Kerrotaanpa nyt muutamia tosiasioita, joita miehet eivät yleensä halua myöntää ja joihin naiset usein haluavat olla uskomatta. Tähän alkuun nyt ensiksi se pakollinen disclaimeri heille, joille yleistykset aiheuttavat takaliston kutinaa. Kyllä miehissäkin on poikkeusyksilöitä, joihin tämä ei päde. Keskimäärin ja suurimman osan miehistä kohdalla tämä kuitenkin pitää täysin paikkansa.
Miehet hullaantuvat hieman hankaliksi kokemiinsa naisiin. Miehet hullaantuvat sopivasti itsekeskeisiin naisiin. En tarkoita tällä narsismia vaan sitä, nainen laittaa terveellä (miesmäisellä?) tavalla itsensä ja omat tarpeensa etusijalle. Miehet hullaantuvat naisiin, jotka eivät ole koko ajan saatavilla ja silloinkin jos ovat, niin omilla ehdoillaan. Miehen aivot toimivat niin, että hän arvostaa sellaista, joka arvostaa itse itseään. Miehen arvostusta ei saa osakseen osoittamalla miehelle arvostusta, sillä mies tulkitsee tuon saamansa arvostuksen niin, että hän on ansainnut sen olemalla itse niin upea. Samalla logiikalla, kun nainen arvostaa itse itseään, niin myös mies automaattisesti ajattelee, että ahaa tuo nainen on niin upea, että hän arvostaa itse itseään ja siksi minunkin tulee arvostaa häntä.
Nainen haluaa uskoa, että mies arvostaisi häntä hänen tekojensa ja uhraustensa vuoksi. Kun minä tässä nyt kokkaan ja siivoan ja hoidan lapset, niin mieheni arvostaa minua kaiken sen äidillisen huolehtimisen tähden. Tai kun minä aina järjestän hänelle aikaa, olen helppo ja mukautuvainen, yritän miellyttää häntä, enkä koskaan vaadi häneltä mitään, niin hän ihastuu minuun. Tuo on hyvin paha virhe, sillä mies ei arvosta mitään tuollaista, vaan hän kokee itsestäänselvästi ansaitsevansa kaiken tuon, onhan hän itse niin upea. Tuollainen pullistaa miehen omaa egoa ja samalla vähentää hänen arvostustaan sinua kohtaan.
Ensimmäinen vinkki naiselle on siis, että älä koskaan tuhlaa äidillisiä tuntemuksiasi ja hoivaviettiäsi mieheesi. Ole äiti omille lapsillesi tai vaikka sitten lemmikeillesi, mutta älä jonkun toisen pojalle, eli miehellesi tai poikaystävällesi. Hänellä on jo äiti, etkä sinä tule millään hoivaamisen ja uhrausten määrällä saavuttamaan sitä arvostusta, et koskaan. Sinä et myöskään halua "saavuttaa" äidin asemaa suhteessa mieheesi, sillä äidinrakkaus kestää ja sietää kaiken. Äiti antaa kaiken anteeksi. Äidin luo voi mennä aina, vaikka olisi tehnyt mitä tahansa ja äiti antaa anteeksi. Sinusta tulee itsestäänselvyys, kodinkone, äiti, joka antaa anteeksi ihan minkä tahansa huonon kohtelun. Sinua ei arvosteta, sillä et itse omalla toiminnallasi osoita, että sinua tarvitsisi lainkaan arvostaa. Mies arvostaa sellaista, jonka eteen hän joutuu näkemään vaivaa.
Tässä ensimmäinen oppitunti. Lisää luvassa vähän myöhemmin. 😁
Millaisiin naisiin miehet OIKEASTI hullaantuvat
161
989
Vastaukset
- AnonyymiUUSI
Totuuden torvi tärähti.🤷♀️
- AnonyymiUUSI
Kerrankin asiaa täällä. Jos on tarpeeksi hankala niin kenestäkään äijästä ei eroon pääse, siinä on joku magnetismi vaikka nainen olisi sanonut että kiinnostaa kuin kilo hevosenpskaa. Vaan tuo hankaluushan ei sinänsä ole tahallista, se vaan on niin.
- AnonyymiUUSI
Olen huomannut tuon sanan ja sen on huomannut oikeastaan jokainen tuntemani nainen. Kun ilmaiset, ettet oke kiinnostunut, niin melkeinpä mies kuin mies jää pyörimään ympärille. Kun et huomio miestä, niin hän hyörii ja pyörii ja tekee itseään tykö.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Olen huomannut tuon sanan ja sen on huomannut oikeastaan jokainen tuntemani nainen. Kun ilmaiset, ettet oke kiinnostunut, niin melkeinpä mies kuin mies jää pyörimään ympärille. Kun et huomio miestä, niin hän hyörii ja pyörii ja tekee itseään tykö.
juurikin menee näin
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Olen huomannut tuon sanan ja sen on huomannut oikeastaan jokainen tuntemani nainen. Kun ilmaiset, ettet oke kiinnostunut, niin melkeinpä mies kuin mies jää pyörimään ympärille. Kun et huomio miestä, niin hän hyörii ja pyörii ja tekee itseään tykö.
Sama pätee myös naisiin, vaikka tylyttää ja tekee ikäviä juttuja, niin entistä enemmän vaan tuntuu mies kiinnostavan.
Itsensä tyrkyttäjä miehistä taas ei kukaan nainen tunnu kiinnostuvan. Vaikeasti tavoiteltava kiinnostaa enemmän.
- AnonyymiUUSI
Tuo nyt oli aivan paskaa.
Minä en halua mitään vaikeasti tavoiteltavaa esittävää nirppanokkaa.- AnonyymiUUSI
Se on alitajunteista. Nainenhan ei välttämättä halua sinuakaan, mutta miehenä se tuntuu haasteena
- AnonyymiUUSI
Eihän tätä juuri kukaan mies myönnä, mutta käytännössä 99,99% teitä toimii juuri alotuksessa kuvatulla tavalla.
Onnittelut kuitenkin sinulle, kun olet erilainen. Sinun on sitten erittäin helppo löytää nainen ja pysyä siinä parisuhteessa kunnes kuolema teidät erottaa. 👍 - AnonyymiUUSI
Täällähän niitä juuri vonkaat. Jos helppoa hakisit niin arvot olisi sinulla itselläsi ihan toiset. Ei itsekeskeiset/ulkonäkökeskeiset,niinkuin näillä palstoilla jossa heidän perään vonkaatte ja kuolaatte.😄🤷♀️
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Täällähän niitä juuri vonkaat. Jos helppoa hakisit niin arvot olisi sinulla itselläsi ihan toiset. Ei itsekeskeiset/ulkonäkökeskeiset,niinkuin näillä palstoilla jossa heidän perään vonkaatte ja kuolaatte.😄🤷♀️
On tuhat ja yksi vaatimusta olla sitä tai tätä,vääntyä ja kääntyä teidän mieleiseksenne. Ja pah. Meidän ei tarvii. Pitäkää tunkkinne.😄🤷♀️
- AnonyymiUUSI
Kysymys ei olekaan esittämisestä. Nainen, joka "esittää vaikeasti tavoiteltavaa" tulee jossain kohtaa unohtamaan enää esittää tai kokee tilanteen turvalliseksi olla esittämättä ja sitten se homma räjähtää käsiin. Naisten tulee aidosti oppia arvostamaan itseään ja lakata esittämästä yhtään mitään. Esittäminen ei pitkälle kanna.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
On tuhat ja yksi vaatimusta olla sitä tai tätä,vääntyä ja kääntyä teidän mieleiseksenne. Ja pah. Meidän ei tarvii. Pitäkää tunkkinne.😄🤷♀️
Mee nukkumaan kakara,nyt on aikuisten yö...hopi.hopi.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Kysymys ei olekaan esittämisestä. Nainen, joka "esittää vaikeasti tavoiteltavaa" tulee jossain kohtaa unohtamaan enää esittää tai kokee tilanteen turvalliseksi olla esittämättä ja sitten se homma räjähtää käsiin. Naisten tulee aidosti oppia arvostamaan itseään ja lakata esittämästä yhtään mitään. Esittäminen ei pitkälle kanna.
-ap-"Kysymys ei olekaan esittämisestä. Nainen, joka "esittää vaikeasti tavoiteltavaa" tulee jossain kohtaa unohtamaan enää esittää tai kokee tilanteen turvalliseksi olla esittämättä ja sitten se homma räjähtää käsiin."
Tuo ei muuten ole pelkästään naisille tyypillinen tapahtumakulku. Miehetkin esittävät toisinaan vaikeasti tavoiteltavaa. Minun mielestäni sellaiset miehet ovat vain vaikeita. 😁 Mutta ratkaisu ei ole olla "oikeasti vaikea" vaan oikeasti lämmin ja mukava ihminen. ☺️
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
"Kysymys ei olekaan esittämisestä. Nainen, joka "esittää vaikeasti tavoiteltavaa" tulee jossain kohtaa unohtamaan enää esittää tai kokee tilanteen turvalliseksi olla esittämättä ja sitten se homma räjähtää käsiin."
Tuo ei muuten ole pelkästään naisille tyypillinen tapahtumakulku. Miehetkin esittävät toisinaan vaikeasti tavoiteltavaa. Minun mielestäni sellaiset miehet ovat vain vaikeita. 😁 Mutta ratkaisu ei ole olla "oikeasti vaikea" vaan oikeasti lämmin ja mukava ihminen. ☺️
🦄Se on käynyt selväksi jo ajat sitten, että sinä et tajua lainkaan mistä edes puhutaan. Olen pahoillani, mutta en nyt jaksa alkaa vääntää ratakiskoa.
-ap-
Todellakin, sellainen äitinä oleminen vie mieheltä seksihalut. Näin lyhyesti.
- AnonyymiUUSI
Sinä olet minusta virkistävä poikkeus siinä mielessä, että sä myönnät nämä asiat suoraan. Mä en ehkä ole monista asioista kanssasi samaa mieltä, mutta arvostan suuresti rehellisyyttäsi näissä asioissa. Sä et tosin tee elämää helpoksi itsellesi, mutta etpähän myöskään valehtele, etkä esitä. 👍
-ap- - AnonyymiUUSI
Riittää ihan olla äitinä vaan lapsille, sekin vie miehen seksihalut.
Jasu Anonyymi kirjoitti:
Riittää ihan olla äitinä vaan lapsille, sekin vie miehen seksihalut.
JasuNo niin se vie, jos se menee sellaiseksi 247 äiteydeksi. Kyllä siinä se kipinä katoaa, mikä on suhteen alussa ollut ja ennen lasten tuloa maailmaan. Tämän ihan itse kokenut.
- AnonyymiUUSI
mustasusi kirjoitti:
No niin se vie, jos se menee sellaiseksi 247 äiteydeksi. Kyllä siinä se kipinä katoaa, mikä on suhteen alussa ollut ja ennen lasten tuloa maailmaan. Tämän ihan itse kokenut.
Niin. Siinä sopii kyllä molempien katsoa vähän pwiliin, jos elämä muuttuu 24/7 vanhemmuudeksi lasten myötä. Mikä elämässä on pielessä, jollei siihen mahdu mitään muuta kuin vanhemmuus ja miten sitä voisi helpottaa?
-ap- Anonyymi kirjoitti:
Niin. Siinä sopii kyllä molempien katsoa vähän pwiliin, jos elämä muuttuu 24/7 vanhemmuudeksi lasten myötä. Mikä elämässä on pielessä, jollei siihen mahdu mitään muuta kuin vanhemmuus ja miten sitä voisi helpottaa?
-ap-No sillä tavalla siinä meille kävi, eksälle ja mulle. Alkoi koko homma rakoilla, kun ei enää jaksanu sellasta. Koulut alko lapsilla niin kamelin selkä katkes. Ei ollu enää mitään energiaa arjen pyörittämiseen kunnolla. Suhde kuoli pystyyn. Ei me saatu mitään vapaata siitä lapsiarjesta. Isovanhemmat otti kekarat korkeintaan illaksi hoitoon. Ei sellasta enää kiitos. Oon eläny tässä ihan vapaana kaikesta 15 vuotta.
mustasusi kirjoitti:
No sillä tavalla siinä meille kävi, eksälle ja mulle. Alkoi koko homma rakoilla, kun ei enää jaksanu sellasta. Koulut alko lapsilla niin kamelin selkä katkes. Ei ollu enää mitään energiaa arjen pyörittämiseen kunnolla. Suhde kuoli pystyyn. Ei me saatu mitään vapaata siitä lapsiarjesta. Isovanhemmat otti kekarat korkeintaan illaksi hoitoon. Ei sellasta enää kiitos. Oon eläny tässä ihan vapaana kaikesta 15 vuotta.
Ja kun vanhemmat asui sadan kilsan päässä, niin ei voinu mennä kuin kerran kuussa käymään siellä.
- AnonyymiUUSI
mustasusi kirjoitti:
Ja kun vanhemmat asui sadan kilsan päässä, niin ei voinu mennä kuin kerran kuussa käymään siellä.
Olispa lähipiirinne tai joku tajunnu edes tarjota vähän jelppiä. Jotenkin surullista, mutta ymmärrettävältä kuulostavaa väsymistä.
Anteeksi kun kommentoin täysin sivusta asiaan näin. Anonyymi kirjoitti:
Olispa lähipiirinne tai joku tajunnu edes tarjota vähän jelppiä. Jotenkin surullista, mutta ymmärrettävältä kuulostavaa väsymistä.
Anteeksi kun kommentoin täysin sivusta asiaan näin.Saa kommentoida. Ja niin sitä mieltä minäkin olin siitä, mutta ei... Eksällä on aina semmoinen pärjäämisen mentaliteetti, eikä hän huomannu että siinä hommassa olis vikaa ollut. Hän meni ihan täydelliseen äitimoodiin. Se luonnollisesti sai minut tuntemaan välillä aika ulkopuoliseksi koko hommassa, ja kun tuntui ettei koko touhussa enää ollut muuta kuin velvollisuuksia. Seksiä oli oikeasti vaan kerran tai kaksi vuodessa..... Ei ollut terve suhde enää mitenkään ajateltuna. Erohan siitä lopulta seurasi, mutta aika monta vuotta mennä kitkuteltiin ja tuntui että kukaan ei voi hyvin.
- AnonyymiUUSI
mustasusi kirjoitti:
Ja kun vanhemmat asui sadan kilsan päässä, niin ei voinu mennä kuin kerran kuussa käymään siellä.
Se on totta, että monet eivät voi turvautua isovanhempien lastenhoitoapuun. Silloin täytyy keksiä muita keinoja, ystäviä tai vaikka maksettu lapsenvahti. Mä ymmärrän, että sinulle tämä toki tässä kohtaa elämääsi on asia, jolle nyt ei enää voi tehdä yhtään mitään. Tarkoitankin yleisellä tasolla ja heille, joille nämä nyt ehkä ovat vielä ajankohtaisia.
Se kaikkein tärkein juttu on kuitenkin se, että molemmilla on sitä omaa aikaa. Se on jopa tärkeämpi juttu kuin parisuhdeaika, vaikka parisuhdeaika onkin todella tärkeää.
