100-vuotias Katri Sievinen istui hoitokotinsa penkillä. Hän mietti elämäänsä ja aviomiestään ja lapsenlapsiaan. Hänen elämänsä oli vaihteleva ja täynnä seikkailuja. Katrin sylissä oli laatikko mikä oli täynnä muistoja menneisyydestä. Samassa se tippui Katrin käsistä maahan. Katrin käsiin oli kuitenkin jäänyt valokuva. Siinä oli hän ja mies menneisyydestä. Riku. Katri sulki silmänsä ja ajatteli hetken Rikua. Millainen elämä heillä olisikaan ollut jos Riku ei...
Samassa hoitaja kiiruhti huoneeseen.
"Haluan nähdä talon Pihlajakatu 23." Katri sanoi heikolla äänellä. "Mutta, talo on purettu jo aikoja sitten. Siihen ollaan rakentamassa jotain uudempaa kerrostaloa. Nyt se vanha on ihan raunioina." Hoitaja selitti. "Haluan nähdä sen." Katri sanoi. Hetken kinastelun jälkeen taksikuski haki Katrin. He saapuivat Pihlajakatu 23:een.
Katri nousi autosta ja näki rauniot. Hän sulki hetkeksi silmänsä. Rikun kuva näkyi selvänä hänen mielessään. "Onko jokin hätänä?" Taksikuski kysyi. "Ei mikään." Katri sanoi heikolla äänellä. "Minun suuri rakkauteni asui tässä talossa ja tässä talossa minä menetin hänet." Katri sanoi ja alkoi selittämään omaa tarinaansa talosta. Pian Katri oli kertonut kaiken ja taksikuskin silmät loistivat kyyneleistä. "Liikuttavaa, mutta uskon että tällä Rikulla on nyt hyvä olla." Taksikuski sanoi ja hän lähti viemään Katria hoitokotiin.
Yöllä Katri katsoi ikkunasta ulos. Hän ei saanut unta. Samassa joku kirkas valo välähti taivaalla. Se oli tähti. Katri tuijotti tähteä hetken ja painoi silmänsä kiinni. Yhtäkkiä Katri oli vaipunut ajasta ikuisuuteen. Hän oli nuori taas ja hän seisoi Pihlajakatu 23:n edessä. Ovi avautui ja Katri lähti kävelemään sisälle taloon. Talo oli ehjä eikä se ollut raunioina. Rappukäytävä oli täynnä ihmisiä. Miia ja Saku seisoivat portailla käsi kädessä Kallen ja Kuisman vierestä, Siljan kurkkiessa heidän takaansa. Ken ja Camilla istuivat rappusilla ja tervehtivät Katria hymyillen. Aamu ja Teemu vilkuttivat hänelle. Katri nousi portaita ylemmäs ja hän huomasi Jennin ja Amin vilkuttamassa itselleen. Kasper istui myös portailla ja hymyili hänelle iloisesti. Markus hymyili Katrille Laura sylissään. Kari ja Katja katsoivat Katria myös hymyillen. Katri oli aivan hämillään kun hän kiipesi portaita ylös. Hanna ja Aleksi vilkuttivat hänelle. Heidän vieressään vilkuttivat myös Jukka ja Maarit. Aki hyppäsi portaat alas ja nyökkäsi Katrille moikkaukseksi ennenkuin katosi rappusten taakse. Lauran poika Sauli seurasi Akia ja tervehti Katria hymyillen. Samassa Katri kuuli kaunista laulua. "Lintu nousee siivilleen, se lentää suoraan siniseen..." Inka lauloi sitä hymyillen. Katri jatkoi matkaansa ja huomasi Jaanan ja Roosan jotka tervehtivät häntä. Salla ja Tuomo tervehtivät Katria hymyillen. Daniel juoksi portaat alas Kentsun luo, moikaten samalla Katria. Taneli ja Irma hymyilivät Katrille tämän kävellessä heidän ohitseen. Mitä ihmettä tämä on? Katri ajatteli kävellessään portaita ylös.
Katri ei ollut uskoa silmiään huomatessaan oman perheensä. Äiti ja isä halasivat Katria hymyillen ja Katri kuuli äitinsä sanovan "Onnea kultaseni." Mitä tämä oikein on? Katri ihmetteli halatessaan sitten siskojaan Heliä ja Annikaa. Katri alkoi lähestyä yläkertaa. Yläportailla istuivat Ulla ja Seppo. "Tervetuloa takaisin!" Ulla huudahti iloisesti. Ullan ja Sepon takana seisoivat Tanja ja Ossi jotka hymyilivät Katrille. Katrin sydän pamppaili. Jos Tanja ja Ossi olivat täällä niin voisiko...
Katri saapui yläkertaan ja Jääskeläinen/Puolakka kämpän edessä seisoi komea ruskeasilmäinen mies, joka ojensi kätensä Katria kohti. Katri tarttui siihen. Riku seisoi hänen edessään eikä enää koskaan lähtisi pois. Mikään ei tulisi enää heidän väliinsä. Sitten Riku ja Katri suutelivat, muiden asukkaiden alkaessa taputtamaan.
