Ihmisyyden peruskivi näyttäisi kaikkien todisteiden valossa olevan suunnaton tekopyhyys. Moneen kertaan olen näillä palstoilla saanut kuulla kuinka olen "tosirakkauden" tarpeessa ja jos hankkisin oman kullan kainaloon, tajuasin jotain "suurta" elämästä. Toisinaan taas kuulen olevani avun tarpeessa ja se apu on kuulemma Jeesus Kristus, jonka ansiosta "pelastuisin". Asia on kaikkea muuta kuin näin yksinkertainen.
Monessa yhteydessä puhutaan ihmisoikeukista ja miten esim. kehitysmaalaisten elämä ei ole ihmisarvon mukaista. Kertokaa mitä ihmettä ihminen on muka tehnyt ansaitakseen jonkun arvon tai oikeuksia? Ihminen on suoraan verrattavissa flunssaviirukseen. Silti me olemme aina kaatamassa lääkettä kurkusta taudin iskiessä. Mistä johtuu että meidän omat toimet eivät harmita meitä niin että toivoisimme meidän katoavan? Tässä kohtaa ihmisen sisäinen kusetusjärjestelmä astuu peliin.
Jokainen eliö keskittää kaikki voimavaransa itsensä ja edustamansa lajin selviytymistaisteluun. Voisiko olla että ihmisen ymmärrys omasta itsestään on kehittynyt niin äärimäiseksi, että ihminen tarvitsee jopa sisäisen kusetusjärjestelmän pitämään huolta että alkeellisimmat vietit pysyvät toimintakunnossa?
Ihmisen sisäinen kusetusjärjestelmä auttaa ihmistä näkemään asiat siinä valossa, jossa ihminen oman selviytymisvietin ajamana ne tahtoo nähdä: "rakastava" uskis sanoo että talvisodassa taistelleet suomalaiset olivat kunnian miehiä, mutta lähi-idässä vapaudestaan sotivat ovat pahuuden perikuvia, saastaisia terroristeja. "Rakastava" uskis sanoo vaalivansa rakkautta ja ymmärrystä mutta homot eivät tähän skaalaan satu mahtumaan. Ristillä kuollut Jeesus on kristitylle vain kulissi jonka varjossa unohtaa minkälainen olento oikeasti on. Moni kokee olevansa Jeesuksen seuraaja, mutta olisi silti valmis tarttumaan sodan sattuessa aseeseen marttyyrikuoleman sijasta.
Oikea rakkauden teko on erottaa itsensä tästä varustelukierteestä, joka yhteiskunnassamme on käynnissä. Kaikki varustavat itseään paremmilla kosmetiikkatuotteilla, autoilla, muotivaatteilla, kaikenlaisella "hienolla" tavaralla. Kaikki pitää olla paremmin kuin naapurilla, ja vastaavasti naapurilla pitää olla kaikki paremmin kuin sinulla. Kun tämä tapa elää on koko ihmiskunnassa vallitsevä suuntaus, on sotien syttyminen väistämätöntä. Me olemme kaikki omilla teoillamme osatekijöitä jokaiselle sodalle. Halonen sanoo Aljazeera haastatttelussa haluavansa ainoastaan rauhaa Lähi-itään, samalla vaalien kapitalistisia arvoja kuten vapaata kauppaa ja kilpailua. Kumpaakin ei valitettavasti voi saada.
Mutta jos tämä kaikki on totta, uskonnot ja rakkaus ovat kulissi ihmisen törkeydelle muuta elämää kohtaan, niin mikä ihme minä silloin olen? Viallinen viirusyksilö? Messias? Pakkopaidan tarpeessa oleva leposidepotilas? Liian pitkälle ajatteleva filosofi? Mutta voiko pohtia liian pitkälle? Eikö pohdinta ole turhaa jos sitä pyrkii rajoittamaan jollekin omaa agendaa auttavalle alueelle? Se ei ole pohdintaa, vaan itsepetosta.
Logiikkaa rakastavana ihmisenä ymmärrän kyllä että täydellisyyden vaatiminen soluista koostuvalta möhkäleeltä on mahdottomuus. On mahdotonta että eliö kykenisi ottamaan kaiken mahdollisen huomioon, koska se vaatisi äärettömän käsityskyvyn. Mitä sille voi jos ihmisen taso maailmankaikkeudessa on tässä ja nyt? Koska on mahdotonta olla ääretön tai täydellinen, täytyy kai vain hyväksyä ihmisenkin tekopyhyys ja paradoksaalisuus. Ihmisen elämä on kuin koira joka häntäänsä jahtaa: totuus on aivan siinä kirsun edessä mutta mitä kovempaa sitä yrittää tavoittaa, sitä nopeammin se loittonee.