-ap- Anonyymi kirjoitti:
Se on totta, että monet eivät voi turvautua isovanhempien lastenhoitoapuun. Silloin täytyy keksiä muita keinoja, ystäviä tai vaikka maksettu lapsenvahti. Mä ymmärrän, että sinulle tämä toki tässä kohtaa elämääsi on asia, jolle nyt ei enää voi tehdä yhtään mitään. Tarkoitankin yleisellä tasolla ja heille, joille nämä nyt ehkä ovat vielä ajankohtaisia.
Se kaikkein tärkein juttu on kuitenkin se, että molemmilla on sitä omaa aikaa. Se on jopa tärkeämpi juttu kuin parisuhdeaika, vaikka parisuhdeaika onkin todella tärkeää.
-ap-Näin on. Omaa aikaa mulla oli, koska oon aina ollut yökukkuja. Siitä nautin kun muut kävi nukkumaan, niin sitten tiesin että saan olla rauhassa kaikelta ja tehdä mitä nyt sitten halusin tehdä, katsoa leffaa tai kuunnella/tehdä musaa... Mutta se yhteinen aika oli kyllä kortilla enemmän. Ei ollu sellaista tukiverkkoa meillä olemassa. Joitain ystäviä oli, mutta ei sellaista apua kehdattu kysyä.
- AnonyymiUUSI
mustasusi kirjoitti:
Näin on. Omaa aikaa mulla oli, koska oon aina ollut yökukkuja. Siitä nautin kun muut kävi nukkumaan, niin sitten tiesin että saan olla rauhassa kaikelta ja tehdä mitä nyt sitten halusin tehdä, katsoa leffaa tai kuunnella/tehdä musaa... Mutta se yhteinen aika oli kyllä kortilla enemmän. Ei ollu sellaista tukiverkkoa meillä olemassa. Joitain ystäviä oli, mutta ei sellaista apua kehdattu kysyä.
Vaan sillä toisella osapuolella mitä ilmeisimmin ei ollut. Ja joo mä ymmärsin kyllä tuosta ylemmästä tekstistäsi, että hän meni äitimoodiin ja sitten upposi siihen. Se ei silti tarkoita sitä, että se olisi tehnyt hänelle hyvää. Jälkikäteen on helppoa olla viisas, mutta toisinaan tuollaisessa tilanteessa pitää riidelläkin, riitauttaa se jatkuva äitimoodi, sillä se toinen ei välttämättä enää itse tunnista sitä. Ja ei sitä riitauteta niin, että anna minulle aikaa ja minä vaadin huomiota ja anna mulle. En tarkota, että sä olisit tehnyt niin,mutta monet tekee. Se muutetaan keskinäiseksi riidaksi ja omaksi huomionhauksi, kun oikeasti pitäisi sanoa, että nyt annat sen lapsen tänne ja painut tuosta ovesta ulos, olemaan välillä muutakin kuin äiti.
-ap- Anonyymi kirjoitti:
Vaan sillä toisella osapuolella mitä ilmeisimmin ei ollut. Ja joo mä ymmärsin kyllä tuosta ylemmästä tekstistäsi, että hän meni äitimoodiin ja sitten upposi siihen. Se ei silti tarkoita sitä, että se olisi tehnyt hänelle hyvää. Jälkikäteen on helppoa olla viisas, mutta toisinaan tuollaisessa tilanteessa pitää riidelläkin, riitauttaa se jatkuva äitimoodi, sillä se toinen ei välttämättä enää itse tunnista sitä. Ja ei sitä riitauteta niin, että anna minulle aikaa ja minä vaadin huomiota ja anna mulle. En tarkota, että sä olisit tehnyt niin,mutta monet tekee. Se muutetaan keskinäiseksi riidaksi ja omaksi huomionhauksi, kun oikeasti pitäisi sanoa, että nyt annat sen lapsen tänne ja painut tuosta ovesta ulos, olemaan välillä muutakin kuin äiti.
-ap-Niinpä. Se meni sellaiseksi, että sitä sieti ja kesti niin kauan kunnes joku pikku asia sai pannun ylikuumenemaan, ja sitten oli shokissa koko perhe. Ei se ollu tervettä menoa. Eikä oikein ymmärretty että mistä se johtui. Nyt sitä on ollut helppo olla jälkeenpäin viisas.
Anonyymi kirjoitti:
Niin. Siinä sopii kyllä molempien katsoa vähän pwiliin, jos elämä muuttuu 24/7 vanhemmuudeksi lasten myötä. Mikä elämässä on pielessä, jollei siihen mahdu mitään muuta kuin vanhemmuus ja miten sitä voisi helpottaa?
-ap-Siinä auttaa, kun myös mies tekee oman osuutensa. Ei pelkästään taloudellista. Vaan huomioi kumppanin joka tekee kotona työtä 247. Ilman lomaa. Siinä sitten hoidat lapset ja teet kaikki kotityöt ja vielä pitäisi olla illalla pylly pystyssä.
Jos nyt vaihdetaan osia, että mies on kotona tekemässä tätä kaikkea. Vaimo tulee illalla vaatimaan 30min suuhoitoa. Niin mitäpä on miehet mieltä jaksatteko tätä 247?Haaveilija39 kirjoitti:
Siinä auttaa, kun myös mies tekee oman osuutensa. Ei pelkästään taloudellista. Vaan huomioi kumppanin joka tekee kotona työtä 247. Ilman lomaa. Siinä sitten hoidat lapset ja teet kaikki kotityöt ja vielä pitäisi olla illalla pylly pystyssä.
Jos nyt vaihdetaan osia, että mies on kotona tekemässä tätä kaikkea. Vaimo tulee illalla vaatimaan 30min suuhoitoa. Niin mitäpä on miehet mieltä jaksatteko tätä 247?Kyllä siinä osallistuin itse kotitöihin yhtä paljon ja olin lasten kanssa, mutta jos toisella on äitimoodi sata lasissa, eikä mitään haluja enää seurusteluun ja varsinaiseen parisuhteeseen kuin harvoin, jos tähdet oli oikeassa asennossa taivaalla. Joskus voi käydä niin, että ne halut vaan loppuu toiselta, eikä koe mitään tarvetta muuhun kuin olemaan perheen äiti.
- AnonyymiUUSI
mustasusi kirjoitti:
Kyllä siinä osallistuin itse kotitöihin yhtä paljon ja olin lasten kanssa, mutta jos toisella on äitimoodi sata lasissa, eikä mitään haluja enää seurusteluun ja varsinaiseen parisuhteeseen kuin harvoin, jos tähdet oli oikeassa asennossa taivaalla. Joskus voi käydä niin, että ne halut vaan loppuu toiselta, eikä koe mitään tarvetta muuhun kuin olemaan perheen äiti.
Vaan monestiko otit ohjat kokonaan itsellesi tai passitit sen toisen olemaan jotainnihan muuta kuin äiti? Mä en yritä lainkaan syyllistää sua. Joskus asiat menevät pieleen, mutta toisinaan se, että on ilkeäkin ja jopa pahoittaa toisen mielen, on rakkautta. Jotenkin mulla on susta sellainen kuva, että sä olet melko kiltti yksilö. Etkä sä ehkä hirveän helposti ole mennyt sanomaan toiselle, että nyt loppui tuo, painu olemaan välillä muutakin kuin äiti!
Anonyymi kirjoitti:
Vaan monestiko otit ohjat kokonaan itsellesi tai passitit sen toisen olemaan jotainnihan muuta kuin äiti? Mä en yritä lainkaan syyllistää sua. Joskus asiat menevät pieleen, mutta toisinaan se, että on ilkeäkin ja jopa pahoittaa toisen mielen, on rakkautta. Jotenkin mulla on susta sellainen kuva, että sä olet melko kiltti yksilö. Etkä sä ehkä hirveän helposti ole mennyt sanomaan toiselle, että nyt loppui tuo, painu olemaan välillä muutakin kuin äiti!
Oikeassa oot, että oon kiltti ihminen, venyn ja taivun, kunnes en enää taivukkaan. Enkä mä ymmärtänyt tehdä tuollaista. Olispa joku älynny sen silloin sanoa, niin olisi voinut koittaa sitäkin, että muuttuuko mikään sillä?
Ei hän muistaakseni koskaan mennyt kavereittensa kanssa illanviettoon tai muutakaan... Mutta eron jälkeen kyllä hyppäs useinkin. Oli taas haku päällä tai jotain. Löysi itsensä uudelleen.- AnonyymiUUSI
mustasusi kirjoitti:
Oikeassa oot, että oon kiltti ihminen, venyn ja taivun, kunnes en enää taivukkaan. Enkä mä ymmärtänyt tehdä tuollaista. Olispa joku älynny sen silloin sanoa, niin olisi voinut koittaa sitäkin, että muuttuuko mikään sillä?
Ei hän muistaakseni koskaan mennyt kavereittensa kanssa illanviettoon tai muutakaan... Mutta eron jälkeen kyllä hyppäs useinkin. Oli taas haku päällä tai jotain. Löysi itsensä uudelleen.Niin. Äitinä ollessa sitä saattaa joskus hukata sen oman naiseutensakin, niin uskomattoman typerältä kuin se kuulostaakin. Sitä aidosti tarvisi sitä aikaa ihan vain minuna, ilman sitä äidin viittaa. Se on jopa tärkeämpää kuin se parisuhdeaika, sillä jos ei ensiksi ole minua, vaan vain se äiti, niin miten sitä parisuhdeaikaakaan osaa kaivata. Ihmisen mieli on niin kovin kummallinen välillä.
-ap- - AnonyymiUUSI
mustasusi kirjoitti:
Niinpä. Se meni sellaiseksi, että sitä sieti ja kesti niin kauan kunnes joku pikku asia sai pannun ylikuumenemaan, ja sitten oli shokissa koko perhe. Ei se ollu tervettä menoa. Eikä oikein ymmärretty että mistä se johtui. Nyt sitä on ollut helppo olla jälkeenpäin viisas.
Stressi ja väsymys yhdistelmänä. Usein juuri silloin kun on paljon meneillään, ihmiset tottuvat siihen, eivätkä näe helposti läheltä kaus.
En usko että tässä nyt mistään syyllisistä on kyse. Tai että olisi edes ideana ainakaan minulla syyllisiä etsiä tai että näkisin niitä tässä asiassa oikeastaan edes olevan.
Elämä menee joskus tavoilla joihin ei ole valmista opasta olemassa. Ja jokaisen elämässä on aina hetkiä jolloin on helpompi olla viisastunut ymmärryksellä menneestä eikä ole tarvetta syyllisiä etsiskellä.
Kiitos vastauksestasi sivulliselle kysyjälle. mustasusi kirjoitti:
Kyllä siinä osallistuin itse kotitöihin yhtä paljon ja olin lasten kanssa, mutta jos toisella on äitimoodi sata lasissa, eikä mitään haluja enää seurusteluun ja varsinaiseen parisuhteeseen kuin harvoin, jos tähdet oli oikeassa asennossa taivaalla. Joskus voi käydä niin, että ne halut vaan loppuu toiselta, eikä koe mitään tarvetta muuhun kuin olemaan perheen äiti.
Niin noh se voi olla kyllä, että suhteissa nuo ongelmat johtuvat vaikka ihan myös siitä että on täysin väärän kumppanin kanssa yhdessä.?
Näin äitinä sanoisin että jos tunnen vetoa siihen kumppaniin niin ei siinä tule mieleenikään ”pihtailla” INHOAN itse kyllä koko sanaa. Jos tilanne taas on toinen, niin tyytyväisempi olisin siihen ettei fyysisyyttä olisi ollenkaan. Jäisi vaan se kumppanuus sitten, mikä nyt ei tietenkään ole ihanteellinen kenellekään.- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Stressi ja väsymys yhdistelmänä. Usein juuri silloin kun on paljon meneillään, ihmiset tottuvat siihen, eivätkä näe helposti läheltä kaus.
En usko että tässä nyt mistään syyllisistä on kyse. Tai että olisi edes ideana ainakaan minulla syyllisiä etsiä tai että näkisin niitä tässä asiassa oikeastaan edes olevan.
Elämä menee joskus tavoilla joihin ei ole valmista opasta olemassa. Ja jokaisen elämässä on aina hetkiä jolloin on helpompi olla viisastunut ymmärryksellä menneestä eikä ole tarvetta syyllisiä etsiskellä.
Kiitos vastauksestasi sivulliselle kysyjälle.Tämä vastaus meni aika kauas. Mutta oli tarkoitus vastata Hukalle.
- AnonyymiUUSI
Kyllä ja ei.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Sinä olet minusta virkistävä poikkeus siinä mielessä, että sä myönnät nämä asiat suoraan. Mä en ehkä ole monista asioista kanssasi samaa mieltä, mutta arvostan suuresti rehellisyyttäsi näissä asioissa. Sä et tosin tee elämää helpoksi itsellesi, mutta etpähän myöskään valehtele, etkä esitä. 👍
-ap-kiitos paljon!
Haaveilija39 kirjoitti:
Niin noh se voi olla kyllä, että suhteissa nuo ongelmat johtuvat vaikka ihan myös siitä että on täysin väärän kumppanin kanssa yhdessä.?
Näin äitinä sanoisin että jos tunnen vetoa siihen kumppaniin niin ei siinä tule mieleenikään ”pihtailla” INHOAN itse kyllä koko sanaa. Jos tilanne taas on toinen, niin tyytyväisempi olisin siihen ettei fyysisyyttä olisi ollenkaan. Jäisi vaan se kumppanuus sitten, mikä nyt ei tietenkään ole ihanteellinen kenellekään.Sinäpä sen myös sanoit. Mä aloin siihen suhteeseen alun alkaenkin vääristä syistä ja se kesti muutenkin pitempään kuin olis ollut tervettä. Ongelmia esiintyi jo ennen lapsiakin. Ja mulla oli kyllä kiinnostuksen kohteita muitakin silloin, mutta näin vaan tuli jostain syystä valittua kuitenkin. Ollaan silti ystäviä edelleen, mutta ehkä olisi ystävänä mennyt paremmin aina. Olihan sitä seksiä alkuaikoina paljonkin, mutta usein käy sitä että se homma hyytyy ja muuttaa muotoaan, epäterveellä tavalla. Kaverini silloin asiasta mainitsi, että ei sellaisen ihmisen kanssa pidä naimisiin mennä, jonka kanssa ei ole enää säpinää... En uskaltanut lähteä omille teilleni.
mustasusi kirjoitti:
Sinäpä sen myös sanoit. Mä aloin siihen suhteeseen alun alkaenkin vääristä syistä ja se kesti muutenkin pitempään kuin olis ollut tervettä. Ongelmia esiintyi jo ennen lapsiakin. Ja mulla oli kyllä kiinnostuksen kohteita muitakin silloin, mutta näin vaan tuli jostain syystä valittua kuitenkin. Ollaan silti ystäviä edelleen, mutta ehkä olisi ystävänä mennyt paremmin aina. Olihan sitä seksiä alkuaikoina paljonkin, mutta usein käy sitä että se homma hyytyy ja muuttaa muotoaan, epäterveellä tavalla. Kaverini silloin asiasta mainitsi, että ei sellaisen ihmisen kanssa pidä naimisiin mennä, jonka kanssa ei ole enää säpinää... En uskaltanut lähteä omille teilleni.
