Täytyy myöntää heti aluksi, että saitilla lienee minua parempia asiantuntijoita maaseudun työllistämiseen. Niinpä toivonkin heidän tarttuvan avaukseeni ja kommentoivan asiaa, jos aihetta näkevät.
Saitilla on jo pidempään ja monen avauksen kautta keskusteltu siitä pitäisikö työntekijän mennä työn luo vai työn mennä työntekijän luo. Keskusta on puolueenakin ottanut asiaan kantaa, koska maaseudulla, keskustaenemmistöisissä kunnissa niitä työntekijöitä sanotaan olevan vapaana.
Muistan myös kuulleeni ensimmäisiä kertoja jo parikymmentä vuotta sitten, että käynnissä on hyvinkin monia hankkeita, joiden tavoitteena on luoda ja innovoida uudenlaista työtä maaseudulle. Näiden hankkeiden tuloksena lienee syntynyt paljon käsityöläisyyttä, maatilamatkailua, pienimuotoista elintarvikejalostusta, säilyketuotantoa, jne. Ilmeisesti myös marjan- ja sienenpoimintaa ja niiden jalostusta myyntiin.
Itselleni on jäänyt mielikuva, että nämä hankkeet ovat jotenkin pysähtyneet sille tasolle, että yrittäjäksi ryhtynyt työllistää vain itsensä ja perheensä, eikä yrityksiä ole paljoa suuremmiksi tarkoitus kasvataakaan.
Jos asia on näin, niin herää kysymys: miksi?
Te, jotka tunnette maaseutua minua paremmin, osaatte varmaan sanoa olisiko maaseudulla mahdollisuutta luoda sellaisia yrittäjäyhteisöjä, joissa monipuoliset matkailupalvelut, viihdetoiminta, luontoretkeily, kalastus, metsästys, jne. saataisi yhdistymään muuhun paikalliseen omaleimaiseen tuotannolliseen toimintaan, joka tulisi matkailubisnestä?
Ideana itselläni väikkyy mielessä sellainen maaseudun työllistäminen, jossa yrittäjät olisivat kotoisin samalta paikkakunnalta ja perustaisivat yrityksiä työllistääkseen ei vain oman perheensä, vaan pari kolme muutakin perhettä, ja sellaisia yrityksiä, jotka olemassaolollaan tukisivat toinen toisiaan, ja yhdessä toimisivat vahvempana magneettina vetämään matkailijoita ja muita asiakkaita paikkakunnalle kuin yritykset yksinään.
Tietääkö kukaan onko asiaa pohdittu, keskustassa tai muualla, tästä näkökulmasta, vai odotellaanko ainoastaan sitä, että joku ulkopuolinen suuryritys tulisi tuomaan työpaikkoja maaseudulle?
Saitilla on jo pidempään ja monen avauksen kautta keskusteltu siitä pitäisikö työntekijän mennä työn luo vai työn mennä työntekijän luo. Keskusta on puolueenakin ottanut asiaan kantaa, koska maaseudulla, keskustaenemmistöisissä kunnissa niitä työntekijöitä sanotaan olevan vapaana.
Muistan myös kuulleeni ensimmäisiä kertoja jo parikymmentä vuotta sitten, että käynnissä on hyvinkin monia hankkeita, joiden tavoitteena on luoda ja innovoida uudenlaista työtä maaseudulle. Näiden hankkeiden tuloksena lienee syntynyt paljon käsityöläisyyttä, maatilamatkailua, pienimuotoista elintarvikejalostusta, säilyketuotantoa, jne. Ilmeisesti myös marjan- ja sienenpoimintaa ja niiden jalostusta myyntiin.
Itselleni on jäänyt mielikuva, että nämä hankkeet ovat jotenkin pysähtyneet sille tasolle, että yrittäjäksi ryhtynyt työllistää vain itsensä ja perheensä, eikä yrityksiä ole paljoa suuremmiksi tarkoitus kasvataakaan.
Jos asia on näin, niin herää kysymys: miksi?
