Tuhatvuotiskauteen liittyy kuusi tapahtumaa. Muut kuolleet eli Jumalattomat nousevat ylös tuhannen vuoden päätyttyä. Tämä ilmenee selvästi sanoista: ”Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet”. Ilm. 20:5. Tämä edellyttää kahta seikkaa: Kukaan jumalattomista ei nouse ylös tuhannen vuoden aikana. Tämä säkeistö murskaa täydellisesti ajatukset tulevasta uudesta koetusajasta menneitten sukupolvien kohdalle tuhannen vuoden aikana. Ei voida puhua sarjaylösnousemuksista, kun jumalattomat ”eivät vironneet eloon”.
Mutta se osoittaa yhtä varmasti toisen asian: Kaikki jumalattomat heräävät tuhannen vuoden päätyttyä. Heistä sanotaan: ”He nousevat yli maan avaruuden”. Siinä ovat nyt koolla kaikkien aikojen jumalattomat. Heitä on kuin meren hiekkaa.
Siten Saatana pääsee vapaaksi viettelemään taasen entisiä alamaisiaan.
Tuhannen vuoden päättymiseen liittyy myös Uuden Jerusalemin, Jumalan kaupungin, laskeutuminen taivaasta maan päälle. Ilm. 21:2. Näin kohtaavat toisensa kaikkien aikojen pyhät ja jumalattomat. Rakastetussa kaupungissa ovat taivaasta tulleet Herran omat ja kaupungin ympärillä kuolleista herätetyt jumalattomat. Ensimmäistä kertaa leikkaavat toisiaan yksilön ja ihmiskunnan linjat.
Jumalattomat ryhtyvät Saatanan johdolla viimeiseen taisteluun Karitsaa ja pyhiä vastaan. Aloite on jälleen syntisillä. He saavat viimeisen kerran osoittaa todellisen mielenlaatunsa. Kerran Israelin kansa naulitsi Vapahtajan ristille, nyt koko maailma olisi halukas sen tekemään. Kerran nousi Lusifer kapinaan Jumalaa vastaan, nyt kaikkien aikojen pahan lapset valmistautuvat syöksemään Karitsan valtaistuimelta. Silloin nähdään Kristus valkoisella valtaistuimella. Kaikki ovat hänen edessään. Kaikki saavat tuomion tekojensa mukaan. Kristus sanoo oikealla puolella oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti”.
Hän sanoo jumalattomille: ”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä”. Matt. 25:34, 41. Tulta sataa taivaasta. Jumalattomat heitetään tuliseen järveen. Siellä jokainen saa tekojensa mukaan. Joka on paljon tehnyt, rangaistaan monilla lyöneillä; joka on tehnyt vähän, rangaistaan vähillä lyönneillä. Tuli polttaa kaiken jumalattomuuden ja synnin jäljet maan päältä. Alkuaineet sulavat kuumuudesta. Jumala varjelee kaupunkinsa ja omansa, joita tuli ei voi vahingoittaa.
Jumala luo Uuden taivaan ja maan. Ilm. 21:1. Tämä sama maa, jonka Jumala antoi ihmiselle, asetetaan ennalleen, ja se tulee olemaan jumalallisen kulta-ajan, onnen, autuuden ja kirkkauden maa, jossa profeettojen ihmeelliset lupaukset täyttyvät.
Miten vaarallinen ja lumoava onkaan oppi uudesta armonajasta tuhannen vuoden aikana. Se lupaa ihmisille aikaa. Sen mukaan ei Jeesuksen tulo ratkaisekaan ihmiskunnan kohtaloa, vaan päinvastoin sen jälkeen on tuleva paras aika pelastua. Kun toiset ovat joutuneet menemään Jumalan valtakuntaan monen ahdistuksen kautta, olisi pelastuminen helppoa tuhannen vuoden aikana. Voidaan tavata kristittyjä, jotka vastaavat parannuskehotuksiin: ”En pidä väliä, vaikka en pääsekään ensimmäisessä ylösotossa, minulla on aikaa vielä sen jälkeen”.
