CITY.-Keskusta tunnettuun asialliseen tapaansa tuolla kyselee, onko Keskustalla ulkopoliittista linjaa. Kun kukaan ei hänelle halunnut vastata vaan puhuivat ihan muusta, niin minä vakuutin, että on toki Keskustalla linja, montakin linjaa, hyvin monta, jokaiseen lähtöön tarpeen mukaan, vaikka ne menisivät pahastikin ristiin keskenään.
Eräistä vanhemmista, hyvistä ja asiantuntevista esityksistä poimin hänelle todistetta, mutta kun se lienee mykistänyt hänet, ja on jäänyt ehkä muilta huomaamatta, niin laitetaanpa ne nyt tähän framille:
* * *
Keskustan musta ydin
Kirjoittanut: Mielipidepankki 13.10.2004 klo 08.39
Keskustan nimi on hämäävä. Se viestittää nimellään sitä, että kyse olisi poliittiseen keskustaan kuluvasta puolueesta. Puolueen käytännön politiikka kertoo ihan jostain muusta. Keskustan politiikan peruspilarit ovat mielestäni edunvalvonta ja konservatiivinen arvopohja. Käsittelen tässä vain edunvalvontaa ja palaan toisella kerralla konservatiivisuuteen.
1) Edunvalvontapolitiikka
Ennen sotia Keskustan politiikan sisältöä määräsivät alkiolaisuus ja Kyösti Kallion tulkinta siitä. Tälle oli ominaista yhteisöllisyys ja siihen liittyvä yhteisvastuuajattelu. Maaseutua pyrittiin kehittämään niin, että kaikilla maaseudulla asuvilla olisi tasavertaisemmat mahdollisuudet elämiseen. Kallion ja Maalaisliiton myötävaikutuksella saatiin torpparien asemaa parannettetuksi. Maalaisliiton johtama maltillinen oikeisto toimi myös hyvänä tulppana äärioikeistolaisuuden leviämistä vastaan.
Sotien jälkeen osa Maalaisliiton poliitikoista kunnostautui siirtoväen asuttamisessa. Ylivoimaisesti suurin kunnia lankea tästä Veikko Vennamolle. Siirtoväki otettiin hyvin vastaan kaupungeissa, mutta maaseudulla ja erityisesti Pohjanmaalla karjalaisiin paikka paikoin suhtauduttiin hyvinkin nyreästi. Ilmeisesti tämä vaikutti myös Maalaisliiton myöhempään suunnanmuutokseen.
Tähän saakka Maalaisliiton mielestä maaseutu oli hyvä asuinpaikka mahdollisimman monelle ihmiselle. Tähän politiikkaan tuli kuitenkin äkkikäännös melko piankin sotien jälkeen. Tämän äkkikäännöksen arkkitehtuuria kutsutaan K-linjaksi sen ideanikkareiden Urho Kekkosen ja Arvo Korsimon mukaan.
K-linjan poliitikot näkivät tulevaisuuden vision sellaisena, että Suomikin teollistuu ja maaseutu tarjoaa yhä vähemmän työtä. Tämän vision olivat myös maaseudun ökyisännät, suurtilalliset oivaltaneet. Maaseudulla oli siis paljon viljeliväestöä taloudellisesti kannattamattomassa puhastelussa. Maataloustuista riittäisi tällöin vain pikkurahoja kaikille. Ja enempiin maataloustukiin ei olisi varaa, kun maksajat loppuisivat. Maaseudulle syntyi K-linjan silmissä liikaväestön ongelma.
Liikaväestö on purkautunut Suomessa ennenkin muuttoliikkeenä. Pohjanmaalta on muutettu Amerikkaan sankoin joukoin ja Pohjanmaalta muutettiin myös myöhemmin Ruotsiin sankoin joukoin. Sisällissotaa 1918 voidaan myös pitää osittain liikaväestöongelmasta johtuvana. Ennen Pohjanmaan muuttoliikettä Amerikkaan, ongelmat purkautuivat Suomen historiassa ennen näkemättönä rikollisväkivaltana, ns. puukkojunkkarikautena.
K-linja pani yhdessä ökyisäntien kanssa joukot liikkeelle suunnitelmalla, jonka mukaan maataloustukia tullaan jakamaan vain sen ajan suurtilallisille. Näin maaseudulle syntyi lähes puolen miljoonan asukkaan liikaväestöongelma. Tämän ongelman synnyttämistä Veikko Vennamo kutsui talonpojan tappolinjaksi. Syytettynä tästä oli nimenomaan Maalaisliitto. Myöhemmin asiaa tuntemattomat keskustalaiset on saatu luulemaan, että demareilla olisi ollut tässä jotain tekemistä. Syyt ja ikävät asiat on totuttu vaan panemaan muiden viaksi.
Muutos Maalaisliiton politiikassa oli mullistava. Luovuttiin alkiolaisesta yhteisöllisyydestä ja ryhdyttiin ajamaan ponnekkaasti yhden ryhmän, suurtilallisten etuja. Myöhemmin tämä suurtilallisten etujen ajaminen laajentui koko maaseudun etujen ajamiseen. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Keskustavastainen liikaväestö oli saatu maaseudulta ulos, Ruotsiin ja etelän kaupunkeihin.
Edunvalvontapuolueeksi ryhtyminen on merkinnyt sitä, että Maalaisliitto vasemmistolaistui voimakkaasti. Merkitsihän edunvalvonta sitä, että muulta väestöltä piti saada sosialisoitua varallisuutta maatalouden harjoittajien tarpeisiin. Maataloustukipolitiikka ja siihen liittyvä maatalousprotektionismi ovatkin olleet Keskustan politiikan keskeinen sisältö vuosien noin 1945 - 1995 välisenä aikana. Sen jälkeen EU-sopimus asetti raamit maatalouspolitiikalle.
Edunvalvontapolitiikan harjoittaminen on merkinnyt yhden kansanosan suosimista toisten kustannuksella. Tämän politiikan välittömiä kärsijöitä olivat pienviljelijät, siis tuo mainittu maaseudun liikaväestö. Torpparikysymys sai siis jälleen kerran uuden ratkaisunsa ja Kyösti Kallio kääntyi haudassaan. Pitkäaikaisemmin uudesta poliittisesta kurssista on kärsinyt koko Suomen kansa ja kärsii edelleen.
Maalaisliiton on täytynyt muuttaa nimensäkin Keskustapuolueeksi (myöhemmin Keskustaksi) hämätäkseen äänestäjiä puolueen perimmäisten tavoitteiden suhteen. Mitään muutosta politiikkaan nimenmuutokset eivät tuoneet. Osuvampi nimenmuutos olisi ollut Maalaisliitosta Maatasloustukia nauttivien puolueeksi. Sen vastapainoksihan syntyi maataloustukia vaille jäävien puolue eli Veikko Vennamon johtama Pientalonpoikien puolue (myöhemmin SMP).
Edunvalvontapolitiikka on siis tulonjakopolitiikkaa, joka oli meillä vallalla erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Tämä johti katastrofaalisiin seurauksiin. Maahan syntyi valtavat voi- ja munavuoret, jotka piti sitten veronmaksajien tuella lahjoittaa eri puolelle maailmaa. Erityisesti "kehitysmaa" Englanti voi olla kiitollinen tästä suomalaisille. Talouspolitiikka oli mutoinkin hyvin inflatorista devalvaatiotempuilla keplottelua. Kannattamattoman toiminnan suosiminen johti lopulta rakenteellisiin värristymiin, jotka näkyvät edelleen ns. rakennetyöttömyytenä.
Pientä maatalosuseliittiä suosiva politiikka on autioittanut maaseudun ja nyt sitten itketään sen perään. Maksumiehiksi tälle vaaditaan jälleen hyvin menestyvien kaupunkien veronmaksajia, jotka jo useampaan kertaan aiekaisemmin ovat maksaneet kalliiksi käyneen maatalouspolitiikan. Kun on kyse edunvalvonnasta, ei nyt enää suostuta näkemään, että edelleen on liikaväestöongelma Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kyse on siitä, että näillä alueilla ei kyetä elättämään omin voimin niin suurta väestöä. Siksi näitä pitäisi koulutuksen avulla kannustaa muuttamaan työn perässä omaehtoisesti menestyviin kuntiin. Mutta Keskusta toimii juuri päinvastoin. Se pyrkii tuomaan vain lisää väkeä alueille, joilla ei ole kannattavan taloudellisen toimeliaisuuden edellytyksiä.
- - -
Keskusta on ristiriitainen puolue
Kirjoittanut: Wiljami 2.11.2004 klo 19.18
Keskusta sanoo olevasta porvaripuolue, mutta sen käyttämä retoriikka on vasemmistoliittolaista.
Keskusta sanoo olevansa yrittäjyyttä tukeva puolue, mutta se näkee valtion tehtävänä tukea (maatalous) yrittäjiä.
Suomen pitkäaikaisin porvari(?)presidentti hankki vaalirahoituksensa neuvostoliiton kommunisteilta.
Keskusta sanoo olevansa liberaali puolue, mutta silti sen kannattajien arvomaailma on ahdasmielisen konservatiivinen.
Keskusta väittää tuoneensa hyvinvointia maakuntiin, mutta silti sen keskeisimmillä kannatusalueilla asukkaiden elämisten ja ansioiden taso on suomen keskiarvojen alapuolella.
Keskusta väittää huolehtivansa maan tasapuolisesta kehittämisestä, mutta silti kepulaiskuntien kunnallisverot ovat muuta maata korkeammat.
Kuten sanoin: keskusta on varsin ristiriitainen puolue. Sanoo yhtä mutta tekee toista. Nyt muuten maakunnissakin on kapinahenkeä ilmassa. Lukekaapa vaikka oheinen juttu:
http://www.kaleva.fi/cf/osasto.cfm?depa=175&ts=041102
- - -
Keskustan valta-asema - suomalainen painajaninen
Kirjoittanut: Jaba_43 15.10.2004 klo 20.56
Keskusta on päässyt suurimman puolueen asemaan ja valtuustopaikkojen enemmistöön useissa kunnissa. Syy tähän on yksinkertainen: maaseutu on tyhjentynyt, kun ihmiset ovat joutuneet muuttamaan muualle, sinne missä heille on töitä.