Te, jotka tunnette maaseutua minua paremmin, osaatte varmaan sanoa olisiko maaseudulla mahdollisuutta luoda sellaisia yrittäjäyhteisöjä, joissa monipuoliset matkailupalvelut, viihdetoiminta, luontoretkeily, kalastus, metsästys, jne. saataisi yhdistymään muuhun paikalliseen omaleimaiseen tuotannolliseen toimintaan, joka tulisi matkailubisnestä?
Ideana itselläni väikkyy mielessä sellainen maaseudun työllistäminen, jossa yrittäjät olisivat kotoisin samalta paikkakunnalta ja perustaisivat yrityksiä työllistääkseen ei vain oman perheensä, vaan pari kolme muutakin perhettä, ja sellaisia yrityksiä, jotka olemassaolollaan tukisivat toinen toisiaan, ja yhdessä toimisivat vahvempana magneettina vetämään matkailijoita ja muita asiakkaita paikkakunnalle kuin yritykset yksinään.
Tietääkö kukaan onko asiaa pohdittu, keskustassa tai muualla, tästä näkökulmasta, vai odotellaanko ainoastaan sitä, että joku ulkopuolinen suuryritys tulisi tuomaan työpaikkoja maaseudulle?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Muistin, että alemmaksi oli valunut hyvä linkki Lehtosen Matin avaukseen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000018696211
Se, mitä keskusta ja hallitus voisivat nyt tehdä - eikä säästää asiaa taas kerran vaalilupausten joukoon on elintarvikkeiden al-veron alentaminen mielellään samaan 7 %:iin, mikä se on mm. Saksassa.
Samalla pitäisi tehdä jotain työvaltaisten palvelualojen al-verolle, koska nykyverotuksen kalliiksi nostamilla palveluhinnoilla ei esim. ravintola- ja matkailupalveluja ole varaa käyttää muilla kuin yrityksillä ja tosi rikkailla. Jotenkin pitäisi iompensoida se, ettei palkoista ennakkopidätettävää tuloveroa lasketa mukaan siihen hintaan, josta on tilitettävä al-vero. Tätä veroa verosta periaatetta esitettiin kumottavaksi jo ennen 1995 vaaleja, mutta silloin sen kumosivat nopeasti kaikki mahdolliset järjestöt.
Ja lopuksi bensa- & dieselvero ja biopolttoaineet. Minusta on ollut hämmästyttäävää, että hallitus jääräpäisesti rokottaa kansalaisten ostovoimaa pois pitämällä bensa- ja dieselveron älyttömän korkealla. Jos veroa laskettaisi edes sen verran, että bensalitra maksaisi alle euron (niin kuin mm. Luxenburgissa), niin tämä sama raha tulisi muiden tuotteiden lisääntyneen kulutuksen kautta takaisin valtiolle ja hyödyttäisi nimenomaan maaseutua, jossa on pitkät ja pakolliset ajomatkat, eli maaseuudun työllisyys kohenisi ennen muuta suomea bensaveron alennuksen seurauksena.
Kepulainen maaseutuväki on totutettu siihen, että kaikki tuodaan valmiiksi. Maataloutta pyöritetään tukien varassa ja Kekkosen aikana valtioenemmistöisiä tehtaita sijoitettiin pitkin Suomea. NL:n kaupan aikana hankittiin työpaikkoja jopa rajan takaa. Tällainen valmiiksi katettu pöytä on vienyt innon riskeerata ja kyvyn keksiä itse.
Kesällä oli jossain lehdessä juttua marjabisneksestä. Kiinassa ja Keski-Euroopassa on niin paljon kysyntää, että suomalainen tarjonta pystyy tyydyttämään siitä vain neljänneksen. Poimijoista ei jutun perusteella niinkää ole pulaa, mutta riittävän suurimittaista yritystoimintaa jatkojalostus- ja kylmäsäilytyslaitteineen ei ole. Sieni- ja kalanjalsotusbisneksessä tilanne lienee kai vähän samanlainen.