Mulla vähän sama, olin jo eroamassa alku aikana.. tietyt tapahtumat vaikutti sitten silloisessa suhteessa miksi siihen jäin. Nykyään näin aikuisena ajattelen etten edes lähtisi suhteeseen jos ei ole sitä tietynlaista kemiaa, en tuhlaa aikaani huonoihin suhteisiin. Tuntuu vaan hirveän vaikealta löytää sellaista ihmistä joka kanssa viihtyisi. Arvostan niitä ihmisiä jotka tulevat ex kanssa toimeen. Sekään ei aina välttämättä ole helppoa.. miten silloin kun erositte oliko ystävyys helppoa?
Haaveilija39 kirjoitti:
Mulla vähän sama, olin jo eroamassa alku aikana.. tietyt tapahtumat vaikutti sitten silloisessa suhteessa miksi siihen jäin. Nykyään näin aikuisena ajattelen etten edes lähtisi suhteeseen jos ei ole sitä tietynlaista kemiaa, en tuhlaa aikaani huonoihin suhteisiin. Tuntuu vaan hirveän vaikealta löytää sellaista ihmistä joka kanssa viihtyisi. Arvostan niitä ihmisiä jotka tulevat ex kanssa toimeen. Sekään ei aina välttämättä ole helppoa.. miten silloin kun erositte oliko ystävyys helppoa?
No, ero tuli oikeastaan sen takia, että eksällä meni rakkauden tunteet minua kohtaan, kun olin sellainen kuumakalle silloin stressin takia... Mutta eron jälkeen ei ollut enää mitään syitä riidellä, niin huomas, että sitä voi olla myös kaveri ja ystävä kuitenkin, kun yhteistä historiaa oli paljon. Ne riidat jäi sinne entiseen avioliittoon. Ja oli paljon parempi luoda uutta suhdetta lapsiinkin sen jälkeen. Vaikka pitkään meni että pääsin siitä erosta yli. Seitsemän vuotta surin sitä tilannetta ja syytin itseäni siitä.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Niin. Äitinä ollessa sitä saattaa joskus hukata sen oman naiseutensakin, niin uskomattoman typerältä kuin se kuulostaakin. Sitä aidosti tarvisi sitä aikaa ihan vain minuna, ilman sitä äidin viittaa. Se on jopa tärkeämpää kuin se parisuhdeaika, sillä jos ei ensiksi ole minua, vaan vain se äiti, niin miten sitä parisuhdeaikaakaan osaa kaivata. Ihmisen mieli on niin kovin kummallinen välillä.
-ap-Kerroin joskus eräälle toiselle naiselle vapaa-ajan vietostani. Hän oli sitä mieltä, että mainitsemiani vapaa-ajanviettotapoja ei voi harrastaa, jos on lapsia. Äänensävy oli hieman ärtynyt.
Mainitsin, että lasten hankkiminen on vapaaehtoista. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus.
Tiesimme kaikki, että olin oikeassa. Tiesimme myös, ettei hän odottanut minun sanovan noin. 🤔
🦄
- AnonyymiUUSI
miks oikeasti-sana ja vielä huudettuna, oletko teinix?
- AnonyymiUUSI
Olen laiska. Menen siitä mistä aita on matalin. Tuo on helpoin tapa ilmaista äänenpainoa lauseessa, sitä mitä sanaa lauseessa painotetaan.
-ap-
- AnonyymiUUSI
Kiitos paljastuksista.
Todellisuudessahan jos miehien kanssa eläminen on näin vaikeaa niin eikö kannata olla ihan hissukseen ilman niitä.- AnonyymiUUSI
Mitä vaikeaa tässä sinusta on? Naisten nimenomaan kannattaisi tehdä elämä itselleen helpommaksi sisäistämällä mm. aloituksessa kerrotut asiat. Miehille se ehkä saattaa tehdä elämästä hankalampaa, mutta toisaalta miehet juurikin kaipaavat haasteita.
-ap-
- AnonyymiUUSI
Eli miehissä on rakennevika.
Mikään ihmissuhde ei toimi, jos toista osapuolta ei kykene näkemään ihmisenä. Ja vasta sen jälkeen sukupuolena.
Ongelma ei ole pelkästään miesten, vaan aivottomien ihmisten. Tarraudutaan rooleihin. Ei hyvä.
En todellakaan vietä aikaani sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pysty arvostamaan minua ihmisenä.- AnonyymiUUSI
Ei se minusta ole rakennevika, vaan ominaisuus. Elämä on kummasti helpompaa, kun sisäistää nämä jutut. Tässä ei ole millään tavalla kysymys siitä mikä olisi kenenkin syy. Näin vain on. Jos "syyllistä" haluaa etsiä, niin luvaamassani tilanteessahan "syyllinen" on nainen, joka odottaa toiselta osapuolelta sellaista, johon tämä ei ole kykenevä. Vähän sama kuin hankkisit kanin ja odottaisit sen alkavan lahtaamaan hiiriä.
-ap- Anonyymi kirjoitti:
Ei se minusta ole rakennevika, vaan ominaisuus. Elämä on kummasti helpompaa, kun sisäistää nämä jutut. Tässä ei ole millään tavalla kysymys siitä mikä olisi kenenkin syy. Näin vain on. Jos "syyllistä" haluaa etsiä, niin luvaamassani tilanteessahan "syyllinen" on nainen, joka odottaa toiselta osapuolelta sellaista, johon tämä ei ole kykenevä. Vähän sama kuin hankkisit kanin ja odottaisit sen alkavan lahtaamaan hiiriä.
-ap-Hyvin sanoitettu.. :)
Tarkoittanut en ketään syyllistää. Ominaisuus voisi olla se rakennevikakin.
Ite lemppaisin ukon pihalle jos se hullaantuisi .. en sietäisi semmoista pätkääkään. Joten jai sit olen nainen joka ei jaksa katella kuvailemiasi miehiä.
Aivan kuin oletuksenasi olisi, että jokainen nainen haluaa itselleen miehen. Ja sinä neuvot sitten miehenä kuinka naisen tulisi toimia.
Kovin on taas patriarkaalista.- AnonyymiUUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Hyvin sanoitettu.. :)
Tarkoittanut en ketään syyllistää. Ominaisuus voisi olla se rakennevikakin.
Ite lemppaisin ukon pihalle jos se hullaantuisi .. en sietäisi semmoista pätkääkään. Joten jai sit olen nainen joka ei jaksa katella kuvailemiasi miehiä.
Aivan kuin oletuksenasi olisi, että jokainen nainen haluaa itselleen miehen. Ja sinä neuvot sitten miehenä kuinka naisen tulisi toimia.
Kovin on taas patriarkaalista.No siis rehellisesti sanoen tällä asialla on myös kääntöpuolensa. Lopulta hirveän harva varmaankaan pidemmän päälla jaksaisi sellaista täysin hullaantunutta kumppania. Mä koen sun olevan tuossa suhteessa ihan normaali. Hullaantuminen voi olla mukavaa ja siedettävää, kun sitä saa korkeintaan pienehköinä annoksina, vaikka toisinaan tavaten.
-ap- Anonyymi kirjoitti:
No siis rehellisesti sanoen tällä asialla on myös kääntöpuolensa. Lopulta hirveän harva varmaankaan pidemmän päälla jaksaisi sellaista täysin hullaantunutta kumppania. Mä koen sun olevan tuossa suhteessa ihan normaali. Hullaantuminen voi olla mukavaa ja siedettävää, kun sitä saa korkeintaan pienehköinä annoksina, vaikka toisinaan tavaten.
-ap-Toisinaan tapaillen, juu. Ehkä.
Tai en jaksaisi sitäkään vähää.
Minä nyt en muutoinkaan arvosta perinteisiä parisuhteita kovinkaan korkealle. Ei maistu hyvälle ajatus siitä, että joutuisi elämään jonkun kanssa. Jakamaan. Sovittelemaan ja tyytyä kompromisseihin jokapäiväisessä elämässä.
Juu, ei.
No en kyllä olekaan mikään hullaannuttava tyyppi. Onnekseni.
Parisuhteessa ollessani olin ihan selkärangaton ameeba. Olen liian kiltti luonne. Siksipä en olekaan parisuhdekelpoinen.- AnonyymiUUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Toisinaan tapaillen, juu. Ehkä.
Tai en jaksaisi sitäkään vähää.
Minä nyt en muutoinkaan arvosta perinteisiä parisuhteita kovinkaan korkealle. Ei maistu hyvälle ajatus siitä, että joutuisi elämään jonkun kanssa. Jakamaan. Sovittelemaan ja tyytyä kompromisseihin jokapäiväisessä elämässä.
Juu, ei.
No en kyllä olekaan mikään hullaannuttava tyyppi. Onnekseni.
Parisuhteessa ollessani olin ihan selkärangaton ameeba. Olen liian kiltti luonne. Siksipä en olekaan parisuhdekelpoinen.Parisuhde kuin parisuhde, ihmissuhde, perinteinen tai ei. Noilla ei lopulta ole niin hirveästi merkitystä lopputuleman kannalta. Vaikka kyse olisi seksisuhteesta, niin jollei itse kunnioita itseään ja omia rajojaan, niin ei sitä kannata silloin toiseltakaan odottaa. Eihän se toinen välttämättä silloin edes saa niitä rajoja tietää.
-ap- Anonyymi kirjoitti:
Parisuhde kuin parisuhde, ihmissuhde, perinteinen tai ei. Noilla ei lopulta ole niin hirveästi merkitystä lopputuleman kannalta. Vaikka kyse olisi seksisuhteesta, niin jollei itse kunnioita itseään ja omia rajojaan, niin ei sitä kannata silloin toiseltakaan odottaa. Eihän se toinen välttämättä silloin edes saa niitä rajoja tietää.
-ap-Tuo on harvinaisen totta. Yhdyn tähän mielipiteeseesi.
Anonyymi kirjoitti:
Parisuhde kuin parisuhde, ihmissuhde, perinteinen tai ei. Noilla ei lopulta ole niin hirveästi merkitystä lopputuleman kannalta. Vaikka kyse olisi seksisuhteesta, niin jollei itse kunnioita itseään ja omia rajojaan, niin ei sitä kannata silloin toiseltakaan odottaa. Eihän se toinen välttämättä silloin edes saa niitä rajoja tietää.
-ap-Mutta silti on väärin lytätä kaikki kiltit kynnysmatoiksi.
Siinä olen eri mieltä kanssasi.
Ja nähdäkseni arvostus tulisi antaa ja ansaita ihmisyydellä. Ei sukupuolena. Tai jollakin ihme roolilla.- AnonyymiUUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Hyvin sanoitettu.. :)
Tarkoittanut en ketään syyllistää. Ominaisuus voisi olla se rakennevikakin.
Ite lemppaisin ukon pihalle jos se hullaantuisi .. en sietäisi semmoista pätkääkään. Joten jai sit olen nainen joka ei jaksa katella kuvailemiasi miehiä.
Aivan kuin oletuksenasi olisi, että jokainen nainen haluaa itselleen miehen. Ja sinä neuvot sitten miehenä kuinka naisen tulisi toimia.
Kovin on taas patriarkaalista."Aivan kuin oletuksenasi olisi, että jokainen nainen haluaa itselleen miehen. Ja sinä neuvot sitten miehenä kuinka naisen tulisi toimia."
Missä ihmeessä minä mitään tuollaista sanoin? Miksi nainen, jota eivät miehet lainkaan kiinnosta, edes lukisi koko aloitusta? Miksi häntä kiinnostaisi tällainen aihe? Eiköhän hän vain lue otsikon, kohauta olkiaan ja totea, että ihan sama ... seuraava aloitus.
-ap- - AnonyymiUUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Mutta silti on väärin lytätä kaikki kiltit kynnysmatoiksi.
Siinä olen eri mieltä kanssasi.
Ja nähdäkseni arvostus tulisi antaa ja ansaita ihmisyydellä. Ei sukupuolena. Tai jollakin ihme roolilla.Ei kiltteys tarkoita, etteikö ihmisellä voi olla myös itsekunnioitusta ja omanarvontunto. Vähän oudohko olettama minusta.
-ap- Anonyymi kirjoitti:
"Aivan kuin oletuksenasi olisi, että jokainen nainen haluaa itselleen miehen. Ja sinä neuvot sitten miehenä kuinka naisen tulisi toimia."
Missä ihmeessä minä mitään tuollaista sanoin? Miksi nainen, jota eivät miehet lainkaan kiinnosta, edes lukisi koko aloitusta? Miksi häntä kiinnostaisi tällainen aihe? Eiköhän hän vain lue otsikon, kohauta olkiaan ja totea, että ihan sama ... seuraava aloitus.
-ap-No sellaisen vaikutelman sain. Pahoitteluni jos tulkitsin väärin.
Se, on epärelevantti asia kiinnostaako keskustelijoita mikä sukupuoli siinä mielessä..
Kyllähän minä voin keskustella vaikkapa koirista, vaikka sellaista en omistakaan.
Palsta on ollut valitettavan hiljainen ja hyvät aiheet on vähissä. Joten sinun provokatiivinen aloituksesi herättää minussa keskustelijan.
Vielä ei ole aivoni alkanut pohdiskelemaan aihettasi, mutta näen savua aihepiirissä.
Joten jossakin siellä on myös tulta.- AnonyymiUUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
No sellaisen vaikutelman sain. Pahoitteluni jos tulkitsin väärin.
Se, on epärelevantti asia kiinnostaako keskustelijoita mikä sukupuoli siinä mielessä..
Kyllähän minä voin keskustella vaikkapa koirista, vaikka sellaista en omistakaan.
Palsta on ollut valitettavan hiljainen ja hyvät aiheet on vähissä. Joten sinun provokatiivinen aloituksesi herättää minussa keskustelijan.
Vielä ei ole aivoni alkanut pohdiskelemaan aihettasi, mutta näen savua aihepiirissä.
Joten jossakin siellä on myös tulta.Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi. En minä ole lainkaan loukkaantunut. Ei minua edes pysry tällaisilla loukkaamaan. Jokainen meistä tulkitsee aina omista lähtökohdistaan.
En minä kieltänyt ketään keskustelemasta. Noin yleisesti ottaen ihmiset eivät kuitenkaan yleensä innostu keskustelemaan aiheesta, joka ei heitä lainkaan kiinnosta. Itse en siis usko hetkeäkään sellaiseen selitykseen, että tämä aihe ei minua yhtään kiinnosta, mutta sitten kuitenkin keskustelen siitä viestitolkulla. Toisaalta eihän sillä pitäisi olla mitään merkitystä uskonko minä sitä selitystä vai enkö.
-ap- Anonyymi kirjoitti:
Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi. En minä ole lainkaan loukkaantunut. Ei minua edes pysry tällaisilla loukkaamaan. Jokainen meistä tulkitsee aina omista lähtökohdistaan.
