KUN EN ASIASTA TIEDÄ (TAI ILMEISESTI EDES YMMÄRRÄ)

niinpä sitten

muutama kysymys?

Millaisilla perusteilla lapsia otetaan näihin Pitskuihin ja Diakkareihin?

Onko lapsella millaisia "oireita", syitä,
kun heitä sinne lähetetään?

Onko lapsen "oireilu" huomattu päivähoidossa, koulussa, vanhemmat jne?

Kuka on lähettävä lääkäri (terveyskeskus-, erikoislääkäri jne)?

Minkä kokoisia (lapsiluku) paikkoja nämä ovat?

Onko muualla Suomessa vastaavia "hoitopaikkoja"?

Mihin perustuen ja minkälaisin "tuloksin" lapsia on hoidettu ja parannettu näissä paikoissa?

Onko aina tehtävä lapsen huostaanotto ,
jos lapsi tarvitsee em.laisten paikkojen hoitoa?

Kenen viranomaisen valvonnan alla näiden laitosten toiminta on?

6

403

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • että ei ole

      sairaalapaikkoja, jonot ovat Helsingissä pitkästi toista vuotta. Lähete voidaan sellaisessa tapauksessa ohjata johonkin Lastensuojelulain alaiseen paikkaan, jonne vaaditaan huostaanotto hoidon antamiseksi.

      Oireita on varmaan yhtä monenlaisia kuin on lapsiakin.

      Oman lapseni 'oireilu' näkyi ensimmäisen kerran vähän alle 1-vuotiaana.

      Lähettäjä pitää olla lasten erikoislääkäri.

      Jokaisella Diakonissalaitoksen intensiiviosastolla on 8 paikkaa. Koko laitoksessa on kai satoja lapsia.

      Hoitotuloksista olisin itsekin kiinnostunut. Mutta tuskin niistä puolueetonta arviota on saatavilla, laitos tietysti kehuu omia tuloksiaan. Kiitosta en ole yhdeltäkään vanhemmalta kuullut, en ainakaan Pitäjänmäen lastenkodista.

      Hoidon antamisen edellytys on huostaanotto. Lastenkodithan on tietysti perustettu alun alkaen puutteellisista kasvatusoloista tuleville tai orvoille lapsille. Intensiivihoito perustettiin vajaa kymmenen vuotta sitten ja oli tarkoitettu psykiatrista hoitoa antamaan perinteisin syin huostaanotetuille lapsille.

      Koska yhteiskunta ei ole välittänyt järjestää lasten ja nuorten psykiatrista hoitoa asianmukaisella tavalla, ovat lääkärit alkaneet viime vuosina lähettää sinne myös sellaisia lapsia, joiden kotioloissa ei ole aihetta huostaanotolle; tehdään ns. hoidollinen sijoitus.

      Lääninhallituksen tarkastajien pitäisi valvoa lasten oloja, mutta sillä ei ole mitään merkitystä todellisuudessa. Ja kyllähän lastensuojelutyöntekijöidenkin pitäisi olla selvillä, mihin oloihin lapsia lähetetään, mistä he laitokselle maksavat huimaavia hoidon vuorokausimaksuja. Mutta heidän resurssinsa eivät taida riittää huostaanoton jälkeen enää juoksennella katsomassa, mitä lapsille tapahtuu.

      • vielä, että nuo

        intensiiviosastot ovat psykiatrista hoitoa antavina yksikköinä ihan täyttä soopaa ja puppua. Ne saattavat sopia huonoista kotioloista tuleville lapsille, mutta periaatteessa ne ovat vain lasten säilytyspaikkoja. Oma lapseni käytti sanoja 'lasten kidutuslaitos ja vankila'.

        Kaikki ovet ovat lukittuja, laitoksen sisälläkin, henkilökunta kulkee avainkorteilla ovista, eikä lapsilla tietenkään ole avaimia. Ulkoilu on hyvin rajallista, rangaistukset mielivaltaisia, lapsia istutetaan tunnin kestävän hiljaisen tunnin lisäksi omassa huoneessa poistumiskiellossa pienimmistäkin rikkeistä plus hoitajien kahvitauot, jotka venyvät milloin mitenkin. Lapseni oli siellä 3,5 kk ja tapasi hoitavan lääkärin kerran, ja senkin vasta sen jälkeen kun lukuisten protestieni jälkeen ei tapahtunut mitään, itsekään en päässyt lääkäriä tapaamaan, niin otin yhteyttä lähettävään lääkäriin, siis lastenkodin ulkopuolelle ja hän sai järjestettyä vastaanoton laitoksen lääkärin kanssa. Että sellaista psykiatrista hoitoa!