Yrityksen perustamiskynnystä pitäisi madaltaa. Kun kaikenlainen jalostustoiminta taitaa vaatia melkoisia alkupääomia, niin niitähän ei maaseudun ihmisillä ole, ellei panna maita myyntiin, ja onko ihan sittenkään. Joka tapauksessa koko omaisuuden paneminen riskipääomaksi yritykseen panee varmaan muutkin kuin kepulaiset miettimään onko se järkevää.
Mutta eikö meillä ole kaikenlaisia maaseudun kehittämisrahastoja tms. elimiä, jotka voisivat lähteä starttivaiheessa mukaan riskirahoittamaan hyviä liikeideoita? Jos liikeidea nimittäin on hyvä ja toimiva, ja yritystä johdetaan ammattimaisesti, niin rahoittajan riski on aika minimaalinen.
Tämmöisessä tilanteessa riskirahoittaja toisi yritykseen esim. 90% sen alkupääomasta ja yrittäjä 10%, ja sitten laskettaisi ohjelma, jolla yrittäjä lunastaa yrityksen itselleen vaikkapa 5-10 vuoden aikana, eli pyörittäessään yritystä voitollisesti, lunastaa rahoittajan vähitellen ulos yrityksestä.
Yritys voisi olla myös kokonaan verovapaa ensimmäiset 3-5 vuotta, minkä jälkeen verotus voisi liukuvasti nousta täyteen yhteisöverokantan esim. toisen 3-5 vuoden aikana. Moni alkava yritys - jolla ei ole suuria omia pääomia - on nimittäin kaatunut siihen, että alkuvaiheen pienehköt myyntitulot eivät ole riittäneet firman toiminnan kehittämiseen, kun verottaja on vienyt valtaosan ennakkoveroina.
Marjojen sienten ja kalojen kohdalla kyse lienee organisoinnista ja myös riskinotosta, kun on kyse pilaantuvasta tavarasta ja hinta vaihtelee sen mukaan, miten satoa saadaan. Ihmettelen minä sitäkin uutista parin vuoden takaa, että meillä mätänivät puolukat metsiin ja suomalainen mehuteollisuus osti puolukkansa Euroopasta.
Kalanjalostusbisnes kaipaisi minusta selvää volyymin lisäystä, jotta purkkien yksikköhinnat saataisi alemmas, minkä jälkeen markkinaosuuksia voisi alkaa vallata markkinoinnin keinoin.
kuin mitä sinä väität, hieman rehellisyyttä toivon vai johtuuko panettelu siitä että ei ole mitään hyvää kerrottavaa omasta porukasta?
"Vantaalla on alueita, missä kymmenen prosenttia 18-25 -vuotiaista on toimeentulotuella. Ne ovat karmaisevia lukuja, kun tiedetään, että tänä päivänä jokainen aktiivinen nuori saa työ- tai opiskelupaikan niin halutessaan.
Pokki näkee, että nuorten ikäluokkien keskuuteen on syntynyt elämäntapaintiaanien joukko, jolle toimeentulotuki on keino olla menemättä töihin."
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=5976
Enemmän otsikkoon kuin itse juttuun viitaten ihmettelen miksi Kepu ja sen kannattajat pitävät niinkin kovaa melua maaseudun yrittäjyydestä kun käytännön näytöt ovat aika köykäisiä.
Käynnissä olevan budjetin teossa ja sitä jo keväällä ennakoiden kepu nosti melkoisen mekkalan maataloustukiaisista. Hallituskysymys taisi tuo olla. Nyt budjettiin ollaan tuomassa monenmoisia etuuksien parannuksia vähäosaisille, uusimapana muuttoavustusta työn perässä muuttaville. Varmasti ihan hyviä asioita kaikki. Tierahojakin budjetti sisältää ennätysmäärän. Nämä kaikki uudet hyvät asiat ovat kuitenkin menoja lisääviä, siis sitä tuttua sulle-mulle jakopolitiikkaa
En ole kuullut kepulaisten, sen enenpää kuin hallituskumppaneidenkaan, käyttäneen puheenvuoron puheenvuoroa maaseudun yritystoiminnan tai muiden kuin maatalouselinkeinon kehittämisen puolesta. Miksi se unohdetaan jos kepu on, kuten väittää olevansa, yrittäjien asialla? Miksi tosipaikan tullen maatalouden edut ovat aina ensisijaisia?
