Globalisaatiossa on lukuisia asioita joihin on ennemmin tai myöhemmin puututtava demokratian keinoin. Työolot ja yhteiskuntien pelisäännöt ovat eri puolilla maailmaa niin erilaiset että siinä pelissä on vain yksi lopputulos, kaikki toimijat tulevat siirtymään halvemman hintatason maihin, tai vaihtoehtoisesti kaatumaan kilpailussa. Yritysten tekohengitys ei ole missään vaiheessa järkevää, heikot toimijat putoavat kuitenkin.
Tässä herää yksi erikoinen kysymys, onko länsimaailma valmis luopumaan teknologiaylivoimastaan? Entä ollaanko valmiita pudottamaan omaa elintasoa, kehitysmaiden hyväksi? Luonnonvarojen rajallisuus tulee varmasti vastaan ja vieläpä käsittämättömän nopeasti, kuten on jo käymässä öljyn kanssa.
Maapallon tuotanto ei ole juurikaan lisääntynyt, jakajia kyllä tullut lisää. Tänä päivänä Eurooppa alkaa olemaan aikamoisen suuren väestönosan kurjuuden kehto, syynä voidaan pitää teknologian kehittymistä, sekä sitä että tuotanto on yksinkertaisesti siirretty maihin joissa kuukausipalkka on Eurooppalaista tuntipalkkatasoa. Ihmisten kätösien pikku uurastus on kadonnut koneiden kitaan, työtä ei nykypäivän maailmassa ole kaikille. Jos edes miljardi ihmistä tuottaisi yhtä paljon kuin keskiverto suomalaistyöntekijä, maapallon luonnonvarat loppuisivat käytännössä alle vuodessa.
Lisäksi globaaleja toimijoita sitovat täällä ainakin kymmenet tuhannet erilaiset lait, säädökset, direktiivit ja rajoitukset. On niin kovin helppoa mennä sinne missä mitään ei valvota, työntekijän oikeusturvakin on samaa tasoa kuin täällä on kumisaappaalla. Oli todella törkeää katsella kuinka kiinalaisia, työssään vammautuneita, heitteille jätettyjä ihmisiä kohdeltiin.
Ainoana ratkaisuna näen, että meidän on alettava vaatimaan eettistä kestävyyttä tuontitavaroidenkin tuottamisessa, haluatko ostaa esim. lampun jonka tekijä kuolee kymmenessä vuodessa lyijymyrkytykseen. Myöskin ekologisesti kestämättömät tuotantotavat on saatava kuriin. Miksemme voisi vaatia esimerkiksi EC-hyväksytty merkintää Kiinalaiselta tuotteelta, onhan meidänkin todisteltava jos jonkinlaisella sertifikaatilla että metsä ei ollut aarniometsää ja muuta vastaavaa. Päästömaksuihin suurimmat saastuttajat eivät osallistu lainkaan, siis MITÄ, me maksetaan ja muut nauraa partoihinsa.
Poliitikkojen on tarkoitus suojella kansaa, sen tehtävän ovat EU:n ja Suomen poliitikot maailmaa halaillessaan tyystin unohtaneet. Kansainvälisyys on hyväksi Globalisaatio ei ole, kansainväliset oligarkit kun ajattelevat vain kvartaalisti. Nykyinen toimijoiden vähyys ei palvele edes kilpailua, ainakaan sillä tavalla mitä olen Adam Smithin tuotannosta ymmärtänyt. Suomessakin byrokratia on niin raskas että se on suorastaan este yrittämiselle, keitä se palvelee? vain isoja toimijoita pieniä kun ei haluta apajille.
Tässä herää yksi erikoinen kysymys, onko länsimaailma valmis luopumaan teknologiaylivoimastaan? Entä ollaanko valmiita pudottamaan omaa elintasoa, kehitysmaiden hyväksi? Luonnonvarojen rajallisuus tulee varmasti vastaan ja vieläpä käsittämättömän nopeasti, kuten on jo käymässä öljyn kanssa.