Monessa yhteydessä puhutaan ihmisoikeukista ja miten esim. kehitysmaalaisten elämä ei ole ihmisarvon mukaista. Kertokaa mitä ihmettä ihminen on muka tehnyt ansaitakseen jonkun arvon tai oikeuksia? Ihminen on suoraan verrattavissa flunssaviirukseen. Silti me olemme aina kaatamassa lääkettä kurkusta taudin iskiessä. Mistä johtuu että meidän omat toimet eivät harmita meitä niin että toivoisimme meidän katoavan? Tässä kohtaa ihmisen sisäinen kusetusjärjestelmä astuu peliin.
Jokainen eliö keskittää kaikki voimavaransa itsensä ja edustamansa lajin selviytymistaisteluun. Voisiko olla että ihmisen ymmärrys omasta itsestään on kehittynyt niin äärimäiseksi, että ihminen tarvitsee jopa sisäisen kusetusjärjestelmän pitämään huolta että alkeellisimmat vietit pysyvät toimintakunnossa?
Ihmisen sisäinen kusetusjärjestelmä auttaa ihmistä näkemään asiat siinä valossa, jossa ihminen oman selviytymisvietin ajamana ne tahtoo nähdä: "rakastava" uskis sanoo että talvisodassa taistelleet suomalaiset olivat kunnian miehiä, mutta lähi-idässä vapaudestaan sotivat ovat pahuuden perikuvia, saastaisia terroristeja. "Rakastava" uskis sanoo vaalivansa rakkautta ja ymmärrystä mutta homot eivät tähän skaalaan satu mahtumaan. Ristillä kuollut Jeesus on kristitylle vain kulissi jonka varjossa unohtaa minkälainen olento oikeasti on. Moni kokee olevansa Jeesuksen seuraaja, mutta olisi silti valmis tarttumaan sodan sattuessa aseeseen marttyyrikuoleman sijasta.
Oikea rakkauden teko on erottaa itsensä tästä varustelukierteestä, joka yhteiskunnassamme on käynnissä. Kaikki varustavat itseään paremmilla kosmetiikkatuotteilla, autoilla, muotivaatteilla, kaikenlaisella "hienolla" tavaralla. Kaikki pitää olla paremmin kuin naapurilla, ja vastaavasti naapurilla pitää olla kaikki paremmin kuin sinulla. Kun tämä tapa elää on koko ihmiskunnassa vallitsevä suuntaus, on sotien syttyminen väistämätöntä. Me olemme kaikki omilla teoillamme osatekijöitä jokaiselle sodalle. Halonen sanoo Aljazeera haastatttelussa haluavansa ainoastaan rauhaa Lähi-itään, samalla vaalien kapitalistisia arvoja kuten vapaata kauppaa ja kilpailua. Kumpaakin ei valitettavasti voi saada.
Mutta jos tämä kaikki on totta, uskonnot ja rakkaus ovat kulissi ihmisen törkeydelle muuta elämää kohtaan, niin mikä ihme minä silloin olen? Viallinen viirusyksilö? Messias? Pakkopaidan tarpeessa oleva leposidepotilas? Liian pitkälle ajatteleva filosofi? Mutta voiko pohtia liian pitkälle? Eikö pohdinta ole turhaa jos sitä pyrkii rajoittamaan jollekin omaa agendaa auttavalle alueelle? Se ei ole pohdintaa, vaan itsepetosta.
Logiikkaa rakastavana ihmisenä ymmärrän kyllä että täydellisyyden vaatiminen soluista koostuvalta möhkäleeltä on mahdottomuus. On mahdotonta että eliö kykenisi ottamaan kaiken mahdollisen huomioon, koska se vaatisi äärettömän käsityskyvyn. Mitä sille voi jos ihmisen taso maailmankaikkeudessa on tässä ja nyt? Koska on mahdotonta olla ääretön tai täydellinen, täytyy kai vain hyväksyä ihmisenkin tekopyhyys ja paradoksaalisuus. Ihmisen elämä on kuin koira joka häntäänsä jahtaa: totuus on aivan siinä kirsun edessä mutta mitä kovempaa sitä yrittää tavoittaa, sitä nopeammin se loittonee.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ihmisen ahneudelle ei ole kehittynyt kunnollsia rajoittimia, koska kovin paljon yli oman tarpeen oli metsästäjä-keräilijän mahdoton haalia ruokaa ja tavaraa, kirjoitti Viitalan Jussi, varsin viisas mies. Yli kaiken kohtuuden mammonaa haaliva toimii sätkynukkena juuri niin kuin hänen perimänsä on hänet ohjelmoinut toimimaan.