Maaseudun elinvoimaisuutta voitaisiin lisätä ohjaamalla osa noista menolisäyksistä maaseudun yrittäjyyden tueksi, vaikka riskirahana jolloin ne edesauttaisivat positiivista kehitystä ja pysyvien työpaikkojen syntyä. Miksi kepu ei maaseudun edunvalvojana ole kiinnostunut kuin yhdestä ryhmästä, maanviljelijöistä?
Paljon olisi tehtävissä sen eteen, että yritysten perustaminen olisi helpompaa, yritysten pyörittäminen vähemmän byrokraattista ja yrittäjän aikaa vievää ja verotus kohtuullisempaa.
Mitään varsinaisia yritystukia - tulonsiirtoja valtiolta yrittäjille - ei minusta tarvita, mutta yrityksen perustamisen ja alkuvaiheen käynnistyksen helpottamisen eteen olisi paljonkin tehtävissä.
Taitaa vaan olla niin, että poliittiset asenteet elävät vielä suljetun talouden Suomessa, jossa luotetaan siihen, että suuryritykset työllistävät ja ettei pienyrittäjiä tarvita ollenkaan. Tähän suuntaanhan viittaili n. vuosi sitten jonkin verran julkisuutta saanut Kimmo Kevätsalon "tutkimus".
Sen sijaan monet kansainväliset vertailut osoittavat, että työllisyys on korkeammalla tasolla ja työttömyyden aiheuttamat menot paljon alhaisemmalla tasolla niissä Suomen kaltaisissa länsimaissa, joissa on väkilukuun suhteutettuna enemmän pienyrityksiä kuin meillä.
Yrittäjyysaste eri kunnissa vaihtelee suuresti. Yrittäjyysasteen vaihtelu johtuu pitkälle esimerkin ruokkivasta voimasta. Myös toimialakirjo on laaja. Se ei rajoitu, eikä saakaan rajoittua käsityöläisyyteen, matkailuun, elintarviketeollisuuteen, luontoon ja retkeilyyn.
Yrittäjyyden edellytyksiä ovat ammattitaito, luovuus ja riskinottohalu. Suorittavan työn ammattitaito ei riitä, vaan tarvitaan myös yrittäjyyden ammattitaitoa. Onneksi mm. aikuiskoulutuskeskukset tarjoavat nykyisin yrittäjäkursseja, joiden jälkeen ei olla ainakaan täysin väärien luulojen varassa.
Yhteiskunnalta odottaisin aineksia ideoihin. Valtiolla on hyvinkin tarkat tilastot tavaroista, joita maahamme tuodaan suuria määriä, vaikka niitä voitaisiin valmistaa täälläkin. Miksi tietoja pantataan?
Sen sijaan yhteiskunnassa ja mediassa näyttää olevan vallalla apaattinen näkemys, jonka mukaan uutta teollista tuotantoa maahamme ei kannata edes suunnitella. Näin viedään pohjaa hyviltä ideoilta ja yrittämiseltä.
Lisäksi laki säätelee tarkasti, mitä työtön saa joutoaikanaan puuhastella. Omien taitojen kokeilija ja niiden markkinoija voi santiona joutua maksamaan työttömyyskorvauksensa takaisin.
Nurinkurista toimintaa.
Onneksi työvoimatoimistot ovat sentään silloin tällöin koonneet esimerkiksi vaatetusalan yrittäjiä yhteen, minkä seurauksena osa kurssilaisista on muodostanut yhteisen yrityksen. Juuri näin pitäisikin toimia, nykyistä laajemmassa määrin vain.
Ammattitaito, luovuus ja riskinottohalu, myös yrittäjätoiminnan osaaminen, ovat edellytyksiä, joista yrittäjäosaamista ja ammattitaitoa voidaan helpostikin kouluttaa. Luovuus ja riskinottohalu ovat jo hankalampia asioita, jos ne puuttuvat.