        Osaston johtajan suhtautuminen oli alkuun erittäin ylimielistä ja töykeää. Jos halusin kysyä jotain tärkeää asiaa, kehotettiin ottamaan asia esille seuraavassa palaverissa, koska muuten ei ollut aikaa jutella. Palaveriaika käytettiin ulkoa opeteltujen litanioiden paasaamiseen laitoksen käytännöistä, vasta viimeisen 15 minuutin aikana pääsin esittämään omia kysymyksiä. Pitkästä listasta ehdittiin käsitellä ehkä pari ja vaikka kesken lauseeni os.johtaja ilmoitti, että aika loppuu, nousi ylös, käänsi selkänsä ja käveli ulos huoneesta.

        Lapsen 1. kotiloma yritettiin perua täysin mielivaltaisesti, vaikka se oli jo luvattu lapselle. Sossut puuttuivat asiaan ja ilmoittivat, että lastensuojelun näkökulmasta lapselle ei saa aiheuttaa sellaista pettymystä varsinkaan, koska kotioloissa ei ole syytä huostaanottoon. Saimme loman ja os.johtajan käytös 'suli' hieman myötämielisemmäksi. Mutta koskaan he eivät ikään kuin uskoneet, että olin hoitanut ja kasvattanut lapseni hyvin. Os.joht. saattoi ällistyttää minut sanomalla vaikkapa 'Ajatella, sinä olet kasvattanut lapsestasi rehellisen!'

        Lapseni, jota ei koskaan ollut satutettu fyysisesti, eikä hän ollut koskaan pelännyt ennen sinne menoa aikuisia, pelkäsi hysteerisesti miesomahoitajaansa. Vaikka olin paikalla, äijä raivostui kerran lapselle, että tämä ei saa 'puhua mitään negatiivista laitoksesta ulkopuolisille, ei saa valittaa äidille.' Jos lapsi kertoi, että hänellä on siellä koko ajan nälkä ja jano, se oli valittamista, joka kostettiin lapselle tavalla tai toisella jälkeenpäin. Tuuppiminen, töniminen, läimäyttely ja varpaille astuminen tehtiin niin taitavasti, että jäljet olivat häipyneet viimeistään seuraavaan päivään mennessä. Uhkailusta, kiristämisestä ja pelottelusta jäi tietysti vain henkiset jäljet.

        Kaiken tuon lisäksi hoitaja syyllistyi myös varsinaiseen hoitovirheeseen, jonka laitoksen lääkäri myönsi. Kun päättöpalaverissa ihmettelin, minkä takia hoitaja saa jatkaa työssään, miksi siihen ei puututa, niin muutama ihminen vakuutti yhteen ääneen, että 'varmasti on puututtu'. Se taas oli tapahtunut puhuttamalla hoitajaa, joka tietysti oli kieltänyt kaiken. Sen jälkeen puhuttelu oli ohi ja kaikki jatkuu ennallaan, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Onneksi lapseni on tyttö, pojat nimittäin saavat ko. hoitajalta vielä kovakouraisempaa käsittelyä kuin hennot pikkutytöt.

        Valvonta tuollaisissa paikoissa on törkeän puutteellista ja hoitomaksut sairaan ylihinnoiteltuja. Valvonnan laiminlyönti on suorastaan rikollista ja olisi yhteiskunnankin etu, että kyseisen paikan hoitomaksuja tarkastettaisiin ja yleensä sen toimintaan puututtaisiin. Ja mitä ihmeen psykiatrista hoitoa sellainen on, jossa osaston ainoa psykiatrisen erikoissairaanhoitajan virka on täyttämättä, henkilökunta on sosiaalipuolen koulutuksen saanutta, jotka eivät ymmärrä lasten ongelmista enempää kuin sika joulusta.

        Ja hoidolliset huostaanotot pitäisi kieltää lailla! Ei lapsen sairaalahoidon tarve oikeuta kohtelemaan häntä ihmisarvoa ja lapsenoikeuksia loukkaavasti, eikä rikkomaan hänen turvallisuuden tunnettaan millään tavalla.

