Ystäväni sanoi, että minun pitäisi odottaa Jumalan vastaavan siihen mitä elämästäni jää käteen.
Olen ajautunut umpikujaan ja tuntuu seuraavalta:
En jaksa puhua Jumalalle. En tiedä kuuleeko Hän, tai onko edes olemassa sellaisena kuin olen häneen uskonut. Tuntuu oudolta odottaa Jumalalta ratkaisua. Olen koko elämäni uskonut seuraavani Jumalan herättämää "viettiä". Nyt tuo "vietti" tuntuu pettäneen minut. Minun on hylättävä se tapa katsoa maailmaa, jonka avulla olen tähän päivään asti selvinnyt. Tuntuu kuin Jumala olisi pettänyt minut, tai sitten olen vain typeränä seurannut jotakin omaa rakennelmaa, jonka olen luullut Jumalan tahdoksi. Tuntuu pahalta ajatella ihmisiä, jotka unelmoivat tai uskovat johonkin. Minusta tuntuu, etten enää jaksa uskoa mihinkään. - Tällä lailla maan pinnalle pudonneena vain en näe elämälläni mitään tarkoitusta... En jaksa ajatella niitä toimia ja tehtäviä, jotka olen unelmani varassa eläen itselleni asettanut...
Jos joku kuulee Jumalan puheen, voisiko hän kertoa sen minulle tänä päivänä? Taustatietoja tilanteelleni en ikävä kyllä jaksa selittää...
Olen ajautunut umpikujaan ja tuntuu seuraavalta:
En jaksa puhua Jumalalle. En tiedä kuuleeko Hän, tai onko edes olemassa sellaisena kuin olen häneen uskonut. Tuntuu oudolta odottaa Jumalalta ratkaisua. Olen koko elämäni uskonut seuraavani Jumalan herättämää "viettiä". Nyt tuo "vietti" tuntuu pettäneen minut. Minun on hylättävä se tapa katsoa maailmaa, jonka avulla olen tähän päivään asti selvinnyt. Tuntuu kuin Jumala olisi pettänyt minut, tai sitten olen vain typeränä seurannut jotakin omaa rakennelmaa, jonka olen luullut Jumalan tahdoksi. Tuntuu pahalta ajatella ihmisiä, jotka unelmoivat tai uskovat johonkin. Minusta tuntuu, etten enää jaksa uskoa mihinkään. - Tällä lailla maan pinnalle pudonneena vain en näe elämälläni mitään tarkoitusta... En jaksa ajatella niitä toimia ja tehtäviä, jotka olen unelmani varassa eläen itselleni asettanut...
Jos joku kuulee Jumalan puheen, voisiko hän kertoa sen minulle tänä päivänä? Taustatietoja tilanteelleni en ikävä kyllä jaksa selittää...
Vastaukset 12
Vanhimmat
ihmisen usko vastaa hänen kehitystasoaan. Ehkä olet huomannut tämän 'uskonnoista' ja epäilet ettei jumalaa voi olla muuten kuin uskonnon kautta. Jokaisen ihmisen omatunto on mm. jumalan ääni mikä on sisässäsi.
Voi olla ahdistavaa, kun ei tiedä mihin uskoisi. Parasta yrittää ajatella, ettei tarvitse heti tietää vastausta, vaan antaa asian olla ja yrittää keskittyä muuhun. Ehkä asiaan tulee selvyyttä myöhemmin. Ei kannata väkisin yrittää päättää jotain.
nuoresta opetetaan ihmisille valmiiksi jotain asiaa mihin pitää uskoa. kun huomataan ettei valmis uskonto anna vastauksia kysymyksiin eksytään. Ne vastaukset löytyy kun etsii totuutta. tosin ne tuovat uusia kysymyksiä.
on ollut uskoa unelmaan maailmasta, jossa kannattaa kärsiä ja uhrautua, jos kaukana siintää toivo. Uskoni on ollut enemmin asenne kuin dogma. Nyt näen kaiken sortuvan ympärilläni, inhimillisesti rakkaimpien asioideni. Voin ehkä pelastaa status quo:n, jos tyydyn elämään ilman em. uskoani. - En vain tiedä, miten itse jaksan elää...