En minä kieltänyt ketään keskustelemasta. Noin yleisesti ottaen ihmiset eivät kuitenkaan yleensä innostu keskustelemaan aiheesta, joka ei heitä lainkaan kiinnosta. Itse en siis usko hetkeäkään sellaiseen selitykseen, että tämä aihe ei minua yhtään kiinnosta, mutta sitten kuitenkin keskustelen siitä viestitolkulla. Toisaalta eihän sillä pitäisi olla mitään merkitystä uskonko minä sitä selitystä vai enkö.
-ap-Kuten sanoin.. ei savua ilman tulta. Nyt minusta alkaa tuntumaan, että vänkäät.
Asian pahoitteleminen on ihan eri asia kuin pyytää anteeksi. Minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää sinulta.
Ja missä minä olen sanonut ettei aihe kiinnostaisi?
Ja nyt sait si mutkin vänkäämään. Höh.- AnonyymiUUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kuten sanoin.. ei savua ilman tulta. Nyt minusta alkaa tuntumaan, että vänkäät.
Asian pahoitteleminen on ihan eri asia kuin pyytää anteeksi. Minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää sinulta.
Ja missä minä olen sanonut ettei aihe kiinnostaisi?
Ja nyt sait si mutkin vänkäämään. Höh.Ok. En sitten vastaa enää, kun sinusta kerta tuntuu tuolta. Ei minulla ole mitään tarvetta painostaa sinua. 👍
-ap- Anonyymi kirjoitti:
Ei kiltteys tarkoita, etteikö ihmisellä voi olla myös itsekunnioitusta ja omanarvontunto. Vähän oudohko olettama minusta.
-ap-Minä en voi sietää ihmisiä joilla on korkea omanarvon tunto. He ovat vain pöyhkeitä.
Minulla itselläni on timanttinen itseluottamus ja itsetunto kohdillaan. Arvostan itseäni, pidän itsestäni ja mikä tärkeintä viihdyn itsenäni.
Mutta omanarvontuntoa minulla ei ole.
Kai sä nyt hiffaat, että omanarvontunto on eri asia kuin itsensä arvostaminen.
Se että arvostaa itseään ei tarkoita että saa itse päättää arvonsa määrän. Mitä omanarvontunne on perimmiltään. Vetää riman minkä yläpuolelle asettaa itsensä. Itse asettaa itsensä.
Minulla se rimä on hyvin matala. Asetan riman tarkoituksella alas. En koe omaksi oikeudekseni asettaa rimaa muihin ihmisiin nähden. Jos se ymmärretään niin, ettei minulla ole omanarvontunnetta, so be it.
Vaatii luonnetta ja selkärankaa arvostaa sitä arvoa joka itsellä oikeasti on. Ei sitä valheellista mutua omasta arvostaan, jota niin moni kutsuu omanarvontunteeksi.
On toki mahdollista että käsitykseni omanarvontunteesta on erilainen kuin sinun, mutta oletko koskaan pohdiskellut asiaa?
Ihmisellä on taipumus siloitella asiat parhain päin itselleen. Ja omanarvontunne pohjaa juurikin tuohon valheellisuuteen.
Moni nostattaa itseään muiden kustannuksella. Vertaa itseään muihin ja arvottaa itsensä sen perusteella. Syntyy omanarvontunto.
Minä en koskaan vertaa itseäni muihin. En tunne siksi kateutta, katkeruutta tai häviämisen tunnetta. Eikä minulla ole omanarvontunnetta.
Kanssaihmisten oma arvostus ja arvostamattomuus minua kohtaan määrittelee sen minkälaisen kohtelun heille annan. Ei omanarvontunteeni.
Esmes.. mulla oli esihenkilö, joka ei arvostanut minua pätkääkään. Hän käytti törkeästi hyväkseen minua. Ja minä tiesin sen. Koko ajan.
Ja sallin sen. Ei ole minun henkilökohtainen ongelmani se, että tuo esihenkilöni oli sysipaska ihminen. Minä huolehdin vain omasta tontistani. Omasta käytöksestäni, omasta toiminnastani.
En koskaan pysty muuttamaan maailmaa, en koskaan kykene muuttamaan yhtäkään ihmistä. Paitsi itseäni.
Jos omanarvontunteeni olisi vahva, olisin konfliktoitunut tuon sysipaskan esihenkilön kanssa jatkuvasti.
Miksi? Oi, mitä hyvää se olisi saanut aikaiseksi?
Riitoja, konflikteja, katkeruutta.. no kaikenlaisia harmeja. Ja harmit olisivat olleet minun niskassani. Ei tuon sysipaskan esihenkilön. Mutta minulla olisi omanarvontunne. Vau. Ja silti paska fiilis.
Nyt kun annoin tuon sysipaskan olla sysipaska minulle, arvostan itseäni enemmän. Minä toimin itselleni tärkeällä tavalla. Sopuisasti ja asiallisesti. Se, ettei esihenkilöni kyennyt samaan, ei todellakaan ole minun henkilökohtainen ongelmani.
Tuolla sysipaskalla esihenkilöllä oli hyvinkin korostunut omanarvontunne. Hän kohteli ihmisiä kuin kuraa. Ja piti ihmisiä kuin lapsina. Käyttäytyi alentuvasti ja sopimattomasti. Mutta hei, hänellä oli omanarvontuntoa. Totisesti.
Tietty jos semmoisesta tykkää, niin mikäpä siinä. Makunsa kullakin.
Arvostan itseäni liikaa lähteäkseni tuommoiseen leikkiin mukaan kuin omanarvontunne on.Anonyymi kirjoitti:
Ok. En sitten vastaa enää, kun sinusta kerta tuntuu tuolta. Ei minulla ole mitään tarvetta painostaa sinua. 👍
-ap-Sinä tulkitset nyt minua väärin.
- AnonyymiUUSI
Pikku-pirpana kirjoitti:
Sinä tulkitset nyt minua väärin.
Sellaista sattuu. Mä nyt en kuitenkaan näe mitään syytä jatkaa keskustelua enää siinä kohtaa, kun aletaan puhua vänkäämisestä tmv. Jos tuolta tuntuu niin parempi lopettaa ja luovuttaa tila jollekulle muulle. Hyvää illanjatkoa sinulle.
-ap- Anonyymi kirjoitti:
Sellaista sattuu. Mä nyt en kuitenkaan näe mitään syytä jatkaa keskustelua enää siinä kohtaa, kun aletaan puhua vänkäämisestä tmv. Jos tuolta tuntuu niin parempi lopettaa ja luovuttaa tila jollekulle muulle. Hyvää illanjatkoa sinulle.
-ap-Kiitos vaan. Ja hyvää illanjatkoa sinullekin.
- AnonyymiUUSI
Hoivaaminen, "kynnysmattona eläminen", kotityöt ja arvostus voivat toki liittyä toisiinsa myös kuvailemallasi tavalla, mutta kyseessä on tarina.
Tuossa tarinassa ei ole uskottavasti selostettu, miksi juuri nuo tietyt asiat liittyisivät yhteen juuri tuolla tavalla. Kyseessähän on aika lailla sellaisen kuvitteellisen miehen ajatuksenjuoksu, joka ei kovin älykkäästi asioita tarkastele.
🦄- AnonyymiUUSI
Sinä, ainakin palstatekstiesi mukaan, arvostat itse itseäsi. Sinällään nämä neuvot siis eivät ymmärrettävästi kosketa sinua, eivätkä resonoi sinussa. Sinä olet jo, ehkä luonnostasi, sisäistänyt nämä.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Sinä, ainakin palstatekstiesi mukaan, arvostat itse itseäsi. Sinällään nämä neuvot siis eivät ymmärrettävästi kosketa sinua, eivätkä resonoi sinussa. Sinä olet jo, ehkä luonnostasi, sisäistänyt nämä.
-ap-Arvostan itseäni, kyllä. Neuvot eivät pidä paikkaansa sen osalta, että ne niputtavat yhteen asioita, jotka eivät liity yhteen, kuten ylempänä kerroin.
Minun suhteessani molemmat arvostavat itseään ja toista. Molemmat tekevät kotitöitä. Molemmat osoittavat hoivaa toisiaan kohtaan.
Sen vuoksi kerroin, että kyseessä on vain tarina, joka ei avaa, miten sen osaset liittyvät toisiinsa. Eivät ne todellisuudessa liity.
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Arvostan itseäni, kyllä. Neuvot eivät pidä paikkaansa sen osalta, että ne niputtavat yhteen asioita, jotka eivät liity yhteen, kuten ylempänä kerroin.
Minun suhteessani molemmat arvostavat itseään ja toista. Molemmat tekevät kotitöitä. Molemmat osoittavat hoivaa toisiaan kohtaan.
Sen vuoksi kerroin, että kyseessä on vain tarina, joka ei avaa, miten sen osaset liittyvät toisiinsa. Eivät ne todellisuudessa liity.
🦄Saat käyttää omaa mielikuvitustasi ja kokemuksiasi "tarinan"avaamiseen. Jollet halua, niin ei tietenkään ole mikään pakko.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Saat käyttää omaa mielikuvitustasi ja kokemuksiasi "tarinan"avaamiseen. Jollet halua, niin ei tietenkään ole mikään pakko.
-ap-En aio "avata" tarinaa. Se ei vastaa omaa kokemustani elämästä tai muista ihmisistä. Pahoittelut. 😁
Monille ihmisille huolen pitäminen läheisistä on tärkeää. Minä ja mieheni olemme sellaisia. Myös vanhempani olivat sellaisia toisiaan kohtaan. Tiedän että kaikki eivät ole sellaisia ja se on ihan ok. En kuitenkaan näe, että hoivavietin olemassaolo naisilla tai miehillä kertoisi itsearvostuksen puutteesta.
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
En aio "avata" tarinaa. Se ei vastaa omaa kokemustani elämästä tai muista ihmisistä. Pahoittelut. 😁
Monille ihmisille huolen pitäminen läheisistä on tärkeää. Minä ja mieheni olemme sellaisia. Myös vanhempani olivat sellaisia toisiaan kohtaan. Tiedän että kaikki eivät ole sellaisia ja se on ihan ok. En kuitenkaan näe, että hoivavietin olemassaolo naisilla tai miehillä kertoisi itsearvostuksen puutteesta.
🦄Ei tarvitse pahoitella. Se on sinun oikeutesi. Ei tässä ketjussa ole mikään pakko keskustella. 👍
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Ei tarvitse pahoitella. Se on sinun oikeutesi. Ei tässä ketjussa ole mikään pakko keskustella. 👍
-ap-Keskustelen mielelläni. Pahoittelin vain sitä näkemystäni, että aloitus on mielestäni erittäin epälooginen. Tällä hetkellä olen mielestäni perustellut näkemykseni paremmin kuin sinä.
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Keskustelen mielelläni. Pahoittelin vain sitä näkemystäni, että aloitus on mielestäni erittäin epälooginen. Tällä hetkellä olen mielestäni perustellut näkemykseni paremmin kuin sinä.
🦄Sä et ole esittänyt ainoaakaan loogista perustelua millekään ketjussa sanomallesi. Pelkkää määkimistä, vai olisko hirnumista.
- AnonyymiUUSI
Kokoelma stereotypioita 🥱
Ite tykkään sellaisista naisista, jotka tietävät mitä haluavat ja ilmaisevat selkeästi itseään. Kaikenlainen pelailu ja vaikeasti tavoitettavan esittäminen ovat iso turn off.
- AnonyymiUUSI
Eli juurikin aloituksessa kuvatun kaltaisista naisista 👍. Aloituksessa ei millään tavalla viitattu pelailuun tai esittämiseen, vaan aitoon itsensä arvostamiseen ja siihen terveeseen itsekkyyteen.
-ap-
- AnonyymiUUSI
Juu on huomattu. Hyväksikäyttöön joutuu, jos huolehtii kumppanistaankin. Kummasti kun joku jätkä ei kiinnosta, niin semmonen sitten on juossu perässä tympeydestä huolimatta.
Siksi minä en mitään kumppania enää haluaiskaan, uhrannut itseni loppuun ihan vain rakkaudestani. Eihän semmonen käy päinsä.
Jasu- AnonyymiUUSI
Sentään oma mieheni arvostaa edes sen verran, että jakaa vastuuta. Eikä säntäile muitten perään unohtaen vastuunsa, kuten jotkut on tehneet.
Vaan eihän se arvostus sellaista ole, että mun työpanokselleni kiitosta saisi sanotuksi, ittestään selvää. Jos lopetan tekemästä kaiken mitä teen, nurinaa kyllä kuuluu. 😅
Jasu - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Sentään oma mieheni arvostaa edes sen verran, että jakaa vastuuta. Eikä säntäile muitten perään unohtaen vastuunsa, kuten jotkut on tehneet.
Vaan eihän se arvostus sellaista ole, että mun työpanokselleni kiitosta saisi sanotuksi, ittestään selvää. Jos lopetan tekemästä kaiken mitä teen, nurinaa kyllä kuuluu. 😅
JasuMitä olen sun juttujasi lukenut niin sä et, ainakaan enää, ole kynnysmatto. Olet ehkä joskus ollut, tai sellaisen kuvan olen saanut, mutta oppinut, ettei siitä seuraa mitään hyvää? Tai ehkä sä vain sait tarpeeksesi? Ja siis sehän on vain hyvä juttu.
Mä muistan tässä ihan vastikään lukeneeni jonkun sun viestin, jossa kerroit miehesi kokkailevan itselleen ja muksuillenne hampareita ja sä söit jotain muuta. Mä mietin siinä, että niin pientä kuin tuollainen lopulta on, niin se on arvostuksen osoitus, molempiin suuntiin. Ja siis ihan varmasti teilläkin on edelleen paljon niitä tilanteita, joissa ehkä ei arvostusta koeta, mutta ei teidän tilanne ihan kauhealta tällä hetkellä kuulosta.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Mitä olen sun juttujasi lukenut niin sä et, ainakaan enää, ole kynnysmatto. Olet ehkä joskus ollut, tai sellaisen kuvan olen saanut, mutta oppinut, ettei siitä seuraa mitään hyvää? Tai ehkä sä vain sait tarpeeksesi? Ja siis sehän on vain hyvä juttu.
Mä muistan tässä ihan vastikään lukeneeni jonkun sun viestin, jossa kerroit miehesi kokkailevan itselleen ja muksuillenne hampareita ja sä söit jotain muuta. Mä mietin siinä, että niin pientä kuin tuollainen lopulta on, niin se on arvostuksen osoitus, molempiin suuntiin. Ja siis ihan varmasti teilläkin on edelleen paljon niitä tilanteita, joissa ehkä ei arvostusta koeta, mutta ei teidän tilanne ihan kauhealta tällä hetkellä kuulosta.
-ap-Juu, luulen että kaiken särmän ja rösön hioo aika yhdessä. Tulee ne ajat, kun parisuhde on nitinää ja natinaa liitoksissaan, mietitään mihin päin tästä liikutaan ja yhdessä vai erikseen. Mutta niittenkin aikojen yli voi kasvaa yhteen. Vaatii vaan periksiantamattomuutta, ettei heti luovuta kun mieli tekisi luovuttaa. Koittaa sen sijaan vaalia niitä asioita mitkä on hyvin ja toimii sen vaikeankin ajan hammasta purren, alkaa sitten se hioontumisen jakso kun tasaantuu ja löytyy taas yhteishenkeä.
