Tänään minulle sanottiin, että minun pitäisi odottaa Jumalan vastaavan siihen mitä elämästäni jää käteen.
Olen ajautunut umpikujaan ja tuntuu seuraavalta:
En jaksa puhua Jumalalle. En tiedä kuuleeko Hän, tai onko edes olemassa sellaisena kuin olen häneen uskonut. Tuntuu oudolta odottaa Jumalalta ratkaisua. Olen koko elämäni uskonut seuraavani Jumalan herättämää "viettiä". Nyt tuo "vietti" tuntuu pettäneen minut. Minun on hylättävä se tapa katsoa maailmaa, jonka avulla olen tähän päivään asti selvinnyt. Tuntuu kuin Jumala olisi pettänyt minut, tai sitten olen vain typeränä seurannut jotakin omaa rakennelmaa, jonka olen luullut Jumalan tahdoksi. Tuntuu pahalta ajatella ihmisiä, jotka unelmoivat tai uskovat johonkin. Minusta tuntuu, etten enää jaksa uskoa mihinkään. - Tällä lailla maan pinnalle pudonneena vain en näe elämälläni mitään tarkoitusta... En jaksa ajatella niitä toimia ja tehtäviä, jotka olen unelmani varassa eläen itselleni asettanut...
Jos joku kuulee Jumalan puheen, voisiko hän kertoa sen minulle tänä päivänä? Taustatietoja tilanteelleni en ikävä kyllä jaksa selittää...
Olen ajautunut umpikujaan ja tuntuu seuraavalta:
En jaksa puhua Jumalalle. En tiedä kuuleeko Hän, tai onko edes olemassa sellaisena kuin olen häneen uskonut. Tuntuu oudolta odottaa Jumalalta ratkaisua. Olen koko elämäni uskonut seuraavani Jumalan herättämää "viettiä". Nyt tuo "vietti" tuntuu pettäneen minut. Minun on hylättävä se tapa katsoa maailmaa, jonka avulla olen tähän päivään asti selvinnyt. Tuntuu kuin Jumala olisi pettänyt minut, tai sitten olen vain typeränä seurannut jotakin omaa rakennelmaa, jonka olen luullut Jumalan tahdoksi. Tuntuu pahalta ajatella ihmisiä, jotka unelmoivat tai uskovat johonkin. Minusta tuntuu, etten enää jaksa uskoa mihinkään. - Tällä lailla maan pinnalle pudonneena vain en näe elämälläni mitään tarkoitusta... En jaksa ajatella niitä toimia ja tehtäviä, jotka olen unelmani varassa eläen itselleni asettanut...
Jos joku kuulee Jumalan puheen, voisiko hän kertoa sen minulle tänä päivänä? Taustatietoja tilanteelleni en ikävä kyllä jaksa selittää...
Vastaukset 22
Vanhimmat
ehkä tietämättäsi eksytytksiin, jotka ovat ajaneet sinut passiiviseen tilaan. Kun olet pitemmän aikaa ollut passiivinen ja tunteiden varassa, hävittää joku kriisi ihanat tuntemukset ja koet olevasi kuin tyhjän päällä. saatana haluaa eksyttää juuri tällaisen lopputuloksen vuoksi. Tämä voi olla yksi syy. Esitän vain arvauksen. Pohdi itse Jumalan edessä, onko kyseessä jotain esittämäni kaltaista, vai onko kyse vain saatanan hyökkäyksestä tai lihallisen vaelluksen aikaansamasta kylmenemisestä.
Jeesuksen puheen, olen saanut kauan olla sen ihmeellisen lahjan kantaja ja Hän käskee sanoa sinulle, että turvaa kaikessa Häneen ja, että kaiken keskellä rauha on valtaava mielesi.
Jeesus elää ja tietää kaiken sinusta.