        Ja myös vanhemmilla on oltava ihmisoikeudet! Oli kotona miten törkeät huostaanoton syyt tahansa, henkilökunnalla ei ole mitään oikeutta kenenkään ihmisarvoa alentavaan kohteluun! Olen ihan liikaa kuullut juttuja siitä, jos vanhemmat liikaa kuuluttavat oikeuksiensa perään, laitos tilaa kostoksi tapaamisiin esim. ulkopuolisen vartiointiliikkeen vartijat paikalle. Mielestäni nimenomaan töykeällä käytöksellä yritetään karkottaa vanhemmat, etteivät pyörisi liikaa nuuskimassa nurkissa saamassa todisteita heidän laiminlyönneistään ja puutteista lasten kohtelussa ja hoidossa.

        Joku sanoi EOK:n palstalla, että ihmisoikeudet toteutuvat paremmin Ruandassa kuin tämän päivän Suomessa. Vuosi sitten olisin pitänyt tuota vitsinä, mutta nyt tiedän sen pitävän ainakin lastensuojelun osalta paikkansa.


      • tietoa siitä
        vielä, että nuo kirjoitti:

        intensiiviosastot ovat psykiatrista hoitoa antavina yksikköinä ihan täyttä soopaa ja puppua. Ne saattavat sopia huonoista kotioloista tuleville lapsille, mutta periaatteessa ne ovat vain lasten säilytyspaikkoja. Oma lapseni käytti sanoja 'lasten kidutuslaitos ja vankila'.

        Kaikki ovet ovat lukittuja, laitoksen sisälläkin, henkilökunta kulkee avainkorteilla ovista, eikä lapsilla tietenkään ole avaimia. Ulkoilu on hyvin rajallista, rangaistukset mielivaltaisia, lapsia istutetaan tunnin kestävän hiljaisen tunnin lisäksi omassa huoneessa poistumiskiellossa pienimmistäkin rikkeistä plus hoitajien kahvitauot, jotka venyvät milloin mitenkin. Lapseni oli siellä 3,5 kk ja tapasi hoitavan lääkärin kerran, ja senkin vasta sen jälkeen kun lukuisten protestieni jälkeen ei tapahtunut mitään, itsekään en päässyt lääkäriä tapaamaan, niin otin yhteyttä lähettävään lääkäriin, siis lastenkodin ulkopuolelle ja hän sai järjestettyä vastaanoton laitoksen lääkärin kanssa. Että sellaista psykiatrista hoitoa!

        Osaston johtajan suhtautuminen oli alkuun erittäin ylimielistä ja töykeää. Jos halusin kysyä jotain tärkeää asiaa, kehotettiin ottamaan asia esille seuraavassa palaverissa, koska muuten ei ollut aikaa jutella. Palaveriaika käytettiin ulkoa opeteltujen litanioiden paasaamiseen laitoksen käytännöistä, vasta viimeisen 15 minuutin aikana pääsin esittämään omia kysymyksiä. Pitkästä listasta ehdittiin käsitellä ehkä pari ja vaikka kesken lauseeni os.johtaja ilmoitti, että aika loppuu, nousi ylös, käänsi selkänsä ja käveli ulos huoneesta.

        Lapsen 1. kotiloma yritettiin perua täysin mielivaltaisesti, vaikka se oli jo luvattu lapselle. Sossut puuttuivat asiaan ja ilmoittivat, että lastensuojelun näkökulmasta lapselle ei saa aiheuttaa sellaista pettymystä varsinkaan, koska kotioloissa ei ole syytä huostaanottoon. Saimme loman ja os.johtajan käytös 'suli' hieman myötämielisemmäksi. Mutta koskaan he eivät ikään kuin uskoneet, että olin hoitanut ja kasvattanut lapseni hyvin. Os.joht. saattoi ällistyttää minut sanomalla vaikkapa 'Ajatella, sinä olet kasvattanut lapsestasi rehellisen!'