Keskustaenemmistöisiksi muuttuneista kunnista ovat siis lähteneet työpaikkojen katoamisen myötä duunarit (sdp, vas) yrittäjät ja toimihenkilöt (kok) sekä tämän pakolaisliikkeen myötä edelleen pankkien, kauppojen, postien, apteekkien, jne... suljetuiksi joutuneiden yritysten johto ja henkilökunta, jotka ovat pääosin olleet kokoomuksen, sdp:n ja vasemmistoliiton äänestäjiä.
Yllä kuvattu joukkopako on luonut keskustalle ihmeellisen harhakuvan, että Suomen kansan enemmistö muka kannattaisi koko Suomessa keskustaa, kun kepulaiset katsovat kuntakarttaa, jossa kunnat on värjätty vihreiksi sen perusteella, missä keskusta on suurin puolue.
Tuota suurempaa näköharhaa ei juuri voi syntyä, sillä tosiasiahan on, että suomalaisista yli 75% EI KANNATA keskustaa.
Muita kuin keskustalaisia on runsaasti myös niissä kunnissa, joissa keskusta on poismuuton seurauksena noussut suurimmaksi puolueeksi, mutta muiden puolueiden edustajat eivät saa ääntään kuuluville, koska keskustalaiset harrastavat sumeilematonta enemmistöterroria ja suvaitsematonta sananvapauden ja julkisen toiminnan rajoittamista.
Tämä johtuu siitä, että hyvin monet keskustalaiset suhtautuvat "yhteistyöhön" muiden puolueiden kanssa kuten Bush Irakin sotakoalitioonsa: "Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan".
Kepulaisille tämä ilmenee sanamuodossa: "Jos et ole keskustalainen, olet Lipposnuolija demariörvelö".
Kaikki tämä keputerrorismi on ikävä kyllä monessa kunnassa vaikuttanut siihen, ettei pätevin joukko muiden puolueiden edustajista uskalla lähteä oman puolueensa ehdokkaaksi, koska he sen jälkeen joutuisivat silmittömän keputerrorin kohteeksi. Tästä taas seuraa, ettei äänestäjillä ole muuta mahdollisuutta kuin valita niistä ehdokkaista, jotka on saatu ehdolle suostumaan. Moni todennäköisesti jää kotiin eikä äänestä, koska ei se mitään muuta saako kepu kunnan äänistä 55% tai 95%.
Ahdasmielinen, suvaitsematon, nurkkakuntaisen kyräilevä ja naapureita kyyläilevä tilanne siis leviää sitä useampiin kuntiin, mitä enemmän muiden puolueiden kannattajia on joutunut muuttamaan niistä pois, joko työpaikkojen katoamisen tai lisääntyvän keputerrorin vuoksi.
Jos yllä kuvattu tilanne tuntuu jonkun aidon keskustalaisen mielestä liioittelulta, tai jopa valehtelulta, niin olen ihan valmis myöntämään, että juuri noin asia on: pelkkää liioittelevaa valehteluahan tämä on.
Samalla kuitenkin haluan korostaa, että ylle kirjoitettu käsitys keskustalaisista minulle on syntynyt usean vuoden aikana juuri niistä keskustalaisista, jotka esiintyvät poliittisilla keskustelupalstoilla, nyt siis juuri tällä palstalla.
Ei tarvitse kuin seurata, millä tavalla tämä ahdasmielisten kepuleiden susilauma joka kerta hyökkää solvauksineen ja loukkauksineen liikkeelle, kun palstalle ilmestyy avaus, jonka kirjoittajana on esim. K.K.Korhonen. "Mielipidepankki" ja minä saamme aika ajoin vastaavia laumoja kimppuumme. Minä varmaan taas juuri tämän avauksen ansiosta.
On nimittäin pakko todeta, että minua hämmästyttää suunnattomasti yksi yhteinen piirre palstan keppulinreppanoissa, eli miten suureen sisäiseen raivoon he osaavatkaan itsensä kiihdyttää, vaikkei kirjoittajana Korhosen tapauksessa ole muuta kuin tavallinen eläkeläinen ja demari, joka on hieman paljastanut yksityiskohtia menneisyydestään ja jonka kirjoitukset ovat melko yleisiä ja tavanomaisia mielipiteitä keskustasta ja Kekkosesta, joskin yksityiskohtaisia ja detaljeissaankin tarkkoja, mutta mielenkiintoisesti kirjoitettuja.
Kuvitelkaapa palstan normaalit lukijat siis sellainen tilanne johonkin suomalaiseen keskustaenemmistöiseen kuntaan, jossa tämän saitin kepulikirjoittajien kaltaiset ihmiset olisivat 55% enemmistönä ja ja sinä lukijana olisit itse siellä jonkin muun puolueen edustajana avoimesti ja vaikkapa vaaliehdokkaaksi ilmoittautuneena.
Voi jumalauta, että minä lähtisin sellaisesta kunnasta lujaa ja kauas.
Onneksi voin lopuksi sanoa, että edellä maalailemani kauhukuva lienee onneksi vahvasti liioiteltu.
Eiväthän tämän saitin keppulinreppanat mitenkään voi olla tyypillisiä keskustalaisten edustajia, vaan todellakin typeryydessään, ahdasmielisyydessään ja suvaitsemattomuudessaan harvinaisia poikkeustapauksia, normaalien keskustalaisten, eli tavallisten ihmisten joukossa.
- - -
Liberaali keskusta?
Kirjoittanut: Demari 19.11.2004 klo 12.51
Tuossahan noita tuli keskustalaisuuden piirteteitä. Ne kaikki ovat aika jyrkässä ristiriidassa sen kuvan kanssa, minkä me aina vaalien alla Keskustasta saamme. Perusteltua onkin esittämäsi pohjalta muotoilla muutamia kysymyksiä:
1)Edunvalvonta politiikan perimmäisenä tavoitteena
Keskusta on mainoskampanjoissaan luonut itsestään uutta julkisuuskuvaa. Tuohon kuvaan kuuluu avomielinen, suvaitsevainen asenne politiikkaan ja ihmisiin. Siis jonkinlainen liberaalinraikas maaseudulta, vihreiden, valkoreunaisten koivujen katveesta kaupunkeihin tuleva henkäys, joka virvoittaa kaupunkilaistenkin ajatukset. Tuolla pyritään tietysti peittämään se, että keskusta on maaseudun ja maanviljelijöiden edunvalvoja. Jos sillä ei sitä yritetä peittää, niin eikö Keskusta siis olekaan maaseudun ja maanviljelijöiden edunvalvoja? Kenen edunvalvoja se siinä tapauksessa on?
2)Arvokonservatiivisuus
Keskusta on mainoskampanjoissaan luonut itsestään uutta julkisuuskuvaa. Tuohon kuvaan kuuluu avomielinen, suvaitsevainen asenne politiikkaan ja ihmisiin. Siis jonkinlainen liberaalinraikas maaseudulta, vihreiden, valkoreunaisten koivujen katveesta kapunkeihin tuleva henkäys. Samalla Keskusta puolustaa voimakkaasti perhearvoja ja perinteistä ydinperhettä, samoin Keskustassa ja sen pohjoisilla kannatuslaueilla vaikuttaa voimakkaasti vanhoillislestadiolainen siipi, jota voi hyvin verrata amerikkalaisiin fundamentalistilahkoihin. Miten raikas ja liberaali Keskusta suhtautuu yksinhuoltajaperheisiin, homoihin ja vaikkapa islamilaisuuteen? Euroopan parlamenttihan pisti komission uusiksi liberaaliryhmän, johon Suomen Keskustakin kuuluu, aloitteesta kun komissiosta vaadittiin erotettavaksi italialainen komissaariehdokas hänen vanhoillisten kristillisten näkemysten vuoksi. Oliko tämä sellaista liberaalia politiikkaa, jota keskusta Suomessakin on valmis tukemaan?
3)Nurkkakuntaisuus
Keskustalaisuus myös on hyvin maakuntahenkistä luonteeltaan. Sen pääkannatus on maaseudulla ja toisinaan se todellakin on jopa ”impivaaralaista”. Aiheellista on kysyä, tavoitteleeko Keskusta maaseutumaisen ja staattisen yhteiskunnan säilyttämistä vai hyväksyykö se liberaalin ja moniarvoisen eurooppalaisuuden ja miten se tuota liberaalisuutta edistää? Vai onko keskustalainen moniarvoisuus vain omien etujen puolustamista? Miten suomalainen raikas ja liberaali keskusta suhtautuu eurooppalaisiin virtauksiin?
5)Demariviha
Kaupungeissa ihmiset äänestävät enimmin demareita tai kokoomusta. Maaseudulla keskustalaisille erityisesti demarit ovat päävihollinen, itseasiassa kaiken pahan alku ja juuri. Ainakin vielä 1990 –luvulla keskustalaisten suusta pääsi lausahduksia, että demareiden linja on Tannerin ”tapa talonpoika päivässä”. Tuollaisilla raikkailla ja liberaaleilla puheilla pääsi eduskuntaan ja nyt europarlamenttiin Hannu Takkula. Ei auttanut allekirjoittaneenkaan selitys, että tuo slogan taisi kuulua Arvo Salon fiktiiviseen tuotantoon. Tuo liberaali demariviha näkyy kyllä olevan vieläkin voimissaan Keskustassa. Aika usein se näkyy tälläkin saitilla.
Näyttää siltä, että raikkaan, avoimen ja liberaalin keskustalaisuuden on murrettava aika monia ennakoluuloja omiensa keskuudessa ennekuin se voi kuvitellakaan saavansa lisää kannatusta. Eihän se mahdotonta ole, totesihan Einsteinkin että helpompi on murtaa atomi kuin ennakkoluulo. Toisaalta jos tuo ennakoluulojen murtaminen ei todistettavasti onnistu, niin kato käy kannatuksessa.
- - -
Perusasioita keskustasta
Kirjoittanut: KapiKorhonen 5.7.2005 klo 11.57
Maalaisliitto/Keskustapuolue/Keskustasta
Täällä näkemistäni keskustalaisten enemmistön puheenvuoroista minun on helppo päätellä, että tiedän Maalaisliitto/Keskustapuolue/Keskustan historiasta enemmän kuin he. Itse asiasta monellakaan saittikepulaisella ei taida olla siitä tietoa juuri enempää kuin Keskustan nykyisestäkään politiikasta, josta he eivät esitä muita mielipiteitä kuin että ”keskusta on paras”!
Voin lähes varauksitta yhtyä netissäkin olevan Keskustan periaateohjelman seuraavaan historialliseen osuuteen:
”Keskusta on omaleimainen ja ainutlaatuinen poliittinen liike. Sen aate ja historia on juontavat juurensa talonpoikaisuudesta ja Santeri Alkion edustamasta nuorsuomalaisuudesta. Alusta alkaen Keskusta oli kansanliike kansan vähäosaisen enemmistön etujen puolesta.