Aikanani olin itse kovassa koulussa, ennen kuin sain tämän ihanan lahjan ja siinä koulussa lihallisuuteni taipui uskomaan Jumalan Sanan, ilman mitään järkeilyjä ja pääsin vapaaksi ja sain rauhan ja ilon.
joka sanoo minulle samansisältöisesti. Voisiko Jumala sanoa jotakin konkreettista, vaikken kuvaakaan tässä mitään oman kriisini luonteesta?
muuta kerrottavaa, kuin sanoman, että älä hylkää Jeesusta minkään takia, tain minkään keskellä.
Jumalan Sana pitää paikkansa, vaikka meidän unelmamme eivät toteutuisi, tai vaikka maailma ympärillämme kuinka melskaisi.
Sana lupaa sinullekin rauhaa ja tyytyväisyyttä ja jos sinä uskot Jeesukseen, sinä tulet tuntemaan totuuden ja totuus on tekevät sinut vapaaksi ja rakkaus on poistava kaiken pelon.
Minä olen ollut kauan uskossa ja maailma on kerinnyt melskaamaan ympärilläni vaikka millä tavalla, mutta minun rauhaani se ei ole kyennyt rikkomaan.
Älä katso itseesi, äläkä lähimmäisiisi, vaan kaiken yli nosta katseesi Jeesukseen, sillä siellä on todellinen tieto ja apu.
Tavattiin tuolla herätysliikkeitten puolella.
Lisään siihen mitä tuolla kirjoitin,niin pienen ajatelman.
"Job,sen enempää kuin hänen ystävänsäkään eivät tiedä,että ahdistus on Jumalan luottamuksen osoitus ja rakkauden tunnustus.Herra on ahdistuksen pimeydessä lähempänä lastaan kuin milloinkaan muulloin.Hänen läsnäolonsa on silloin vain uskottava,koska sitä ei voi nähdä,ei kuulla eikä tuntea.Usko kuitenkin vahvistuu eniten Jumalan ollessa hiljaa."
Tämä on kirjasta: Ja Herra otti,Mailis Janatuinen
Jos et jaksa puhua Jumalalle voit todella huokaista Isän puoleen "Isä auta"
Sanoit että et tiedä kuuleeko Hän.
Kuule:Tasan tarkkaan Hän kuulee joikaisen huokauksenkin,vaikka ilman sanoja!
Eräässä laulussa sanotaan"Jumala hoitaa hiljaisuudessa"
Kuten aikaisemminkin kehotin,teen sn nytkin; ota kaikki asiantuntijoiden apu vastaan.
Jumala TAHTOO ja VOI umpikujasi ja ahdinkosi selvittää. Lupasin rukoilla ja olen sen jo tehnytkin.Ja jatkan rukousta.
"massapostitin" kysymykseni kaikkiaan kolmeen paikkaan Suomi24:ssa. Tässä olen istunut päivän parhaan työajan lähettämässä ja lukemassa ihan sokkona, pienenä toivottomana oljenkortena. En osaa tehdä enkä nähdä mitään järkevää juuri nyt. Arvostan kyllä rukoustasi. Älä ajattele, että väheksyn sitä, vaikka toistan vain toivottomuuttani...
Toivottavasti olet oikeassa noissa sitaateissasi...
menettävät sen huomaamattaan, passiivisuuden takia, kuten ylempänä todettiin. Kokemus kriisistä viittaa pikemmin siihen että Isä karsii oksia (Joh 15), korjaa uskovan virheitä. Evankeliumin kuvaama Jeesuksen persoona on kuitenkin tällaisessa tilanteessa edessäni. Hän on olemassa ja luottaa Jumalaansa. Jätänkö hänet, vai olenko sittenkin hänen puolellaan, vaikka epäilen että hän erehtyisi? Kenen muun kanssa erehtyisin mieluummin?
Jumala on lohduttanut minua itseäni joskus runojen
välityksellä, jolloin olen kuullut samalla hänen
puheensa. Tässä eräs sellainen.