        Lapseni, jota ei koskaan ollut satutettu fyysisesti, eikä hän ollut koskaan pelännyt ennen sinne menoa aikuisia, pelkäsi hysteerisesti miesomahoitajaansa. Vaikka olin paikalla, äijä raivostui kerran lapselle, että tämä ei saa 'puhua mitään negatiivista laitoksesta ulkopuolisille, ei saa valittaa äidille.' Jos lapsi kertoi, että hänellä on siellä koko ajan nälkä ja jano, se oli valittamista, joka kostettiin lapselle tavalla tai toisella jälkeenpäin. Tuuppiminen, töniminen, läimäyttely ja varpaille astuminen tehtiin niin taitavasti, että jäljet olivat häipyneet viimeistään seuraavaan päivään mennessä. Uhkailusta, kiristämisestä ja pelottelusta jäi tietysti vain henkiset jäljet.

        Kaiken tuon lisäksi hoitaja syyllistyi myös varsinaiseen hoitovirheeseen, jonka laitoksen lääkäri myönsi. Kun päättöpalaverissa ihmettelin, minkä takia hoitaja saa jatkaa työssään, miksi siihen ei puututa, niin muutama ihminen vakuutti yhteen ääneen, että 'varmasti on puututtu'. Se taas oli tapahtunut puhuttamalla hoitajaa, joka tietysti oli kieltänyt kaiken. Sen jälkeen puhuttelu oli ohi ja kaikki jatkuu ennallaan, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Onneksi lapseni on tyttö, pojat nimittäin saavat ko. hoitajalta vielä kovakouraisempaa käsittelyä kuin hennot pikkutytöt.

        Valvonta tuollaisissa paikoissa on törkeän puutteellista ja hoitomaksut sairaan ylihinnoiteltuja. Valvonnan laiminlyönti on suorastaan rikollista ja olisi yhteiskunnankin etu, että kyseisen paikan hoitomaksuja tarkastettaisiin ja yleensä sen toimintaan puututtaisiin. Ja mitä ihmeen psykiatrista hoitoa sellainen on, jossa osaston ainoa psykiatrisen erikoissairaanhoitajan virka on täyttämättä, henkilökunta on sosiaalipuolen koulutuksen saanutta, jotka eivät ymmärrä lasten ongelmista enempää kuin sika joulusta.

        Ja hoidolliset huostaanotot pitäisi kieltää lailla! Ei lapsen sairaalahoidon tarve oikeuta kohtelemaan häntä ihmisarvoa ja lapsenoikeuksia loukkaavasti, eikä rikkomaan hänen turvallisuuden tunnettaan millään tavalla.

        Ja myös vanhemmilla on oltava ihmisoikeudet! Oli kotona miten törkeät huostaanoton syyt tahansa, henkilökunnalla ei ole mitään oikeutta kenenkään ihmisarvoa alentavaan kohteluun! Olen ihan liikaa kuullut juttuja siitä, jos vanhemmat liikaa kuuluttavat oikeuksiensa perään, laitos tilaa kostoksi tapaamisiin esim. ulkopuolisen vartiointiliikkeen vartijat paikalle. Mielestäni nimenomaan töykeällä käytöksellä yritetään karkottaa vanhemmat, etteivät pyörisi liikaa nuuskimassa nurkissa saamassa todisteita heidän laiminlyönneistään ja puutteista lasten kohtelussa ja hoidossa.

        Joku sanoi EOK:n palstalla, että ihmisoikeudet toteutuvat paremmin Ruandassa kuin tämän päivän Suomessa. Vuosi sitten olisin pitänyt tuota vitsinä, mutta nyt tiedän sen pitävän ainakin lastensuojelun osalta paikkansa.

        onko tätä lasten psykiatrista (?) hoitoa koordinoitu koko Suomen alueella mitenkään ja onko näitä tälläisia laitoksia muuallakin.
        Vai ovatko mahdollisesti esimerkiksi keskussairaaloiden "sisäisiä" osastoja?

        Kukahan tai mikähän instanssi vastaa kokonaisuudessaan ylimpänä viranomaisena
        Suomessa lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon koordinoinista, hoidon tasosta ja laadun valvonnasta?

        Ilmeisesti joku instanssi virkamiesporukoineen on koko systeemistä vastaava. Joltakin taholtahan se raha tulee, vai onko kaikki näihin hoitolaitoksiin tuleva raha juuri tätä kuntien huostaanottorahaa = valtion tasausrahaa.
        Ja kukaan ei käytännössä eikä todellisuudessa valvo eikä sen myötä vastaakaan,
        mihin ja milää tavalla tätä todella isoa rahaa käytetään.
        Millaista ja minkätasoista hoitoa nämä psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat lapset todellisuudessa saavat
        eli
        käytännössä ovat saamatta.

