mearsheimer (University of Chicago) and Stephen Walt (Harvard University), Huhtikuu 2006
http://www.lrb.co.uk/v28/n06/mear01_.html
"For the past several decades, and especially since the Six-Day War in 1967, the centrepiece of US Middle Eastern policy has been its relationship with Israel. The combination of unwavering support for Israel and the related effort to spread ‘democracy’ throughout the region has inflamed Arab and Islamic opinion and jeopardised not only US security but that of much of the rest of the world. This situation has no equal in American political history. Why has the US been willing to set aside its own security and that of many of its allies in order to advance the interests of another state? One might assume that the bond between the two countries was based on shared strategic interests or compelling moral imperatives, but neither explanation can account for the remarkable level of material and diplomatic support that the US provides."/Useiden vuosikymmenien ajan, ja erityisesti "kuuden päivän sodan" jälkeen 1967, USAn Lähi-Idän politiikan painopiste on ollut sen yhteys Israeliin. USAn horjumaton tuki Israelille ja siihen liittyvä pyrkimys levittää "demokratiaa" koko alueelle, on suututtanut arabit ja islamilaiset ja vaarantanut, ei ainoastaan USAn turvallisuuden, vaan myöskin suurelta osin muun maailman. Tilanteella ei ole vastinetta Amerikan poliittisessa historiassa. Miksi USA on ollut valmis hylkäämään oman turvallisuutensa ja monien liittolaistensa turvallisuuden voidakseen edistää toisen valtion intressejä? Voitaisiin otaksua, että side näiden kahden valtion välillä perustui yhteisiin strategisiin intresseihin tai pakottaviin moraalisiin velvollisuuksiin, mutta kumpikaan perustelu ei selitä USAn antaman materiaalisen ja diplomaattisen tuen huomattavan suurta tasoa.
Instead, the thrust of US policy in the region derives almost entirely from domestic politics, and especially the activities of the ‘Israel Lobby’. Other special-interest groups have managed to skew foreign policy, but no lobby has managed to divert it as far from what the national interest would suggest, while simultaneously convincing Americans that US interests and those of the other country – in this case, Israel – are essentially identical./Sen sijaan, USAn politiikan suunta alueella on peräisin miltei täysin sisäpolitiikasta ja eritoten Israel-painostusryhmän aktiviteeteista. Muut erityisintressiryhmät ovat onnistuneet kääntämään ulkopolitiikkaa, mutta yksikään painostusryhmä ei ole onnistunut ohjaamaan sitä näin kauas kansallisista intresseistä ja samanaikaisesti vakuuttamaan amerikkalaiset siitä, että USAn intressit ja toisen valtion intressit - tässä tapauksessa Israelin - ovat oleelliselta osin identtiset.
"There is a ray of hope, however. Although the Lobby remains a powerful force, the adverse effects of its influence are increasingly difficult to hide. Powerful states can maintain flawed policies for quite some time, but reality cannot be ignored for ever. What is needed is a candid discussion of the Lobby’s influence and a more open debate about US interests in this vital region. Israel’s well-being is one of those interests, but its continued occupation of the West Bank and its broader regional agenda are not. Open debate will expose the limits of the strategic and moral case for one-sided US support and could move the US to a position more consistent with its own national interest, with the interests of the other states in the region, and with Israel’s long-term interests as well."/On kuitenkin toivonpilkahdus. Vaikka painostusryhmä pysyy vahvana, sen vaikutuksen haittoja on yhä vaikeampi kätkeä. Voimakkaat valtiot voivat harjoittaa epätaydellistä politiikkaa jonkin aikaa, mutta todellisuutta ei voida sivuuttaa ikuisesti. Tarvitaan ennakkoluulotonta keskustelua painostusryhmän vaikutuksesta ja avoimempaa neuvottelua USAn intresseistä tällä elintärkeällä alueella. Israelin hyvinvointi on yksi intressi, mutta Israelin jatkama Länsirannan miehitys ja sen laajempi alueellinen agenda eivät ole.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.