Takasin siskolleni lainan 90- luvun alussa. Luuloni siinä vaiheessa oli, että velallinen on ensisijaisesti vastuussa lainastaan ja sitten takaajat hoitavat lopun osuuden, mutta VÄÄRIN luultu. Kerran maksoin aikanani rastejä velallisen omaisuutta vastaan, mutta nekin sai hakea käräjien kautta.
Totuushan on, että jos velallinen ei hoida maksujaan, pankit käyvät ensisijaisesti takaajien kimppuun (Ainkin 90 -luvulla oli näin). Omassa tapauksessani edes pankki ei pitänyt sopimuksiaan kanssani ilmoitusvelvollisuudesta jossa velallinen ei hoitanut kuukausittaisia maksujaan.
Sitten tuli yllätys puoli vuotta rästien maksusta, puoli vuotta oli taas laina ollut hoitamatta ja pitäisi näin maksaa takaajana rästit.
Työpaikka meni konkurssiin pari viikkoa pankin soiton jälkeen. Siinä meni neuvotteluvara pankin kanssa oman talolainan kanssa, jota oli enää maksamatta noin kolme vuotta. Ei auttaneet vakuutukset (jäsenluottovakuutus omasta pankista).
Tyly ohje: myy talo, tai se menee vasaran alle!
Kävi ilmi, että velallinen (siis oma sisko) oli valehdellut silmää rapäyttämättä vuosia, että asiat on hoidettu pankin kanssa. Lopulta tuli kommentti: "ei ole rahaa, läskit ei muutu rahaksi"! "Pistä muijas töihin"!
Talo meni - velkajärjestelyyn kului vähintään kuusi (6) vuotta yksi vuosi seurantaa. Saatavia jäi kaiken jälkeen yli 10.000 mk velliselta.
Tutkintapyyntö velallisen epärehellisyydestä ei johtanut mihinkään. Suku lupasi auttaa, jos tulee tarvis, mutta edes tueksi neuvotteluihin asian hoitamiseksi ei lopulta löytynyt apuja.
Velkajärjestely aiheutti sen, että esim. kouluttautuminen uuteen ammattiin ei ollut mahdollista, koska kaikki "ylimääräinen" tulo olisi mennyt velallisen hyväksi.
No, terveyshän siinä meni ja vajaakuntoisena työllistyminen kaiken jälkeen - toiveunta!!!
Päivä kerrallaan ...
Totuushan on, että jos velallinen ei hoida maksujaan, pankit käyvät ensisijaisesti takaajien kimppuun (Ainkin 90 -luvulla oli näin). Omassa tapauksessani edes pankki ei pitänyt sopimuksiaan kanssani ilmoitusvelvollisuudesta jossa velallinen ei hoitanut kuukausittaisia maksujaan.
Sitten tuli yllätys puoli vuotta rästien maksusta, puoli vuotta oli taas laina ollut hoitamatta ja pitäisi näin maksaa takaajana rästit.
Työpaikka meni konkurssiin pari viikkoa pankin soiton jälkeen. Siinä meni neuvotteluvara pankin kanssa oman talolainan kanssa, jota oli enää maksamatta noin kolme vuotta. Ei auttaneet vakuutukset (jäsenluottovakuutus omasta pankista).
Tyly ohje: myy talo, tai se menee vasaran alle!
Kävi ilmi, että velallinen (siis oma sisko) oli valehdellut silmää rapäyttämättä vuosia, että asiat on hoidettu pankin kanssa. Lopulta tuli kommentti: "ei ole rahaa, läskit ei muutu rahaksi"! "Pistä muijas töihin"!
Talo meni - velkajärjestelyyn kului vähintään kuusi (6) vuotta yksi vuosi seurantaa. Saatavia jäi kaiken jälkeen yli 10.000 mk velliselta.
Tutkintapyyntö velallisen epärehellisyydestä ei johtanut mihinkään. Suku lupasi auttaa, jos tulee tarvis, mutta edes tueksi neuvotteluihin asian hoitamiseksi ei lopulta löytynyt apuja.
Velkajärjestely aiheutti sen, että esim. kouluttautuminen uuteen ammattiin ei ollut mahdollista, koska kaikki "ylimääräinen" tulo olisi mennyt velallisen hyväksi.
No, terveyshän siinä meni ja vajaakuntoisena työllistyminen kaiken jälkeen - toiveunta!!!
Päivä kerrallaan ...
Vastaukset 7
Vanhimmat
itselläni liippasi myös läheltä, mutta pääsi säikähdyksellä ...