        Vai onko juuri näin,
        että lääninhallitus todella "valvovine" sosiaalitarkastajineen (?) valvoo mitä valvoo
        eli ei valvo ollenkaan?



        Olisiko M. Aulalla todellisten asioiden ja tämäm asiankin karun todellisuuden selvittämisen paikka tässä kohden, jos hän kerran lapsiasiamieheksi itseään tituleeraa.
        Pienten lasten äitinä luulisi käyvän hänelläkin mielessä, että miten jos meillä tarvitaan lapsille apua ..... miltähän se itsestä tuntuisi, jos omia lapsia kohdeltaisiin tällä tavalla.


      • että ei puutu
        tietoa siitä kirjoitti:

        onko tätä lasten psykiatrista (?) hoitoa koordinoitu koko Suomen alueella mitenkään ja onko näitä tälläisia laitoksia muuallakin.
        Vai ovatko mahdollisesti esimerkiksi keskussairaaloiden "sisäisiä" osastoja?

        Kukahan tai mikähän instanssi vastaa kokonaisuudessaan ylimpänä viranomaisena
        Suomessa lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon koordinoinista, hoidon tasosta ja laadun valvonnasta?

        Ilmeisesti joku instanssi virkamiesporukoineen on koko systeemistä vastaava. Joltakin taholtahan se raha tulee, vai onko kaikki näihin hoitolaitoksiin tuleva raha juuri tätä kuntien huostaanottorahaa = valtion tasausrahaa.
        Ja kukaan ei käytännössä eikä todellisuudessa valvo eikä sen myötä vastaakaan,
        mihin ja milää tavalla tätä todella isoa rahaa käytetään.
        Millaista ja minkätasoista hoitoa nämä psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat lapset todellisuudessa saavat
        eli
        käytännössä ovat saamatta.

        Vai onko juuri näin,
        että lääninhallitus todella "valvovine" sosiaalitarkastajineen (?) valvoo mitä valvoo
        eli ei valvo ollenkaan?



        Olisiko M. Aulalla todellisten asioiden ja tämäm asiankin karun todellisuuden selvittämisen paikka tässä kohden, jos hän kerran lapsiasiamieheksi itseään tituleeraa.
        Pienten lasten äitinä luulisi käyvän hänelläkin mielessä, että miten jos meillä tarvitaan lapsille apua ..... miltähän se itsestä tuntuisi, jos omia lapsia kohdeltaisiin tällä tavalla.

        yksittäistapauksiin. Olen minäkin häneen yhteyttä ottanut, mutta en ole saanut vastausta.

        Käsittääkseni ei ole maata kattavaa ohjeistusta, jokainen sairaanhoitopiiri touhuaa kuten parhaakseen näkee. Esim. Diakkari on säätiön omistama, yksityinen laitos.

        Eiköhän ylin viranomainen ole Sosiaali- ja Terveysministeriö.

        Eduskunnasta budjetoidaan kuntiin vuosittain rahaa sillä AJATUKSELLA, että kehitetään myös lasten psykiatrista hoitoa, mutta koska rahoja ei korvamerkitä, ne käytetään kunnan sisällä tärkeämpiin kohteisiin.

        Tämän vuoden alusta alkaen kunnat ovat saaneet valtiolta rahaa huostaanottojenMÄÄRÄN mukaan. Miten tuo summa määräytyy, esim. %/lapsi, en ole koskaan kuullutkaan.

        Valvontaa ei lasten sijoituspaikoissa todellisuudessa ole olemassakaan.


      • koko maan tilanne
        että ei puutu kirjoitti:

        yksittäistapauksiin. Olen minäkin häneen yhteyttä ottanut, mutta en ole saanut vastausta.

        Käsittääkseni ei ole maata kattavaa ohjeistusta, jokainen sairaanhoitopiiri touhuaa kuten parhaakseen näkee. Esim. Diakkari on säätiön omistama, yksityinen laitos.

        Eiköhän ylin viranomainen ole Sosiaali- ja Terveysministeriö.