Yrittäjien yhteistoimintaa meillä on tiettävästi aika vähän, tai jos on, niin se on eräänlaista etujärjestömarinaa, johon kokoonnutaan voivottelemaan miten huonosti asiat ovat ja syyttelemään toisia. Keskinäinen kateus ei sekään ole pienyrittäjäporukoissa vieras ilmiö, mutta yhteistyön este kylläkin.
Miten tuommoisista asenteista voisi oppia tai kouluttaa pois, onkin jo hankalampi kysymys.
Hyviä pointteja toit esiin mm. siinä, että työttömän sallittaisi ansaita esim. oman käden töitään myymällä ilman, että häntä rangaistaan siitä, ettei pysy koko aikaa kokopäiväisenä työttömänä.
Idoita varmaan synnytetään aktiivisesti, eikös maassa toimi useampiakin liikeideoiden hautomoita, jotka auttaqvat yrittäjää kehittelemään omaa ideaansa ja konsultoivat alkuun pääsemisessä, ehkä niitä tarvittaisi lisää.
Itseäni on ruvennut mietityttämään löytyisikö jonkinlainen osaratkaisu siitä, että eri alojen pienyrittäjiä koetettaisi kerätä yhteen, maantieteellisesti lähelle toisiaan, jolloin heidän välilleen saattaisi syntyä monenlaista synergiaa ja myös isompaa asiakaskuntaa, kun yhdellä reissulla voisi huollattaa auton, korjauttaa keinutuolin, teroituttaa kirveet ja puukot, tilata takorautakaiteen talon ulkorappuun, ostaa kunnon käsintehdyn saunakiulun, jne... eli sellaisia perinteisiä tuotteita ja palveluja, joita maalla oli runsaasti ennen kuin maaseutu alkoi tyhjetä, mutta keskitetysti jonkin hyvin säilyneen ja idyllisen kirkonkylän läheltä, jolloin kylässä saattaisi syntyä kysyntää hotellimajoituksille, camping-alueelle, elämysmatkailulle, kulttuuritapahtumille, jne...
Ylläoleva saattaa tuntua naivilta haaveilulta, mutta tarkoitus ei olekaan muuta kuin pohtia sitä, millaisen usean yrityksen yhdistelmä olisi sellainen, joka saisi paikkakunnalla aikaan positiivisen kierteen ja alkaisi synnyttää sinne uutta liiketoimintaa luonnollista tietä.
Ilmeisesti homma vaatisi Suomen tarkkaa kartoittamista, missä pitäisi käydä läpi alueen historiaa ja perinteitäkin, että hankkeilla säilyisi jonkinlainen uskottavuus. kerammiikkapajojen, eläinpuistojen ja puuhamaiden kloonaaminen ei taida olla oikea ratkaisu, vaan muuta olisi keksittävä, jos halutaan maaseutu eläväksi.
Eikös Fiskarsissa ole käsityöalan keskittymä, jossa palvelujen samankaltaisuus ja läheisyys on markkinointietu? Mielellään myös autoliikkeet hakeutuvat lähelle toisiaan, sillä perheet haluavat käydä koeajolla useamman merkkisellä autolla.
Sen sijaan hyvin erilaisten palvelujen keskittyminen ei tarjonne sen kummempaa etua kuin taajamat yleensäkään. Harvalla nykyisin on toimitettavana useampaa asiaa yhdellä kertaa.
Usein työttöminä olleet, usealla alalla toimivat ihmiset ovat perustaneet osuuskunnan, joka toimii töiden ja tuotteiden markkinoijana ja laskuttajana. Sitten se maksaa kullekin jäsenelle palkan suhteessa tämän myytyihin palveluihin tai tuotteisiin.
Alkuperäinen idea tuossa on ollut, että ihmiset säilyttävät palkallisen työntekijän statuksen siltä varalta, että joutuvat uudelleen työttömiksi ja pääsevät työttömyyspäivärahan saajiksi, vaikka käytännössä ovatkin yrittäjiä. Mutta kyllä tuossa on ideaa, vaikka työttömyyden uhkaa ei olisikaan. Monialaosuuskunnan markkinointimahdollisuudet voivat nimittäin olla moninkertaiset yksityiseen pienyrittäjään verrattuna.