Maapallon tuotanto ei ole juurikaan lisääntynyt, jakajia kyllä tullut lisää. Tänä päivänä Eurooppa alkaa olemaan aikamoisen suuren väestönosan kurjuuden kehto, syynä voidaan pitää teknologian kehittymistä, sekä sitä että tuotanto on yksinkertaisesti siirretty maihin joissa kuukausipalkka on Eurooppalaista tuntipalkkatasoa. Ihmisten kätösien pikku uurastus on kadonnut koneiden kitaan, työtä ei nykypäivän maailmassa ole kaikille. Jos edes miljardi ihmistä tuottaisi yhtä paljon kuin keskiverto suomalaistyöntekijä, maapallon luonnonvarat loppuisivat käytännössä alle vuodessa.
Lisäksi globaaleja toimijoita sitovat täällä ainakin kymmenet tuhannet erilaiset lait, säädökset, direktiivit ja rajoitukset. On niin kovin helppoa mennä sinne missä mitään ei valvota, työntekijän oikeusturvakin on samaa tasoa kuin täällä on kumisaappaalla. Oli todella törkeää katsella kuinka kiinalaisia, työssään vammautuneita, heitteille jätettyjä ihmisiä kohdeltiin.
Ainoana ratkaisuna näen, että meidän on alettava vaatimaan eettistä kestävyyttä tuontitavaroidenkin tuottamisessa, haluatko ostaa esim. lampun jonka tekijä kuolee kymmenessä vuodessa lyijymyrkytykseen. Myöskin ekologisesti kestämättömät tuotantotavat on saatava kuriin. Miksemme voisi vaatia esimerkiksi EC-hyväksytty merkintää Kiinalaiselta tuotteelta, onhan meidänkin todisteltava jos jonkinlaisella sertifikaatilla että metsä ei ollut aarniometsää ja muuta vastaavaa. Päästömaksuihin suurimmat saastuttajat eivät osallistu lainkaan, siis MITÄ, me maksetaan ja muut nauraa partoihinsa.
Poliitikkojen on tarkoitus suojella kansaa, sen tehtävän ovat EU:n ja Suomen poliitikot maailmaa halaillessaan tyystin unohtaneet. Kansainvälisyys on hyväksi Globalisaatio ei ole, kansainväliset oligarkit kun ajattelevat vain kvartaalisti. Nykyinen toimijoiden vähyys ei palvele edes kilpailua, ainakaan sillä tavalla mitä olen Adam Smithin tuotannosta ymmärtänyt. Suomessakin byrokratia on niin raskas että se on suorastaan este yrittämiselle, keitä se palvelee? vain isoja toimijoita pieniä kun ei haluta apajille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On jatkuvasti niin paljon töitä, etten ennätä kaikkia tehdä. Olen päässyt eläkkeelle, mutta en ennätä nauttia siitä, kun pitää vain töitä painaa niska limassa. On niin paljon erilaisia töitä, joita ei voi viedä mihinkään Kiinaan.
toistemme palveleminen ei elätä pidemmän päälle, vientituloja on pakko tulla. Muutoin loppuu rellestys, nimenomaan vientiteollisuus kun on täältä lähtemässä.
töistä on loppunut?
Hyvä kirjoitus, jossa asioita on katseltu vähän laajemmasta vinkkelistä kuin siitä paljonko kahvikuppi maksaa huoltsikalla.
Eilen illalla oliko se nyt A-studio telkassa. Siinä joku Nokian edustaja totesi jotenkin näin. Vaikka palkkataso Suomessa pudotettaisiin seitsämäs osaan nykyisestä IT teollisuus ei palaa Suomeen takaisin.
Siis toiminnat siirtyvät sinne missä on päämarkkinat. Siitä saavutetaan logistisia ym. etuja.
Tässä globalisaation myllerryksessä meille jää vain mahdollisuus yrittää sopeutua, vaikka se niin tuskallista onkin. Kuten kirjoittaja sanoo poliitikot ovat tässä avainasemassa. Myöskään meidän kuluttajien vastuuta ei pidä unohtaa, kun teemme valintoja kaupassa.