Nuo kriisit ne erottaa monet jollei päätä olla sisukas ja mennä yli niistä. Toki silloin se vaatii sitä milemmilta päätöstä pysyå yhdessä ja tehdä sen minkä kykenee siinä kohtaa.
Jasu - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Juu, luulen että kaiken särmän ja rösön hioo aika yhdessä. Tulee ne ajat, kun parisuhde on nitinää ja natinaa liitoksissaan, mietitään mihin päin tästä liikutaan ja yhdessä vai erikseen. Mutta niittenkin aikojen yli voi kasvaa yhteen. Vaatii vaan periksiantamattomuutta, ettei heti luovuta kun mieli tekisi luovuttaa. Koittaa sen sijaan vaalia niitä asioita mitkä on hyvin ja toimii sen vaikeankin ajan hammasta purren, alkaa sitten se hioontumisen jakso kun tasaantuu ja löytyy taas yhteishenkeä.
Nuo kriisit ne erottaa monet jollei päätä olla sisukas ja mennä yli niistä. Toki silloin se vaatii sitä milemmilta päätöstä pysyå yhdessä ja tehdä sen minkä kykenee siinä kohtaa.
JasuJa on siellä joku peruskunnioitus pohjalla, koska kumpikin jaksaa vaikeatkin ajat läpi katsoa.
Arki on tasausta jo 15 vuoden naamatusten elettynä. Ei enää mitään ihmeitä tapahdu.
Ja sitäkään ei kaikki kestä. Tasasta yllätyksetöntä arkea.
Jasu - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Mitä olen sun juttujasi lukenut niin sä et, ainakaan enää, ole kynnysmatto. Olet ehkä joskus ollut, tai sellaisen kuvan olen saanut, mutta oppinut, ettei siitä seuraa mitään hyvää? Tai ehkä sä vain sait tarpeeksesi? Ja siis sehän on vain hyvä juttu.
Mä muistan tässä ihan vastikään lukeneeni jonkun sun viestin, jossa kerroit miehesi kokkailevan itselleen ja muksuillenne hampareita ja sä söit jotain muuta. Mä mietin siinä, että niin pientä kuin tuollainen lopulta on, niin se on arvostuksen osoitus, molempiin suuntiin. Ja siis ihan varmasti teilläkin on edelleen paljon niitä tilanteita, joissa ehkä ei arvostusta koeta, mutta ei teidän tilanne ihan kauhealta tällä hetkellä kuulosta.
-ap-Ja mun kynnysmattoisuus oli aikoinaan marttyyrimaistakin. Nyt en enää sääli itseäni silleen, ilmaisen suoraan että en ole tyytyväinen ja nyt on ryhtiliikkeen hetki.
Olen oppinut itseni tuntemaan ja sanoittamaan nöyristelemättä, mikä on minusta joittenkin mielestä huono juttu kun ennen olin niin kiva. Mutta ennen myös kärsin aina hiljaa ja otin päihini. En enää.
Jasu - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Ja mun kynnysmattoisuus oli aikoinaan marttyyrimaistakin. Nyt en enää sääli itseäni silleen, ilmaisen suoraan että en ole tyytyväinen ja nyt on ryhtiliikkeen hetki.
Olen oppinut itseni tuntemaan ja sanoittamaan nöyristelemättä, mikä on minusta joittenkin mielestä huono juttu kun ennen olin niin kiva. Mutta ennen myös kärsin aina hiljaa ja otin päihini. En enää.
Jasu"Ja mun kynnysmattoisuus oli aikoinaan marttyyrimaistakin."
Eikös se varsin usein tuppaa juurikin tuota olemaan? 🤐
"Nyt en enää sääli itseäni silleen, ilmaisen suoraan että en ole tyytyväinen ja nyt on ryhtiliikkeen hetki."
Kuulostaa hyvältä. Itsesäälistähän ei ole tässä asiassa yhtään mitään hyötyä, vaan pitää juurikin kehittää itsekunnioitustaan. Ei kukaan mies ala kohdella toista paremmin säälin takia tai ottaa enemmän huomioon, koska säälii tätä. Siihen tarvitaan kunnioitusta.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
"Ja mun kynnysmattoisuus oli aikoinaan marttyyrimaistakin."
Eikös se varsin usein tuppaa juurikin tuota olemaan? 🤐
"Nyt en enää sääli itseäni silleen, ilmaisen suoraan että en ole tyytyväinen ja nyt on ryhtiliikkeen hetki."
Kuulostaa hyvältä. Itsesäälistähän ei ole tässä asiassa yhtään mitään hyötyä, vaan pitää juurikin kehittää itsekunnioitustaan. Ei kukaan mies ala kohdella toista paremmin säälin takia tai ottaa enemmän huomioon, koska säälii tätä. Siihen tarvitaan kunnioitusta.
-ap-Juu, ja tämä muutos minussa koskee myös muita ihmisiä ympärilläni. Tottakai ihmiset, jotka ennen kyykytti minua tyytyväisenä etten laita vastaan, eivät enää minusta pidä.
Kun eivät enää saa kyykytettyä. Minuun on tullut vika, jota eivät siedä. Tuttavapiiri kutistuu. 😅
Eikä mua haittaa yhtään, en ole kestään enää riippuvainen. Mun omat jalat kantaa ja jos ne pettää, turha luulla että pyydän heitä apuun. Mielummin maadun niille sijoilleni.
Jasu - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Juu, ja tämä muutos minussa koskee myös muita ihmisiä ympärilläni. Tottakai ihmiset, jotka ennen kyykytti minua tyytyväisenä etten laita vastaan, eivät enää minusta pidä.
Kun eivät enää saa kyykytettyä. Minuun on tullut vika, jota eivät siedä. Tuttavapiiri kutistuu. 😅
Eikä mua haittaa yhtään, en ole kestään enää riippuvainen. Mun omat jalat kantaa ja jos ne pettää, turha luulla että pyydän heitä apuun. Mielummin maadun niille sijoilleni.
JasuTietysti. Yleensä tuon rajan vetäminen on kaikista vaikeinta kaikkein lähimmissä ihmissuhteissa ja aika monelle parisuhde on se lähin. Kun rajansa vetää siinä kaikkein vaikeimmassa se tapahtuu melkeinpä itsestään myös niissä muissa. Ja se kyllä ilmaisee sitten aika brutaalistikin eri ihmisten aidot motiivit olla tekemisissä. Lisäksi monen on hirveän vaikea sopeutua uuteen dynamiikkaan, kun he ovat tottuneet ihan muuhun.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
"Ja mun kynnysmattoisuus oli aikoinaan marttyyrimaistakin."
Eikös se varsin usein tuppaa juurikin tuota olemaan? 🤐
"Nyt en enää sääli itseäni silleen, ilmaisen suoraan että en ole tyytyväinen ja nyt on ryhtiliikkeen hetki."
Kuulostaa hyvältä. Itsesäälistähän ei ole tässä asiassa yhtään mitään hyötyä, vaan pitää juurikin kehittää itsekunnioitustaan. Ei kukaan mies ala kohdella toista paremmin säälin takia tai ottaa enemmän huomioon, koska säälii tätä. Siihen tarvitaan kunnioitusta.
-ap-täs samaa mieltä!kunnioitus,arvostus aika,hyvät,pahat hetket.Ne vaan vahvistaa enemmän suhdetta.Mutta ikävä kyllä moni ei tiedä sitä,koska ei ole päässyt kokeilemaan
pitkää suhdetta,puhutaan nyt vuosikymmeniä.😃🤔💯👍
- AnonyymiUUSI
Entäpä kun nainen kokee, ettei häntä arvosteta tai että hän tulee väärin kohdelluksi? Tässäkin kohtaa kannattaa lainata muutama sivu sieltä miesten "oppikirjasta".
Ensimmäinen kohta on taas, että arvosta itse itseäsi, äläkä alennu kerjäämään sitä, että sinua arvostettaisiin. Ei mieskään toimi noin, eikä tuollainen saa miestä arvostamaan sinua ja sinun panostasi. Kaikki loputtomat keskustelut siitä miltä sinusta tuntuu ja miten sinua ja panostasi ei arvosteta ja miten miehen pitäisi käyttäytyä, jotta sinun olisi parempi olla, ovat täysin turhaa ajanhukkaa. Ne eivät johda yhtään mihinkään, sillä mies ei arvosta tuollaista.
Arvosta itse itseäsi ja aseta itse rajasi, niin mieskin tekee. Hän voi kuunnella toisella korvalla sitä sinun loputonta vinkunaasi, mutta ei hän tee yhtään mitään mitä hän ei itse koe tarpeelliseksi tehdä. Nainen taas vinkuu ja vonkuu loputtomasti, mutta kuitenkin aina lopulta tekee, kun hänen "on pakko". Ei, ei ole mikään pakko. Eihän miehenkään ole pakko. Kasvata nainen selkäranka, sano kerran ja lopeta toimimasta tavalla, jolla et halua toimia. Jostain syystä suurin osa naisista kasvattaa selkärangan vasta siinä kohtaa, kun he ovat päättäneet erota.
Mies arvostaa sellaista, joka arvostaa itse itseään. Kun kotona on räsynukke meidän mamma, niin mies hullaantuu tuolla jossain naiseen, joka ei ole tuota ja joka edelleen arvostaa itseään. Näin se vain menee, vaikka se mamma siellä kotona olisi erittäin hyvin säilynytkin, mutta vain menettänyt itsetuntonsa.
Miten sitten toimia, jos kokee, ettei toinen enää arvosta. Mitäs ne miehet arvostavatkaan - sitä, että arvostat itse itseäsi, sitä, että he joutuvat näkemään vaivaa. Älä siis alennu vinkumaan arvostuksen puutetta, vaan ala arvostaa itse itseäsi. Tee asioita, joista sinä pidät. Ota aikaa itsellesi. Lakkaa tekemästä asioita miehelle, sillä se ei arvostustasi lisää. Tärkeintä on, että saadessasi liian vähän arvostusta teet lisää asioita, jotka lisäävät sinun omaa itsearvostustasi. Yhdelle se voi olla sitä, että hän lähtee salille. Toiselle se voi olla laihduttamista. Kolmannelle se on, että menee kouluun tai vaihtaa alaa. Neljännelle se voi olla jokin uusi harrastus. Viidennelle se voi olla, että minä menen nyt ulos puutarhahommiin ja mies hoitaa mukulat. Mieti itse mitä se itsesi arvostaminen sinulle on ja toimi sen mukaan. Mies arvostaa sellaista, joka ei ole itsestäänselvyys.
-ap-- AnonyymiUUSI
Ai niin ja lisäyksenä ... mykkäkoulu menee mielenosoitusmuotona sitten miltei sataprosenttisesti täysin hukkaan. Valtaosa miehistä ei edes huomaa sitä.
-ap- - AnonyymiUUSI
ap totta.Ja et sä oo mun tietojeni mukaan ollut ikinä mikään kynnysmatto!Ei,ei.täällä on kiva lukea näitä juttuja,kun kaikki tuntuu tuntevan toisensa.Vinkkejä voi kuulla,mutta se itkeminen,vonkaaminen on niin kovottavaa. Ja sitten kun sanotaan että lopeta,niin ei mee jakeluun.voi hyvää päivää.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
ap totta.Ja et sä oo mun tietojeni mukaan ollut ikinä mikään kynnysmatto!Ei,ei.täällä on kiva lukea näitä juttuja,kun kaikki tuntuu tuntevan toisensa.Vinkkejä voi kuulla,mutta se itkeminen,vonkaaminen on niin kovottavaa. Ja sitten kun sanotaan että lopeta,niin ei mee jakeluun.voi hyvää päivää.
Hyvä sitten, että sinulla ei ole minusta mitään oikeaa tietoa. Tuo olettamasi on ehkä todellisuutta mukavampi 🙂. Itse en tunne täältä ketään sen syvällisemmin.
-ap-
Urbaanilegendaa tuollaiset naiset, jotka muka kokkaisi ja siivoaisi tms. Ei sellaisia ole, ainakaan Suomessa ja 2000-luvulla. Noin 100% on niitä hankalia.
- AnonyymiUUSI
Väitätkö siis etten ole olemassa? 😅
Olen mä. Ja urbaanin legendasi lainen.
Jasu - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Väitätkö siis etten ole olemassa? 😅
Olen mä. Ja urbaanin legendasi lainen.
JasuNiinhän me olemme ... urbaanilegendaa. 😁
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän me olemme ... urbaanilegendaa. 😁
-ap-Juu, urbaanilegendoja jo eläessään. 😄
Jännää vielä jos mies ei kässää, että nainen tekee kaiken sen hänen vuokseen, koska välittää miehestään. Ei siksi että olisi muita parempi tms. Kun toista rakastaa koittaa olla avuksi ja jakaa kuormaa siinä minkä osaa ja pystyy. Sitten on tylsä ämmä.
Jasu - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Juu, urbaanilegendoja jo eläessään. 😄
Jännää vielä jos mies ei kässää, että nainen tekee kaiken sen hänen vuokseen, koska välittää miehestään. Ei siksi että olisi muita parempi tms. Kun toista rakastaa koittaa olla avuksi ja jakaa kuormaa siinä minkä osaa ja pystyy. Sitten on tylsä ämmä.
JasuMinusta kaikkein erikoisinta tässä on, että melkein mies kun mies (huom. melkein), selittää haluavansa mukavan ja kiltin ja huolehtivan ja hellän naisen ja diipa daapa. Sitten kuitenkaan oikeastaan kukaan heistä ei käytännössä sellaista halua. Tämä todellakin on asia, jota miehet yleensä eivät halua tai osaa myöntää.
Mä en todellakaan yritä sanoa, että naiset olisivat yhtään sen parempia. Meillä on yhtälailla täysin epärealistisia ja epäloogisiakin toiveita, kun olen tossa alotuksessakin tuonut esille.
-ap- Anonyymi kirjoitti:
Juu, urbaanilegendoja jo eläessään. 😄
Jännää vielä jos mies ei kässää, että nainen tekee kaiken sen hänen vuokseen, koska välittää miehestään. Ei siksi että olisi muita parempi tms. Kun toista rakastaa koittaa olla avuksi ja jakaa kuormaa siinä minkä osaa ja pystyy. Sitten on tylsä ämmä.
JasuEhkä sitten vaan olen liian reppana tai liian vähän reppana tai jotain muuta, että en ole herättänyt kenessäkään hoivaviettiä.
- AnonyymiUUSI
scrg kirjoitti:
Ehkä sitten vaan olen liian reppana tai liian vähän reppana tai jotain muuta, että en ole herättänyt kenessäkään hoivaviettiä.