ollut tällainen kriisi nuorempana ja meni kauan, että löysin jonkun merkityksen asioille. Nyt tämä on taas aktivoitunut ja täytyy etsiä uudestaan...
tässä kaaosvaiheessa. Kannattaa odottaa, että saat etäisyyttä asioihin, vaikka odottaminen onkin aina vaikeaa. Epävarmuuden tilassa eläminen on aina ahdistavaa.
sellainen ettei ajattelutapasi auta ja nyt huomaat sen. toki toivoa on aina sitä ei pidä jättää. Ihmiset luovat asioita ja esineitä ympärille, mutta niitä ei sitten osata käyttää koska ne ovat vaarallisia ihmisen käsissä. Sen takia kaikki kaatuu ympäriltämme. Kaikki eivät selviäkään siitä edes uskonsa avulla. Joillekin on tarkoitettu jatkaa elämää sen jälkeen ja rakentaa parempi maailma.
Puhut järjen äänellä, mutta kuulen kyllä inhimillisyytesi. Voimia sinulle! Minä yritän saada tämän päivän iltaan...
Yritä olla ajattelematta mitään, keskity johonkin tekemiseen päivä kerrallaan.
Toivottavasti joku muu osaa kertoa jotain lohduttavampaa!
Olen paininut saman asian kanssa monta vuotta. Lopulta annoin periksi...tapahtui paljon aika raskaita asioita elämässä ja selvisi se että luulin tuntevani Jumalan mutten tuntenutkaan. Minullakin ajatusrakennelmat murenivat. Nyt vasta opettelen tuntemaan häntä levossa.Lepää, nyt on sen aika. Minua on auttanut tämä paikka:
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
Ies on vetosonnin valjaat jolla "oppilas sonni" on kytketty siihen. Vetosonni vetää yksin auraa ja oppilas saa kävellä vierellä ja samalla oppia "mestaristaan"
Shalom!
Kirjoitin eilen viestin, jonka lähetin palstoille herätysliikkeet, helluntalaisuus ja juutalaisuus. Kerroin kadottaneeni näköalani ja kenties uskonikin. Kysyin Jumalan ääntä ilman selityksiä... Sain monenlaisia vastauksia. Vaikutti siltä, että toisilla oli tarve antaa analyysi tilastani ilman minkäänlaista tietoa tilanteeni konkreettisesta puolesta. Moni arveli myös kokeneensa saman, jotkin arviovat ongelmaani vasta uskoontulleen/kääntyneen kipuiluna, toiset tarjosivat parannuksen tekoa, mutta toiset halusivat myös asettua rinnalle kulkijoiksi ilman ihmeellisempiä arvauksia.
Nyt raotan hieman verhoa. Sain voimakkaan sisäisen kutsun auttaa juutalaista kansaa n. 18 vuotta sitten. Eilen kohtasin eräänlaisen henkisen kulminaatiopisteen siinä vastustuksessa, jota ympäristöni minuun kohdisti. Ympäristöni ei ole rakkaudettomia ja välinpitämättömiä ihmisiä, vaan parhaansa yrittäviä realisteja. Minä sen sijaan olen idealisti, joka ei helpolla kyseenalaista kutsumustaan ("viettiään"). Eilen olin siinä kulminaatiotilanteessa, jossa minun oli vakavasti kysyttävä kutsumukseni perusteita. Sanoin ääneen sen, että olen valmis luopumaan kaikesta, jos toisten analyysi toimintani kestämättömästä luonteesta on totta... Olin tähän asti puolustanut toimiani itse, nyt jääväsin itseni ja lupasin luopua kaikesta, mahdollisesti myös nykyisestä uskostani, jos minut havaitaan toimivan kestämättömin motiivein. - Uskoin saavani tuomion "syyllinen"...
- Näin ei kuitenkaan ainakaan vielä käynyt. Sain Gamalielin ohjeeksi kutsutun lausunnon (ks. Apt.5:34-39) ja uskallan ehkä varovaisesti kysellen jatkaa...
Kiitos kaikille ystäville, jotka kuuntelitte, yrititte ymmärtää ja rukoilitte!
että nyt kun kerroin kriisini sivuavan juutalaisuutta, syntyi hiljaisuus...