Jumala

nähty pohojanmaallakin.

toisaalta, raamattu kuvaa kyllä usein uskoa ja Jumalan armoa vuorella olemisen kaltaiseksi olotilaksi.
muusikko jukka leppilampi kuvaa asiaa tosi hyvin laulussaan
"niinkuin vuoret nää ympäröi laaksoamme, sinun armoasi, Jumala, meitä ympäröi...".

Pidän erityisesti tästä psalmista, koska siinä näemme, kuinka ihminen yrittää saada ensin apua vuorilta ts. erilaisilta hallituksilta, voimavaikuttajilla ym. kääntymällä niiden puoleen. "Minä nostan silmäni vuoria kohti", sanoo psalmista ja kyselee "mintä tulee minulle apu?" Mutta apua ei tule vuorilta eikä ihmisiltä ja se onkin jo seuraavassa jakeessa psalmistalle seljennyt, kun hän sanoo: "Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan!"

Näin siis hengellisesti, mutta ihmisinä täällä tallustellessamme on niitä, jotka "kuulevat tuntureiden kutsun " ja "meren aaltojen kutsun" ja nauttivat olostaan näillä heille rakkaiksi käyneissä paikoissa. Varmasti on totta, että hiljentyminen jylhien tunturien ja vuorien rinteillä tai huipulla, mistä silmä näkee kauas ja Luojan luonto ympäröi luotuaan, on suuremmoista kokemusta, mutta ei ole tarkoituskaan jäädä sinne asumaan, vaan laskeutua saamansa näyn valtaamana alas ja kokea arkisen elämänsä keskellä psalmistan tavoin: "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, niin en pelkäsi mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani".

Herran Jeesuksen armoa ja rauhaa Sinulle ystäväni.

Tulee mieleen Siinain vuori. Siellä Moosekselle annettiin lain taulut käteen, mutta tosin enkelit toimivat välittäjinä. Mutta mitään erityistä lupausta ei kyl löyry et just vuorella tapahtuisi jotain ihmeelistä kun meistä joku sinne käpöstelee. Toki vuorella varmaan voi eri tavalla kokea hänen suuruutensa ns. yleisen ilmoituksen kautta. Ja onhan siellä mukavan rauhallista. Ja tietysti siellä on mukava sitten kuikuilla taivaalle ja rukoilla ääneen omassa rauhassa. Parhaimmin hänen jäljilleen pääsee VT:n ja Uuden Testamentin lueskelulla.

On totta, että Raamatussa kuvataan monia syviä Jumalan kohtaamisia juuri vuorilla tai muuten yksinäisyydessä tapahtuviksi. Mooses kohtasi Jumalan palavassa pensaassa 2. Moos.3:1-10. Kirkastusvuorella Jeesuksen hahmo muuttui (mm.Matt.17:1-8) hänen kohdattuaan Taivaallisen Isänsä. Jeesus myös opetti nk. kammiorukouksesta vuorisaarnassaan Matt.6:5-15, jossa Taivaallinen Isä maksaa salassa niille, jotka eivät etsi ihmiskunniaa vaan itseään Jumalaa yksinäisyydessä. Kuitenkin, kun Syykarin kaivolla ollut syntinen nainen kysyy Jeesukselta sitä, onko rukouspaikalla merkitystä Jumalan lähestymisessä (Joh.4:19-26), Jeesus vastaa Joh.4:21,23-24:ssä: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa... Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä sen kaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Niinpä rukoilijan sydämen asenne ja suhtautuminen Jumalaan on paljon tärkeämpää, kuin fyysinen paikka, jossa rukous esitetään Jumalan näkökulmasta.