Elämäsi palapeli väliin kokonansa hajoo, kaikki
särkyy, kaikki vajoo. Mikä eilen kukki, eli- tänään
enää maata, multaa, katinkultaa. Myrskytuulet tui-
verteli. Koetat jotain koota noista. Etsit, kysyt:
mikä kestää, mikä uudet myrskyt estää. Neuvoa saat
monenmoista. Herran sanan kalliolla hyvä olla.
Vahvempaa ei turvaa toista.
Anna Herran koota palat. Älä suutu, älä vaivu,
masennukseen älä taivu. Valluksen uuden alat.
Nöyränä käyt vastaisuuteen, päivään uuteen.
Isä tietää tiemme salat.
Muistan sinua rukouksella ja siunausta jokaiselle
jotka saivat tästä lohtua.
Itse kirjoitin toissapäivänä:
Aamulla herätessä tyhjä mieli
Ikkunastani näkyy auringon polttama nurmi,
suussani kankea kieli
On tauonnut toivon äänistä kuiskaava laulu
sisälläni kyllästynyt sielu, kuin väritön taulu
Pienellä iskulla saa rikottua rakentamani majan
pienillä sanoilla kyseenalaistettua rakentamiseen käyttämäni ajan
Itse rakennetulta telineeltä putominen on kipeä,
painovoima on tehokas ja alastulo ripeä
Ei ole uutta enää rohkeutta, ei uuteen yritykseen voimia
vain konkurssipesä, ei iloa toimia...
Minusta tuntuu olet uupunut/masentunut ja olet loman tarpeessa eli käyppä nyt heti lääkärin juttusilla.
Olet myös siinä vaiheessa, joka tunnetaan nimellä ensin "tullaan uskoon ja sitten joskus ihmiseksi". Herätyskristillisissä piireissä tuppaa unohtumaan että ensisijaiseti olemme ihmisiä emme uskovaisia. Suosittelen Tommy Helstenin kirjoja jos et niitä ole lukenut.
Me ihmiset ollaan sellaista likinäköistä sakkia, jotenkin oletetaan että elämä on erillinen käsite kuin Jumala. Ja Jumala alkaa sitten jossain vaiheessa vaikuttamaan tähän erilliskäsitteenä ilmenevään elämään.
Olen aatoksissani tullut siihen tulokseen, ettei mitään erillisyyttä ole olemassakaan, vaan Jumala on elämä. Elämää ei siis ole ellei siinä ole läsnä Jumala. Emmekä me voi käsittää Jumalaa muutakuin elämästä käsin, siinä hetkessä kuin olemme.
Usein minäkin ole uskonut, että kyllä tässä hyvin käy. Minä siis laitan oletuksen sille mikä on hyvin käydä. Elämä on kuitenkin kokonaisuus kattaen kaiken. Meidän oletuksemme kuiskivat sen sisällä, vaikkakin se pyörii itseasiassa Jumalan olemuksessa, omassa lainalaisuudessaan, riippumatta meidän oletushakemistoistamme.
Niin elämä on Jumalan alaisuudessa niinkuin mekin pienessä rajallisuudessamme.
Se että me laitetaan Jumalalle kiittäen oletuksia ja päämääriä, ei muuta perusperiaatetta, kuinka kaikkeus etenee.
Mikä sitten on meidän suhteemme Jumalaan?
Olemme lapsia: siis oppimassa jotain, lapsia: meillä on siis kehitys vielä kesken. Niinkauan kuin me olemme oppimassa jotain ja kehityksemme on vielä kesken, emme voi ymmärtää kaikkeuden Herran suunnitelmia ja Hänen päämääriään.
Väsyminen, uupuminen on inhimillistä, en usko että on yhtäkään uskovaa, joka ei olisi jotenkin joutunut umpikujatilanteeseen. Siinä joutuu siihen Jaakobin painiin, kun tulkkaa asioita itselleen, ja tekee valintoja.
