Alustavasti haluaisin tiedustella ja tunnustella josko olisi olemassa jossakin meille sopiva hoitopaikka. Olemme lähdössä mieheni kanssa joulu-tammikuussa (yht. 4 viikkoa) häämatkalle ja kaksi frettineitosta kaipaisi _osaavaa_ ja _asiantuntevaa_ kotia siksi aikaa.
Toinen tytöistä on juuri vuoden täyttänyt pentu, kakkalaatikkovarma ja osaa käyttäytyä, tosin harrastaa näykkimistä (sormiin ei kuitenkaan koske lainkaan) ja on hyvin pentumainen edelleen. Neiti on helppohoitoinen ja sosiaalinen.
Toinen tytteli onkin sitten vähän ongelmallisempi. Kyseessä on yli 3-vuotias rouva, säyseä, rauhallinen, mutta puree. Ja puremisella tarkoitan sitä, että se ei varoita, ei haistele, ei anna mitään merkkiä vaan käy suoraan käsiksi ja puree niin, että veri lentää. Kotona meillä ei ole ongelmia, joskus on hyviä kausia, joskus on pakko käyttää hanskoja; tosin en ikinä käytä kuin hyvin ohuita hansikkaita. Vaatteiden ja hanskojen läpi rouva ei edes yritä purra, hampaat osuvat vain ihoon.
Rouva on todella rauhallinen, mutta vaistoaa herkästi pelon ja silloin käy päälle. Ja se on nopea ja tietää, mihin iskeä :) Varpaita ei pure, eikä sukkia, mutta on näistä kovin kiinnostunut, kuten kaikki muutkin fretit. Tykkää olla sylissä ja vaatii seuraa ja "palvelua".
Varma hoitopaikka on kyllä tiedossa, mutta tässä paikassa rouvaa pelätään ja edessä olisi kummallakina tytöllä neljä viikkoa häkissä. Pienempi on rouvan vauva, ja tytöt tulevat ja olevat vain yhdessä. Erillään olo kyllä onnistuu, mutta varmasti on helpompaa vieraassa paikassa, kun on tuttu karvapallo vieressä. Kotona nukkuvat aina yhdessä, ja vaikka erillään usein pidetäänkin, ikävä tulee nopeasti.
Asumme pääkaupunkiseudulla ja etsimme frettien kanssa toimeen tulevaa hoitopaikkaa, joka ei säikähdä puremia (joita toivottavasti ei tarvitse tulla). Jos kiinnostusta löytyy, tänne voi vaikka vastailla. Toki tuoksi ajaksi annamme ruoat ja mahdolliset tarvikkeet tytöille mukaan ja varmasti voimme vaivasta jotain maksaakin :)
Toinen tytöistä on juuri vuoden täyttänyt pentu, kakkalaatikkovarma ja osaa käyttäytyä, tosin harrastaa näykkimistä (sormiin ei kuitenkaan koske lainkaan) ja on hyvin pentumainen edelleen. Neiti on helppohoitoinen ja sosiaalinen.
Toinen tytteli onkin sitten vähän ongelmallisempi. Kyseessä on yli 3-vuotias rouva, säyseä, rauhallinen, mutta puree. Ja puremisella tarkoitan sitä, että se ei varoita, ei haistele, ei anna mitään merkkiä vaan käy suoraan käsiksi ja puree niin, että veri lentää. Kotona meillä ei ole ongelmia, joskus on hyviä kausia, joskus on pakko käyttää hanskoja; tosin en ikinä käytä kuin hyvin ohuita hansikkaita. Vaatteiden ja hanskojen läpi rouva ei edes yritä purra, hampaat osuvat vain ihoon.
Rouva on todella rauhallinen, mutta vaistoaa herkästi pelon ja silloin käy päälle. Ja se on nopea ja tietää, mihin iskeä :) Varpaita ei pure, eikä sukkia, mutta on näistä kovin kiinnostunut, kuten kaikki muutkin fretit. Tykkää olla sylissä ja vaatii seuraa ja "palvelua".
Varma hoitopaikka on kyllä tiedossa, mutta tässä paikassa rouvaa pelätään ja edessä olisi kummallakina tytöllä neljä viikkoa häkissä. Pienempi on rouvan vauva, ja tytöt tulevat ja olevat vain yhdessä. Erillään olo kyllä onnistuu, mutta varmasti on helpompaa vieraassa paikassa, kun on tuttu karvapallo vieressä. Kotona nukkuvat aina yhdessä, ja vaikka erillään usein pidetäänkin, ikävä tulee nopeasti.