        Eduskunnasta budjetoidaan kuntiin vuosittain rahaa sillä AJATUKSELLA, että kehitetään myös lasten psykiatrista hoitoa, mutta koska rahoja ei korvamerkitä, ne käytetään kunnan sisällä tärkeämpiin kohteisiin.

        Tämän vuoden alusta alkaen kunnat ovat saaneet valtiolta rahaa huostaanottojenMÄÄRÄN mukaan. Miten tuo summa määräytyy, esim. %/lapsi, en ole koskaan kuullutkaan.

        Valvontaa ei lasten sijoituspaikoissa todellisuudessa ole olemassakaan.

        todellinen tilanne.


        Sosiaali- ja terveysministeriössä on varmaan "joku" virkamies, joka vastaa
        yleisesti lasten psykiatrian hoidon osalta
        koko maasta.


      • ei psykiatrinen
        koko maan tilanne kirjoitti:

        todellinen tilanne.


        Sosiaali- ja terveysministeriössä on varmaan "joku" virkamies, joka vastaa
        yleisesti lasten psykiatrian hoidon osalta
        koko maasta.

        lapseni on intensiivihoidossa, mutta kun tarvittiin psykiatrista hoitoa häneen kohdistetun järkyttävän "hoidon" takia hänet vietiin jorvin psykiatriselle osastolle jossa voi hyvin! hänen huonosti voiminen määritelty minun syyksi: vanhempien vika että lapsi voi hyvin kotona ja huonosti lastenkodissa! siispä kokeillaan vielä sanoi sosiaalilautakunta,meillä lastensuojelulliset syyt sijoitukseeen, en osannut suojella lasta väkivaltaisilta sukulaisilta!joten lapsi määrättiin heille(koska vaativat sitä) ja minulle määrättiin tapaamioikeuksien raoitukset. en ole mielisairas eikä tämä ollut vitsi! valitusosoite? tietäisikö joku?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikko Leppilampi ahdistellut useita!?

      Jotenkin on aina jäänyt lipevän oloinen fiilis kun hänen esiintymisiä on katsellut. Nyt rikosepäily seksuaalisesta ahd
      Kotimaiset julkkisjuorut
      154
      4647
    2. Nokialaisen koulun pihalta löytyi nuoren ruumis

      Näin kertovat iltapäivälehdet ja Nokian uutiset. Mitähän on tapahtunut..?
      Nokia
      112
      1999
    3. En tiedä huomasitko edes minua

      mutta minä huomasin sinut ja näytitpä taas hyvältä!
      Ikävä
      42
      1352
    4. Aivan lääpällään vanhempaan mieheen.

      Tilanne on lähes ärsyttävä. Eikä asialle voi mitään tehdä koska ikäero on oikeasti melko iso, vaikka sitä ei päällepäin
      Ikävä
      74
      1119
    5. Ohhoh! Ellen Jokikunnas saa hersyvää kuittia Jari-rakkaalta: "Jumalattoman komea italialainen..."

      On nämä Ellen ja Jari kyllä super-symppiksiä… Tämän tv-sarjan katsomisesta ei voi tulla kuin hyvälle mielelle, eikös? L
      Suomalaiset julkkikset
      6
      919
    6. Et oikeen anna itsestäsi

      Mitään. En minäkään jaksa sitten. Toinen juttu sellanen, että minusta tuntuu, että olet aika mustasukkainen sekä laskelm
      Ikävä
      37
      770
    7. Ahti meni mökille perillä odotti pöyristyttävä näky Mökkitontti oli kokenut kovia.

      https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010463815.html Puolustusvoimat olivat ilmoittaneet heillä olevan oikeus mennä
      Maailman menoa
      22
      768
    8. Nainen, elämä on täyttä paskaa

      Elämä olisi ihanaa, mikäli maailmassa olisi oikeutta. Ei ole mitään hyvää, ei mitään miksi kannattaisi elää. Elämä tälla
      Ikävä
      90
      732
    9. En pidä tästä yhtään

      En tahdo kohdata, välttelen minkä voin. Silti olet vallannut ajatukseni...
      Ikävä
      33
      719
    10. Et edes voi

      tietää miten tuo yksi pieni esine lohduttaa kamalassa ikävässä ja onneksi kukaan ei koskaan voi ottaa sitä minulta pois.
      Ikävä
      33
      687
    Aihe