Samassa hoitaja kiiruhti huoneeseen.
"Haluan nähdä talon Pihlajakatu 23." Katri sanoi heikolla äänellä. "Mutta, talo on purettu jo aikoja sitten. Siihen ollaan rakentamassa jotain uudempaa kerrostaloa. Nyt se vanha on ihan raunioina." Hoitaja selitti. "Haluan nähdä sen." Katri sanoi. Hetken kinastelun jälkeen taksikuski haki Katrin. He saapuivat Pihlajakatu 23:een.
Katri nousi autosta ja näki rauniot. Hän sulki hetkeksi silmänsä. Rikun kuva näkyi selvänä hänen mielessään. "Onko jokin hätänä?" Taksikuski kysyi. "Ei mikään." Katri sanoi heikolla äänellä. "Minun suuri rakkauteni asui tässä talossa ja tässä talossa minä menetin hänet." Katri sanoi ja alkoi selittämään omaa tarinaansa talosta. Pian Katri oli kertonut kaiken ja taksikuskin silmät loistivat kyyneleistä. "Liikuttavaa, mutta uskon että tällä Rikulla on nyt hyvä olla." Taksikuski sanoi ja hän lähti viemään Katria hoitokotiin.
Yöllä Katri katsoi ikkunasta ulos. Hän ei saanut unta. Samassa joku kirkas valo välähti taivaalla. Se oli tähti. Katri tuijotti tähteä hetken ja painoi silmänsä kiinni. Yhtäkkiä Katri oli vaipunut ajasta ikuisuuteen. Hän oli nuori taas ja hän seisoi Pihlajakatu 23:n edessä. Ovi avautui ja Katri lähti kävelemään sisälle taloon. Talo oli ehjä eikä se ollut raunioina. Rappukäytävä oli täynnä ihmisiä. Miia ja Saku seisoivat portailla käsi kädessä Kallen ja Kuisman vierestä, Siljan kurkkiessa heidän takaansa. Ken ja Camilla istuivat rappusilla ja tervehtivät Katria hymyillen. Aamu ja Teemu vilkuttivat hänelle. Katri nousi portaita ylemmäs ja hän huomasi Jennin ja Amin vilkuttamassa itselleen. Kasper istui myös portailla ja hymyili hänelle iloisesti. Markus hymyili Katrille Laura sylissään. Kari ja Katja katsoivat Katria myös hymyillen. Katri oli aivan hämillään kun hän kiipesi portaita ylös. Hanna ja Aleksi vilkuttivat hänelle. Heidän vieressään vilkuttivat myös Jukka ja Maarit. Aki hyppäsi portaat alas ja nyökkäsi Katrille moikkaukseksi ennenkuin katosi rappusten taakse. Lauran poika Sauli seurasi Akia ja tervehti Katria hymyillen. Samassa Katri kuuli kaunista laulua. "Lintu nousee siivilleen, se lentää suoraan siniseen..." Inka lauloi sitä hymyillen. Katri jatkoi matkaansa ja huomasi Jaanan ja Roosan jotka tervehtivät häntä. Salla ja Tuomo tervehtivät Katria hymyillen. Daniel juoksi portaat alas Kentsun luo, moikaten samalla Katria. Taneli ja Irma hymyilivät Katrille tämän kävellessä heidän ohitseen. Mitä ihmettä tämä on? Katri ajatteli kävellessään portaita ylös.
Katri ei ollut uskoa silmiään huomatessaan oman perheensä. Äiti ja isä halasivat Katria hymyillen ja Katri kuuli äitinsä sanovan "Onnea kultaseni." Mitä tämä oikein on? Katri ihmetteli halatessaan sitten siskojaan Heliä ja Annikaa. Katri alkoi lähestyä yläkertaa. Yläportailla istuivat Ulla ja Seppo. "Tervetuloa takaisin!" Ulla huudahti iloisesti. Ullan ja Sepon takana seisoivat Tanja ja Ossi jotka hymyilivät Katrille. Katrin sydän pamppaili. Jos Tanja ja Ossi olivat täällä niin voisiko...
Katri saapui yläkertaan ja Jääskeläinen/Puolakka kämpän edessä seisoi komea ruskeasilmäinen mies, joka ojensi kätensä Katria kohti. Katri tarttui siihen. Riku seisoi hänen edessään eikä enää koskaan lähtisi pois. Mikään ei tulisi enää heidän väliinsä. Sitten Riku ja Katri suutelivat, muiden asukkaiden alkaessa taputtamaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toi Oli Aivan Ihana Kiitos Oli kostettava:) Tee Pian Uusi:)
surullisen kaunis :) Vaikka siitä tulikin ihan Titanicin loppukohtaus mieleen, mut ei se haittaa
orava.
pulu