Asumme pääkaupunkiseudulla ja etsimme frettien kanssa toimeen tulevaa hoitopaikkaa, joka ei säikähdä puremia (joita toivottavasti ei tarvitse tulla). Jos kiinnostusta löytyy, tänne voi vaikka vastailla. Toki tuoksi ajaksi annamme ruoat ja mahdolliset tarvikkeet tytöille mukaan ja varmasti voimme vaivasta jotain maksaakin :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei!
Milloin olette lähdössä? Kiinnostus olis minulla on kaksi frettejä kotona(6kk ja 3v. Voitko antaa sun maili osoite?
Olisi varmaankin kannattanut ensimmäisessä viestissä selventää rouvan taustoja, niin ei olisi välttämättä tullut niin suurta ohjeiden ryöppyä. Ensinmmäisen viestin kun lukee, niin siitä jää käsitys, että fretti on saannut tehdä niin kuin haluaa. Ja kun haet hoitopaikkaa ötököillesi, niin itse ainakin katson tälläiset seikat viestistä ja mietin miten ne sopeutuisivat omien pötköjeni kanssa saman katon alle.
Tuossa tuli ilmi miten frettejä koulutetaan. Viestin kun lukee ja ymmärtää, niin kirjoittaja tarkoittaa tukkapöllyllä ilmeisesti niskasta kiinni ja sellainen perus EI!, jonka fretti oppii ja ei tarvitse vältämättä jatkossa tehdä muuta kuin sanoa EI!. Tuskin kukaan frettiään riepottaa niskasta rangaistukseksi, toivon että ei. Jäähy on mitä mainioin rangaistus muoto, (älkää nyt säikähtäkö uudestaan tuosta "rangaistus" sanan käytöstä, kyseessä ei ole mikään tuskaa tuottava fyysinen rangaistus, niin kuin asia sanan yhteydessä joskus mielletään) kun talossa on useampi fretti. Meillä ainakin fretit ovat "jäähyllä" ollessaan harmissaan kun joutuvat kantoboxiin tekosiaan miettimään ja sieltä päästyään tulevat ja lipaisevat jalasta kerran ja menevät jatkamaan leikkejään. Eli vaikka oikeutta jaetaan välillä niskanahan kautta ja hammasta kiristää, niin väitän ettei frettejämme ole koskaan sattunut fyysinen niskasta kiinni ottaminen, en tarkoita roikottamista. Ja luottamus on siitä huolimatta kova, molempiin suuntiin. Frettimme tietävät rajansa ja me tiedämme omamme ja sen mukaan elämme.
Näillä palstoilla liikkuu ihmisiä laidasta laitaan, ei kannata kauhean tosissaan ottaa ihmisten jorinoita. Jos et ole löytänyt hoitopaikkaa ja et ole tutustunut esim. www.fretti.net , niin mene sinne ja laita ilmoitus esille, sieltä saat varmasti asiallisia vastauksia.
Sähköpostiosoite on wildybeasts @ jippii.fi, jos sitä kautta haluaa ilmottautua vapaaehtoiseksi sijaiskärsijäksi.
Mitään älytöntä summaa emme ole valmiita maksamaan :) sen takia, että tiedossa on myös täysin ilmainen hoitopaikka. Asianomaisten kanssa sitten neuvotellaan, en osaa tähän mitään summaa heittää.
Tärkeintä olisi kuitenkin löytää sellainen paikka, johon uskallan neidit jättää. Nämä kuitenkin ovat meidän "vauvojamme", ja stressiä lisää juuri se, että tuo vanhempi rouva ei ole vieraskorea (kauniisti sanottuna) ja se osaa kaikki niksit ja temput, pakenee häkistä kuin häkistä ja sitä ei missään nimessä saa pelätä.