Maalaisliitolla oli ratkaiseva rooli yhdessä muiden keskustalaisten voimien kanssa, että Suomi sai itsenäisyyden ja tasavaltalaisen hallitusmuodon.
Tavallisen rahvaan puolueena Maalaisliitto näki tärkeäksi kansansivistyksen nostamisen sekä kansakunnan eheyttämisen radikaalilla uudistusohjelmalla - maareformilla. 1930-luvulla keskustavoimat johtivat taistelua demokratiaa uhannutta oikeistoradikalismia vastaan.”
Keskusta on ollut Suomen itsenäisyyden aikana useimmin hallituksessa edustettuna ollut puolue. Keskustan riveistä on noussut kolme tasavallan presidenttiä: Lauri Kristian Relander (1925-31), Kyösti Kallio (1937-40) ja Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen (1956-81). Sotien jälkeen Keskusta oli etulinjassa rakentamassa uutta ulkopolitiikkaa, sosiaalista perusturvaa sekä tasa-arvoa luovia peruspalveluita; terveyskeskus- ja peruskoulujärjestelmää sekä alueellisesti kattavaa korkeakouluverkostoa.
Keskustan edeltäjä Maalaisliitto syntyi osana Keski- ja Pohjois-Euroopan talonpoikaispuolueiden perustamisaaltoa 1900-luvun vaihteessa. Puolueet edustivat aluksi maalaisväestöä syntyvien demokraattisten kansallisvaltioiden päätöksenteossa. Yhteinen piirre oli kansallisuuden korostus; maalaisliitto oli suomalaisuusliikkeen perillinen.
Kansallisuus, kansanvaltaisuus, kansan eheys ja maan etu olivat tärkeitä aatteellisia näkökohtia. Päämääränä oli laillisesti ja parlamentaarisesti toimiva itsenäinen Suomen tasavalta. Yhteistä perintöä on myös viljelevä ja varjeleva suhde luontoon ja maahan.”
Edellä olevasta jättäisin pois ainoastaan maininnat ”uudesta ulkopolitiikasta”, jolla kaiken siihen liittyvän muistaen ei oikein kannattaisi ylpeillä, enkä liioin kovin korostaisi sosiaalisen perusturvan ja peruspalveluiden luomista, joissa puolue on parhaimmillaan ollut vain apuna SDP:lle ja usein myös vastustanut SDP:n hyviä pyrkimyksiä noilla alueilla.
Kyösti Kallion merkitystä jopa korostaisin, sillä vaikka häntä pidettiin heikkona presidenttinä ja talvisotaa edeltävinä kriittisinä aikoina hänet käytännöllisesti katsoen syrjäytettiin ylimmästä päätöksenteosta, on otettava huomioon, että hän jo tuolloin oli hyvin sairas ja väsynyt mies.
Olen aina pitänyt talonpoikaispresidenttiämme Kyösti Kalliota suurten valtiomiestemme sarjaan kuuluvana, hänen vähäisestä opillisesta sivistyksestään ja kielitaidottomuudestaan huolimatta, sillä hän oli aidosti ihanteellinen alkiolainen ja tahtoi myös koko maan ja kansan parasta. Häntä sosialidemokraattien Väinö Tannerin ohella saamme eniten kiittää vapaussodassa kahtia revenneen kansamme yhdistämisestä niin, että se kaksi vuosikymmentä noiden traagisten tapahtumien jälkeen torjui yksimielisenä maahamme hyökännyttä vihollista.
Jatkan periaateohjelman lainaamista:
”Keskusta on syntymästä lähtien myös sivistysliike. Santeri Alkion (1862-1930) mukaan ihmisyyden kehitystarve ja sen edellytykset on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen toiminnan pohjaksi.”
Tuohonkin voin yhtyä. mutta heti perään kysyn: entäpä nyt? Onnistuiko Kekkonen romuttamaan puolueesta kaiken alkiolaisuuden niin, että sen ainoa ”sivistyspyrkimys” on Alkio-opiston (miksi nimeä ei ole muutettu Kekkos-opistoksi?) antama puoluetta tehokkaasti palveleva koulutus puolueistamme ylivoimaisesti suurimmalle kenttäorganisaatiolle? Minun mielestäni tämänkin saitin kirjoituksista on helppo nähdä, että sivistys-ystävällisyyttä on ilmeisesti ollut enemmän ja se on tuottanut myös parempaa tulosta muiden puolueiden kuin Keskustan kannattajien keskuudessa. Toki on muutamia poikkeuksia kummassakin ryhmässä.
Palaan periaateohjelmaan:
”Talouspolitiikan peruslinjana on puitetalous. Sen perustana on yksityinen omistusoikeus, omavastuisuus ja yrittäminen. Kapitalismiin ja kokonaan vapaisiin markkinoihin on suhtauduttu torjuvasti. Puolue on kannattanut keskinäisiä taloudellisia liittoutumia, osuustoimintaa ja valtion oikeutta määrätä puitteet.
Sosiaalipolitiikka korosti yhteisvastuullisuutta ja "köyhän asiaa". Pelkät avustukset eivät kuitenkaan riittäneet. Yhteiskunnalliset olot oli niin järjestettävä, että jokaisella on tosiasiallinen mahdollisuus pitää huolta itsestään ja läheisistään. Jälkimmäinen vaatimus johti radikaaliin maareformiin ja torpparivapautukseen. Perheellä ja lähiyhteisöillä, mukaan lukien kunta, oli hyvän elämän kannalta korostunut merkitys.”
Tuohan voisi yhtä hyvin olla SDP:n ohjelmista. ”Valtion oikeus määrätä puitteet” on hyvinkin sosialistinen näkökanta, melkeinpä vasemmalle sosialidemokraateista. Tuossa toisessa kappaleessa maareformi ja torpparivapautus luetaan vain omaksi ansioksi, vaikka sen ensimmäiset vaatijat ja pontevimmat ajajat olivat sosialidemokraatit. Jo yksikamarisen eduskunnan ensimmäisten vaalien (1907) alla se oli sosialidemokraattien ohjelmassa ja tällä he saivatkin suuren voiton, kun lähes kaikki torpparit äänestivät puoluetta. Se, että lain vahvistamisessa ei enää demareilla ollut suurta osuutta, johtui siitä, että esityksen torpparien itsenäistämisestä antoi Svinhufvudin itsenäisyyssenaatti 1918 tynkäeduskunnalle, jossa vuoden 1917 tunnettujen tapahtumien johdosta ei ollut sosialidemokraatteja.
Vielä jatkan Keskustan periaateohjelmalla:
”Vuosisadan alussa syntynyt aatteellinen pohja uusiutui merkittävästi 1900-luvun loppupuoliskolla niin, että se vastasi kypsän teollisen ajan vaatimuksiin. Johannes Virolaisen puheenjohtajakauden aikana nimi muuttui keskustapuolueeksi vuonna 1965 ja viimeistään Paavo Väyrysen puheenjohtajakaudella sisältö aidosti yleispuolueeksi. ”
Ja nytkö siis puolue hylkäsi entiset kannattajansa ja ryhtyivät etsimään uusia ja parempia muista joukoista? Ei kai asiaa voi juuri muutenkaan mieltää. Mutta mitä satoa se on tuottanut? No, onhan Keskusta pystynyt pitämään näin kannatuksensa varsin suurena, mutta miksi se on ollut tarpeen? Mitä hyötyä on ollut Suomelle ja suomalaisille siitä, että Keskusta on ryhtynyt muka ajamaan niiden asioita, joilla jo oli ennestään hyvät ja koetellut asianajajat, muut puolueet? Onko Keskustalla hallussaan jokin viisasten kivi, josta neuvoja katsomalla se tietää muita paremmat keinot asioiden hoitamiseksi? Ei ole, vaan Keskusta roikkuu kuilun päällä pitäen kiinni sen molemmista reunoista, sekä siitä vanhasta entisestä ja uudesta, johon se on tarttunut. Voiko tuossa asennossa oleva toimia hyvin ja tehokkaasti minkään asian hyväksi? Ei voi.
Edelleen periaateohjelmasta:
”Maan etua tulkitseva ulkopolitiikka oli tärkeäksi koettu osaamisen alue. Suomi säilytti itsenäisyytensä ainoana Neuvostoliiton läntisenä rajamaana myös läpi vaaran vuosien, keskeisenä vaikuttajana Urho Kekkonen (1900-1986). Esko Ahon hallitus ohjasi maan onnistuneesti läpi Euroopan suuren murroksen 1990-luvun alussa.”
Tuohon ensimmäiseen kohtaan olen mielipiteeni sanonut monta kertaa, mutta toistan sen tässäkin: Suomi säilytti itsenäisyytensä ennemmin Kekkosesta huolimatta kuin hänen ansiostaan. Ei kai kenelläkään voi olla epäilystä siitä, etteikö Suomi olisi pysynyt itsenäisenä yhtä hyvin ja luultavasti paljon paremmin, jos Paasikiven seuraajaksi olisi Kekkosen asemesta valittu Fagerholm ja jos Kekkosesta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. Ja Esko Aho todella ohjasi maan Euroopan Unioniin, mutta varmasti enemmän Keskustan vastustuksesta huolimatta kuin puolueen myötävaikutuksella.
Ja jos Kekkonen pitää kerran periaateohjelmassa mainita, niin silloin olisi syytä rehellisyyden nimessä myös kertoa se, kuinka presidentiksi Kekkonen presidentiksi pyrkiessään kaappasi maalaisliiton ja syrjäytti sen alkiolaisen johdon (Kalliokoski, Koivisto, Tarkkanen, Sukselainen ym) ja alkiolaiset periaatteet ja muutti puolueen oman politiikkansa käsikassaraksi tärkeimpänä tehtävänään tukea hänen yksinvaltaansa. Olisi myös kerrottava, että palkkioksi alistumisestaan maalaisliitto/keskustapuolue sai Kekkosen tuen politiikalleen ja kannatustaan suuremmalle vallalleen.