Vapaa tahdon paikka on siinä, että järki sanoo, kuten sinulla, Agneisti, että nyt loppui tämä älytön hassaus. Harva tätä vapauttaa käyttää.
On yksi , eli minä, joka ei haali krääsää, ja jolla on aina huonommin asiat kuin naapurilla.
Tiedätkö mitä kaatis? Sinussa kiteytyy täydellisesti tuo mitä aloitusviestissäni sanoin:"Ristillä kuollut Jeesus on kristitylle vain kulissi jonka varjossa unohtaa minkälainen olento oikeasti on." Uskosi saa sinut luulemaan että olet puhdas pulmunen ja muita pyhempi ja parempi, vaikka et ole. Ja arvaas vielä mitä? Se on sairasta. On sairasta unohtaa oma virhellisyytensä itse keksityillä harhoilla, ja kaikenlisäksi nostaa itsensä toisia pyhemmäksi.
Olet sairaaloisen itserakas ja oksettava ihminen. Kokeile nyt kykenetkö vastaamaan tähän kuin mies, kuin Jeesus vastaisi:REHELLISESTI vai jatkatko taas sillä aivottomalla linjallasi.
Uskosi saa sinut luulemaan että olet puhdas pulmunen ja muita pyhempi ja parempi, vaikka et ole. Ja arvaas vielä mitä? Se on sairasta. On sairasta unohtaa oma virhellisyytensä itse keksityillä harhoilla, ja kaikenlisäksi nostaa itsensä toisia pyhemmäksi.//
Toi sattuu todella, koska se pitää täysin kutinsa.
Tosin ei vastapainoksi tarvitse heittäytyä aivan toivottomaksikaan, sillä on pyhyyttä olemssa, pieninä hitusina jossain pienissä teoissa joita ei edes humata välittömästi suuriksi jutuiksi.
että olen mielestäsi muita parempi, tai pyhempi????
Älykkäämpi olen, ja sillehän ei taas mahda mitään, en edes itse!!
kysymys sisälsi vastauksen
nyt sitten mietit tuon termisi "tekopyhyys" sisällön ja etsit itsellesi jotkin toiset tavoitteet.
Suomessa se on helppoa, hyvä sosiaalinen turvaverkkomahdollistaa heittäytymisen.
Ainahan voit tiukan paikan tullen tinkiä arvoistasi ja olla hetken "tekopyhä", mennä vaikka lääkäriin ja napostella antibiootteja, ettet turhaan kuole aatteesi vuoksi.
Mitäääh?!? Tajuatko itsekään mitä selität?
Kerrohan, mitä se uskis isäsi on sinulle lapsena tehyt kun aivosi tuntuu olevan aivan jäässä?
jokainen saa tehdä mitä haluaa sun ei tarvi haukkua muita jokaisella on oma mielipide.
Minä olen järkevä ihminen ajattelen muita ja elän omaa tahtia elikkä elän miten haluan syön,nukun ja juon. Enkä yritä olla täydellinen
Jos haluat monologia, tee trubat.
Minä en kykene ylittämään sitä gappiä jonka merkittävä ero (>80) ÄOssa synnyttää.
Joo, eiköhän tämä keskustelu ollut tässä.
en tykkää, rääpäle! Nyt pyydät anteeksi häneltä!
"Vinoilua" pitääkin olla, mutta menet liian pitkälle. Häivy silmistäni!
vastaamaan kysymykseen "tekopyhästä" etkä liiemmin kyennyt ottamaan kantaa asenteesi mahdollistavaan yhteiskuntamme tilaan.
Joo, elä mun puolestani siinä uskossa että en kyennyt, jos se uskis-vanhempiesi järkyttämän olosi paremmaksi tekee.
Totuus on että joskus ei vain jaksa vastata viisasta leikkivien blondien tyhmiin kysymyksiin vaikka vastaus löytyisikin. (Anteeksi stereotypia)
Öitä kulta!
Kaatis, kaikkia ylempi olento, jumalten suurin ylijohtaja on se joka päättää mikä on sallittua vinoilua ja mikä ei. Totelkaa kaatista, hän on "rakkautta" "vaaliva" "viisas" uskis.
jatkanevat kanssasi tulevaisuudessakin.
Ihminen on tekopyhä flunssavirus?
avaaja ei kyennyt määrittelemään mitä tekopyhällä tarkoittaa.
Elämä on.