Pienempi pirpana on todella helppo, mutta rouva hyväksyy ihmisistä vain minut, koska kaikki muut tähänastiset uteliaat ovat pelänneet, alkaen ihan eläinlääkäristä. Ja se testaa kaikki. Joten mukavaa olisi saada neiti paikkaan, jossa tämänlaatuinen pureminen olisi tuttua, jossa osattaisiin siihen reagoida _oikein_ (rouvaa ei saa tukistaa, nipistää tai muullakaan tavalla satuttaa tai "ruumiillisesti rankaista", koska sitten vasta alkaa veri lentää), eli jos meinaa tulla hammasta, purema on otettava vastaan ja sitten vasta laitettava koppaan/häkkiin huutojen kera. Hardcorea :) mutta tämä on ainoa toimiva tapa. Virheellinen reagointi (sormen vetäminen veke, pakeneminen, liian nopeat liikkeet) lähinnä vain tekevät turhaksi kaiken kasvatuksen, joka tuon kanssa on saatu aikaan ja joudumme taas aloittamaan kaiken alusta. Pakeneminen ja pelkääminen ovat tuolle lupa purra. Sitä emme vielä ole saaneet sen kallosta veke :P
En halua jättää tätä asiaa epäselväksi näin alussakaan, koska kyseessä ei ole miellyttävä yllätys. Elikäs, rohkeat ja kokemusta omaavat innokkaat astukoon esiin.
En mitenkään haluaisi olla jälkiviisas, mutta eikös ole mennyt fretin koulutus metsään jos ei kerran saa ottaa niskasta kiinni vaan pitää antaa fretin tehdä ensin mitä haluaa ja sitten vasta puuttua asiaan? Fretille pitää näyttää kaapin paikka jo pentuna, jos sitä ei tee niin teillä on loistava esimerkki mitä siitä seuraa. En pelkää frettien puremia, niitä saanneena en ole koskaan edes harkinnut hanskojen käyttöä, vaikka veri lentää ja luut rutisee. Frettien kanssa pitää olla ehdottoman määrätietoinen ja pitkäjänteinen. Meillä on kaksi frettiä ja molemmat yrittää tasaisin väliajoin josko olisi homma livennyt käsistä. Joka kerta fretti saa tukkapöllyn ja nuhteet jäähyä 10min. Mikään ei ota päähän niin paljon kuin istua tyhjässä kopissa kun toinen saa leikkiä vapaana. Ja kun fretin totuttaa pennusta asti rangaistuksiin (en nyt tarkoita että pitäisi totuttamalla totuttaa, vaan antaa niitä rangaistuksia vääristä teoista) niin ei tue tuollaista ongelmaa että fretti imuroi herneet nenään jos sitä menee keskenkaiken pahanteon rankaisemaan.
Teillä on kasvatus onnistunut teidän osalta juuri niin kuin frettinne on halunnut.
Pureekos teidän vanha rouva vieraita heti vai voiko vieras säästyä hampailta?
Meillä oli tuossa kesällä viikon hoidossa näätänelikko, joista yksi ei luota kuin emäntäänsä ja muut saavat takuuvarmasti hammasta. Ainoa, millä neidin saa irti nahasta on kylmä vesi näädän niskassa.
Vedetäänpäs sitä nopeasti johtopäätöksiä! :)
Kyseinen rouva on tullut meille täysikasvuisena, sitä ennen ei ollut _ikinä_ ollut ihmiskosketuksissa, saati sitten koulutettavana! Minusta on jo saavutus, että se tulee itse syliin, luottaa, seuraa, hakee huomiota eikä enää pelkää ja hae niin epätoivoisesti paikkaansa kuin ennen. Ja kouluttanut olen, itkien välillä, yhdessä vaiheessa kävin sairaalassakin näyttämässä verille revittyjä käsiä. Siitä ollaan tultu huimia harppauksia eteenpäin; minua tuo ei enää pure, minuun luottaa ja turvautuu, mutta valitettavasti suhtautuu yhä vieraisiin hyökkäävästi.
Olen kouluttanut 11 frettiä puremattomiksi, joten ihan eilisen teeren poikia ei tässä olla. Kyseessä vain on tapaus, jonka pään sisälle ei niin helposti päästä ja jokainen uusi askel on tuskan takana. Välillä tullaan taaksepäin ja jatko on aina vain raskaampaa: sekä minulle, että rouvalle. Ja kyllä, yksi harha-askel saattaa tuhota paljon. En usko, että suhtautuminen minuun rouvalla muuttuisi, mutta suhtautuminen kaikkiin muihin on tälläkin hetkellä hyvin hataralla pohjalla.
Meillä olevista neljästä fretistä (kahdelle muulle on hyvä hoitopaikka jo tarjolla, ne kun ovat säyseitä ja kilttejä, ja helppoja) tämä on ainoa yksilö, joka puree. Mutta ehkä sekin on merkki siitä, etten osaa sitä kasvattaa? Minusta vain luottamus haetaan muulla keinoin kuin rankaisemalla, kaikissa tapauksissa. Rankaisu on se viimeinen keino, eikä puremattomuutta haeta satuttamalla eläintä.
