Tänään osallistuessani luterilaisen sukulaispoikani rippikoulun päättäjäiskahvituksiin keskustelin ortodoksisukulaisiteni kanssa kriparista. Muistoja vaihdettiin, mutta sitten joku kysyi, että koskahan tämä perinne kristinoppikoulusta oikein alkoi?
Kripariperinnen lienee omaksuttu protestanttien rippikoulusta. Mutta milloin suomalaiset ovat alkaneet pitää kristinoppikouluja? Vanhin muistelija tämän päivän juhlissa kävi kriparinsa ennen sotia, joten sitä ennen perinteen on täytynyt Karjalassa alkaa. Mutta milloin, tietääkö kukaan tarkemmin?
Kripariperinnen lienee omaksuttu protestanttien rippikoulusta. Mutta milloin suomalaiset ovat alkaneet pitää kristinoppikouluja? Vanhin muistelija tämän päivän juhlissa kävi kriparinsa ennen sotia, joten sitä ennen perinteen on täytynyt Karjalassa alkaa. Mutta milloin, tietääkö kukaan tarkemmin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
1890-luvulla alkoi Suomen ortodoksisessa hiippakunnassa kristinoppikoulun pito. Arkkipiispa Antoni oli Suomen ortodoksisen hiippakunnan ensimmäinen piispa, joka astui virkaansa vuonna 1892. Sitä ennen hän oli ollut Suomen asioita hoitava Pietarin hiippakunnan apulaispiispa. Hän kannatti kansanvalistustyötä ja kristinoppikoulu, jos mikä, on sitä.
Pitääkö paikkansa, että kriparit aloitettiin muun muassa siitä syystä, että luterilaisuus alkoi saada valtaa Karjalassakin (eli ortodokseja kääntyi luterilaisuuteen) ja kriparien avulla parennettiin ortodoksien tietoisuutta omasta uskostaan?
Mainitsin kansanvalistustyön merkityksen. Tiedätkö, Serafima (tai joku muu), kuuluiko kripareihin alunperin lukutaidon opetusta lut. rippikoulun tapaan?
Ei rippikouluissa tai kristinoppikouluissa ole koskaan ollut lukutaidon opetusta.
Lukutaitoa opetettiin ensinnäkin kotona, jolloin yleensä äiti toimi opettajana, tai kirkollisissa pienten lasten kouluissa, joita oli sekä luterilaisella että ortodoksisella kirkolla.
Seurakunnallisia pikkulastenkouluja oli sekä kiertäviä että paikallaan pysyviä. Ne lakkautettiin vasta 1920-luvulla, jolloin tuli oppivelvollisuus ja alettiin perustaa alakansakouluja. Kirkollisissa pikkulasten kouluissa opetettiin lukemista, kirjoitusta, raamatunhistoriaa ja kirkkolaulua. Näiden koulujen opettajia kutsuttiin katekeetoiksi.
1860-luvulta (Karjalassa vasta 1870-luvulta alkaen) alettiin perustaa kansakouluja. Niihinkin pääsyvaatimuksena oli luku ja kirjoitustaito. Kansakoulut olivat siis aluksi ns ylempiä kansakouluja ja niiden oppilaat olivat 9-13 vuotiaita jo alkeisopetuksen saaneita lapsia.
Taisinpa sotkea 7 veljeksen lukukinkerit ja rippikoulun keskenään!
Kiitos perusteellisista vastauksistasi, Serafima!
varsinkin luterilaisissa seurakunnissa ennen usein lastenkoulujen opettajina. Näin oli seitsemän veljeksenkin kohdalla. Lukkarin kouluun joutuminen aikuisina oli tietysti veljeksille häpeä, varsinkin kun aakkosten opettajana toimi välistä lukkarin pikku tytär.
Lukutaito pyrittiin ennenkin yleensä opettamaan silloin, kun lapsi sen parhaiten oppii eli 6-7-vuotiaana. Kinkerit eli kylänluvut olivat sitten kuulustelutapahtuma. Lapsilta kuulusteltiin lukutaitoa ja aikuisilta kristinopin taitoa.
Meillä Suomen ortodoksisessa kirkossakin pidettiin maaseurakunnissa ainakin maailmansotien välisenä aikana kylänlukuja. Pappi tuli korpikylään, otti kyläläiset vuoron perään "riähkille" eli synnintunnustukselle, toimitti kylätsasounassa liturgian, siunasi vuoden aikana kuolleet vainajat, vihki yhteenmenneet pariskunnat, kastoi syntyneet lapset ja siunasi uudet kodit. Sitten kokoonnuttiin johonkin kylän taloon lukusia pitämään. Luettiin Raamattua ja katkismusta (kristinopin oppikirja) ja opeteltiin kirkkolauluja sekä kuulusteltiin lapsilta lukutaitoa.
Kristinoppikoulu taas pidettiin 16-vuotiaille pitäjän pääkirkonkylässä, usein tytöille ja pojille erikseen. Opettajana toimi luonnollisesti seurakunnan pappi. Usein kristinoppikouluun kuului myös retkiä, esim luostareihin.
Kristinoppikoulu on ortodoksisessa kirkossa aina ollut vapaaehtoinen, mutta kaikki tietämäni karjalaiset ja suomalaiset ortodoksit ovat sen käyneet. Suomen venäläisillä sen käyminen ei ole niinkään ollut tapana.
Minusta ainakin tämä nykymuotoinen kripari on lainaa luterilaisuudesta. Miksi tällaiselle kriparille olisi edes mitään tarvetta, koska me ortodoksithan käymme ehtoollisella lapsesta pitäen? Emme me tarvitse mitään "konfirmaatiota". Luterilaisilla asia on eri, se kuuluu heidän perinteeseensä.
Joskus tulee sellainenkin ilkeä ajatus mieleen, ettei tässä vain nyt olisi tarve saada "rippilahjoja" (eli rahaa) ja sen sellaista? Miksi lapselle ei voisi järjestää tavallista isompia 15-vuotisjuhlia vaikka, miksi täytyy vaikka väkisin vääntää joku rippikoulun korvike?
Minusta venäläiset ja kreikkalaiset ovat tässä suhteessa säilyttäneet oikeampaa oppia, koska he eivät ole menneet mukaan tähän kripari-touhuun. Huomatkaa: en mitenkään vastusta seurakunnan nuorten yhdessäoloa, mutta miksi se täytyy tehdä luterilaiseen malliin????