Tapani Löfving isonvihan ajan

Sakari Topelius (1818-1898) tunnetaan satusetänä, mutta hän
kirjoitti myös maamme ensimmäisen merkittävän historiallisen
romaanin - Välskärin kertomukset. Välskärin kertomukset on
täynnä värikkäitä tapahtumia ja seikkailuja, jotka perustuvat
historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin:

Ruotsissa on juuri paraikaa menossa Runeberg –projekti, ...
http://runeberg.org/
... jossa kaikki klassinen skandinaavinen kirjallisuus, siis myös
Topelius, digitalisoidaan Internettiin!

Välskärin kertomukset löytyvät täältä:
http://runeberg.org/faltskar/

Esim. Välskärin kertomuksen 3. luku ja siinä osuus Kotkan saalistus:
"Luukkonen ja Bertelskölds yhdistivät voimansa ... puoli mailia
Beloostrovista (Valkeasaari) .. "

- - - Örnjagten - - -

http://runeberg.org/faltskar/c/0202.html

... kertoo todellisista historiallisista tapahtumista ja henkilöistä: Carl
von Nieroth, Suomen joukkojen ylipäällikkö 1710 – 12; Lybecker,
ylipäällikkö ennen ja jälkeen von Nierothin; Armfelt, ylipäällikkö
vuodesta 1714 ns. Isonvihan (Stora ofreden) alkaessa noin 1711 –
12 kapteeni, ja sittemmin majuri Taneli Luukkonen (Daniel Luckoin),
hänen luutnanttinsa, sittemmin kapteeni Långström; ja ’Kung Carl’
on tietysti Kaarle XII, Menschikoff – Venäjän historiasta tuttu ruhtinas
ja tsaari Pietari Suuren läheinen ystävä , ja kertomuksen Kotka on
tietysti itse Tsaari, jota Luukkonen lähtee saalistamaan! Topelius
mainitsee tämän ’kustaawilkunalaisten’ Luukkosen alipäällystöön
kuuluneety Stefan Löfvingin, Bertelsköld’n ja Toivosen.

Ruotsin Militaria -arkistosta löytyy paljonkin dokumentoitua aineistoa
kapteeni/majuri Luukkosesta; sieltä löytyy esim. sulkavalaisen papin
Petter Brennerin kirjeet kuningas Kaarle XII:lle, joissa tämä ehdottaa
kuninkaalle Luukkosen lähettämistä vangitsemaan tsaari Pietarin.
Noista dokumenteistä kerrotaan myös Taneli Luukkosen vaimon
Marian kohtalosta: Marian nai Luukkosen alipäällystöön kuulunut
Lembiäin – käytännöllistä, ja yleistäkin, tuon ajan sotilaiden
keskuudessa! Doctorinna Maria Lembiäin kuoli 14 lokakuuta 1744
Leistilässä.

Mutta aineistoa löytyy myös Suomen Senaatin arkistossa, esim. tämä
”Kapteini Luukkoisen kirje kreivi Nierohtílle, muutamista upsieriksi
tehtävistä miehistä.”

"Daniel Luckoin, recommendation för någre personer till de under des
anförtrodda Battailon vacante tiensters ehrsättiande."
"Högvälborne ete.
Emedan vid den af Eders Höggrefl: Excellce mig i nåder anförtrodde
Batallion fattas nödige officerare, utan hvilcka Kongl: Maijttz tiänst
ingalunda kan förrättas; ty hafver iag på det högsta varit sorgfållig
at utleta, och i underdånÖmiuckhet at föreslå därtill sådana personer,
som iag näst' Guds hielp kan försäkra om, at dhe för Kongl: Maijtt och
vårt k. fädernesland altid beredde äro at våga lif och blod, sampt vid
alla tillällen, chvart nånsin påbär, Eders Höggrefl: Excellccs nådiga
befallning oförsummeligen och med nöije at fullgöra. Eders Höggrefl:
Excellce varda fördenskull efterfölljane skickelige personer tili dhe
vacante tiänters ersättiane i bästa måtto underdån-ödmiukl:
recommenderade, neml:

Jöran Wolmar, hvilken, fölgt mig ifrån Jngermanland, samt i hela
krigstiden varit Corporal under fot Dragonerna, en nyckter och hurtig
såldat, den med mig uppå två man hand hafver några Ryska fångar
upbracht, och nu till Capitein vid det fierde Compagniet i underdån-
ödmiukhet föreslås.

Örnjagten af Zacharias Topelius
Välskärin Kertomukset, Kolmas Luku:
Kotkan Saalistus, Zacharias Topelius
http://runeberg.org/faltskar/c/0202.html

Majuri Luukkonen surmaa tsaari Pietarin kasakat:
http://runeberg.org/faltskar/c/0209.html


Kaarlo Kramsu ..

http://www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/kramsu/index.htm

.. innostui Välskärin kertomuksista siinä määrin että
kirjoitti runoelman majuri Luukkosesta:

http://books.jibble.org/1/6/3/9/16395/16395-8/RunoelmiabyKaarloKramsu-4.html

’Taneli Luukkonen’

Näin Luukkonen rohkea lausui:
"Nyt teille mä tarjoan, Te korpien väijyvät sissit, Urotyön
niin loistavan".
"Teit' ajohon otuksen kutsun Niin uljahan, voimakkaan,
Ett'ei sen vertaista nähty Ole saloilla Suomenmaan."
"Sen otuksen pyytää mä tahdon; Mua siinä te auttakaa!
Kuningas siit' teitä kiittää Ja Ruotsin ja Suomen maa."
"Nyt Venäjän mahtava Tsaari Lähitienoilla majailee,
Hän, jonka rautainen koura Sulo maatamme runtelee."
"Nyt kuivata voimme kaikki Verikyyneleet Suomenmaan.
Ken sortoa enää pelkäis, Otus semmoinen saaliinaan?"
Ja riemuiten sissit huusi: "Sua seuraamme, Luukkonen!"
Mut Långström, iloinen veikko, Hän huudahti nauraen:
"Mä leikissä myös olen myötä, Mut sitä te muistakaat:
Nuo otukset suuret ne potkii, Ja koivet on voimakkaat."
Jo nukkui levossa Tsaari, Mut äkkiä heräjää,
Kun ulkona huudot kaikuu Ja asehet helähtää.
Nuo metsien hurjat sissit Ovat tulleet peitossa yön.
Nyt Tsaarin he vangita tahtoo, Nyt alkavat verityön.
Mut tsaarin vartijamiehet On uljaat taistelemaan.
Ei kuolemata he kammo, Ei väisty he paikaltaan.
Ja vihdoin, kun taistelu lakkas, Ja vastus voitettu on,
Niin nähtihin, että Tsaari Pois päässyt on pakohon.
Ja Luukkonen kuolleita katsoi, Veriuhreja urhotyön:
"En teidän tähden mä tänne Ole rientänyt halki yön".
"Otus oiva täällä on nähty, Sitä pyytää mä halusin.
Mut kurjien orjain ruumiit, Mitä niistä mä huolisin?"
Mut Långström, iloinen veikko, Hän naurahti, lausuen:
"Ei saalista aina saada, Vaikk' ollaan jäljillä sen".
"Vaan siitä sä ylpeillä taidat, Ett' ajettu milloinkaan
Niin jaloa otust' ei ennen Ole saloilla Suomenmaan."
"Enk' usko, ett' edes vasta Niin uljahan otuksen
Käy kimppuhun talonpoika, Kuin käynyt on Luukkonen!"