No et sinä minussakaan herättäisi. Mä en hoivaa aikuista ihmistä, jollei tämä ole vaikkapa kipeä. Siivoaminen ja ruoanlaitto ovat minulle elämän perustoimintoja, eivät hoivaa. Niihin osallistuvat kaikki talouteen kuuluvat, myös mukulat, ikätasonsa mukaan. No okei, lemmikit voidaan vapauttaa tuosta, jos sellaisia on. Mä en halua syödä kissan tai koiran laittamaa ruokaa. Romunsa nekin voi kyllä opettaa keräämään.
-ap- - AnonyymiUUSI
scrg kirjoitti:
Ehkä sitten vaan olen liian reppana tai liian vähän reppana tai jotain muuta, että en ole herättänyt kenessäkään hoivaviettiä.
Heh, toivotaan, että syy on tuo eikä tylyys tms. Vähemmän vetoava piirre. 😅👍
Koska ainahan voit heittäytyä reppanaksi, jollet ole. Mutta koitappa olla samaan aikaan tyly ja kiva.
Jasu - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Minusta kaikkein erikoisinta tässä on, että melkein mies kun mies (huom. melkein), selittää haluavansa mukavan ja kiltin ja huolehtivan ja hellän naisen ja diipa daapa. Sitten kuitenkaan oikeastaan kukaan heistä ei käytännössä sellaista halua. Tämä todellakin on asia, jota miehet yleensä eivät halua tai osaa myöntää.
Mä en todellakaan yritä sanoa, että naiset olisivat yhtään sen parempia. Meillä on yhtälailla täysin epärealistisia ja epäloogisiakin toiveita, kun olen tossa alotuksessakin tuonut esille.
-ap-Juu, niinpä. Molemmilla sukupuolilla on omat epäloogisuutensa, kyllä näin se vaan on.
Ja vaikeaa myöntääkkin niitä. 👍
Toisaalta taas on aivan mahtavaa kun uskaltaa ja hokaa myöntää omia hölmöjä puoliaankin. Minusta se on rentouttavaa, olla vaan mitö on omanlaisensa pölhökustaa jossain asioissa. 😂
Jasu Anonyymi kirjoitti:
No et sinä minussakaan herättäisi. Mä en hoivaa aikuista ihmistä, jollei tämä ole vaikkapa kipeä. Siivoaminen ja ruoanlaitto ovat minulle elämän perustoimintoja, eivät hoivaa. Niihin osallistuvat kaikki talouteen kuuluvat, myös mukulat, ikätasonsa mukaan. No okei, lemmikit voidaan vapauttaa tuosta, jos sellaisia on. Mä en halua syödä kissan tai koiran laittamaa ruokaa. Romunsa nekin voi kyllä opettaa keräämään.
-ap-Miksi sitten pitää jakaa vinkkiä olla tuhlaamatta äidillisiä tms. tunteita mieheen, koska lähtökohtaisesti sellaista ei tapahdu muutenkaan?
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Minusta kaikkein erikoisinta tässä on, että melkein mies kun mies (huom. melkein), selittää haluavansa mukavan ja kiltin ja huolehtivan ja hellän naisen ja diipa daapa. Sitten kuitenkaan oikeastaan kukaan heistä ei käytännössä sellaista halua. Tämä todellakin on asia, jota miehet yleensä eivät halua tai osaa myöntää.
Mä en todellakaan yritä sanoa, että naiset olisivat yhtään sen parempia. Meillä on yhtälailla täysin epärealistisia ja epäloogisiakin toiveita, kun olen tossa alotuksessakin tuonut esille.
-ap-"Minusta kaikkein erikoisinta tässä on, että melkein mies kun mies (huom. melkein), selittää haluavansa mukavan ja kiltin ja huolehtivan ja hellän naisen ja diipa daapa. Sitten kuitenkaan oikeastaan kukaan heistä ei käytännössä sellaista halua."
Minä olen kyllä aina halunnut tuollaisen miehen. 🥺 Ja olen kovin onnellinen, että olen löytänyt sellaisen.
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Juu, niinpä. Molemmilla sukupuolilla on omat epäloogisuutensa, kyllä näin se vaan on.
Ja vaikeaa myöntääkkin niitä. 👍
Toisaalta taas on aivan mahtavaa kun uskaltaa ja hokaa myöntää omia hölmöjä puoliaankin. Minusta se on rentouttavaa, olla vaan mitö on omanlaisensa pölhökustaa jossain asioissa. 😂
JasuVälillä naurattaa makeasti, niin ettei meinaa loppua siitä tulla, kun tajuaa olleensa tyhmä tai väärässä. Mutta on ollut luulossa, että on oikeassa ja kun sitten itsekin tajuaa, että helkkari mä olin väärässä ja höpötin ihan pöljiä tms. Tekee hyvää itsetunnolle myöntää olevansa epätäydellinen ja mutu joissain asioissa. Ja olleensa väärässä. Se on paljon kivempaa, kun olla oikeessa.
Jasu - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
No et sinä minussakaan herättäisi. Mä en hoivaa aikuista ihmistä, jollei tämä ole vaikkapa kipeä. Siivoaminen ja ruoanlaitto ovat minulle elämän perustoimintoja, eivät hoivaa. Niihin osallistuvat kaikki talouteen kuuluvat, myös mukulat, ikätasonsa mukaan. No okei, lemmikit voidaan vapauttaa tuosta, jos sellaisia on. Mä en halua syödä kissan tai koiran laittamaa ruokaa. Romunsa nekin voi kyllä opettaa keräämään.
-ap-"Niihin osallistuvat kaikki talouteen kuuluvat, myös mukulat, ikätasonsa mukaan."
Minun ei koskaan lapsuudenkodissani ollut pakko osallistua kotitöihin. Teini-iästä lähtien toki siivosin huoneeni itse.
Sain tehdä läksyjä tuntikaupalla iltaisin. Se oli mukavaa. Halusin saada kaikista aineista kympin ja melkein sainkin. Läksyjen lisäksi luin sitten vielä muita tietokirjoja. 😄 Tämä oli mielestäni mukava järjestely. Nyt jälkeen päin olen arvostanut erityisesti sitä, että sain käyttää aikani minulle mukaviin asioihin, vaikka KUKAAN muu perheessäni ei lukenut muuta kuin sanomalehtiä. Kauhistelen joskus sitä, miten paljon pienestä palkastaan äitini käytti lukion oppikirjoihini. 😯 Mutta minä opiskelin ne kaikki hyvin. 😄 Erittäin hyvin!
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Juu, niinpä. Molemmilla sukupuolilla on omat epäloogisuutensa, kyllä näin se vaan on.
Ja vaikeaa myöntääkkin niitä. 👍
Toisaalta taas on aivan mahtavaa kun uskaltaa ja hokaa myöntää omia hölmöjä puoliaankin. Minusta se on rentouttavaa, olla vaan mitö on omanlaisensa pölhökustaa jossain asioissa. 😂
Jasu"Toisaalta taas on aivan mahtavaa kun uskaltaa ja hokaa myöntää omia hölmöjä puoliaankin. Minusta se on rentouttavaa, olla vaan mitö on omanlaisensa pölhökustaa jossain asioissa."
Noin se juuri on. Itsekin arvostan suuresti sitä, että ihminen itse tajuaa ja myöntää tällaisia asioita itsessään. Ei se välttämättä elämää yhtään sen helpommaksi tee, kuten tuolla aiemmin sudellekin totesin, mutta arvostan sitä silti.
Ja siis minä myönnän ihan täysin sen, että olen itsekin elämässäni sortunut tuohon naisten "perussyntiin", että kun rakastaa niin yrittää tehdä minkä kykenee toisen puolesta ja huolehtii ja tekee valmiiksi. Sen jälkeen olen ihmetellyt, kun ei sillä saa välittämistä ja rakkautta vastineeksi. Vei aikansa tajuta, että miehet nyt eivät vain aidosti arvosta sellaista. Se ei resonoi heissä millään tavalla. Miehen arvostuksen saa paremmin sillä, että antaa hänen tehdä sinun puolestasi kuin, että teet itse hänen puolestaan. Se sotii täysin sumeaa naisen logiikkaani vastaan, mutta niin se menee.
Olen myös sortunut tuon "toisen oppituntini" naisen perussyntiini, eri yrittänyt selittää miehelke miltä minusta tuntuu, miksi ja mitä hän voisi sille tehdä. Kuten jokainen nainen jossain kohtaa elämäänsä huomaa,niin se on täysin turha yritys. Tuo vaikuttaa vain ja ainoastaan, jos se mies on jo itsekin tajunnut (ja myöntänyt itselleen) toimineensa siinä tilanteessa väärin. Kaikissa muissa tilanteissa tuo on hukkaan heitettyä aikaa.
-ap- - AnonyymiUUSI
scrg kirjoitti:
Miksi sitten pitää jakaa vinkkiä olla tuhlaamatta äidillisiä tms. tunteita mieheen, koska lähtökohtaisesti sellaista ei tapahdu muutenkaan?
Koska naiset pääosin toimivat noin ja pettyvät ja ahdistuvat, kun eivät saa toivomaansa vastakaikua.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
"Minusta kaikkein erikoisinta tässä on, että melkein mies kun mies (huom. melkein), selittää haluavansa mukavan ja kiltin ja huolehtivan ja hellän naisen ja diipa daapa. Sitten kuitenkaan oikeastaan kukaan heistä ei käytännössä sellaista halua."
Minä olen kyllä aina halunnut tuollaisen miehen. 🥺 Ja olen kovin onnellinen, että olen löytänyt sellaisen.
🦄Erinomaista 👍
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
"Niihin osallistuvat kaikki talouteen kuuluvat, myös mukulat, ikätasonsa mukaan."
Minun ei koskaan lapsuudenkodissani ollut pakko osallistua kotitöihin. Teini-iästä lähtien toki siivosin huoneeni itse.
Sain tehdä läksyjä tuntikaupalla iltaisin. Se oli mukavaa. Halusin saada kaikista aineista kympin ja melkein sainkin. Läksyjen lisäksi luin sitten vielä muita tietokirjoja. 😄 Tämä oli mielestäni mukava järjestely. Nyt jälkeen päin olen arvostanut erityisesti sitä, että sain käyttää aikani minulle mukaviin asioihin, vaikka KUKAAN muu perheessäni ei lukenut muuta kuin sanomalehtiä. Kauhistelen joskus sitä, miten paljon pienestä palkastaan äitini käytti lukion oppikirjoihini. 😯 Mutta minä opiskelin ne kaikki hyvin. 😄 Erittäin hyvin!
🦄Jokainen toimii miten itse tahtoo.
-ap- Anonyymi kirjoitti:
Koska naiset pääosin toimivat noin ja pettyvät ja ahdistuvat, kun eivät saa toivomaansa vastakaikua.
-ap-Odotan, että joku mies nostaa käden ylös sen merkiksi, että on kokenut jotain tuollaista. Koska on aika mahdotonta antaa vastakaikua johonkin, mitä ei ole koskaan saanut.
- AnonyymiUUSI
scrg kirjoitti:
Odotan, että joku mies nostaa käden ylös sen merkiksi, että on kokenut jotain tuollaista. Koska on aika mahdotonta antaa vastakaikua johonkin, mitä ei ole koskaan saanut.
Tuskinpa nostaa, koska juuri se se ongelma on. Miehet eivät tunnista sitä.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Erinomaista 👍
-ap-Niin. Myös isäni oli sellainen. Mutta hän on jo menehtynyt, ja minulla on valtava ikävä häntä. 😞😥
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Niin. Myös isäni oli sellainen. Mutta hän on jo menehtynyt, ja minulla on valtava ikävä häntä. 😞😥
🦄Se hienoa, että tiedät omien vanhempiesi parisuhteenkin noin täydellisesti läpikotaisin. Itse en oikeastaan edes haluaisi tietää. Minusta heilläkin on oikeus yksityisyyteen.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Se hienoa, että tiedät omien vanhempiesi parisuhteenkin noin täydellisesti läpikotaisin. Itse en oikeastaan edes haluaisi tietää. Minusta heilläkin on oikeus yksityisyyteen.
-ap-Kirjoitat passiivis-aggressiivisesti. Ole hyvä ja vastaa asiallisemmin. Myös anteeksipyyntö on suotavaa tässä tilanteessa. Puhut nyt rakasta ihmistä syvästi kaipaavan henkilön kanssa juuri tuosta hänen kaipaamastaan henkilöstä.
En ole väittänyt, että olisin tuntenut vanhempieni parisuhteen läpikotaisin. Elin toki suuren osan ajasta samassa kodissa heidän kanssaan, mutta varmastikaan minulle ei kerrottu kaikkea.
Minun mielestäni luettelemasi ominaisuudet -- mukava, kiltti, huolehtiva ja hellä -- ovat luonteenpiirteitä. Ne tulevat esiin muutenkin kuin parisuhteissa, esimerkiksi isäni kohdalla vanhemman suhteessa lapseensa. Mutta varmasti ne näkyvät muissakin suhteissa ja jopa työskentelyssä.
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoitat passiivis-aggressiivisesti. Ole hyvä ja vastaa asiallisemmin. Myös anteeksipyyntö on suotavaa tässä tilanteessa. Puhut nyt rakasta ihmistä syvästi kaipaavan henkilön kanssa juuri tuosta hänen kaipaamastaan henkilöstä.
En ole väittänyt, että olisin tuntenut vanhempieni parisuhteen läpikotaisin. Elin toki suuren osan ajasta samassa kodissa heidän kanssaan, mutta varmastikaan minulle ei kerrottu kaikkea.
Minun mielestäni luettelemasi ominaisuudet -- mukava, kiltti, huolehtiva ja hellä -- ovat luonteenpiirteitä. Ne tulevat esiin muutenkin kuin parisuhteissa, esimerkiksi isäni kohdalla vanhemman suhteessa lapseensa. Mutta varmasti ne näkyvät muissakin suhteissa ja jopa työskentelyssä.
🦄Tuo on puhtaasti sinun tulkintasi. Omasta mielestäni kirjoitan yksiselitteisen passiivisesti vailla hitustakaan agressiota.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoitat passiivis-aggressiivisesti. Ole hyvä ja vastaa asiallisemmin. Myös anteeksipyyntö on suotavaa tässä tilanteessa. Puhut nyt rakasta ihmistä syvästi kaipaavan henkilön kanssa juuri tuosta hänen kaipaamastaan henkilöstä.
En ole väittänyt, että olisin tuntenut vanhempieni parisuhteen läpikotaisin. Elin toki suuren osan ajasta samassa kodissa heidän kanssaan, mutta varmastikaan minulle ei kerrottu kaikkea.
Minun mielestäni luettelemasi ominaisuudet -- mukava, kiltti, huolehtiva ja hellä -- ovat luonteenpiirteitä. Ne tulevat esiin muutenkin kuin parisuhteissa, esimerkiksi isäni kohdalla vanhemman suhteessa lapseensa. Mutta varmasti ne näkyvät muissakin suhteissa ja jopa työskentelyssä.
🦄Ja ei, minä en tule pyytämään anteeksi mitään, mikä on vain toisen kirjoittajan korvien välissä.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
"Toisaalta taas on aivan mahtavaa kun uskaltaa ja hokaa myöntää omia hölmöjä puoliaankin. Minusta se on rentouttavaa, olla vaan mitö on omanlaisensa pölhökustaa jossain asioissa."