Tämä ajatus uudesta armon ajasta riistää johdonmukaisesti ajateltuna myös lähetysinnon. Miksi nyt saarnata, kun silloin se voidaan tehdä edullisissa olosuhteissa. Käsitys uudesta armonajasta tuhannen vuoden aikana on jyrkässä ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa. Jeesushan sanoo: ”tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu”. Matt. 24:14. Kumpi on ensin, evankeliumin julistus vai loppu? Loppu on selvästi riippuvainen evankeliumin julistuksesta. Sen julistaminen kaikille kansoille on seurakunnan suurin ja tärkein tehtävä. Sitä ennen ei Jeesus voi tulla, sillä ihmiskunta ei voi tehdä valintaansa, ennenkuin kaikkien eteen on asetettu ristiinnaulittu Kristus.
On esitetty ajatus, ettei loppu tarkoittaisikaan Kristuksen tuloa. Tätä tulkintaa vastaan puhuu ensin se seikka, että Jeesus liittää tulonsa maailman loppuun. Edelleen on Ilmestyskirjassa mainittu samasta asiasta tavattoman selvästi. Kristus tulee elonleikkaajana. Ilm. 14:14. Koska hän tulee? Edellä kerrotaan kolmen enkelin sanomasta, joka julistetaan kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ilm. 14:6. Tätä ei voida väärin käsittää eikä tulkita. Kun samassa yhteydessä vielä mainitaan, että tähän varoitussanomaan liittyy sanoma tuomion hetkestä, Babylonin kukistumisesta ja pedosta sekä sen kumartamisesta, on ilmeistä, ettei tällaista sanomaa voida tuhannen vuoden aikana julistaa. Mutta kun sitä ei silloin julisteta, täytyy sen tulla ennustuksen mukaan julistetuksi ennen Kristuksen takaisintuloa. Kun siis evankeliumi julistetaan selvästi ja varmasti sanan mukaan kaikille kansoille, sitä ei ole tarpeellista enää julistaa Kristuksen tulon jälkeen.
Seuraavaksi lähetän artikkelisarjan viimeisen osan 5. aiheena "Mistä oppi maanpäällisestä tuhatvuotiskaudesta on tullut?"
Mutta se osoittaa yhtä varmasti toisen asian: Kaikki jumalattomat heräävät tuhannen vuoden päätyttyä. Heistä sanotaan: ”He nousevat yli maan avaruuden”. Siinä ovat nyt koolla kaikkien aikojen jumalattomat. Heitä on kuin meren hiekkaa.
Siten Saatana pääsee vapaaksi viettelemään taasen entisiä alamaisiaan.
Tuhannen vuoden päättymiseen liittyy myös Uuden Jerusalemin, Jumalan kaupungin, laskeutuminen taivaasta maan päälle. Ilm. 21:2. Näin kohtaavat toisensa kaikkien aikojen pyhät ja jumalattomat. Rakastetussa kaupungissa ovat taivaasta tulleet Herran omat ja kaupungin ympärillä kuolleista herätetyt jumalattomat. Ensimmäistä kertaa leikkaavat toisiaan yksilön ja ihmiskunnan linjat.
Jumalattomat ryhtyvät Saatanan johdolla viimeiseen taisteluun Karitsaa ja pyhiä vastaan. Aloite on jälleen syntisillä. He saavat viimeisen kerran osoittaa todellisen mielenlaatunsa. Kerran Israelin kansa naulitsi Vapahtajan ristille, nyt koko maailma olisi halukas sen tekemään. Kerran nousi Lusifer kapinaan Jumalaa vastaan, nyt kaikkien aikojen pahan lapset valmistautuvat syöksemään Karitsan valtaistuimelta. Silloin nähdään Kristus valkoisella valtaistuimella. Kaikki ovat hänen edessään. Kaikki saavat tuomion tekojensa mukaan. Kristus sanoo oikealla puolella oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti”.