Minä myös tunnen eläimeni, tiedän, miten sitä tulee käsitellä, tiedän, mitä se teoillaan hakee, eikä eläintä voi rankaista etukäteen (luoja yksin tietää, kaikkea olen tuon kanssa ehtinyt kokeilla ja kantapään kautta keinoni löytänyt). Pelko on alistumista, aina. Vihaisen ja aggressiivisen eläimen, joka hakee uhriltaan pelkoa ja yrittää päästä niskan päälle, edessä ei kumarreta, ei nöyristellä, mutta ei myöskään hyökätä! Hanskoja käytän siksi, että rouva rahoittuu ja pysyy säyseänä, kun ei joudu ihokosketuksiin, mutta se ei tarkoita, etteikö hanskattomuutta jatkuvasti harjoiteltaisi, se vain on prosessi, joka saattaa kestää vuosia. Eivätkä hanskat vierailla suojaa puremilta, välttämättä. Tähän eläimeen eivät myöskään päde ne samat säännöt kuin "tavallisiin" fretteihin. Rouvaa ei mennä näpäyttämään nenälle, tukistus tai niskasta nosto ovat todella rajuja rangaistuksia ja se sallii ne vain minulta. Ja muutkin ovat niitä kokeilleet, alkaen vaikka eläinlääkäristä.
Miinalle: "Lukkopurennasta" rouvan saa irti vain tunkemalla sormet suupieliin ja kampeamalla hampaat auki. Satuttaminen, pelottaminen ja vastaava vain pahentaa tilannetta (irrottaa mutta puree välittömästi useaan kertaan samaan kohtaan ja ns. raatelee). Puremaan ei myöskään saa reagoida: se hakee sillä huomiota ja hallintaa tilanteesta. Kun sen irrottaa rauhallisesti, se ei hermostu/suutu/pelästy ja näin päästään yhteisymmärrykseen. Toki rankaisen välittömästi laittamalla häkkiin tai kantokoppaan, mutta käsiksi ei saa käydä.
Ja vieraiden päälle käy heti, varoittamatta (ei sähise, ei näytä hampaita, ei sylje, ei pörrötä turkkia, ei edes näytä vihaiselta). Rusinat ja muut herkut osaa ottaa todella nätisti paljaista sormista (ainakin minulta), ei se mikään tyhmä ole ;) mutta ei se myöskään nameja voi koko ajan saada, eikä jaksakaan niitä kuin yhden, korkeintaan kaksi.
Niin, ja olen aivan hirvittävän huono eläintenomistaja, kun kerran kymmeneen vuoteen kehtaan lähteä pois, ja vielä häämatkalle. Valitettavasti budjettimme (joka on suunniteltu tarkkaan) ei ole julkista tietoa, enkä raha-asioita mielelläni levittele. Eläinten hoidosta olen valmis maksamaan, tuomaan kaikki tarvikkeet ja ruoat, mutta olen myös harvinaisen tietoinen siitä, että kallein ei ikinä ole se paras.
Haemme hoitopaikkaa, jossa osataan olla rauhallisia ja reagoida oikein vaikeaan puremiseen, jossa vaikealle eläimelle voidaan antaa sen tarvitsema huomio (on hyvin sosiaalinen, mutta hakee huomiota väärällä tavalla) sekä pystytään vastaamaan sen perustarpeisiin (ruoka, juoma, kakkalaatikko, liikunta yms. yleinen siisteys). Henkilö, joka ei pysty hallitsemaan tuollaista eläintä, ei voi sen perustarpeitakaan täyttää, valitettavasti. Enkä halua eläintäni paikkaan, jossa ensisijainen kiinnostus ötökän sijaan kohdistuu siihen, paljonko kärsimyksestä ollaan valmiita maksamaan. Tuollaisesta kommentista pystyn päättelemään ko. hoitopaikan prioriteetit ja sen tarjoaman turvan eläimelle, joka nimenomaan hakee turvaa ja luottamusta.