Olen myös huomannut, että jos kaikenaikaa funtsii mielessään asioita ja odottaa jotain kummitusta tapahtuvaksi, pettyy, jos tämä odotus ei vähinerin ala toimia. Silloin kannattaa löystyttää niitä ohjaksiaan jotka on vetänyt kireälle ja antaa ajan kulua rauhassa, silläaikaa eläen ihan normaalia elämää.
Minä en usko, että tuo "vietti" joksi sinä intuutiotasi Jumala-yhteydessä mainitsit, olisi mitenkään pettänyt. Sinä olet kasvanut siitä ulos. Uusi aika on alkamassa, odota, mitä uutta sisällesi kasvaa. Raamatussa sanotaan, että Jumala lupaa luoda jopa uudet taivaat ja maat. Miksikä hän ei loisi pieneen ihmiseen myös uutta maata ja taivasta. Uutta erilaista elämää Kristuksessa, jossa on sitten aivan erilaiset aromit ja mausteet. Niin hirveesti meillä on asioita joita tämänhetkinen aivokapasiteettimme ei pysty käsittelemään.
Jumala voi, Hän armahtaa - Sinä armahdat, sinä voit.
Käy herätysliikkeiden sivuilla lukemassa,sinulle on siellä uusia viestejä!
Sieltä saattaa löytyä ratkaisu ongelmaasi!
Siunausta sinulle!tv.sisaresi Herrassa.
Kirjoitin eilen viestin, jonka lähetin palstoille herätysliikkeet, helluntalaisuus ja juutalaisuus. Kerroin kadottaneeni näköalani ja kenties uskonikin. Kysyin Jumalan ääntä ilman selityksiä... Sain monenlaisia vastauksia. Vaikutti siltä, että toisilla oli tarve antaa analyysi tilastani ilman minkäänlaista tietoa tilanteeni konkreettisesta puolesta. Moni arveli myös kokeneensa saman, jotkin arviovat ongelmaani vasta uskoontulleen/kääntyneen kipuiluna, toiset tarjosivat parannuksen tekoa, mutta toiset halusivat myös asettua rinnalle kulkijoiksi ilman ihmeellisempiä arvauksia.
Nyt raotan hieman verhoa. Sain voimakkaan sisäisen kutsun auttaa juutalaista kansaa n. 18 vuotta sitten. Eilen kohtasin eräänlaisen henkisen kulminaatiopisteen siinä vastustuksessa, jota ympäristöni minuun kohdisti. Ympäristöni ei ole rakkaudettomia ja välinpitämättömiä ihmisiä, vaan parhaansa yrittäviä realisteja. Minä sen sijaan olen idealisti, joka ei helpolla kyseenalaista kutsumustaan ("viettiään"). Eilen olin siinä kulminaatiotilanteessa, jossa minun oli vakavasti kysyttävä kutsumukseni perusteita. Sanoin ääneen sen, että olen valmis luopumaan kaikesta, jos toisten analyysi toimintani kestämättömästä luonteesta on totta... Olin tähän asti puolustanut toimiani itse, nyt jääväsin itseni ja lupasin luopua kaikesta, mahdollisesti myös nykyisestä uskostani, jos minut havaitaan toimivan kestämättömin motiivein. - Uskoin saavani tuomion "syyllinen"...
- Näin ei kuitenkaan ainakaan vielä käynyt. Sain Gamalielin ohjeeksi kutsutun lausunnon (ks. Apt.5:34-39) ja uskallan ehkä varovaisesti kysellen jatkaa...
Kiitos kaikille ystäville, jotka kuuntelitte, yrititte ymmärtää ja rukoilitte!
Seuraa sitä uskollisesti.
Jeesus kulkee Pyhän Henkensä kanssa
vierelläsi opastaen,auttaen ja johtaen.
Enkelien varjelusta sinulle,
kaikille teillesi!
