Miksi Halonen ei tee mitään

johonkin jotakin...

Nyt edes kerran olisi tarvetta niille paljon puhutuille loistaville idänsuhteille, mutta muumio ei muuta kuin istu kotonaan.

Kekkonen olisi hoitanut asian aika päiviä sitten.

24.08.2006 kello 16.20 Matti Keränen , Salla.


http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1114&author=10

22.08.2006

ProKarelia

KANNAKSELLA PALAA SUOMALAINEN OMAISUUS

Venäjällä riehuvat metsäpalot eivät osoita heikkenemisen merkkejä, eikä niiden sammuttamiseen ole tositoimin ryhdytty. Suomeen tulevien savuhaittojen lisäksi ilmassa on todennäköisesti ongelmajätteistä syntyviä haitallisia jäämiä kaatopaikkapalosta. Pahimmat paloalueet Suomen kannalta ovat Viipurissa ja Kingiseppin alueella Viron ja Venäjän rajalla.

Palojen pitkä jatkuminen osoittaa Venäjän taholta piittaamattomuutta, jota ei odottaisi öljy- ja kaasutuloilla rikastuneelta maalta, joka haluaa kehittyä suurvallaksi. Öljyrahasto ja valuuttavaranto lienevät kokoluokkana 200 miljardia dollaria. Mihin tarkoituksiin rahoja säästetään, kun arvokkaan omaisuuden annetaan rauhassa tuhoutua? Sammutuksessa kyseessä on kokonaisuuteen nähden täysin olemattomista summista.

Karjalan Kannaksella olevat tulipalot kertovat piittaamattomuudesta myös maiden todellisia omistajia kohtaan. Neuvostoliiton pakkoluovuttaessa Karjalan, Petsamon ja muita alueita, vain itäraja siirtyi. Kansainvälisen oikeuden mukaan omistusoikeus kiinteistöihin jäi edelleen suomalaisille.

Kannaksella palaa siten suomalainen omaisuus. Ehkä tämä on yksi syy piittaamattomuuteen. Venäjä palauttaa nyt pakkoluovutettua Karjalaa suomalaisille savuna ja terveyshaittoina. Samalla annetaan erittäin arvokkaiden metsien tuhoutua. Omistusintressin puuttuessa näyttää myös vastuu puuttuvan.

Suomi on EU:n puheenjohtajamaa, mutta silti sen poliittinen johto on täysin voimaton saamaan Venäjälle vakavaa viestiä siitä, että suomalaisten omistamien maiden hallitsematon kaskeaminen on lopetettava. Viimeistään nyt suomalaispoliitikoille pitäisi olla selvää, että puheet paremmista naapuruussuhteista kuin koskaan aikaisemmin, ovat poliittista liturgiaa, jolta puuttuu pohja.

Ystävyys ja todelliset hyvät suhteet voivat perustua vain luottamukselle ja toisten huomioon ottamiselle, ei yksipuoliselle vakuuttelulle ja rahan lahjoittamiselle. Oudointa tässä tilanteessa on se, että Suomi yhä joka vuosi lahjoittaa 30 – 50 miljoonaa euroa Venäjälle ns. lähialueyhteistyörahoina mitä erilaisimpiin projekteihin. Yksikään merkittävä projekti ei kuitenkaan edes ole Suomelta pakkoluovutetulla alueella. Mitä Suomen poliittinen johto vuosittain maksattaa veronmaksajilla?

Olisi ymmärrettävää, jos Venäjä olisi köyhä ja tukea tarvitseva maa, jonne piskuinen naapurivaltio lähettäisi tukirahoja. Kyseessä on kuitenkin luonnonvaroiltaan maailman rikkain maa, jonka kansa on ylpeä isänmaastaan. Suomalaisille ei kuulu Pietarin jätevedenpuhdistamo tai Venäjän omat ongelmat. Venäjällä on resursseja hoitaa ne, jos vain tahtoa löytyy.

Suomalainen asianajaja on lähettänyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle kolme hakemusta pakkoluovutetulla alueella olevien kiinteistöjen takaisinsaannista. On mahdollista, että niitä voi seurata soveltuvaan tuomioistuimeen lähetettävä korvausvaatimus hallinnassa olevan toisen omaisuuden tahallisesta turmelemisesta.

Suomen poliittisen johdon tulisi EU-puheenjohtajamaana kehittää tällekin ongelmalle rakentava ja molempia osapuolia hyödyttävä ratkaisuehdotus. Pelkällä ministerin kirjeiden lähettelyllä nämä ongelmat, kuten Karjalan palautuskysymyskään, eivät ratkea.