Noin se juuri on. Itsekin arvostan suuresti sitä, että ihminen itse tajuaa ja myöntää tällaisia asioita itsessään. Ei se välttämättä elämää yhtään sen helpommaksi tee, kuten tuolla aiemmin sudellekin totesin, mutta arvostan sitä silti.
Ja siis minä myönnän ihan täysin sen, että olen itsekin elämässäni sortunut tuohon naisten "perussyntiin", että kun rakastaa niin yrittää tehdä minkä kykenee toisen puolesta ja huolehtii ja tekee valmiiksi. Sen jälkeen olen ihmetellyt, kun ei sillä saa välittämistä ja rakkautta vastineeksi. Vei aikansa tajuta, että miehet nyt eivät vain aidosti arvosta sellaista. Se ei resonoi heissä millään tavalla. Miehen arvostuksen saa paremmin sillä, että antaa hänen tehdä sinun puolestasi kuin, että teet itse hänen puolestaan. Se sotii täysin sumeaa naisen logiikkaani vastaan, mutta niin se menee.
Olen myös sortunut tuon "toisen oppituntini" naisen perussyntiini, eri yrittänyt selittää miehelke miltä minusta tuntuu, miksi ja mitä hän voisi sille tehdä. Kuten jokainen nainen jossain kohtaa elämäänsä huomaa,niin se on täysin turha yritys. Tuo vaikuttaa vain ja ainoastaan, jos se mies on jo itsekin tajunnut (ja myöntänyt itselleen) toimineensa siinä tilanteessa väärin. Kaikissa muissa tilanteissa tuo on hukkaan heitettyä aikaa.
-ap-Ei ole.suhteessa pitää osata kumminikoida,sopia asioista,joka hommasta!Muuten ei hyvä.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Tuo on puhtaasti sinun tulkintasi. Omasta mielestäni kirjoitan yksiselitteisen passiivisesti vailla hitustakaan agressiota.
-ap-Kommentissasi oli kaksi yleisesti huonoksi käytökseksi tulkittavaa piirrettä:
1. Niin sanottu backhanded compliment eli monitulkintainen kohteliaisuus: "Se hienoa, että tiedät omien vanhempiesi parisuhteenkin noin täydellisesti läpikotaisin. Itse en oikeastaan edes haluaisi tietää." Monet muutkin kuin minä ovat varmasti sitä mieltä, että tuo on kahdella tavalla (ystävällisesti ja epäystävällisesti) tulkittava kohteliaisuus.
2. Suhtaudut välinpitämättömästi keskustelukumppanisi suruun.
Näistä syistä väitän, ettei kyseessä ole vain oma tulkintani. Luen mielelläni muidenkin tulkintoja vastauksistasi. Eli kertokaa muutkin, onko ap:n käytös asiallista.
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Ja ei, minä en tule pyytämään anteeksi mitään, mikä on vain toisen kirjoittajan korvien välissä.
-ap-Käyttäytymisesi tässä ketjussa selittää, miksi uskot aloitusviestin kaltaiseen soosiin. Olet yhtä "kohtelias" kuin nuo tarinoidesi hahmot, ja kuvittelet, että puhut jotain yleisiä totuuksia. 😄
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Kommentissasi oli kaksi yleisesti huonoksi käytökseksi tulkittavaa piirrettä:
1. Niin sanottu backhanded compliment eli monitulkintainen kohteliaisuus: "Se hienoa, että tiedät omien vanhempiesi parisuhteenkin noin täydellisesti läpikotaisin. Itse en oikeastaan edes haluaisi tietää." Monet muutkin kuin minä ovat varmasti sitä mieltä, että tuo on kahdella tavalla (ystävällisesti ja epäystävällisesti) tulkittava kohteliaisuus.
2. Suhtaudut välinpitämättömästi keskustelukumppanisi suruun.
Näistä syistä väitän, ettei kyseessä ole vain oma tulkintani. Luen mielelläni muidenkin tulkintoja vastauksistasi. Eli kertokaa muutkin, onko ap:n käytös asiallista.
🦄Tulkitse miten haluat. Sinulla on siihen oikeus. Minäkin voisin syytellä sinua tässä monenmoisesta, mutta mä en nyt jatka lähteä mukaan tuohon läyhäämiseen. Olen tänään aivan liian hyvällä tuulella moiseen.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Käyttäytymisesi tässä ketjussa selittää, miksi uskot aloitusviestin kaltaiseen soosiin. Olet yhtä "kohtelias" kuin nuo tarinoidesi hahmot, ja kuvittelet, että puhut jotain yleisiä totuuksia. 😄
🦄Jep. Ikävä kyllä sinulla ei tämän ketjun huonon käytöksesi jälkeen ole varaa sanoa yhtään mitään. Mutta siis jatka toki, jos siitä tulee sinulle parempi mieli.
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Käyttäytymisesi tässä ketjussa selittää, miksi uskot aloitusviestin kaltaiseen soosiin. Olet yhtä "kohtelias" kuin nuo tarinoidesi hahmot, ja kuvittelet, että puhut jotain yleisiä totuuksia. 😄
🦄Tälleen sivusta ... sinun käytöksesi ketjussa taas omalta osaltaan todistaa aloituksen juurikin osuvan oikeaan.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Tälleen sivusta ... sinun käytöksesi ketjussa taas omalta osaltaan todistaa aloituksen juurikin osuvan oikeaan.
Olen eri mieltä. Tulin tähän ketjuun kritisoimaan aloituksen kummallisia väitteitä. Minusta tuntuu, että tässä ketjussa kirjoittaa muutama yhtä kummallinen ihminen kuin aloituksessa kuvaillaan.
Paitsi minä, tietysti. 😁 Olen paljon loogisempi kuin vaikka sinä. En pyydä perusteluita väitteellesi jonka teit käyttäytymisestäni, koska arvioin, ettet pysty sellaisia muodostamaan. Mutta tähän suloiseen ylemmyydentunteeseen on nyt hyvä lopettaa tämä keskustelu. 👌
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Olen eri mieltä. Tulin tähän ketjuun kritisoimaan aloituksen kummallisia väitteitä. Minusta tuntuu, että tässä ketjussa kirjoittaa muutama yhtä kummallinen ihminen kuin aloituksessa kuvaillaan.
Paitsi minä, tietysti. 😁 Olen paljon loogisempi kuin vaikka sinä. En pyydä perusteluita väitteellesi jonka teit käyttäytymisestäni, koska arvioin, ettet pysty sellaisia muodostamaan. Mutta tähän suloiseen ylemmyydentunteeseen on nyt hyvä lopettaa tämä keskustelu. 👌
🦄Saat varmasti aivan vapaasti olla. Todellisuudessa käytöksesi kuitenkin todistaa aloituksen oikeasti. Onhan sinutkin muka joku huolinut ja sinusta hankalammaksi ja vittumaisemmaksi on naisen vaikea mennä. Pelkkää turvansoittoa, vailla järjen hiventäkään, joka välissä ketjua.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Olen eri mieltä. Tulin tähän ketjuun kritisoimaan aloituksen kummallisia väitteitä. Minusta tuntuu, että tässä ketjussa kirjoittaa muutama yhtä kummallinen ihminen kuin aloituksessa kuvaillaan.
Paitsi minä, tietysti. 😁 Olen paljon loogisempi kuin vaikka sinä. En pyydä perusteluita väitteellesi jonka teit käyttäytymisestäni, koska arvioin, ettet pysty sellaisia muodostamaan. Mutta tähän suloiseen ylemmyydentunteeseen on nyt hyvä lopettaa tämä keskustelu. 👌
🦄Tyhmimmät kokevat aina eniten ylemmyyden tunnetta. Niinhän aina menee. Kun on noin älyvapaa, niin sitä ei itse tajua.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Olen eri mieltä. Tulin tähän ketjuun kritisoimaan aloituksen kummallisia väitteitä. Minusta tuntuu, että tässä ketjussa kirjoittaa muutama yhtä kummallinen ihminen kuin aloituksessa kuvaillaan.
Paitsi minä, tietysti. 😁 Olen paljon loogisempi kuin vaikka sinä. En pyydä perusteluita väitteellesi jonka teit käyttäytymisestäni, koska arvioin, ettet pysty sellaisia muodostamaan. Mutta tähän suloiseen ylemmyydentunteeseen on nyt hyvä lopettaa tämä keskustelu. 👌
🦄Perustelu oli siinä jo, mutta sä olit vain liian tollo tajutaksesi sitä.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Olen eri mieltä. Tulin tähän ketjuun kritisoimaan aloituksen kummallisia väitteitä. Minusta tuntuu, että tässä ketjussa kirjoittaa muutama yhtä kummallinen ihminen kuin aloituksessa kuvaillaan.
Paitsi minä, tietysti. 😁 Olen paljon loogisempi kuin vaikka sinä. En pyydä perusteluita väitteellesi jonka teit käyttäytymisestäni, koska arvioin, ettet pysty sellaisia muodostamaan. Mutta tähän suloiseen ylemmyydentunteeseen on nyt hyvä lopettaa tämä keskustelu. 👌
🦄Oi jessus sentään. . Just sun kaltasia varten aloituksessa taisi olla se disclaimeri. Ota buranan, niin persekipus helpottaa. 🤣
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Saat varmasti aivan vapaasti olla. Todellisuudessa käytöksesi kuitenkin todistaa aloituksen oikeasti. Onhan sinutkin muka joku huolinut ja sinusta hankalammaksi ja vittumaisemmaksi on naisen vaikea mennä. Pelkkää turvansoittoa, vailla järjen hiventäkään, joka välissä ketjua.
"sinusta hankalammaksi ja vittumaisemmaksi on naisen vaikea mennä."
Silti halusit kirjoittaa kommentin juuri minulle. 😁
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Tyhmimmät kokevat aina eniten ylemmyyden tunnetta. Niinhän aina menee. Kun on noin älyvapaa, niin sitä ei itse tajua.
Höpsistä. Itse et vain ymmärrä suurta viisautta. 😄
🦄
Tuskinpa mikään parisuhde voi kovin pitkään rakentua asetelmaan, jossa yksi osapuoli palvoo toista ja tekee mitä vain tämän eteen samalla kun tämä toinen osapuoli ainoastaan halveksuu kaikkea, millä toinen itseään nöyryyttää.
Parisuhde on jo ihastumisvaiheessa vastavuoroisuutta johon siis molemmat osapuolet osallistuvat parhaan kykynsä mukaan. Mikäli näin ei ole, ei silloin kyse ole parisuhteesta vaan hyväksikäyttösuhteesta.
Yleensä ihminen aistii nopeastikin, jos toinen ei ole samalla asteella sitoutunut yhdessä olemiseen kuin itse on. Tietysti tätä "aistia" sumentaa palvonta-asteelle edennyt ihastus, josta ei ikävä kyllä pääse eroon muuten kuin oppimalla kantapään kautta. Yleensä tämä oppiminen tapahtuu viimeistään 1-20 vuotta nöyryytyksiä kärsimällä, mutta kaikki eivät opi silloinkaan.Ei sillä oikeastaan ole minulle merkitystä, millaisiin naisiin miehet hullaantuvat, sillä minulla ei ole tarvetta hullaannuttaa miehiä. Ehkä vain se yksi ja siinä tapauksessa omalla persoonallani, kuten hänkin hurmaa minut omalla persoonallaan. Kaikki muu muovautuu sitten näiden kahden ihmisen välisesti eikä sillä ole merkitystä mistä naiset tai miehet hullaantuvat.
Tuosta olen kyllä samaa mieltä, että terveessä suhteessa ei kumpikaan ole vanhemman roolissa vaan molemmat omina, aikuisina itsenään.- AnonyymiUUSI
No kiitos,kun tuli tämäkin selväksi.
Ja se,että ensin pitää seurustella,tutustua ihmiseen.
On Naisen näkökulmaa.
Ei suoraan toimintaan saman katon alle.
Siinähän jää nuoruuden seurustelu kokonaan läpikäymättä ,kunkoulukirjat vaihtuvat nuin vain tuskiluutuihin,ja pahimmassa tapauksessa lapsen paskavaippoihin.
Ei tämäkään ole oikea tapa tutustua.
Siksi on tärkeää,että suhteessa osataan keskustella, ja SEURUSTELLA ,joka tarkoittaa sitä että ei edes joka päivä nähdä.
Aluksi.
Näin vasta tutustutaan toisiin.
Tämä oli minun näkemykseni "ihastumisesta/rakastumisesta. - AnonyymiUUSI
Hassuja juttuja...
Itsenäisimmät naiset noin yleensäkin ovat lämpimiä ja hoivaavia. Itsestään ja muista välittäviä. Mutta eivät koko ajan. Ja osaavat ottaa oman aikansa ja tilansa.
Ja edellyttävät itselleen samaa.
Siksipä sellaiset muka ukot, jotka ovat vielä poikia oikeasti, ja hakemassa itselleen pönkitystä naisesta, ovat näille naisille positiivista energiaa höpöjuttujensa kanssa lähinnä kyllä...
Kysymys on nimittäin siitä. Että jos miehet käyttäytyvät epäkypsästi. Niin naisesta ei muutu heille äitihahmoa, vaan naisen on otettava itsestään esiin isähahmo...
Ja veikkaampa, että naiset toivoisivat, ettei heidän tarvitse munia kasvattaa...
Vaan odottavat niiden kypsymistä kaikessa rauhassa, ja todeten, että siihen voi miehillä mennä paljon aikaa elämästään...
Mutta tämä on toisaalta huvittavaa. Eivätkä naiset suhtaudu asiaan niin vakavasti ollenkaan...
Naiset nimittäin ymmärtävät, etteivät miehet aikuistu kypsyyteen oikeastaan koskaan.
Joten vastuuta siitä asiasta, ei kannata kenenkään edes yrittää ottaa, eikä siihen äitelöä kannata apuun pyytää ainakaan...
Naisten miesaivot ovat kehittyneempää mallia.
Ja jos miehet luulevat itse jotakin keksineensä, tai mihinkään saavutuksiin päässeensä.
Niin naiset hiljaa hihittelevät huppuunsa tietäen asioiden todellisen tilan...kaiken takana on aina nainen...
Mutta antavat miesten kuvitella...omaksi ilokseen muuta.
Ihan vaan näin yleisesti aiheesta ajatellen.
Ja ilman niin minkäänlaisia lisämerkityksiä.
Kyllä näyttäisi olevan opittavaa vielä...- AnonyymiUUSI
"Hassuja juttuja...
Itsenäisimmät naiset noin yleensäkin ovat lämpimiä ja hoivaavia. Itsestään ja muista välittäviä. Mutta eivät koko ajan. Ja osaavat ottaa oman aikansa ja tilansa.
Ja edellyttävät itselleen samaa."
Kyllä. Hoivaava henkilö arvostaa myös hoivan vastaanottamista.
🦄 - AnonyymiUUSI
Ei oo näin,vaan äitihahmo.mutta pojat on aina poikia!Ei siis ihan kaikki.
