Keskustelupalstalla nimmari "Hiram" viestitti marxilaisuuden uskontokriittistä puolta, mutta vasta heinäkuun puolla olleen viestiketjun huomanneena teen uuden aloituksen samasta aiheesta siksi, koska törmäsin kirjahyllyssäni Vesa Oittisen teokseen "Marxilainen uskontokritiikki". Ja siitä todella selvii aiheesta melkoisesti, että "Hiram" etsippä teos kirjastosta, ellet sitä omista! Ja tottakai keskustellaan aiheesta muutenkin!
Marxilainen uskontokritiikki
Kopanova
4317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
>> ..törmäsin kirjahyllyssäni Vesa Oittisen teokseen "Marxilainen uskontokritiikki". Ja siitä todella selvii aiheesta melkoisesti, ..
Oho, onko tuollainenkin. Lukaisin tällä välillä Leninin ja Marxin paksut elämänkerrat, ja eipä niistä sen kummemmin valaistunut. Ehkä luin huolimattomasti.
Ehkä se, että Lenin oli rakastavasta kodista. En vaan vieläkään käsitä miten noin tasapainoiselta pohjalta alkaa niin vihata ihmisiä. Tuli mieleen että josko rakkaus antaa vertailupohjan miltä sitten ihmisviha ponnistaa.
Oliko esim. Jonathan Swiftillä onnellinen lapsuus?
Pidän edelleen kiinni siitä, että Marx ja Lenin olivat pietistejä, eivät ateisteja. Bauer ja T¨bingenin radikaaliteologit kait vaikuttivat Marxin uskonnolliseen ajatteluun; jopa on tullut mieleen että Marx oli hengeltään tübingeniläinen liberaaliteologi.
Siis, kommunismi voi perustua, - paitsi taloustieteeseen, myös teologiaan. Straussiin ja näihin, jotka halusivat demytologisoida kristinuskon.
Tuossa Engels vaikuttaa jopa olleen jossain vaiheessa pietisti(??):
"Engels jätti pietismin - Eurooppaa odotti materialismin ja marxilaisuuden aalto. "
http://www.latvus.com/Todellisuus.html
että jos kristityt eivät hyväksy jotain räikeitä Jumalanpilkan muotoa ja perverssiä homoilua ovat suvaitsemattomia.
Kun taas muslimit voivat tehdä mitä terrori-tekoja tahansa ja heitä pidetään humaaneina rauhanpettereinä.
Uskontokritiikki on kritiikkiä kaikesta uskoon perustuvasta elämänasenteesta.
Uskovia on pilvin pimein; minua on alkanut uskoon perustuva asennoituminen kyllästyttää.
Haluaisin löytää jonkun teorian, tai periaatteen, joka kyseenalaistaisi uskon sinänsä, ja sanoisi että se on väärin.
Siinä mielessä, että ateistikin USKOO tietävänsä että "rajan yoisella puolella" on tyhjyyteen häviäminen. Ateismikin on uskoa.
Minua kiinnostaa kumota usko kokonaisuudessaan; myös ateistisessa/agnostistisessa muodossa.
Agnostikko sanoo, ettei mitään voi tietää; minusta se on höperö uskoon perustuva negatiivinen varmuus.
Ylipäänsä kaikki ihmiset tuntuvat olevan riivautuneet uskostaan.
Agnostikko ei sano, että mitään ei voi tietää. Se olisi metafyysinen väite. Agnostismi on defensiivinen epistemologinen kannanotto, jolla ei ole mitään itsestäänselvää muotoilua.
Suosittelen sinulle skeptisismin teorian tutkintaa. Skeptisismiä koskevaa kirjallisuutta on julkaistu viime vuosina runsaasti.