Vielä yhden kohdan periaateohjelmasta poimin:
”Uuden vuosituhannen alun jälkiteollisena, heikkenevän kansallisvaltion aikakautena keskusta-aatteella on vähintään yhtä suuri uudistumishaaste kuin teollisessa yhteiskunnassa. Miten keskusta-aatetta - maan etua, ihmisyyden edellytyksiä, hajautettua yhteiskuntaa, yrittämisen mahdollisuutta, viljelevää luontosuhdetta ja ihmisten tasa-arvoisuutta - sovelletaan aikana, jona talous globaalistuu, politiikka eurooppalaistuu ja kansallisesta kulttuurista, erityisesti laaja-alaisesta osaamisesta on tullut kansakuntien keskeinen menestystekijä? Tähän aatteelliseen luomistyöhön Keskusta kutsuu kaikkia suomalaisia.”
Tuohon voisi sanoa ”pohojalaasittaan”: Nyt tuloo runua! Toivottavasti tuo joskus pohjalaisilta kuulemani meni oikein. Varmuuden vuoksi sanon yleiskielellä: Ja höpö-höpö! No, onhan sallittua puhua puolueohjelmissa propagandaakin, mutta ei sitä kenenkään tarvitse ihan tosissaan ottaa!
Mitähän tuo periaateohjelman viimeksi lainaamani kohta olisi selkokielelle käännettynä lähestyviä kunnallisvaaleja ajatellen täällä pääkaupunkiseudulla? En ole nähnyt keskustalaisten täkäläisten kunnallisvaaliehdokkaiden esittelevän näkemyksiään Helsingin Sanomissa enempää kuin monissa lähes päivittäisissä ilmaisjakelulehdissä (Helsingin Uutiset, Alueuutiset, Metro ym.). Kokoomuksen, demarien, vihreiden ja ruotsalaisten ehdokkaat ovat kyllä jo olleet ahkerina. Monet ovat ottaneet kantaa mm. Vuosaaren satamahankkeen edistymiseen, metro- tai muun raideliikenteen lisärakentamiseen, pääkaupunkiseudun kuntien yhteistoiminnan parantamistarpeisiin mm. liikenne- ja maankäyttöpolitiikan tarpeiden vuoksi, keinoihin työpaikkojen pitämiseksi seudulla, kunnallisverokertymän muualle rahtaamisen lopettaminen tai ainakin vähentäminen ja moniin muihin meille todella tärkeisiin asioihin. Eilisissä Helsingin Uutisissa ruotsalaisten Ingvar S. Melin kirjoittaa oikein hyvin ja perustellusti otsikolla ”Helsinkiläisten kunnallisvero pääkaupungin omiin tarpeisiin”.
Kepulaiset ehdokkaat ovat olleet hiljaa. Miksiköhän? No, tietysti siksi, että heillä on sentään sen verran häpyä ja itsesuojeluvaistoakin, etteivät viitsi ihan härskisti ruveta valehtelemaan sellaista, minkä joku pian osoittaisi puolueen ohjelmien vastaiseksi. Ja puolueen ohjelmien mukaisesti puhuessaan he vääjäämättä puhuisivat seudun äänestäjien etuja vastaan.
Lopuksi valtakunnalliseen politiikkaan palatakseni poimin muutaman kohdan täällä aikaisemmin esittämästäni Maalaisliitto/Keskustapuolue/Keskustaa koskeneista mielipiteistäni (hieman ”pyöristettyinä”):
”Ahon jälkeen keskustassa voimistui kaipuu palata menneeseen, ja ”pohjalainen mafia” nosti puheenjohtajaksi vasemmistolaisen Anneli Jäätteenmäen, jonka toiminta viime vaalien yhteydessä oli osoitus keskustan perinteisistä menettelytavoista. Jäätteenmäen juonittelut tuottivat tulosta ja keskusta saavutti vaalivoiton (6000 ääntä = 0,02 % äänestäjistä). Mutta voitto kääntyi pian surkuhupaisan farssin myötä Keskustan arvovaltatappioksi ja johti Jäätteenmäen eroon. Jäätteenmäen kohtalo on ollut osalle keskustan kannattajia niin traumaattinen kokemus, että se on frustroinut heitä mitä mielikuvituksellisimpiin salaliittoteorioihin ja kostonjanoisiin vaatimuksiin.”
Tätän toteaisin nyt, että Jäätteenmäen pääsy sääliäänten vyöryllä EU-parlamenttiin näkyy heidän tuskaansa hieman lientäneen, mutta ei tarpeeksi, kun täällä jo on näkynyt kepulaisten vaatimuksia, että Anneli pitää saada takaisin puolueen johtoon.
Minä olen sitä mieltä, että parasta, mitä Keskustalle on hyvin pitkiin aikoihin tapahtunut on se, että se älysi heittää Jäätteenmäen pellolle ja sai tilalle Matti Vanhasen, josta minäkin esitin jo puoli vuotta sitten näin myönteisiä näkemyksiä:
”Vanhasen alku pääministerinä oli kovin haparoivaa ja saamatonta, mutta
melko pian Vanhanen kuitenkin vakiinnutti valtansa puolueessa ja on nyt kääntänyt johtamansa hallituksen EU- ja ulkopolitiikan edeltäjänsä linjoille, ja myös turvallisuuspolitiikassa hallitus on Vanhasen johdolla siirtymässä edellisen hallituksen linjoille; sisäpolitiikassa se vielä hapuilee pahasti ja asetetut tavoitteet mm. työllisyyden suhteen karkaavat käsistä. Vanhasen johtama keskusta ei tavoitelle vakavasti puolueen vaaliohjelmassaan julistamia yhteiskunnallisesti taantumuksellisia ja kaikkea kehitystä jarruttavia tavoitteita.”
Vielä toistan yhden asian, jonka sanoin jo puoli vuotta sitten tällä saitilla:
”Aatteellisesti Keskusta on suurista puolueistamme ristiriitaisin. Sen paikka perinteisellä oikeisto-vaemmisto-akselilla on vaikeasti määritettävissä, sillä sen ohjelmassa ja varsinkin kannattajien mielipiteissä on hyvin vanhoillisia ja konservatiivisia mutta toisaalta lähes äärivasemmistolaisia näkemyksiä. Puolue haluaan esittäytyä myös liberaalina, mikä sanakin monille puolueen kannattajalle on kauhistus.
Meidän keskustaamme vastaavia puolueita ei ole samassa asemassa muissa kehittyneissä länsimaissa. Meidänkään keskustalla ei tule pitemmällä tähtäimellä olemaan nykyisen kaltaista sijaa puoluekentässämme, vaan todennäköisesti se joskus kauemmassa tulevaisuudessa sulautuu kokoomukseen muodostaen sen kanssa yhdessä merkittävän konservatiivipuolueen, jolloin kylläkin suuri osa puolueen kannattajista siirtyy muihin, vasemmistolaisempiin puolueisiin.”
Mitään tuossa sanottua ei ole tarvetta muuttaa. Tämä on rehellinen mielipiteeni. Kaikki muukin edellä sanottu perustuu vakavaan, totuuteen pyrkivään näkemykseeni.
Eräistä vanhemmista, hyvistä ja asiantuntevista esityksistä poimin hänelle todistetta, mutta kun se lienee mykistänyt hänet, ja on jäänyt ehkä muilta huomaamatta, niin laitetaanpa ne nyt tähän framille:
* * *
Keskustan musta ydin
Kirjoittanut: Mielipidepankki 13.10.2004 klo 08.39
Keskustan nimi on hämäävä. Se viestittää nimellään sitä, että kyse olisi poliittiseen keskustaan kuluvasta puolueesta. Puolueen käytännön politiikka kertoo ihan jostain muusta. Keskustan politiikan peruspilarit ovat mielestäni edunvalvonta ja konservatiivinen arvopohja. Käsittelen tässä vain edunvalvontaa ja palaan toisella kerralla konservatiivisuuteen.
1) Edunvalvontapolitiikka
Ennen sotia Keskustan politiikan sisältöä määräsivät alkiolaisuus ja Kyösti Kallion tulkinta siitä. Tälle oli ominaista yhteisöllisyys ja siihen liittyvä yhteisvastuuajattelu. Maaseutua pyrittiin kehittämään niin, että kaikilla maaseudulla asuvilla olisi tasavertaisemmat mahdollisuudet elämiseen. Kallion ja Maalaisliiton myötävaikutuksella saatiin torpparien asemaa parannettetuksi. Maalaisliiton johtama maltillinen oikeisto toimi myös hyvänä tulppana äärioikeistolaisuuden leviämistä vastaan.
Sotien jälkeen osa Maalaisliiton poliitikoista kunnostautui siirtoväen asuttamisessa. Ylivoimaisesti suurin kunnia lankea tästä Veikko Vennamolle. Siirtoväki otettiin hyvin vastaan kaupungeissa, mutta maaseudulla ja erityisesti Pohjanmaalla karjalaisiin paikka paikoin suhtauduttiin hyvinkin nyreästi. Ilmeisesti tämä vaikutti myös Maalaisliiton myöhempään suunnanmuutokseen.
Tähän saakka Maalaisliiton mielestä maaseutu oli hyvä asuinpaikka mahdollisimman monelle ihmiselle. Tähän politiikkaan tuli kuitenkin äkkikäännös melko piankin sotien jälkeen. Tämän äkkikäännöksen arkkitehtuuria kutsutaan K-linjaksi sen ideanikkareiden Urho Kekkosen ja Arvo Korsimon mukaan.
K-linjan poliitikot näkivät tulevaisuuden vision sellaisena, että Suomikin teollistuu ja maaseutu tarjoaa yhä vähemmän työtä. Tämän vision olivat myös maaseudun ökyisännät, suurtilalliset oivaltaneet. Maaseudulla oli siis paljon viljeliväestöä taloudellisesti kannattamattomassa puhastelussa. Maataloustuista riittäisi tällöin vain pikkurahoja kaikille. Ja enempiin maataloustukiin ei olisi varaa, kun maksajat loppuisivat. Maaseudulle syntyi K-linjan silmissä liikaväestön ongelma.
Liikaväestö on purkautunut Suomessa ennenkin muuttoliikkeenä. Pohjanmaalta on muutettu Amerikkaan sankoin joukoin ja Pohjanmaalta muutettiin myös myöhemmin Ruotsiin sankoin joukoin. Sisällissotaa 1918 voidaan myös pitää osittain liikaväestöongelmasta johtuvana. Ennen Pohjanmaan muuttoliikettä Amerikkaan, ongelmat purkautuivat Suomen historiassa ennen näkemättönä rikollisväkivaltana, ns. puukkojunkkarikautena.
