Näin minä ajattelen Pyhityksestä, että se on elämän pituinen,ja on kuoltava synnille, joka hetki, että voisimme elää KRISTUKSELLE.Apostoli Paavalin tavoin voi vain sanoa. Minä tiedän, ettei minussa,se on minun lihassan, asu mitään hyvää.Pois se minusta,että minä muusta kerskaisin kuin meidän HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN RISTISTÄ,jonka kautta maailma on
ristiin naulittu minulle,ja minä maailmalle. Joku voi ilmaista tämän paremminkin.
ristiin naulittu minulle,ja minä maailmalle. Joku voi ilmaista tämän paremminkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei
ja kiitos.
Totta kirjoitit.
Olen kirjoittanut yhden kirjeen Raamattuhoteliini, ja liitän sen, ja siinä on jotakin asiasta.
Siunausta
jari laurila
PYHITYS MAAILMASSA
Pyhitys on erottumista maailmasta Jumalan sanan (Jer 23:9) (Raamattu) ja -Pyhän Hengen avulla uskossa Jeesukseen Kristukseen.. (Joh 16:8, Joh 1:29, 12:47) Kristitty joutuu elämään maailmassa, mutta hän ei saa olla “maailmasta.” (Joh 17:6,11,15-17 Jaak 1:27, 1 Joh 2:15-17, Matt 5:14, Kol 2:20, 2 Piet 1:4, Room 12:2, 1 Kor 6:2, 1 Joh 5:4-5) Oikea pyhitys on Raamatun oppi. (2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16)
Jumala on pyhä. (2 Moos 15:11, Jes 57:15, Luuk 1:49, Ps 77:14) Jumalan lasten tulee olla pyhiä, ja vaeltaa pyhyydessä. (Luuk 1:75, 2 Tim 2:21, 2 Piet 3:11, 2 Kor 1:12) Jumalan seurakunta on pyhä. (Room 1:7, 1 Kor 1:2, Ef 2:19, Fil 4:21, 1 Piet 2:9, Hebr 10:10,14, 10:29, 13:12)
Pyhitys on tärkeä asia ihmisen pelastumisessa, sillä ilman pyhitystä kukaan ei näe Herraa. (Hebr 12:10,14, Ef 1:1,4,13,15,18, 4:24) Kristuksen seuraajat muuttuvat jatkuvasti kohti esikuvansa luonnetta. (Joh 15:10, 8:29, Fil 2:12-13, 1 Kor 15:57) Pyhitys on jatkuvaa. (Fil 3:13-14, 2 Piet 1:5-10) Pyhityksessä ihminen luopuu vääryydestä, (2 Kor 6:14-18) ja karttaa pahaa. (1 Tess 5:22, 1 Piet 2:12, 3:13,15) Pyhä ihminen elää kuuliaisesti eli vanhurskaasti. (Tiit 2:11-15, 1 Joh 2:5:3, Ef 3:16-19, 6:12)
Lopun ajan seurakunnan pyhistä Raamattu antaa varsin yksinkertaisenkin ohjeen, johon sisältyy koko Raamatun toiminta-ajatus; “Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä. Niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.” (Ilm 14:12, 12:17) Pyhitykseen kuuluu siis oleellisesti usko Jeesukseen, sekä Jumalan käskyjen noudattaminen. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Room 2:13)
Pyhityksen hedelmät näkyvät uskon kuuliaisuutena. Pyhitys ei tule ilman kuuliaisuutta. (Room 3:31, 6:2, 1 Joh 2:1-5, 5:3, Gal 5:22-25, 1 Piet 3:4) Nykyajan herätyksissä ei kiinnitetä huomiota riittävästi vanhurskauteen, ja todellinen kristitty lienee harvinaisuuskin? (Matt 24:12, 2 Tim 3:1-5, Ilm 2:4-5, 3:15-21) Huomio on usein kiinnittynyt tunne-elämyksien ja ihmeiden tavoitteluun. Armon julistamiseen ilman katumusta ja kääntymystä. (Luuk 3:3, 1 Joh 1:9, 1 Tim 1:19, Room 6:4, Apt 24:16) Hurmos ei ole pyhyyttä, vaan tahdon tulee alistua Jumalan tahtoon. Pyhyys on elämistä Jumalan sanasta, ja luottamusta Jumalaan. Paholainen käyttää tilaisuutensa hyväkseen heti siellä missä Jumalan lakia poljetaan. Laissaan Jumala ilmoittaa vanhurskaan luonteensa ja tahtonsa ihmisen suhteen. Kristillinen alennustila johtuukin Jumalan lain hylkäämisestä. “Täydellisyyden laki” (siveyslaki eli10 käskyä) ohjaa pyhään elämään, ja opettaa mikä on syntiä. (Jaak 1:25. 2:10-12, Ilm 13:13-14, Matt 24:4-5, 11-14, 23-24,27, Matt 7:15-23)
Ihmiset omaksuvat mielellään filosofioita, ja ihmisten tekemiä teorioita, sekä tieteestä, että muista kulttuureista tulleita oppeja, (Kol 2:8, Gal 4:9) mutta hylkäävät Jumalan profetian sanan, joka on läpi historian ollut 100% varma. (2 Piet 1:19-21, Ilm 1:3, 19:10, Room 1:16-32, 2 Tess 2:1-12) Raamatulla on lopun ajalle oma sanomansa. (Matt 24:32-33) Silmiemme edessä täyttyvät profetiat parhaillaan, ja osa ennustuksista odottaa toteutumistaan. Maailman uutisotsikot kertovat rikoksista, sodista, moraalittomuudesta, ahneudesta, mutta kristillinen rakkaus, ja kristilliset teot ja ihanteet jäävät medioissa vaille huomiota kokonaan. Lähetystä tarvitaan omassa ympäristössämme aina. (Matt 28:18-20)
Profeetta Jesajakin näki meidän maailmamme tilan, ja kertoi Jes 24 luvussa maailman lopusta. Jesaja kertoo meille myös syyt Jumalan vihaan. (5-6)