Rautkallion tutkimuksia ei pidetä luotettavina. Tiedeporukassa nauretaan Rautkallion "uusia tietoja" kirjoituksia. Rautkallion tutkimuksia ei kukaan ota todesta. Ainut, joka pitää Rautkallion tutkimuksia oikeana, on Kapikorhonen ja hänen idolinsa Lehtinen. Molemmat ovat vähän heihei.
Lehtinenkin on kopiotohtori. Lehtisen väitöskirja on 80 % kopioitu.
Lehtinenkin on kopiotohtori. Lehtisen väitöskirja on 80 % kopioitu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aina
Oma käsitykseni on, ettei ole olemassa puolueetonta historian tukimusta, koska minusta on jo lähtökohtaisesti mahdotonta olettaa, ettei tutkijalla olisi omia arvoja, jotka vaikuttavat hypoteesien asettamiseen ja aineiston tulkintaan.
Niinpä kaikki historian tutkimus on tavalla tai toisella puolueellista, mistä ei ole haittaa, kun sen tietää.
Lähinnä vain marksilaiset tiedemiehet väittävät, ettei puolueetonta - tai objektiivista, kuten tieteessä virallisesti sanotaan - historiantutkimusta ole olemassakaan.
Historianfilosofit toki myöntävät, ettei täyteen objektiivisuuteen aina päästä, mutta silti pyrkimyksen objektiivisuuden pitää olla lähtökohtana ja säilyä koko tutkimuksen ajan. Ne mainitsemasi omat arvot pitää sulkea tutkimushetkellä pois.
Rautkallion huono maine tiedepiireissä johtuu juuri siitä, ettei Rautkallio ole kunnioittanut tuota objektiivisuuden vaatimusta.
Muistelen, että marxilainen dialektiikka lähti siitä, että vain maxilainen tutkimus on ikeaa ja tieteellistä.
Tältä pohjalta Suomessakin tehtiin aikanaan ns. Tandem-tutkimussarja, jossa joukko sosialistiälykköjä rahasti huikeat summat valtionapuja vuokraamalla toimistotilat ja palkkaamalla sihteeristön, ja tuottamalla marxilaisen dialektiikan kautta kasat paperia, millä kukaan ei tehnyt mitään.
Rautkallio oli tuolloin yhtenä asiantuntijana ryhmässä, joka laati tandemille vastaraportin, missä osoitettiin, millä lailla valtion varoja oli vailla valvontaa kaadettu vastuuttomasti täysin tarperettomaan hommaan, mistä nämä älyköt toki nauttivat, kun pääsivät elämään kissanpäiviä ja harrastamaan haluamaansa tutkimusmenetelmää täysin rajoituksista vapaalla tasolla.
Tapasin tuon prosessin yhteydessä Rautkallion kymmenkunta kertaa, ja sain hänestä melko hyvän käsityksen, vaikka kaverin tapa puhua ja valita sanansa olikin sen verran eksaktia, ettei häntä päässyt aivan puolueettomaksi sanomaan. ;-)
Juuri noin se on!
Kirjoittanut: JormaKKorhonen 21.8.2006 klo 13.16
Poista oma viesti
Ja sitten nuo kepulaiset, jotka muissa asioissa esittämistään tiedoistaan ja kirjoitustaidostaankaan päätellen eivät liene lukeneet enempää Juhani Suomen kuin Hannu Rautkallionkaan tai yleensä kenenkään historiantutkijan kirjoja, ovat varmoja Juhani Suomen ylivertaisuudesta ja leimaavat Rautkallion ihan huu-haa-mieheksi.
Toistan tässä saman, jonka kerroin äsken eräälle tuollaiselle kepuviisaalle. Tämä on ote dosentti Martti Häikiön kirjasta "Historia ja väärät profeetat", siv. 200-201. (Kirja vuodelta 2003):
- - -
"Moralisointi on historian kirjoittamisen ja lukemnisen mauste, mutta lähdekritiikki on sen tieteellisyyden mitta. Juhani Suomi erehtyi Kekkos-biografiansa viimeisen osan (Umpeutuva latu) julkistamistilaisuudessa väittämään, että "tiedeyhteisö on sulkenut Hannu Rautkallion ulkopuolelleen". Samalla hän ihmetteli, miten hänen arvostamansa lehtimies Suomen Kuvalehden ja MTV 3:n entinen päätoimittaja Pekka Hyvärinen on kirjassaan "Suomen mies" omaksunut Rautkallion tulkintoja.
On syytä selvästi todeta, että Juhani Suomen väite ei pidä paikkaansa, ja on siksi Hannu Rautkallion kunniaa loukkaava. Tiedeyhteisö on itse itsensä määrittelevä tiedemiesten joukko, joka on antanut Rautkalliolle tunnustetun paikan joukossaan: hän on Tampereen yliopiston dosentti eli tiedeyhteisön hyväksymä opettaja, jonka tutkimuksia rahoittaa Suomen Akatemia, tiedeyhteisön keskeinen osa sekin.
- - -
Rautkallion tutkijanlaatua on alusta alkaen leimannut nimenomaan hämmästyttävä kyky kaivaa esiin ennen tuntemattomia uusia lähteitä. Tämä kyky näkyi jo hänen väitöskirjassaan "Kaupantekoa Suomen itsenäisyydellä. Saksan sodanpäämäärät Suomessa 1917-1918".
Rautkallion Kekkos-kirjat perustuvat ensi sijassa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen arkistoihin Moskovassa, jotka Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen aukenivat muutamaksi vuodeksi. Niiden lisäksi hän on käyttänyt laajasti myös muiden maiden arkistoja ja haastatellut monia mukana olleita. Hänen leimaamisensa "yhden dokumentin mieheksi" on mitä karkein virhe, sillä hän on tuonut julki enemmän ja monipuolisemmin neuvostoliittolaisia ja muita ulkomaalaisia lähteitä kuin kukaan toinen saman aikakauden tutkija.
- - -
Rautkallio on tuonut tähän keskusteluun aineistoa nimenomaan uusien lähteiden kautta. Suomen sodanjälkeistä ulko- ja sisäpolitiikkaa ei voi vakavasti tutkia ilman Rautkallion kirjojen paljastamaa aineistoa".
...on näköjään jo tuotu esiin, mutta täydennän tuota dosentti Martti Häikiön esittämää hieman:
Lasse Lehtinen on kiistatta sosialidemokraatti, ihan oikea sellainen - ei mikään sosialisti -, Hannu Rautkalliota - joka hakuteoksisssa ei ilmoita poliittista kantaansa - pitää hyvinkin arvostettavana tutkijana Martti Häikiö, joka Kuka Kukin On -kirjassa ilmoittaa puolueekseen kokoomuksen. On siis "isänsä poika"; Juuso Häikiöhän oli pitkäaikainen kokoomuslainen kansanedustaja ja vaikuttaja valtakunnallisestikin, ja varsinkin Kuopion puolessa.
Kepulaisia - ja siis ainoita luotettavia - historiantutkijoita lienevät ainakin Juhani Suomi ja Jukka Seppinen. Lue sinä siis vain heitä, ja pysy niin viisaana kuin mitä nytkin kirjoituksellasi osoitat olevasi.