K-linja pani yhdessä ökyisäntien kanssa joukot liikkeelle suunnitelmalla, jonka mukaan maataloustukia tullaan jakamaan vain sen ajan suurtilallisille. Näin maaseudulle syntyi lähes puolen miljoonan asukkaan liikaväestöongelma. Tämän ongelman synnyttämistä Veikko Vennamo kutsui talonpojan tappolinjaksi. Syytettynä tästä oli nimenomaan Maalaisliitto. Myöhemmin asiaa tuntemattomat keskustalaiset on saatu luulemaan, että demareilla olisi ollut tässä jotain tekemistä. Syyt ja ikävät asiat on totuttu vaan panemaan muiden viaksi.
Muutos Maalaisliiton politiikassa oli mullistava. Luovuttiin alkiolaisesta yhteisöllisyydestä ja ryhdyttiin ajamaan ponnekkaasti yhden ryhmän, suurtilallisten etuja. Myöhemmin tämä suurtilallisten etujen ajaminen laajentui koko maaseudun etujen ajamiseen. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Keskustavastainen liikaväestö oli saatu maaseudulta ulos, Ruotsiin ja etelän kaupunkeihin.
Edunvalvontapuolueeksi ryhtyminen on merkinnyt sitä, että Maalaisliitto vasemmistolaistui voimakkaasti. Merkitsihän edunvalvonta sitä, että muulta väestöltä piti saada sosialisoitua varallisuutta maatalouden harjoittajien tarpeisiin. Maataloustukipolitiikka ja siihen liittyvä maatalousprotektionismi ovatkin olleet Keskustan politiikan keskeinen sisältö vuosien noin 1945 - 1995 välisenä aikana. Sen jälkeen EU-sopimus asetti raamit maatalouspolitiikalle.
Edunvalvontapolitiikan harjoittaminen on merkinnyt yhden kansanosan suosimista toisten kustannuksella. Tämän politiikan välittömiä kärsijöitä olivat pienviljelijät, siis tuo mainittu maaseudun liikaväestö. Torpparikysymys sai siis jälleen kerran uuden ratkaisunsa ja Kyösti Kallio kääntyi haudassaan. Pitkäaikaisemmin uudesta poliittisesta kurssista on kärsinyt koko Suomen kansa ja kärsii edelleen.
Maalaisliiton on täytynyt muuttaa nimensäkin Keskustapuolueeksi (myöhemmin Keskustaksi) hämätäkseen äänestäjiä puolueen perimmäisten tavoitteiden suhteen. Mitään muutosta politiikkaan nimenmuutokset eivät tuoneet. Osuvampi nimenmuutos olisi ollut Maalaisliitosta Maatasloustukia nauttivien puolueeksi. Sen vastapainoksihan syntyi maataloustukia vaille jäävien puolue eli Veikko Vennamon johtama Pientalonpoikien puolue (myöhemmin SMP).
Edunvalvontapolitiikka on siis tulonjakopolitiikkaa, joka oli meillä vallalla erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Tämä johti katastrofaalisiin seurauksiin. Maahan syntyi valtavat voi- ja munavuoret, jotka piti sitten veronmaksajien tuella lahjoittaa eri puolelle maailmaa. Erityisesti "kehitysmaa" Englanti voi olla kiitollinen tästä suomalaisille. Talouspolitiikka oli mutoinkin hyvin inflatorista devalvaatiotempuilla keplottelua. Kannattamattoman toiminnan suosiminen johti lopulta rakenteellisiin värristymiin, jotka näkyvät edelleen ns. rakennetyöttömyytenä.
Pientä maatalosuseliittiä suosiva politiikka on autioittanut maaseudun ja nyt sitten itketään sen perään. Maksumiehiksi tälle vaaditaan jälleen hyvin menestyvien kaupunkien veronmaksajia, jotka jo useampaan kertaan aiekaisemmin ovat maksaneet kalliiksi käyneen maatalouspolitiikan. Kun on kyse edunvalvonnasta, ei nyt enää suostuta näkemään, että edelleen on liikaväestöongelma Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kyse on siitä, että näillä alueilla ei kyetä elättämään omin voimin niin suurta väestöä. Siksi näitä pitäisi koulutuksen avulla kannustaa muuttamaan työn perässä omaehtoisesti menestyviin kuntiin. Mutta Keskusta toimii juuri päinvastoin. Se pyrkii tuomaan vain lisää väkeä alueille, joilla ei ole kannattavan taloudellisen toimeliaisuuden edellytyksiä.
- - -
Keskusta on ristiriitainen puolue
Kirjoittanut: Wiljami 2.11.2004 klo 19.18
Keskusta sanoo olevasta porvaripuolue, mutta sen käyttämä retoriikka on vasemmistoliittolaista.
Keskusta sanoo olevansa yrittäjyyttä tukeva puolue, mutta se näkee valtion tehtävänä tukea (maatalous) yrittäjiä.
Suomen pitkäaikaisin porvari(?)presidentti hankki vaalirahoituksensa neuvostoliiton kommunisteilta.
Keskusta sanoo olevansa liberaali puolue, mutta silti sen kannattajien arvomaailma on ahdasmielisen konservatiivinen.
Keskusta väittää tuoneensa hyvinvointia maakuntiin, mutta silti sen keskeisimmillä kannatusalueilla asukkaiden elämisten ja ansioiden taso on suomen keskiarvojen alapuolella.
Keskusta väittää huolehtivansa maan tasapuolisesta kehittämisestä, mutta silti kepulaiskuntien kunnallisverot ovat muuta maata korkeammat.
Kuten sanoin: keskusta on varsin ristiriitainen puolue. Sanoo yhtä mutta tekee toista. Nyt muuten maakunnissakin on kapinahenkeä ilmassa. Lukekaapa vaikka oheinen juttu:
http://www.kaleva.fi/cf/osasto.cfm?depa=175&ts=041102
- - -
Keskustan valta-asema - suomalainen painajaninen
Kirjoittanut: Jaba_43 15.10.2004 klo 20.56
Keskusta on päässyt suurimman puolueen asemaan ja valtuustopaikkojen enemmistöön useissa kunnissa. Syy tähän on yksinkertainen: maaseutu on tyhjentynyt, kun ihmiset ovat joutuneet muuttamaan muualle, sinne missä heille on töitä.
Keskustaenemmistöisiksi muuttuneista kunnista ovat siis lähteneet työpaikkojen katoamisen myötä duunarit (sdp, vas) yrittäjät ja toimihenkilöt (kok) sekä tämän pakolaisliikkeen myötä edelleen pankkien, kauppojen, postien, apteekkien, jne... suljetuiksi joutuneiden yritysten johto ja henkilökunta, jotka ovat pääosin olleet kokoomuksen, sdp:n ja vasemmistoliiton äänestäjiä.
Yllä kuvattu joukkopako on luonut keskustalle ihmeellisen harhakuvan, että Suomen kansan enemmistö muka kannattaisi koko Suomessa keskustaa, kun kepulaiset katsovat kuntakarttaa, jossa kunnat on värjätty vihreiksi sen perusteella, missä keskusta on suurin puolue.
Tuota suurempaa näköharhaa ei juuri voi syntyä, sillä tosiasiahan on, että suomalaisista yli 75% EI KANNATA keskustaa.
Muita kuin keskustalaisia on runsaasti myös niissä kunnissa, joissa keskusta on poismuuton seurauksena noussut suurimmaksi puolueeksi, mutta muiden puolueiden edustajat eivät saa ääntään kuuluville, koska keskustalaiset harrastavat sumeilematonta enemmistöterroria ja suvaitsematonta sananvapauden ja julkisen toiminnan rajoittamista.
Tämä johtuu siitä, että hyvin monet keskustalaiset suhtautuvat "yhteistyöhön" muiden puolueiden kanssa kuten Bush Irakin sotakoalitioonsa: "Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan".
Kepulaisille tämä ilmenee sanamuodossa: "Jos et ole keskustalainen, olet Lipposnuolija demariörvelö".
Kaikki tämä keputerrorismi on ikävä kyllä monessa kunnassa vaikuttanut siihen, ettei pätevin joukko muiden puolueiden edustajista uskalla lähteä oman puolueensa ehdokkaaksi, koska he sen jälkeen joutuisivat silmittömän keputerrorin kohteeksi. Tästä taas seuraa, ettei äänestäjillä ole muuta mahdollisuutta kuin valita niistä ehdokkaista, jotka on saatu ehdolle suostumaan. Moni todennäköisesti jää kotiin eikä äänestä, koska ei se mitään muuta saako kepu kunnan äänistä 55% tai 95%.
Ahdasmielinen, suvaitsematon, nurkkakuntaisen kyräilevä ja naapureita kyyläilevä tilanne siis leviää sitä useampiin kuntiin, mitä enemmän muiden puolueiden kannattajia on joutunut muuttamaan niistä pois, joko työpaikkojen katoamisen tai lisääntyvän keputerrorin vuoksi.
Jos yllä kuvattu tilanne tuntuu jonkun aidon keskustalaisen mielestä liioittelulta, tai jopa valehtelulta, niin olen ihan valmis myöntämään, että juuri noin asia on: pelkkää liioittelevaa valehteluahan tämä on.
Samalla kuitenkin haluan korostaa, että ylle kirjoitettu käsitys keskustalaisista minulle on syntynyt usean vuoden aikana juuri niistä keskustalaisista, jotka esiintyvät poliittisilla keskustelupalstoilla, nyt siis juuri tällä palstalla.
Ei tarvitse kuin seurata, millä tavalla tämä ahdasmielisten kepuleiden susilauma joka kerta hyökkää solvauksineen ja loukkauksineen liikkeelle, kun palstalle ilmestyy avaus, jonka kirjoittajana on esim. K.K.Korhonen. "Mielipidepankki" ja minä saamme aika ajoin vastaavia laumoja kimppuumme. Minä varmaan taas juuri tämän avauksen ansiosta.
On nimittäin pakko todeta, että minua hämmästyttää suunnattomasti yksi yhteinen piirre palstan keppulinreppanoissa, eli miten suureen sisäiseen raivoon he osaavatkaan itsensä kiihdyttää, vaikkei kirjoittajana Korhosen tapauksessa ole muuta kuin tavallinen eläkeläinen ja demari, joka on hieman paljastanut yksityiskohtia menneisyydestään ja jonka kirjoitukset ovat melko yleisiä ja tavanomaisia mielipiteitä keskustasta ja Kekkosesta, joskin yksityiskohtaisia ja detaljeissaankin tarkkoja, mutta mielenkiintoisesti kirjoitettuja.