Kulta pieni, se määritelmä löytyy perhana soikoon jo aloitusviestistäni joten miksi alkaa uudestaan määrittelemään kun pikku prinsessa sitä niin vaatii? Nyt siirrät kursorin kiltisti siihen aloitusviestiin vievään linkkiin ja ihan omin voimin etsit ne vastaukset sieltä.
olet tainnut naputella tajunnan virtaa niin että mahdollinen sanoma on unohtunut sisällyttää tekstiisi?
Hieno teoria. Tässä minun: Uskonnon runtelemat aivosolusi eivät kykene löytämään niitä.
Päivän jatkoja...
Käsityksesi ihmisestä näyttää olevan, että ihminen on totaalisesti paha. Mielestäsi tuota pahuutta ilmentää ihmiskunnan käymät toistuvat sodat ja aseelliset selkkaukset.
Mitä ihmiskunnan historiaan tulee jo kauan ennen Rooman valtakuntaa käytiin sotia ja Rooman valtakunta laajeni sotia käymällä ja Rooman valtakunnan häviämisenkin jälkeen kaikkialla on sodittu ja soditaan yhä edelleen.
Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen myös Euroopassa on sodittu jatkuvasti, viimeisimpänä Jugoslavian hajoamiseen johtanut sota.
Ja kun 1500-luvulla Columbus "löysi" Amerikan eurooppalaiset tuhosivat koko senaikaisen kulttuurin ryöstämällä intiaanien kulta-aarteet itselleen ja alkaen asuttaa heidän asuinsijojaan.
Rikastumista varten alettiin ahnehtia siirtomaita Afrikasta kuin myös Aasiasta.
Omistihan Belgian kuningas Leoboldkin aikoinaan koko Kongon tapattaen kumihimossaan 10 miljoonaa kongolaista.
Amerikaan muuttaneet eurooppalaiset siirtomaaherrat alkoivat hankkia orjatyövoimaa tiluksilleen Afrikasta käymällä orjakauppaa afrikkalisten orjatoimittajien kanssa.
Ja kun orjuus päätettiin poistaa Amerikasta, niin taas veri vuosi.
Onhan se näin nähtävä, että tuskin Äiti maassa on yhtään paikkaa, jota ihmisveri ei olisi syystä tai toisesta kastellut.
Mitä tulee YK:n perus- ja ihmisoikeuksien laatimiseen, niin onhan se aikamoinen edistysaskel kaikille sen allekirjoittaneille maille. Ongelmia voi ratkaista muillakin keinoin kuin käyttämällä aseita ja väkivaltaa.
Ihmisoikeuksia käsitellessäsi kysyit, että mitä ihmettä ihminen on muka tehnyt ansaitakseen jonkun arvon tai oikeuksia?
No aikoinaan kuninkaat, faaraot ja keisarit ja myöhemmin diktaattorit katkoivat heitä vastustavilta alamaiselta kaulan. Ja Stalin, Mao ja Hitler olivat kansanmurhaajina aivan omaa luokkaansa.
Saksassakin tapettiin 1500-luvulla satatuhatta maaorjaa, kun he nousivat aatelistoa vastaan kapinaan elinolosuhteittensa takia.
YK:n perus- ja ihmisoikeusopimusten myötä uskon, että tuonkaltaiset tilanteet, tulevat sukupolvien myötä, jäävät jäänteeksi historian lehdille.
Ihmettelit, että miksi meidän omat toimemme eivät harmita meitä niin että toivoisimme meidän katoavan toteamalla, että tässä vaiheessa ihmisen sisäinen kusetusjärjestelmä astuu peliin.
No uskontofilosofia nimittää tätä ihmisen sisäistä kusetusjärjestelmää esim. nimellä Raadsha (aistinten valtias), ajatusten luoja, joka herättää harhan.
Nimi Raadsha tarkoittaa ihmismieltä, josta sanotaan: "Mieli on suuri todellisuuden tappaja. Oppilas tappakoon tappajan."
Uskontofilosofia opettaa kuinka ihminen oman mielensä hallinnan kautta pääsee hiljaisuuden, ei-olemisen maahan, jossa vallitsee rauha ja autuus, eli mieli pysyy tyynenä ja levollisena ulkoisista olosuhteista huolimatta.
Mielen tyyneys ja autuus ei tarkoita laakereilla lepäämistä oman toimeentulon hankkimisen ja kärsimyksen syyn poistamisen suhteen, joissa molemmissa täytyy olla nykypäivänä ruhtinaallinen tietomäärä.
Jokaisen tulee omalta osaltaan huolehtia kuitenkin siitä, että omalla toiminnallaan ei tuota fysistä ja/tai henkistä kärsimystä lähimmäiselleen, eli ei aktivoi lähimmäisensä mieltä taistelutilanteeseen tai itsetuhoon.