Toki kasvatusvinkkejä olen valmis ottamaan vastaan, kun niitä näin runsaasti on tarjolla, mutta tulkaapa ensi kerralla antamaan ne tänne paikan päälle. Fretteihin erikoistuneet eläinlääkäritkään eivät suostu tuota pitämään sylissä edes hanskat kädessä, vaan minä olen joutunut pitämään kiinni rokotusten ajan. Mutta mallia saa näyttää. Olen utelias näkemään, mitä tapahtuu, vaikka olen sen näytelmän todistanut useasti ennenkin. Tuon kanssa ei riitä, että osaa käsitellä frettejä tai että tietää jotakin freteistä, tuon kanssa pitää tietää jotakin ihan oikeista pedoista ja enemmän kuin hallita ja alistaa, täytyy osata ymmärtää ja lukea eläintä.
En itse asiassa ole samaa mieltä kanssasi kasvatus- ja koulutusperiaatteista.
Eläimen, pennun enkä aikuisen, kanssa ole ikinä lähtenyt siitä, että näytetään kuka käskee ja kuka vikisee. En halua kasvattaa eläimiäni kunnioittamaan minua pelosta vaan luottamuksesta. En tarkoita, ettenkö kurittaisi, huutaisi, kopittaisi, näpäyttäisi, jos fretti ilkeyttään tai tarkoitushakuisesti tekee väärin. Kunnioitus ei ole tullut siitä, että olen ensimmäisenä niskavilloissa kiinni, vaan aivan muista asioista.
Tästä esimerkkinä sellainen tapaus, kun toinen pojista vahingossa viilsi hampaalla multa sormen auki, kun tähtäsi vinkuleluun, joka oli kädessäni. Poika ei kehdannut katsoa minua silmiin pariin päivään sen jälkeen. En rankaissut, en huutanut, en tehnyt mitään, koska tiesin, että kyse oli vahingosta. Silti poika häpesi. Tämä on se, mihin pyrinkin: puremattomuus omasta halusta, ei siksi, että pelkäisi rangaistusta. Tällaisen luottamuksen saavuttaminen taas riippuu täysin fretistä, mutta pitkä prosessi se on aina, eikä se lopu ikinä, vaikka hampaat eivät enää vilahtelisikaan.
Meidän rouva taas ei ole tavallinen fretti. Se vierastaa ihoa; en tiedä, onko syynä ihmishaju tai joku vastaava. Hanskat eivät ole siksi, että pelkäisin puremista; kipukynnykseni on hyvin korkea, ranteesta kyynärpäihin asti olen täynnä purema-arpia. En tunne varsinaista kipua, vaikka rouva upottaisi hampaansa kokonaan lihaani, en, vaikka se viiltäisi saman haavan auki useaan kertaan. Kyse on enemmän siitä, etten tahdo ahdistaa eläintä, joka selvästi vierastaa ja inhoaan ihokosketusta, ei ole mielestäni oikein pitää eläintä jatkuvasti ahdistuneena tai olotilassa, joka stressaa sitä. Herkut se ottaa paljaista sormista, niin pitkälle ollaan menestyksekkäästi päästy. Varpaita se ei myöskään pure, mutta eipä varpailla siihen kosketakaan.
Tukistuksesta olen saanut ranteen pari kertaa auki, näpäytyksen jälkeen hyökkäsi kimppuuni takaapäin ei siis vasten kasvoja vaan jäi vaanimaan selkään, niskavilloista olen laskenut häkkiin, pitänyt siellä 15-30 min, jonka jälkeen se on hyökänyt välittömästi uudestaan kimppuun. Ja muut ovat leikkineet minun kanssani siinä edessä. Rouva ei vain toimi niin kuin tavallinen fretti, se muistaa kaiken, ja jos se ei koe tekevänsä väärin, se kostaa. Ja näitä kaikkia asioita on toisteltu kauan, niin kauan, että olen todennut, ettei niistä ole mitään hyötyä. Jos se ei itse hyväksy tekevänsä väärin, rangaistus ei ole sille muuta kuin hyökkäys tai kiusanteko. Se ei johda mihinkään ja tilanne vain pahenee, koska se pienikin luottamuksen murunen särkyy.
Kyllä muutkin fretit ovat minua purreet, lujaa ja vähän vähemmän lujaa. Se on ollut sellaista testipuremista, närkästyspuremista, liian innostustunutta leikkiä ja muuta vastaavaa. Niitä ei voi edes verrata siihen, millaista on, kun toinen tulee ja puree kaikella voimallaan ja kiukullaan, mitä sen pienestä kehosta löytyy. Tarkoitan sitä, kun peto, oli se kuinka pieni peto hyvänsä, hyökkää kimppuun niin täynnä raivoa, että sitä on mahdotonta hallita varsinkin, kun vihalle ei löydy syytä. Kuten sanoin, minua se ei varsinaisesti satu (koska olen viallinen yksilö tai jotain), mutta eipä toisen ahdistusta rankaisuilla puretakaan. Sitä pahennetaan sillä.