Kuvitelkaapa palstan normaalit lukijat siis sellainen tilanne johonkin suomalaiseen keskustaenemmistöiseen kuntaan, jossa tämän saitin kepulikirjoittajien kaltaiset ihmiset olisivat 55% enemmistönä ja ja sinä lukijana olisit itse siellä jonkin muun puolueen edustajana avoimesti ja vaikkapa vaaliehdokkaaksi ilmoittautuneena.
Voi jumalauta, että minä lähtisin sellaisesta kunnasta lujaa ja kauas.
Onneksi voin lopuksi sanoa, että edellä maalailemani kauhukuva lienee onneksi vahvasti liioiteltu.
Eiväthän tämän saitin keppulinreppanat mitenkään voi olla tyypillisiä keskustalaisten edustajia, vaan todellakin typeryydessään, ahdasmielisyydessään ja suvaitsemattomuudessaan harvinaisia poikkeustapauksia, normaalien keskustalaisten, eli tavallisten ihmisten joukossa.
- - -
Liberaali keskusta?
Kirjoittanut: Demari 19.11.2004 klo 12.51
Tuossahan noita tuli keskustalaisuuden piirteteitä. Ne kaikki ovat aika jyrkässä ristiriidassa sen kuvan kanssa, minkä me aina vaalien alla Keskustasta saamme. Perusteltua onkin esittämäsi pohjalta muotoilla muutamia kysymyksiä:
1)Edunvalvonta politiikan perimmäisenä tavoitteena
Keskusta on mainoskampanjoissaan luonut itsestään uutta julkisuuskuvaa. Tuohon kuvaan kuuluu avomielinen, suvaitsevainen asenne politiikkaan ja ihmisiin. Siis jonkinlainen liberaalinraikas maaseudulta, vihreiden, valkoreunaisten koivujen katveesta kaupunkeihin tuleva henkäys, joka virvoittaa kaupunkilaistenkin ajatukset. Tuolla pyritään tietysti peittämään se, että keskusta on maaseudun ja maanviljelijöiden edunvalvoja. Jos sillä ei sitä yritetä peittää, niin eikö Keskusta siis olekaan maaseudun ja maanviljelijöiden edunvalvoja? Kenen edunvalvoja se siinä tapauksessa on?
2)Arvokonservatiivisuus
Keskusta on mainoskampanjoissaan luonut itsestään uutta julkisuuskuvaa. Tuohon kuvaan kuuluu avomielinen, suvaitsevainen asenne politiikkaan ja ihmisiin. Siis jonkinlainen liberaalinraikas maaseudulta, vihreiden, valkoreunaisten koivujen katveesta kapunkeihin tuleva henkäys. Samalla Keskusta puolustaa voimakkaasti perhearvoja ja perinteistä ydinperhettä, samoin Keskustassa ja sen pohjoisilla kannatuslaueilla vaikuttaa voimakkaasti vanhoillislestadiolainen siipi, jota voi hyvin verrata amerikkalaisiin fundamentalistilahkoihin. Miten raikas ja liberaali Keskusta suhtautuu yksinhuoltajaperheisiin, homoihin ja vaikkapa islamilaisuuteen? Euroopan parlamenttihan pisti komission uusiksi liberaaliryhmän, johon Suomen Keskustakin kuuluu, aloitteesta kun komissiosta vaadittiin erotettavaksi italialainen komissaariehdokas hänen vanhoillisten kristillisten näkemysten vuoksi. Oliko tämä sellaista liberaalia politiikkaa, jota keskusta Suomessakin on valmis tukemaan?
3)Nurkkakuntaisuus
Keskustalaisuus myös on hyvin maakuntahenkistä luonteeltaan. Sen pääkannatus on maaseudulla ja toisinaan se todellakin on jopa ”impivaaralaista”. Aiheellista on kysyä, tavoitteleeko Keskusta maaseutumaisen ja staattisen yhteiskunnan säilyttämistä vai hyväksyykö se liberaalin ja moniarvoisen eurooppalaisuuden ja miten se tuota liberaalisuutta edistää? Vai onko keskustalainen moniarvoisuus vain omien etujen puolustamista? Miten suomalainen raikas ja liberaali keskusta suhtautuu eurooppalaisiin virtauksiin?
5)Demariviha
Kaupungeissa ihmiset äänestävät enimmin demareita tai kokoomusta. Maaseudulla keskustalaisille erityisesti demarit ovat päävihollinen, itseasiassa kaiken pahan alku ja juuri. Ainakin vielä 1990 –luvulla keskustalaisten suusta pääsi lausahduksia, että demareiden linja on Tannerin ”tapa talonpoika päivässä”. Tuollaisilla raikkailla ja liberaaleilla puheilla pääsi eduskuntaan ja nyt europarlamenttiin Hannu Takkula. Ei auttanut allekirjoittaneenkaan selitys, että tuo slogan taisi kuulua Arvo Salon fiktiiviseen tuotantoon. Tuo liberaali demariviha näkyy kyllä olevan vieläkin voimissaan Keskustassa. Aika usein se näkyy tälläkin saitilla.
Näyttää siltä, että raikkaan, avoimen ja liberaalin keskustalaisuuden on murrettava aika monia ennakoluuloja omiensa keskuudessa ennekuin se voi kuvitellakaan saavansa lisää kannatusta. Eihän se mahdotonta ole, totesihan Einsteinkin että helpompi on murtaa atomi kuin ennakkoluulo. Toisaalta jos tuo ennakoluulojen murtaminen ei todistettavasti onnistu, niin kato käy kannatuksessa.
- - -
Perusasioita keskustasta
Kirjoittanut: KapiKorhonen 5.7.2005 klo 11.57
Maalaisliitto/Keskustapuolue/Keskustasta
Täällä näkemistäni keskustalaisten enemmistön puheenvuoroista minun on helppo päätellä, että tiedän Maalaisliitto/Keskustapuolue/Keskustan historiasta enemmän kuin he. Itse asiasta monellakaan saittikepulaisella ei taida olla siitä tietoa juuri enempää kuin Keskustan nykyisestäkään politiikasta, josta he eivät esitä muita mielipiteitä kuin että ”keskusta on paras”!
Voin lähes varauksitta yhtyä netissäkin olevan Keskustan periaateohjelman seuraavaan historialliseen osuuteen:
”Keskusta on omaleimainen ja ainutlaatuinen poliittinen liike. Sen aate ja historia on juontavat juurensa talonpoikaisuudesta ja Santeri Alkion edustamasta nuorsuomalaisuudesta. Alusta alkaen Keskusta oli kansanliike kansan vähäosaisen enemmistön etujen puolesta.
Maalaisliitolla oli ratkaiseva rooli yhdessä muiden keskustalaisten voimien kanssa, että Suomi sai itsenäisyyden ja tasavaltalaisen hallitusmuodon.
Tavallisen rahvaan puolueena Maalaisliitto näki tärkeäksi kansansivistyksen nostamisen sekä kansakunnan eheyttämisen radikaalilla uudistusohjelmalla - maareformilla. 1930-luvulla keskustavoimat johtivat taistelua demokratiaa uhannutta oikeistoradikalismia vastaan.”
Keskusta on ollut Suomen itsenäisyyden aikana useimmin hallituksessa edustettuna ollut puolue. Keskustan riveistä on noussut kolme tasavallan presidenttiä: Lauri Kristian Relander (1925-31), Kyösti Kallio (1937-40) ja Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen (1956-81). Sotien jälkeen Keskusta oli etulinjassa rakentamassa uutta ulkopolitiikkaa, sosiaalista perusturvaa sekä tasa-arvoa luovia peruspalveluita; terveyskeskus- ja peruskoulujärjestelmää sekä alueellisesti kattavaa korkeakouluverkostoa.
Keskustan edeltäjä Maalaisliitto syntyi osana Keski- ja Pohjois-Euroopan talonpoikaispuolueiden perustamisaaltoa 1900-luvun vaihteessa. Puolueet edustivat aluksi maalaisväestöä syntyvien demokraattisten kansallisvaltioiden päätöksenteossa. Yhteinen piirre oli kansallisuuden korostus; maalaisliitto oli suomalaisuusliikkeen perillinen.
Kansallisuus, kansanvaltaisuus, kansan eheys ja maan etu olivat tärkeitä aatteellisia näkökohtia. Päämääränä oli laillisesti ja parlamentaarisesti toimiva itsenäinen Suomen tasavalta. Yhteistä perintöä on myös viljelevä ja varjeleva suhde luontoon ja maahan.”
Edellä olevasta jättäisin pois ainoastaan maininnat ”uudesta ulkopolitiikasta”, jolla kaiken siihen liittyvän muistaen ei oikein kannattaisi ylpeillä, enkä liioin kovin korostaisi sosiaalisen perusturvan ja peruspalveluiden luomista, joissa puolue on parhaimmillaan ollut vain apuna SDP:lle ja usein myös vastustanut SDP:n hyviä pyrkimyksiä noilla alueilla.
Kyösti Kallion merkitystä jopa korostaisin, sillä vaikka häntä pidettiin heikkona presidenttinä ja talvisotaa edeltävinä kriittisinä aikoina hänet käytännöllisesti katsoen syrjäytettiin ylimmästä päätöksenteosta, on otettava huomioon, että hän jo tuolloin oli hyvin sairas ja väsynyt mies.
Olen aina pitänyt talonpoikaispresidenttiämme Kyösti Kalliota suurten valtiomiestemme sarjaan kuuluvana, hänen vähäisestä opillisesta sivistyksestään ja kielitaidottomuudestaan huolimatta, sillä hän oli aidosti ihanteellinen alkiolainen ja tahtoi myös koko maan ja kansan parasta. Häntä sosialidemokraattien Väinö Tannerin ohella saamme eniten kiittää vapaussodassa kahtia revenneen kansamme yhdistämisestä niin, että se kaksi vuosikymmentä noiden traagisten tapahtumien jälkeen torjui yksimielisenä maahamme hyökännyttä vihollista.
Jatkan periaateohjelman lainaamista:
”Keskusta on syntymästä lähtien myös sivistysliike. Santeri Alkion (1862-1930) mukaan ihmisyyden kehitystarve ja sen edellytykset on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen toiminnan pohjaksi.”