Kymmenen vuotta sitten valtio upotti miljoonia yliopistoille, joiden täydennyskoulutuskeskukset koettivat kouluttaa mm. akateemisia työttömiä perustamaan kuvaamasi kaltaisia monialaosuuskuntia, mutta monikaan ei niistä tainnut toimia kovinkaan kannattavasti. Oman ammattinsa hyvin hallitsevat eivät näet hallinneetkaan asiakashankintaa ja markkinointia.
Siinä olet oikeassa, että autokaupan keskittymät vetävät hyvin väkeä, kaukaakin. Kannattaa miettiä mille muille toimialoille tuo analogia olisi siirrettävissä nimenomaan maaseudulla. Olisiko puusepänteollisuus, huonekalujen valmistus, muu puuta hyödyntävä käsityöläisyys, miksei myös asumiseen ja sisustamiseen liittyvä tekstiili ja metalliyrittäminen, jopa monet katoamassa olevat perinneammatit sellaisia, joita keskittämällä saisi muutamia pieniä vetovoimaisia kasvukeskuksia vanhoihin kirkonkyliin, joista löytyy nähtävää ja koettavaa kauempaakin tuleville asiakkaille.
Mielestäni kannattaisi vanhan perinteen kunnioittamiseksi perustaa elintarvikeketjuja "pellolta pöytään" tai esim. pellavan ja villan kohdalla yritysten välinen yhteistyö tuottajan ja jatkojalostajan välillä. Tuotantomuodolla ei ole vaikutusta ideassani. Samoin "oman maakunnan parhaat" ja "paikkakunnan parhaat" ovat kovin vähissä maaseutuyrittämisestä puhuttaessa.
Kasvihuonilmiö johtaa aikaa myöten siihen, että teknologia vähenee ja teollisuus häviää, joten vanhat perinteet otetaan tulevaisuudessa joka tilalla vähin erin käyttöön, ja sitä kannattaisi ruveta jo halukkaimpien kokeilemaan.
Lopen nurkilla oli joitain vuosia sitten Heinähattu-niminen myymälä, jossa lähiseudun tuottajat ja pienjalostajat myivät vanhassa teollisuushqllissaan tuotantoaan. Siellä oli paljon mielenkiintoista ja takuulla tuoretta elintarviketta. Asiakkaitakin kävi kuulemma aika pitkienkin matkojen takaa.
Parempi ratkaisu pellolta pöytään -idealle olisi kuitenkin, jos elintarvikekaupan ketjut höllentäisivät tiukkaa logistiikkaansa hieman ja antaisivat paikalliselle tuotannolle enemmän hyllytilaa.
Vanhojen perinteiden vaaliminen, esittely ja jopa kouluttaminen olisi varmasti pohtimisen arvoinen liikeidea osana tässä ketjussa toisaalla mainittuja monialaosuuskuntia ja maaseudun yrityskeskittymiä. Niillä saattaisi olla markkinointiarvoa matkailumielessäkin.
lopullisesti kaikki toiminta.
Onhan siinä sitten 15 vakituista työpaikkaa mutta rahat tosin menee alueellisen osuuskaupan ja SOK:n kassaan.
En minä ole mitään hommaamassa enkä ajamassa, vaikka olenkin toisaalla kertonut, mistä ABC:ssa on kyse. Ei faktojen kertomisella ole mitään tarkoitusta ottaa kantaa jonkun puolesta.
Eikä ABC:n konseptissa ole sinänsä mitään ihmeellistäkään. Se on ainoastaan ryhtynyt kloonaamaan liikeideaa, jollaisia on ollut Euroopassa ja Suomessakin jo kauan, eli bensa-asema, kauppa, ravintola -yhdistelmiä valtateiden risteyskohtiin.
Jos Suomen hintataso olisi kohtuullisempi, ja meille saataisi enemmän autoturismia, niin seuraava vaihe olisi ABC-motelliketjun kasvattaminen nykyisten toimipaikkojen kylkeen.
ja ABC:n huorat palvelemaan vanhoja irstaita setiä, jotka elävät puhtoisessa markkinatalouden unelmapilvessä.