Sanoit olevasi idealisti. Sehän on positiivinen asia joka tuo voimia hakata päätä seinään vuosikausia. Idealistien hyvä puoli on myös se että he ovat usein oikealla asialla mutta pilaavat lopputuloksen jättämällä muiden neuvot suunnitelman idean, keinojen ja resurssien suhteen kuuntelematta.
Uskoisin kutsumukseksi auttaa Juutalaisia on ihan aitoa ja sitä kohti sinun tulee mennä. Kuitenkin miten olit ajatellut heitä auttaa ei ehkä ole toteutuksen,idean tai resurssien suhteen realistinen. Tästä lienevät ystäväsi antaneet palautetta.
Neuvoisin Sinua lepäämään asian suhteen ja sen jälkeen tee realistinen suunnitelma kuinka voit auttaa Juutalaisia täällä Suomessa tai Israelissa.
Tämän hetkiset tavoitteesi voivat olla myös liian korkeat. Yksi mahdollisuus on myös se, että menet töihin(ei lähetystyö) tai opiskelemaan Israeliin.
Minun toiminnassani eivät ole kyseenalaistettuna työmetodit eikä asiasisältö, olenhan tehnyt tätä pohjatyötä sen n. 18 vuotta. Minun motiivini ovat olleet toisten kyseenalaistamisen kohteena. Asiaa kuvaa seuraava R.W.Emersonin sanonta:
"Varmaankin ne, jotka elävät tulevaisuutta varten, näyttävät aina itsekkäiltä niiden mielestä, jotka elävät nykyisyyttä varten."
Kysymys on siitä, että olen laittanut niin paljon työtä ja voimavaroja (ja sitä opiskelua nimenomaan) juutalaisuuden ymmärtämiseen, jotta voisin auttaa. Minun idealismini pukeutuu aivan erilaiseen asuun kuin niiden Israel-ystävien, jotka menevät ja tekevät ymmärtämättä sanaakaan hepreaa. Tunnen omakseni Eliezer Ben-Jehudan ja siionismin idealismin. Se on raskasta ja usein työtä unelman saavuttamiseksi. Kysmys on siitä, että tämä työ vaatii paljon uhrautumista, joka nöäyttää toisten silmissä itsekkäältä ja välinpitämättömältä idealismilta, koska sitä on niin vaikea mitata....
Tässä päivässä on jo sateenkaaren värit. Lähipiirini sitoutui siihen, että Jumala saa määrittellä kestävän ja kestämättömän ilman ennakkoehtoja näyn järkevyydestä. Nyt voin odottaa, kerätä voimia, ja opiskella lisää...
Näen, ettet halua kertoa kuin minimin kriisisi luonteesta. Ymmärrän tämän varsin hyvin, sillä teet luultavasti sellaista työtä, jossa hyvin yksityiskohtainen selostus aiheuttaisi kenties vahinkoa. Nyt olet halunnut kuitenkin kääntyä kysymään Jumalalta neuvoa "nettiystäviltä" ja mitä olet saanut vastauksiksi? Villejä arvauksia, analyysiyrityksiä, mutta ehkä myös rukoustukea. Toivottavasti saat kokea Jumalan johdatusta. Sitä ei taida löytyä kovin helposti ihan sokkona nettiin kirjoittelemalla. - Ehkä kirjoitit nettiin, koska kysymyksesi liittyivät sinua lähellä olevaan seurakuntaan ja perheeseesi... Et ehkä voinut avautua sinne suuntaan? - Huomaatko, kuinka minäkin ryhdyn arvailelemaan...
Teet viisaasti, kun et ryhdy selittelemään koko elämääsi nettikansalle, mutta samalla jäät ehkä aika laihalle ravinnolle. Toivon kuitenkin, että ihmiset, jotka lukivat tarinasi kuulevat riviesi välistä hätähuutosi ja rukoilevat puolestasi. Jos kärpäset osaisivat rukoilla, minäkin tekisin niin;) Toivottavasti Jumala puhuu sinulle ja lähipiirillesi hyvin konkreettisesti!