Tuohonkin voin yhtyä. mutta heti perään kysyn: entäpä nyt? Onnistuiko Kekkonen romuttamaan puolueesta kaiken alkiolaisuuden niin, että sen ainoa ”sivistyspyrkimys” on Alkio-opiston (miksi nimeä ei ole muutettu Kekkos-opistoksi?) antama puoluetta tehokkaasti palveleva koulutus puolueistamme ylivoimaisesti suurimmalle kenttäorganisaatiolle? Minun mielestäni tämänkin saitin kirjoituksista on helppo nähdä, että sivistys-ystävällisyyttä on ilmeisesti ollut enemmän ja se on tuottanut myös parempaa tulosta muiden puolueiden kuin Keskustan kannattajien keskuudessa. Toki on muutamia poikkeuksia kummassakin ryhmässä.
Palaan periaateohjelmaan:
”Talouspolitiikan peruslinjana on puitetalous. Sen perustana on yksityinen omistusoikeus, omavastuisuus ja yrittäminen. Kapitalismiin ja kokonaan vapaisiin markkinoihin on suhtauduttu torjuvasti. Puolue on kannattanut keskinäisiä taloudellisia liittoutumia, osuustoimintaa ja valtion oikeutta määrätä puitteet.
Sosiaalipolitiikka korosti yhteisvastuullisuutta ja "köyhän asiaa". Pelkät avustukset eivät kuitenkaan riittäneet. Yhteiskunnalliset olot oli niin järjestettävä, että jokaisella on tosiasiallinen mahdollisuus pitää huolta itsestään ja läheisistään. Jälkimmäinen vaatimus johti radikaaliin maareformiin ja torpparivapautukseen. Perheellä ja lähiyhteisöillä, mukaan lukien kunta, oli hyvän elämän kannalta korostunut merkitys.”
Tuohan voisi yhtä hyvin olla SDP:n ohjelmista. ”Valtion oikeus määrätä puitteet” on hyvinkin sosialistinen näkökanta, melkeinpä vasemmalle sosialidemokraateista. Tuossa toisessa kappaleessa maareformi ja torpparivapautus luetaan vain omaksi ansioksi, vaikka sen ensimmäiset vaatijat ja pontevimmat ajajat olivat sosialidemokraatit. Jo yksikamarisen eduskunnan ensimmäisten vaalien (1907) alla se oli sosialidemokraattien ohjelmassa ja tällä he saivatkin suuren voiton, kun lähes kaikki torpparit äänestivät puoluetta. Se, että lain vahvistamisessa ei enää demareilla ollut suurta osuutta, johtui siitä, että esityksen torpparien itsenäistämisestä antoi Svinhufvudin itsenäisyyssenaatti 1918 tynkäeduskunnalle, jossa vuoden 1917 tunnettujen tapahtumien johdosta ei ollut sosialidemokraatteja.
Vielä jatkan Keskustan periaateohjelmalla:
”Vuosisadan alussa syntynyt aatteellinen pohja uusiutui merkittävästi 1900-luvun loppupuoliskolla niin, että se vastasi kypsän teollisen ajan vaatimuksiin. Johannes Virolaisen puheenjohtajakauden aikana nimi muuttui keskustapuolueeksi vuonna 1965 ja viimeistään Paavo Väyrysen puheenjohtajakaudella sisältö aidosti yleispuolueeksi. ”
Ja nytkö siis puolue hylkäsi entiset kannattajansa ja ryhtyivät etsimään uusia ja parempia muista joukoista? Ei kai asiaa voi juuri muutenkaan mieltää. Mutta mitä satoa se on tuottanut? No, onhan Keskusta pystynyt pitämään näin kannatuksensa varsin suurena, mutta miksi se on ollut tarpeen? Mitä hyötyä on ollut Suomelle ja suomalaisille siitä, että Keskusta on ryhtynyt muka ajamaan niiden asioita, joilla jo oli ennestään hyvät ja koetellut asianajajat, muut puolueet? Onko Keskustalla hallussaan jokin viisasten kivi, josta neuvoja katsomalla se tietää muita paremmat keinot asioiden hoitamiseksi? Ei ole, vaan Keskusta roikkuu kuilun päällä pitäen kiinni sen molemmista reunoista, sekä siitä vanhasta entisestä ja uudesta, johon se on tarttunut. Voiko tuossa asennossa oleva toimia hyvin ja tehokkaasti minkään asian hyväksi? Ei voi.
Edelleen periaateohjelmasta:
”Maan etua tulkitseva ulkopolitiikka oli tärkeäksi koettu osaamisen alue. Suomi säilytti itsenäisyytensä ainoana Neuvostoliiton läntisenä rajamaana myös läpi vaaran vuosien, keskeisenä vaikuttajana Urho Kekkonen (1900-1986). Esko Ahon hallitus ohjasi maan onnistuneesti läpi Euroopan suuren murroksen 1990-luvun alussa.”
Tuohon ensimmäiseen kohtaan olen mielipiteeni sanonut monta kertaa, mutta toistan sen tässäkin: Suomi säilytti itsenäisyytensä ennemmin Kekkosesta huolimatta kuin hänen ansiostaan. Ei kai kenelläkään voi olla epäilystä siitä, etteikö Suomi olisi pysynyt itsenäisenä yhtä hyvin ja luultavasti paljon paremmin, jos Paasikiven seuraajaksi olisi Kekkosen asemesta valittu Fagerholm ja jos Kekkosesta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. Ja Esko Aho todella ohjasi maan Euroopan Unioniin, mutta varmasti enemmän Keskustan vastustuksesta huolimatta kuin puolueen myötävaikutuksella.
Ja jos Kekkonen pitää kerran periaateohjelmassa mainita, niin silloin olisi syytä rehellisyyden nimessä myös kertoa se, kuinka presidentiksi Kekkonen presidentiksi pyrkiessään kaappasi maalaisliiton ja syrjäytti sen alkiolaisen johdon (Kalliokoski, Koivisto, Tarkkanen, Sukselainen ym) ja alkiolaiset periaatteet ja muutti puolueen oman politiikkansa käsikassaraksi tärkeimpänä tehtävänään tukea hänen yksinvaltaansa. Olisi myös kerrottava, että palkkioksi alistumisestaan maalaisliitto/keskustapuolue sai Kekkosen tuen politiikalleen ja kannatustaan suuremmalle vallalleen.
Vielä yhden kohdan periaateohjelmasta poimin:
”Uuden vuosituhannen alun jälkiteollisena, heikkenevän kansallisvaltion aikakautena keskusta-aatteella on vähintään yhtä suuri uudistumishaaste kuin teollisessa yhteiskunnassa. Miten keskusta-aatetta - maan etua, ihmisyyden edellytyksiä, hajautettua yhteiskuntaa, yrittämisen mahdollisuutta, viljelevää luontosuhdetta ja ihmisten tasa-arvoisuutta - sovelletaan aikana, jona talous globaalistuu, politiikka eurooppalaistuu ja kansallisesta kulttuurista, erityisesti laaja-alaisesta osaamisesta on tullut kansakuntien keskeinen menestystekijä? Tähän aatteelliseen luomistyöhön Keskusta kutsuu kaikkia suomalaisia.”
Tuohon voisi sanoa ”pohojalaasittaan”: Nyt tuloo runua! Toivottavasti tuo joskus pohjalaisilta kuulemani meni oikein. Varmuuden vuoksi sanon yleiskielellä: Ja höpö-höpö! No, onhan sallittua puhua puolueohjelmissa propagandaakin, mutta ei sitä kenenkään tarvitse ihan tosissaan ottaa!
Mitähän tuo periaateohjelman viimeksi lainaamani kohta olisi selkokielelle käännettynä lähestyviä kunnallisvaaleja ajatellen täällä pääkaupunkiseudulla? En ole nähnyt keskustalaisten täkäläisten kunnallisvaaliehdokkaiden esittelevän näkemyksiään Helsingin Sanomissa enempää kuin monissa lähes päivittäisissä ilmaisjakelulehdissä (Helsingin Uutiset, Alueuutiset, Metro ym.). Kokoomuksen, demarien, vihreiden ja ruotsalaisten ehdokkaat ovat kyllä jo olleet ahkerina. Monet ovat ottaneet kantaa mm. Vuosaaren satamahankkeen edistymiseen, metro- tai muun raideliikenteen lisärakentamiseen, pääkaupunkiseudun kuntien yhteistoiminnan parantamistarpeisiin mm. liikenne- ja maankäyttöpolitiikan tarpeiden vuoksi, keinoihin työpaikkojen pitämiseksi seudulla, kunnallisverokertymän muualle rahtaamisen lopettaminen tai ainakin vähentäminen ja moniin muihin meille todella tärkeisiin asioihin. Eilisissä Helsingin Uutisissa ruotsalaisten Ingvar S. Melin kirjoittaa oikein hyvin ja perustellusti otsikolla ”Helsinkiläisten kunnallisvero pääkaupungin omiin tarpeisiin”.
Kepulaiset ehdokkaat ovat olleet hiljaa. Miksiköhän? No, tietysti siksi, että heillä on sentään sen verran häpyä ja itsesuojeluvaistoakin, etteivät viitsi ihan härskisti ruveta valehtelemaan sellaista, minkä joku pian osoittaisi puolueen ohjelmien vastaiseksi. Ja puolueen ohjelmien mukaisesti puhuessaan he vääjäämättä puhuisivat seudun äänestäjien etuja vastaan.
Lopuksi valtakunnalliseen politiikkaan palatakseni poimin muutaman kohdan täällä aikaisemmin esittämästäni Maalaisliitto/Keskustapuolue/Keskustaa koskeneista mielipiteistäni (hieman ”pyöristettyinä”):
”Ahon jälkeen keskustassa voimistui kaipuu palata menneeseen, ja ”pohjalainen mafia” nosti puheenjohtajaksi vasemmistolaisen Anneli Jäätteenmäen, jonka toiminta viime vaalien yhteydessä oli osoitus keskustan perinteisistä menettelytavoista. Jäätteenmäen juonittelut tuottivat tulosta ja keskusta saavutti vaalivoiton (6000 ääntä = 0,02 % äänestäjistä). Mutta voitto kääntyi pian surkuhupaisan farssin myötä Keskustan arvovaltatappioksi ja johti Jäätteenmäen eroon. Jäätteenmäen kohtalo on ollut osalle keskustan kannattajia niin traumaattinen kokemus, että se on frustroinut heitä mitä mielikuvituksellisimpiin salaliittoteorioihin ja kostonjanoisiin vaatimuksiin.”
Tätän toteaisin nyt, että Jäätteenmäen pääsy sääliäänten vyöryllä EU-parlamenttiin näkyy heidän tuskaansa hieman lientäneen, mutta ei tarpeeksi, kun täällä jo on näkynyt kepulaisten vaatimuksia, että Anneli pitää saada takaisin puolueen johtoon.