Hän sanoo jumalattomille: ”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä”. Matt. 25:34, 41. Tulta sataa taivaasta. Jumalattomat heitetään tuliseen järveen. Siellä jokainen saa tekojensa mukaan. Joka on paljon tehnyt, rangaistaan monilla lyöneillä; joka on tehnyt vähän, rangaistaan vähillä lyönneillä. Tuli polttaa kaiken jumalattomuuden ja synnin jäljet maan päältä. Alkuaineet sulavat kuumuudesta. Jumala varjelee kaupunkinsa ja omansa, joita tuli ei voi vahingoittaa.
Jumala luo Uuden taivaan ja maan. Ilm. 21:1. Tämä sama maa, jonka Jumala antoi ihmiselle, asetetaan ennalleen, ja se tulee olemaan jumalallisen kulta-ajan, onnen, autuuden ja kirkkauden maa, jossa profeettojen ihmeelliset lupaukset täyttyvät.
Miten vaarallinen ja lumoava onkaan oppi uudesta armonajasta tuhannen vuoden aikana. Se lupaa ihmisille aikaa. Sen mukaan ei Jeesuksen tulo ratkaisekaan ihmiskunnan kohtaloa, vaan päinvastoin sen jälkeen on tuleva paras aika pelastua. Kun toiset ovat joutuneet menemään Jumalan valtakuntaan monen ahdistuksen kautta, olisi pelastuminen helppoa tuhannen vuoden aikana. Voidaan tavata kristittyjä, jotka vastaavat parannuskehotuksiin: ”En pidä väliä, vaikka en pääsekään ensimmäisessä ylösotossa, minulla on aikaa vielä sen jälkeen”.
Tämä ajatus uudesta armon ajasta riistää johdonmukaisesti ajateltuna myös lähetysinnon. Miksi nyt saarnata, kun silloin se voidaan tehdä edullisissa olosuhteissa. Käsitys uudesta armonajasta tuhannen vuoden aikana on jyrkässä ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa. Jeesushan sanoo: ”tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu”. Matt. 24:14. Kumpi on ensin, evankeliumin julistus vai loppu? Loppu on selvästi riippuvainen evankeliumin julistuksesta. Sen julistaminen kaikille kansoille on seurakunnan suurin ja tärkein tehtävä. Sitä ennen ei Jeesus voi tulla, sillä ihmiskunta ei voi tehdä valintaansa, ennenkuin kaikkien eteen on asetettu ristiinnaulittu Kristus.
On esitetty ajatus, ettei loppu tarkoittaisikaan Kristuksen tuloa. Tätä tulkintaa vastaan puhuu ensin se seikka, että Jeesus liittää tulonsa maailman loppuun. Edelleen on Ilmestyskirjassa mainittu samasta asiasta tavattoman selvästi. Kristus tulee elonleikkaajana. Ilm. 14:14. Koska hän tulee? Edellä kerrotaan kolmen enkelin sanomasta, joka julistetaan kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ilm. 14:6. Tätä ei voida väärin käsittää eikä tulkita. Kun samassa yhteydessä vielä mainitaan, että tähän varoitussanomaan liittyy sanoma tuomion hetkestä, Babylonin kukistumisesta ja pedosta sekä sen kumartamisesta, on ilmeistä, ettei tällaista sanomaa voida tuhannen vuoden aikana julistaa. Mutta kun sitä ei silloin julisteta, täytyy sen tulla ennustuksen mukaan julistetuksi ennen Kristuksen takaisintuloa. Kun siis evankeliumi julistetaan selvästi ja varmasti sanan mukaan kaikille kansoille, sitä ei ole tarpeellista enää julistaa Kristuksen tulon jälkeen.
Seuraavaksi lähetän artikkelisarjan viimeisen osan 5. aiheena "Mistä oppi maanpäällisestä tuhatvuotiskaudesta on tullut?"
Vastaukset 2
Vanhimmat
miten paksua ja uskotko vielä. Minä kun kuolen niin mato alkaa nenää kaivaa jos ei polteta.
on tietysti sellaisenaan Raamatun sanaa,mutta tuo selitys on mitä suurinta epätietoutta,eikä kannata ottaa ollenkaan todesta,täysin omaperäistä selitystä jossa ei ole mitään todellista varteen otettavaa tietoa,vois poistaa koko sepustuksen,samoin kuin kolme aikaisempaakin.