Joskus se matelee vihaisena häkityksen jälkeen mököttämään jonnekin edes katsomatta minuun. En sellaisen vastauksen jälkeen koe ratkaisseeni tilannetta onnistuneesti vaan vain siirtämällä sitä huomiseen tai ensi viikkoon. Hanskoilla saan sen kanssa ne muutamat hyvät hetket, jolloin se kiehnää ja hykertelee sylissä, leikkii, on rauhallinen, iloinen ja vapautunut.
Hanskoja se ei edes yritä purra, käytän hyvin ohuita käsineitä (tuo on purrut läpi paksuista nahkahanskoistakin), joiden läpi hampaat menisivät leikiten. Silti se ei pure. Ei edes kokeile hampailla, ei edes näyki. Joskus se painaa märän nenänsä kiinni paljaaseen käteen ihan omasta tahdostaan, aikomatta edes purra. Eli eteenpäin mennään. Minä en sitä patistele, me mennään sen vauhtia, sen ehdoilla.
Luulin minäkin tietäväni jotain freteistä ennen kuin tuon pelastin. Pidin paljain käsin sylissä eläintä, joka ei ikinä ennen ollut ollut sylissä, ikinä ennen nähnytkään ihmisihoa. Villi se on, siitä ei päästä mihinkään, ei sitä voi verrata pentuihin, joita ollaan kutiteltu masusta parin päivän ikäisinä. Se oli häkkihullu, villi, pelokas ja epävarma pieni otus.
Häkitys on vaikeaa senkin takia, että aluksi se meni shokkiin joutuessaan häkkiin. Nykyään menee vapaaehtoisesti (joskus jopa salaa) sinne nukkumaan. Kyllä se tietää, kuka ja mikä minä olen, se on itse tehnyt kaikki aloitteet matkimalla meidän muita frettejä. Pitkälle ollaan tultu ja eteenpäin mennään kokoajan. Mutta ikinä tuohon ei tule käymään samat säännöt kuin muihin frettehin, ikinä en voi olettaa siltä samanlaista reaktiota. Siitä luultavasti tulee parhaimmillaankin vain yhden ihmisen fretti, kun se jo nyt luottaa vain minuun, tunnistaa mieheni, mutta ei hyväksy tätä. Tämä on sellainen tilanne, jossa punnitaan kaikki, ja toivottavasti lopussa odottaa jotain kaunista. Rangaistuksilla ei tätä polkua kuitenkaan taiteta.
On naiivia ja kokemattomuutta olettaa, että kaikki toimii samoilla keinoilla. Vaikea eläin on aina vaikea eläin, eikä siihen päde yksikään perussääntö. Mutta mielestäni olen kasvatuksessani onnistunut hyvin, vaikkakin hitaasti. Minulla oli villi, verinen, ahdistunut häkkihullu elukka, joka ei kunnolla osannut edes syödä ruokakiposta, joka ei osannut käyttää kakkalaatikkoa ja joka pelkäsi kuollakseen muita frettejä. Syliin sitä ei saanut, kiinni ei varmasti otettu ja viimeiseksi mentiin koskemaan.
Nyt se tahtoo itse syliin, tulee hyvin toimeen muiden frettien kanssa (onhan sillä sen "vauva" kaverina), hakeutuu seuraan, ei pelkää kaikkea liikkuvaa ja uskaltaa olla utelias, vaikkakin pienellä varauksella. Tein aluksi paljon virheitä sen kanssa, koska luulin tietäväni, miten vaikeaa frettiä käsitellään, mutta nyt olen oppinut paljon vuodattamalla verta, hikeä ja kyyneliä. Osaan lukea tuota pientä riiviötä ja se tietää sen myös, se itse asiassa osaa nykyään viestittää, jos sitä ahdistaa, ja on löytänyt uusia huomionhakukeinoja kuin vain pureminen. Minun kanssani seuraava ja viimeinen askel on puremisen loppuminen kokonaan, mutta kuten varmasti osaa arvata: vieraiden kanssa tuo on yhä se epävarma, pelokas ja villi eläin, joka ei osaa käsitellä toisen pelkoa kuin hyökkäämällä. Sille se on ainoa keino ratkaista tilanne. Ja hyökkäämisellä en tarkoita puremista, tarkoitan hyökkäämistä.