Minä olen sitä mieltä, että parasta, mitä Keskustalle on hyvin pitkiin aikoihin tapahtunut on se, että se älysi heittää Jäätteenmäen pellolle ja sai tilalle Matti Vanhasen, josta minäkin esitin jo puoli vuotta sitten näin myönteisiä näkemyksiä:
”Vanhasen alku pääministerinä oli kovin haparoivaa ja saamatonta, mutta
melko pian Vanhanen kuitenkin vakiinnutti valtansa puolueessa ja on nyt kääntänyt johtamansa hallituksen EU- ja ulkopolitiikan edeltäjänsä linjoille, ja myös turvallisuuspolitiikassa hallitus on Vanhasen johdolla siirtymässä edellisen hallituksen linjoille; sisäpolitiikassa se vielä hapuilee pahasti ja asetetut tavoitteet mm. työllisyyden suhteen karkaavat käsistä. Vanhasen johtama keskusta ei tavoitelle vakavasti puolueen vaaliohjelmassaan julistamia yhteiskunnallisesti taantumuksellisia ja kaikkea kehitystä jarruttavia tavoitteita.”
Vielä toistan yhden asian, jonka sanoin jo puoli vuotta sitten tällä saitilla:
”Aatteellisesti Keskusta on suurista puolueistamme ristiriitaisin. Sen paikka perinteisellä oikeisto-vaemmisto-akselilla on vaikeasti määritettävissä, sillä sen ohjelmassa ja varsinkin kannattajien mielipiteissä on hyvin vanhoillisia ja konservatiivisia mutta toisaalta lähes äärivasemmistolaisia näkemyksiä. Puolue haluaan esittäytyä myös liberaalina, mikä sanakin monille puolueen kannattajalle on kauhistus.
Meidän keskustaamme vastaavia puolueita ei ole samassa asemassa muissa kehittyneissä länsimaissa. Meidänkään keskustalla ei tule pitemmällä tähtäimellä olemaan nykyisen kaltaista sijaa puoluekentässämme, vaan todennäköisesti se joskus kauemmassa tulevaisuudessa sulautuu kokoomukseen muodostaen sen kanssa yhdessä merkittävän konservatiivipuolueen, jolloin kylläkin suuri osa puolueen kannattajista siirtyy muihin, vasemmistolaisempiin puolueisiin.”
Mitään tuossa sanottua ei ole tarvetta muuttaa. Tämä on rehellinen mielipiteeni. Kaikki muukin edellä sanottu perustuu vakavaan, totuuteen pyrkivään näkemykseeni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvää yötä sinulle. Muista käydä vessassa ennen kuin menet sänkyyn.
...aivan muunlaisiin puuhiin ensiksi. Sillä ilta on vielä nuori. Mutta tänne en enää tänä iltana ehdi kirjoitella. Joten sinun ei tarvitse minua päivystää, vaan voit mennä nukkumaan.
Olen silloin tällöin joutunut puhetilaisuuksiin joissa joku kirottu pässi on paapottanut pöntöstä typeryyksiään tuntikausia (ei ehkä ihan niin kauan mutta siltä se on kuulijasta tuntunut).
Siis ohje, taas kerran : Tiivistä hyvä mies! Ei tuollaisia vuodatuksia lue kukaan, ei edes kaikkein vannoutunein keskustan kannattaja.
En minä voi tiivistää - ei liene luvallista - muiden kertomaa. Niitähän tuossa on koonnos. Vain viimeinen on omaa kertomaani, ja annoin nyt senkin olla kokonaan, kun täyttä asiaa se on.
Tämä olkoon viimeinen tältä illalta.
Hyvää yötä - itsellenikin uskon sellaisen olevan luvassa.
Ehkä sinun koosteessasi ei ollutkaan kyse Keskustasta vaan "tulevasta romaanistasi"? Ehkä keräät rohkeutta copypasteamalla mahdollisimman pitkiä tekstejä?
Em. oletus ei syntynyt tyhjästä. Kirjoitin aikoinaan rakennusselityksiä ja sain niistä ahaa-elämyksen : Jos pystyn tähän, pystyn myös kirjoittamaan romaanin. Ja pystyinkin, tosin vasta useita vuosia kestäneen novellivaiheen jälkeen.
Olit siteerannut minuakin parin vuoden takaa, mukava lukea vanhoja juttujaan. Noihin aikoihin palstalla riehui muistaakseni enemmän sellaisia kepuleita, joilla ei ollut muuta tehtävää kuin silmitön Lipposen ja demareiden solvaaminen.
Sellainen on keskusta. Tosi monipuolinen. Mutta kummassa enemmän, hyvässä vai pahassa? Se vähän riippuu...
Liian pitkä kerralla luettavaksi, mutta täytyy lueskella ajan kanssa ja sulatella. Viisaat miehet siinä näkyvät hyvin kirjoittavan.
Kirjoitustyyli on kuin sormenjälki. Sitä ei taitamamaton osaa piilottaa. Tämä "oikein hyvä koonnos" on selvästi JormaK:n omaa tekstiä. Viimeistään viimeinen lause sen paljastaa. Sekä sormenjäljen että itseriittoisuuden.
Pyydä ihmeessä sheriffiä poistamaan tämä viesti. Mutta silloin jäät lopullisesti kiinni.
...seuraa minua kaikkialle ja on näkevinään (toivoo näkevänsä) minut sielläkin, missä en ole koskaan ollut. Kuten tuossakin.
Nimimerkkisi Outsider pitää siis paikkansa siinä mielessä, että kyllä sinä sivullani aina pystyt. Mutta todellisuutta ajatellen sinulle sopivampi nimimerkki olisi out of the truth, sillä hyvin kaukana todesta olet usein kuten nytkin, very far away!
Mutta että kokisit olevasi oikeassa, totean minäkin, että onpa tosi hyvä kokoelma. Valitettavasti niistä omiani on vain tuo viimeinen pätkä.
Tulin näille saiteille vajaa vuosi sitten ja päätin kirjoittaa nimimerkkien suojassa, koska vain siten katsoin voivani ilmaista rehellisen mielipiteeni. En enää muista nimimerkkejäni koska ne ovat olleet tilanteen synnyttämiä, mutta on siellä ollut A.Ankkaa, vankka-Ankkaa, P.Ulloa ja sensellaisia.
Mutta tämä meidän suhteemme (jos niin saa sanoa): aluksi pidin sinua itserakkaana tomppelina, sitten säälittävänä tapauksena, vasta viimeaikoina ihmisenä.
Olen koko työikäni ollut tekstin ja kirjoittamisen kanssa naimisissa. Erotan mielestäni hyvin persoonan sanojen takaa. Tämä on vain toteamus, ei mitään vittuilua. Tältä pohjalta väitin, että kehuskelet itseäsi nimimerkin takaa.
Minä se olin, joka sanoin avausta hyväksi koonnokseksi. Sitä se myös on. Ja tosi edelleen.
Täällä on eräitä muitakin kuin JKK, jotka osaavat kirjoittaa melko hyvin. Olen kuitenkin imarreltu, jos minua luullaan JKK:si. Kiitos vain!
Helpottiko? Vai lisäsinkö tuskaasi? Totuus tekee joskus kipeää, mutta hyväksi se vain on.
En tunne tarvetta jatkaa tätä leikkiä pidempään mutta TAAS paljastit itsesi hyvä JormaKK. Itserakkaus lienee vaikeimmin kätkettäviä piirteitä ja se sinulta TAAS pulpahti esiin.
Tuskia minulla ei todellakaan ole. Tällaiset kirjoittelut ovat minulle vain pientä hupia todellisen työn lomassa.
En ole koskaan jaksanut lukea Raamattua mutta eikö siellä ollut joku tyyppi, joka kielsi itsensä kerran jos toisenkin? Astelet samoja polkuja, herraseni!
...kumpaa tahansa. Nauravaan suuhun on kuulemma mukavampi katsoa, mutta enhän näe suutasi, kun sinulla ei ole kasvojakaan. Jos ymmärrät - Keristä lainatakseni.
Samoin minulle on ihan sama, mitä minusta ajattelet, ja vaikka näkisit minut täällä melkein kenessä tahansa, kunhan et ala vain Keriksessä nähdä. Silloin suutun.
Mutta siinä käsityksessäni pysyn, että olet se minua kauan seurannut, itseään täynnä oleva tyyppi, joka tunnistaa minun tyhmyyden, mutta ei osaa osoittaa omaa viisauttaan. Miksiköhän ei? Ehkäpä tyhjästä on paha nyhjäistä.
Kun tuossa aikaisemmin puhut kirjoitaneesi ja käyttäneesi sanaa koko elämäsi, niin luulisi sinun paremmin pystyvän tunnistamaan toistenkin teksteistä sellaisia nyansseja, joilla pystyy erottamaan kirjoittaja A:n kirjoittaja B:stä. Itse olen käyttänyt pitkän elämäni aikana työvälineinäni jopa kirvestä ja pokasahaa, erilaisia aseita ja muuta, mutta sinua parempi taidan olla tuossa asiassa.
No, olen minäkin ihan vähän kirjoittanut ja sanaa käyttänyt. Itse asiassa kynä - kuvaannollisesti ilmaisten - ja sana suullisesti käytettynä ne ovat olleet tärkeimmät työvälineeni sotilasurallanikin, ja suuren liikeyrityksen isännöitsijälle nämä vempaimet olivat hänen tärkein työkalunsa.
En jatka tätä enää, kun en halua tulla pitemmälle vedätetyksi, sillä en sentään usko sinun olevan ihan tosissasi noissa hölmöilyissäsi. Ota tämä pienoisena osoituksena siitä, että en pidä sinua ihan niin tyhmänä, kuin jostain syystä haluat esiintyä.
Se mikä muutti mielikuvani sinusta oli se teksti, jossa kerroit hahmottelevasi romaania. Mutta myöhemmillä teksteilläsi olet tehokkaasti haihduttanut tämän positiivisen välähdyksen. Hyvästi siis.
Naurattaa se häntäkin, vai etkö usko tai usko pois, koska se tekee hyvaa sinullekkin.
Joo ja tyhjästä on todella paha nyhjästä:)
Saathan toki käsityksesi pitää, eihän siinä mitään pahaa.
Kirjoittajan A kirjoittajasta B pystyy erottamaan, jos oikeasti tuntee ne nyanssit.
Onhanse hyva, kun on aina parempi kuin muut:)))
Terv. sieulunveljesi tai joku muu