Hei!
Alla vielä parit kommentit tilanteestasi. Niitä ei luonnollisesti pidä ottaa ohjeena koska en tiedä mistä kriisistäsi itse asiassa on kysymys. Pahoittelen etukäteen jos kommentini syystä tai toisesta loukkaavat sinua.
Minusta Juutalaisen kulttuurin perehtyminen on työnäkysysi kannalta erittäin perusteltua. Jätä Israel-ystäväsi kommentit sen suhteen omaan arvoonsa.
Ihmettelen kuitenkin suuresti, että millä oikeudella lähipiirisi motiivejasi kyseenalaistaa. Minusta se on täysin epätervettä. Yleensä ystävät/lähipiiri eivät motiivejasi kyseenalaista jos ne liittyvät kutsumukseesi/työhösi/ harrastukseesi.
Teet paljon työtä unelmasi eteen. Ehkä sinä voisit miettiä oletko uupumassa sen ääreen varsinkin kun olet kohdannut vastarintaa lähipiirisi taholta On hyvä muistaa, että jokaisella ihmisellä on rajansa jaksamisen suhteen. Mielestäni ammatti-ihmisen kanssa keskustelu tilanteestasi olisi paikallaan.
Kirjoitin myös että "ensin tullaan uskoon ja sitten vasta joskus ihmiseksi". Tietyissä fundamentalissa herätyskristillissä piireissä tähän saattaa valitettavasti mennä 20 vuotta ja jotkut ovat niin kovapäisiä etteivät tähän kriisin syystä tai toisesta joudu.
Kun tämä kriisi yllätää silloin kyseenalaistetaan kaikki mihin on oltu uskottu. Yleensä vasta tämän kriisin jälkeen Jumalan Armon kirkastuu ja uskonnolliset näkemyksesi vastaavaat mihin todella uskot. Kyseisen kriisin läpikäynti yleensä äärimmäisen raskaaksi koska tästä vaiheesta ei yleensä uskonnollisissa piireissa puhuta tai se pannaan sielunvihollisen piikki vaikka on kyse varsin luonnollisesta tapahtumasta. Uskoisin kuitenkin ettei tästä Sinun tapauksessa ole kysymys.
Sinun olisi kuitenkin hyvä miettiä onko sinun nykyinen hengellinen yhteisösi Sinun henkisen ja inhimillisen kasvun kannalta Sinulle sopiva.
Mielestäni olet kertonut tilanteestasi riittävästi eli älä kerro tilanteentasi juuri sen enempää säilyttääksesi yksityisyytesi.
Ja sitten olisi vuorossa loppukevennys ettei aiheen käsittely menisi liian vakavaksi ;). Voisti ehdottaa seuraavassa lähipiirisi "hoitokokouksessa" lääkärin kutsumista paikalle jotta saataisiin selville että ketkä itse asiassa ovat terapian tarpeessa. Tästä saattaa verenpaineet nousta eli kerropa seuraava tosi tarina.
Minulla on yksi naispuolinen kristillistä opiskelijatyötä tehnyt tuttava. Hän oli aikoinaan kiinnostustunut myös lähetystyöstä. Tänään hän on onnellisesta naimissa ateistin kanssa! Tutkimattomat ovat Herran tiet mutta lopulta "paha" saa palkkansa;) Eli se siitä Jumalan Armosta.
Siunausta ja kaikkea hyvää Sinulle!
-Ari-setä
"Suuret uskonnot ovat laivoja, runoilijat pelastusveneitä Kaikki terveet ihmiset hypänneet yli laidan.."