- AnonyymiUUSI
Vaikea sanoa. Hain vaimon Aasiasta jossa on arvot kohdallaan. Mies on mies ja nainen on nainen. 30 vuotta on kuljettu yhdessä.
- AnonyymiUUSI
No mutta sehän on todella hyvä. Onnea teille ja monia yhteisiä vuosia lisää. Sen mitä itse tuolta Kaukoidän suunnasta tulleita naisia tunnen, niin he ovatkin todella pippurisia ja omanarvontuntoisia, kun tarve vaatii. Eivät lainkaan tälläisiä kädenkämpöisiä tossukoita, kuin me suominaiset tuppaamme olemaan.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
No mutta sehän on todella hyvä. Onnea teille ja monia yhteisiä vuosia lisää. Sen mitä itse tuolta Kaukoidän suunnasta tulleita naisia tunnen, niin he ovatkin todella pippurisia ja omanarvontuntoisia, kun tarve vaatii. Eivät lainkaan tälläisiä kädenkämpöisiä tossukoita, kuin me suominaiset tuppaamme olemaan.
Minulla on sama kokemus. Kaikki tuntemani Kaukoidän naiset ovat kaikkea muuta kuin tossukoita tai tiskirättejä. He tietävät oman arvonsa tasan tarkkaan ja pitävät siitä kiinni.
-ap-
- AnonyymiUUSI
Olen lempeä ja helposti toiseen eläytyvä nainen. Olkoon sitten epähullaannuttavaa tai ei. Olisi oikeastaan aika kauheata jos minuun hullaannuttaisiin. Mitä lie epätodellista projisointia joutuisi kantamaan harteillaan. Jos ominaisuuteni ei ole arvostettua niin olkoot sitten. Onhan nämä lahjani aika raskaat, joten ehkä parempi olla yksin kuin liian usein hyväksikäytetty ja aliarvostettu.
- AnonyymiUUSI
En ole koskaan ollut yhdessä ns. "helpon naisen" kanssa.
Ehkä jotain hevosen kesyttäjän moodia, tai jotain.
Ulkomailla menin jopa asunnon oven läpi päästäkseni "rakkaani" luo, vituttihan se aamulla maksaa oven karmit ja muut. Teräsovi, mutta huonot kiinnikkeet...
Mörssri kun olen, muurinmurtaja.
Mutta, en tiedä mitään naisista vaikka monta olen kohdannutkin.
Vähän kai, mutta siitä ei ole kerrottavaa.
AV- AnonyymiUUSI
Ai niin, unohtui kertoa että olemme yhä päivittäin yhdessä.
Tuosta oven murtamisesta on aikaa jotain 16 vuotta.
En siis ole kyvykäs helppoihin tapauksiin, vaan niihin joissa tulee näyttää sitä "miehistä vetovoimaa", joka tulee ihan itsestään.
Vitut ovista.
AV - AnonyymiUUSI
Oletko ikinä raiskannut ketään naista?
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Ai niin, unohtui kertoa että olemme yhä päivittäin yhdessä.
Tuosta oven murtamisesta on aikaa jotain 16 vuotta.
En siis ole kyvykäs helppoihin tapauksiin, vaan niihin joissa tulee näyttää sitä "miehistä vetovoimaa", joka tulee ihan itsestään.
Vitut ovista.
AVSinä olet sitten oikein hard core esimerkki tästä aiheesta.
Itsekin huomasin, että kun lakkasin olemasta kiltti ja helppo ja mukautuvainen ja miellyttämisenhaluinen, niin tulen nykyään oikein mainiosti toimeen eksäni kanssa. Vaikka hän siis itse väittääkin pitävänsä juurikin sellaisista kilteistä ja mukavista naisista. Todellisuudesta hän ei kuitenkaan kestä sellaista naista. 🤣
-ap- - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Oletko ikinä raiskannut ketään naista?
🦄Tyhmä kysymys ihmiseltä, jonka olen odottanut olevan jopa älykäs.
Mieti henkilöä joka olisi ollut aina 8 keskiarvon oppilas ja armeijassa aliupseerikoulun paras jne.
Olisinko se jonka tulisi tai täytyisi raiskata? Tuskin, jos naisia elämässä on ollut jo 200, ihan vapaa ehtoisia tapauksia.
Sinulla on varmasti mielessä mielellinen raiskaus, jota teet lähes jokaisessa viestissäsi?
Onko sinulla jokin ongelma? Mieti sitä!
AV - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Sinä olet sitten oikein hard core esimerkki tästä aiheesta.
Itsekin huomasin, että kun lakkasin olemasta kiltti ja helppo ja mukautuvainen ja miellyttämisenhaluinen, niin tulen nykyään oikein mainiosti toimeen eksäni kanssa. Vaikka hän siis itse väittääkin pitävänsä juurikin sellaisista kilteistä ja mukavista naisista. Todellisuudesta hän ei kuitenkaan kestä sellaista naista. 🤣
-ap-Hankalat, oman elämänsä naruja kädessään pitävät ovat parhaita. Vitut yhteiskunnasta, koska pärjäämme hyvin ilman mitään yhteiskuntaa.
AV - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Tyhmä kysymys ihmiseltä, jonka olen odottanut olevan jopa älykäs.
Mieti henkilöä joka olisi ollut aina 8 keskiarvon oppilas ja armeijassa aliupseerikoulun paras jne.
Olisinko se jonka tulisi tai täytyisi raiskata? Tuskin, jos naisia elämässä on ollut jo 200, ihan vapaa ehtoisia tapauksia.
Sinulla on varmasti mielessä mielellinen raiskaus, jota teet lähes jokaisessa viestissäsi?
Onko sinulla jokin ongelma? Mieti sitä!
AVMielestäni lukittu ovi on vahva viesti siitä, että siitä ei haluta läpikulkua. Se on sekä fyysinen että henkinen raja.
Jos rikkoo lukitun oven, ei välitä tuosta rajasta. Raiskaus on samanlaista piittaamattomuutta muiden rajoja kohtaan.
Menestyminen tai status eivät kerro mitään siitä, kunnioittaako joku muiden rajoja vai ei.
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Mielestäni lukittu ovi on vahva viesti siitä, että siitä ei haluta läpikulkua. Se on sekä fyysinen että henkinen raja.
Jos rikkoo lukitun oven, ei välitä tuosta rajasta. Raiskaus on samanlaista piittaamattomuutta muiden rajoja kohtaan.
Menestyminen tai status eivät kerro mitään siitä, kunnioittaako joku muiden rajoja vai ei.
🦄Elämässä on erilaisia tunnetiloja, mutta suomalaiset ovat kuuluisia yhdestä sanonnasta. Vahva mieli vie läpi jopa harmaan kiven.
Kanattiko, no kyllä kannatti. Sillä ilman tuota en kai olisi näyttänyt sitä kiintymystä kaiken epäselvyyden keskellä joka minulla oli.
Nyt ei jäänyt epäselvyyksiä, vain joitain rahasummia liikuteltavaksi erilaiseten toimijoiden välillä.
Tuossahan on paljon samaa mitä sodankäynnissä? Ne jotka ovat tarkoitukseltaan pyhiä voittavat aina. Ne jotka jeesustelevat erilaisten asioiden välillä valheellisesti, he häviävät aina, ei maailma muutu.
Mielstäni tässä arkipäivässä asia voisi kohdistua Venäjään, he sanoivat jo 30-vuotta sitten mitä eivät halua nähdä. Asiat sovittiin. Nyt myöhemmin pala palalta jyrsitään lupauksia, kunnes toinen menettää hermonsa, ja sitä myös sitä syytetään. Eikö ole outoa, ihmisillä on vaikeaa olla olemassa ilman kahakoita, vaikka säännöistä olisi jo aikaisemmin sovittu?
AV - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Mielestäni lukittu ovi on vahva viesti siitä, että siitä ei haluta läpikulkua. Se on sekä fyysinen että henkinen raja.
Jos rikkoo lukitun oven, ei välitä tuosta rajasta. Raiskaus on samanlaista piittaamattomuutta muiden rajoja kohtaan.
Menestyminen tai status eivät kerro mitään siitä, kunnioittaako joku muiden rajoja vai ei.
🦄Tämä vaatii sen, että tunnet sen oven lukinneen henkilön ajatukset ja tomintatavat. AV melko suurella todennäköisyydellä on ollut noista paljon tietoisempi kuin sinä.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Tämä vaatii sen, että tunnet sen oven lukinneen henkilön ajatukset ja tomintatavat. AV melko suurella todennäköisyydellä on ollut noista paljon tietoisempi kuin sinä.
En pidä tuollaisia seikkoja oikeutuksena rikkoa rajoja.
🦄 - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
En pidä tuollaisia seikkoja oikeutuksena rikkoa rajoja.
🦄Se nyt on yhdentekevää mitä sinä siitä ajattelet, sillä sinä et ole tuo henkilö, josta AV kirjoitti.
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Se nyt on yhdentekevää mitä sinä siitä ajattelet, sillä sinä et ole tuo henkilö, josta AV kirjoitti.
Sinäkin kuulostat siltä, että rajojen rikkominen olisi jotenkin ok. Ei se minusta ole. Asia ei riipu henkilöstä.
🦄
Ei kiinnosta haasteet ja koukerot sitten vähääkään käytännön tasolle mentäessä, vain ydin mikä jää jäljelle kun kääreet poistetaan. Omana itsenään avoimesti ja rehellisesti tai ei ollenkaan.
Pätkä piiloromantiikkaa lohdutuspalkinnoksi 🙂:
https://www.youtube.com/watch?v=ytg6EV4yj1E- AnonyymiUUSI
Avoin ja rehellinen omana itsenä olo ei ole lainkaan vastoin aloituksen henkeä. 🙂
-ap-
- AnonyymiUUSI
Melkein aloitan, että muinaiset foiniikkialaiset. Eli taannehdin.
Kun muutin yhteen miehen kanssa, olin todella tohkeissani, mutta myös eksyksissä.
Millainen naisen rooli, mitä osaa, miten oppia tuntemaan mies.
Kylkikyljessä.
On selvää, että lapsi muuttaa ja vie ainakin ensimmäisen kanssa aikaa, kun ei ole kokemusta ja vauva on avuton. Ja vaikka mies auttaa, niin onhan parisuhde muuttunut.
Sitten, jos toinen muuttuu niin, ettei tunnu enää siltä, että olisi eväitä jatkaa mitään alun unelmaa, voi ero olla ratkaisu, helpotus? tai se tapahtuma, mikä muuttaa ihmistä pitkäksi aikaa eteenpäin. Itsenäistääkin. Eroon liittyy pettymys, suruakin.
Ei siinä mieti, miten mä nyt tässä olisin. Kyllä se toisen huomioon ottaminen kuuluu molemmille.
Iso muutos.
Ei ollut turvaverkkoa. Jotenkin uritti olla yliurhea selviytyjä.
Työäidin rooli on aika kova.
Mutta jälkipolvi osaa paremmin. On lasten kaverit ja harrastukset ja lasten yökylät.
Tämä on niin hieno juttu, kun nuoremmat osaavat rakentaa ratkaisuja itselleen sopivasti.Arvostan heitä. Aikuiset pääsevät joskus tekemään vain yhdessä pariskuntana jotain.
Ikävintä on kuulla, että lapsi tuli väliin eli syyllistetään vauva ja vaikuttaako se esim. eron jälkeen lapsisuhteeseen. Ei saisi.
Vilma
En nyt tiedä onko tästä mitenkään vastineeksi aloitukseen.
Oikeastaan ihminen kasvaa johonkin suuntaan. Muutokset muuttavat. - AnonyymiUUSI
Tieto on selvillä .ollut aina.no hätä.kiitti silti.
- AnonyymiUUSI
Kertaus on opintojen äiti, joten ole hyvä 🙂
-ap-
- AnonyymiUUSI
Tässäpä ketju, jossa tehdään ongelma ja sen jälkeen väännetään se ongelma niin solmuun, että lukija oksentaa.
Ei paljon parisuhdekuviot tämän jälkeen kiinnosta. Yrjö sentään.- AnonyymiUUSI
Ratkaisuhan se on tuokin. Minusta tämä tosin on niin simppeliä, ettei tästä enää yrittämälläkään saa solmua aikaiseksi. -ap-
- AnonyymiUUSI
Yrjöseni. Sitä sanotaan elämäksi noita parisuhdekuvioita.
Epäonnistumisetkin kuuluvat elämään.
Vilma
- AnonyymiUUSI
Kylmiin
Sana kylmä nyt voi tarkoittaa mitä tahansa, mutta mitä kaukaisempi on ranta, niin sitä niin sitä rapiköivämmiksi tulet.
Se o elämän laki.
(hirn) - AnonyymiUUSI
En suosittele ottamaan sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä neuvoja vastaan aloittajalta, koska hänellä itsellään on melko kehittymättömät sosiaaliset taidot. Eivät omanikaan kovin kehittyneet ole, mutta kuitenkin paremmat kuin aloittajalla. Lisäksi tässä ketjussa on myös varsinaisia kiusaajia, jotka kärsinevät suuresti sosiaalisten taitojen puutteestaan. Uskon että aloittaja kehittää itseään ja tulee vielä paremmaksi. Mutta vielä ei ole aika kuunnella hänen neuvojaan.
🦄 - AnonyymiUUSI
Onko kaikki miehet, fiksuimmatkin, oikeasti tuollaisia?...
- AnonyymiUUSI
"Grow a pair". En jaksa selittää. Naisille menee, vertauskuvallisesti. Samaa sontaa se on kumminkin mitenkä päin sitä ikinä käännellään. Itsekunnioitus. Ne jotka hyppää sokeasti suhteisiin niin lopputulos on sen suoraa tulosta.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan firma haastettiin käräjille
Seiska: Martinan firma haastettiin käräjille, taustalla outo rahasotku.3282707Veriteko Kajaanissa.
Nuorta naista epäillään puukotuksesta. Väkivaltaisuus lisääntyy, eihän ole kauan kun kyse oli samanlaisesta teosta.281941Anna vihje jonka vain te tiedätte
Tällä näkyy olevan monia etsijöitä ja kaipaajia. Otetaan ketju jossa voi antaa vihjeen. Kirjoittakaa jotain mitä muut e1411767Miksi haluat satuttaa
Sillä tiedolla ettet välittäisi minusta vaikka se ei ole totta. Silti tiedän että rakastat minua edelleen. Niinkuin sano581468Millaisiin naisiin miehet OIKEASTI hullaantuvat
Kerrotaanpa nyt muutamia tosiasioita, joita miehet eivät yleensä halua myöntää ja joihin naiset usein haluavat olla usko161989- 68979
Mitä sanoisit jos uskaltaisin
Avautua IRL ihan oikeasti? Mietin keinoja siihen koska en vain enää jaksa että meidän välit jatkuu näin. Tiedän ettet ha69939- 69929
- 55840
Farmi Suomi: Ari Koivunen tekee "ongelmallisen" päätöksen eläimille - Lloyd Libiso kieltää jyrkästi!
Oho, heti “kriisiä” pukkaa Farmilla! Uusi kausi starttaa tv:ssä torstaina. Jaksaako Farmi Suomi kiinnostaa? Lue lisää,14819