Jostain syystä sitä aikoinaan oli sen verran "sinisilmäinen", että laittoi nimen sukulaisen pyytämänä, vaikka kyllähän jokaisen pitää tietää, että käytännössä takaus on nimensä mukaan takaus siitä, että takaaja hoitaa lainan, jos velallinen ei kykene. Ilmiselvää. Ei voi syyttää kuin itseään.
Olen silti laittanut nimen muutama vuosi sitten lapseni perheen talolainaan, mutta siinä en nähnyt pahaa riskiä ja lainaosuus mitä takasin, oli pieni. Takauslaina on maksettu ensin pois, joten sitä enää ole. Tarkkana on oltava.
Elämä opettaa - usein kantapään kautta.
... tapauksessani velallinen (siskoni) olisi pystynyt hoitamaan lainansa - oli maasturit ja asuntovaunut - molemmilla työ, ukko oli (on)yksityisyrittäjä. Pankki ei siis lähtenyt vasaroimaan velallista, vaan "lypsää" varmaan tänäkin päivänä raskaamman mukaan. Velallinenkin pääsi myös velkajärjestelyyn, mutta ei hoitanut edes sitä asiaa ...!
Nimenomaan kantapään kautta ja sinisilmäisenä kristillisen kasvatuksen saaneena ihmettelen vieläkin ... missä on moraali, missä on oikeudenmukaisuus .... ? Laki ja oikeus ovat kaksi eri asiaa !!! "(Moraalihan on vain hölmöjä varten)"
"Moraalihan on vain hölmöjä varten"
Tässä olet oikeassa ja hyvä niin:)
Siskosi on fiksu likka.
Ei ole lainvastaista käyttää itseään tyhmempiä hyväkseen!
Juuri noin, kuten siskosi toimi, olisin minäkin toiminut.
Vain todella tyhmä, jättää käyttämättä lain sallimat mahdollisuudet.
Tyhmästä päästä saat kärsiä koko elämäsi!
Laki on oikeudenmukainen kaikille, mutta se pitää tuntea.
Aloita lain opiskelu!
sama kaikille mutta MINÄ en silti lähtisi tahallaan huijjaamaan ketään vaikka olisivatkin kuinka herkkäuskoisia hyvänsä. Varsinkaan sukulaisiani en käyttäisi hyväkseni. Jotkut meistä tulevat hyvin toimeen ilman että tarttee petoksella ja valehtelulla elantoa tienata ja kaikkein parasta tässä on se että me voimme katsoa itseääme peiliin hyvällä omallatunnolla ja olla itsestämme ylpeitä. Säälittää ja suututtaa moiset ihmiset jotka toisten onnen ja toimeentulon kustannuksella elävät eivätkä edes kadu tippaakaan. Säälittää enemmän ne jotka ovat tulleet huijatuksi hyvää hyvyyttään ihmisten taholta joihin luottivat. Ei voi sanoa muutakuin että onneksi mammona on kuitenkin vain mammonaa. Pahempi juttu jos menee luottamus, rakkaus, sielunrauha lopullisesti moisten huijareiden takia. Ja kyllä tekis mieli antaa pari hyvää puhelin-numeroa josta voisit tilata "omankädenoikeutta" syyllisille. Otan osaa.
Lakia pitää kunnioittaa! Tyhmät eivät siihen pysty! Vaan alkavat säveltämään kun lakia juuri itselle sovellukkaan
olet onneton tapaus. Huono suomalainen itsetunto tekee tällaista. No jokainen osaa typerät provoviestisi eroittaa alkuperäisestä.
... tulen kyllä toimeen moraalikäsityksineni ja oman tyhmän pääkoppani kanssa, mutta haluan vielä lisätä sen, että takaukseen lähtöni johtui auttamisen halusta ja uskosta ihmisyyteen. En olisi kuuna päivänä voinut uskoa niine moraalikäsityksineni, että oma sisko pystyy moiseen petokseen, ottaen huomioon, että minulla oli silloin kolme alaikäistä huollettavana. Itse kannan vastuun "tyhmyydestäni" - tietämättömyydestäni ja voin vain pahoitella ja anteeksiantoa toivoen pyytää läheisilleni aiheuttamaani tuskaa, joka johtui sinisilmäisyydestäni ja uskosta ihmiseen.
Voin vakuuttaa, että omankäden oikeuden käyttökään ei ollut kovin kaukana, mutta en halunnut läheisilleni enempää kärsimystä tekemällä tyhmyyksiä. Oman käden oikeudella tarkoitan sitä, että mieleni teki mennä siskoni pihalle - levittää takki auki ja huutaa: "Laske P..kele läpi, niin ei tarvi jäädä kitumaan ...!" (tarkoittaen siskoni miehen haulikkoa, jolla kipu olisi lähtenyt ...)