- Hafiz
Luulen, että ymmärsin jotakin ajatuksistasi jo alussa, kun lähdit liikkeelle vähän eri oletuksella kuin tilanteeni sitten itseasiassa oli. - On hyvin tyypillistä, että erit. juuri juutalaisuutta lähestytään sellaisella ajattelemattomalla härkäpäisyydellä, jossa kaikki nähdään vain hengellisesti.
Minä olen outo lintu kaikissa piireissä, koska olen ko. asialle omistautunut, mutta lähestyn yhteistä(?) asiaa hieman epätyypillisiltä kannoilta. Monetkaan lähelläni eivät ymmärrä minua, koska en käytä samoja kielikuvia, enkä osaa tavoitella samoja (materiaalisia) asioita kuin muut. - Nyt on kuitenkin tapahtunut yllättäviä asiota juuri sillä taholla, jolta kyseenalaistamiseni on alkanut. Minulla on suuri syy uskoa, että Jumala puhuikin profetian kautta (paitsi minulle) myös juuri hänelle, joka kaiken nosti pöydälle epäluottamuslauseena...
Kiitos huolenpidosta ja siunausta sinulle Ari-setä!
Ps. Elän nyt ilman kiirettä vain "päivä kerrallaan" (sillä sekin asia mainittiin em. profetiassa). Olen tässä mylläkässä joutunut huomaamaan myös virheitäni, vaikka Jumala ei ilmeisesti näytäkään kutsumukselleni punaista valoa. Ehkä osin virheideni takia toiset lähtivät kyseenalaistamaan koko elämänasenteeni. Ehkä Jumala halusi näyttää, että erehtyväisten on toimittava yhdessä yhteisen asian hyväksi. Olin kyllä aikeissa lähteä, mutta nyt en lähde sellaiseen prosessiin, sillä olen luvannut etsiä yhteyttä "päivä kerrallaan"...
Ala vihaile Jumalalle, Han on ainoa, joka sinulla on jaljella, ainoa joka voi auttaa.
Yksinkertaisin rukous omassa elamassani on ollut 'Help, help!' ja sita on usein kaytetty.
Jumalan rakkaus ei ole monimutkaista, se on Isan rakkautta lapseensa. Isan hella sydan kuulee heti lapsen huudon.
kuljin yksikseni synkissä ajatuksissa. Sitten mieleeni tuli eräs juutalainen kertomus Aabrahamin uskosta. Se oli pohdiskelua siitä, miksi Aabraham oli Jumalan silmissä vanhurskas. Tarinassa esitettiin monia vaihtoehtoja, mutta viimeiseksi ja parhaaksi ajatukseksi esitettiin sitä, että Aabraham oli valmis uhraamaan unelmansa konkreettisen ilmenemismuodon (Iisakin), kun Jumala niin sanoi. Aabraham oli odottanut Iisakin syntymää 100 vuotta. Iisak oli Aabrahamin unelman täyttymys. Nyt Jumalan tarkoitus täyttyisi hänen kauttansa. (mutta)- Sitten Jumala pyytää uhraamaan Aabrahamin. Aabraham joutuu uhraamaan unelmansa konkreettisesti, Aabraham joutuu uhraamaan elämänsä tarkoituksen (joka on tulla monien Jumalan lapsien isäksi)... - Aabraham kuulee Jumalan ääntä, mutta Jumala estää veitsen iskun...
Minulla on nyt samantapainen olo kuin Aabrahamilla. Minulla on pitkäaikainen unelma, mutta nyt minuun on vedottu sellaisin argumentein, joita inhimillisesti tunteva ihminen ei voi ohittaa. Minun toimintani ei ole toki ollut rikollista, mutta se on niin omistautunutta, että "hulluuden ja nerouden" raja ei ole enää minun arvioitavissani. - Nyt asia on jätetty Jumalan arvioitavaksi... Aabrahamin usko lohduttaa minua kuitenkin jo nyt...
En ole Jumalalle vihainen (enää). Uskallan taas hieman luottaa Häneen.