Viisitoista vuotta sitten kun olin vielä vl tehtiin kuten alla. Ei ole ajat muuttuneet. Ja voi sanoa että tässä on lestadiolaisnuoren elämän pääsisältö, tärkeämpänä suurelle osalle kuin aito Jumalan sana.
"Oulun rauhanyhdistykselle saavuttaessa pitää päättää, kummasta eteisestä sisään menee. Valitsen yleensä "kakkosen", jonne kaikki kaverinikin tulevat. Riisumme takit naulakoihin, jäämme odottelemaan eteiseen muita kavereita ja konkoilemme sitte peräkanaa penkkiin istumaan. Yleensä jäämme aika taakse, kuten muutkin nuoret.
Sunnuntaiseuroissa on tuhansia ihmisiä. Ihmismeren joukosta on vaikea löytää tuttuja kasvoja. "Seurat alkavat. Laulamme virren xxx, jonka jälkeen meitä palvelee se ja se" kuuluu kaiuttimista. Puheensorina hiljenee ja seuraväki laulaa voimakkaasti virttä. Puhuja kiipeää pöntöön ja aloittaa puheen rukouksella ja Raamattua lukemalla.
Joka puolelta kuuluu lasten ääniä. Vauvat parkaisevat, joku uhmaikäinen saa huutokohtauksen ja isä lähtee kantamaan lasta eteiseen naama punaisena. :) Edessäistuvaa lapsiperhettä on kiva seurata puhetta kuunnellessa. Puheen jälkeen lauletaan jälleen, jonka jälkeen alkaa väliaika. Valtava puheensorina taas alkaa ja väki alkaa valua kohti kahvioita.
Väliajan jälkeen alkaa toinen puhe, jonne saapuu nuorisosta valtaosa. Pikkulapsiperheet ovat lähteneet kotiin ja nyt penkkirivistöt ovat täynnä nuoria. Puheen aikana saatetaan supatella joitain kuulumisia, mutta myös kuunnellaan puhetta. Joskus ajatukset harhailevat muuallakin ja pääkin saattaa alkaa nuokahdella. :)
Seurojen loputtua käydään taas kahvilla, tullaan vähän
laulamaan ja maleksitaan sitten pihalle juttelemaan tuttujen kanssa ja miettimään iltakylä eli jatkopaikkaa. Siellä aika vierähtää joskus puolille öille saakka."
"Oulun rauhanyhdistykselle saavuttaessa pitää päättää, kummasta eteisestä sisään menee. Valitsen yleensä "kakkosen", jonne kaikki kaverinikin tulevat. Riisumme takit naulakoihin, jäämme odottelemaan eteiseen muita kavereita ja konkoilemme sitte peräkanaa penkkiin istumaan. Yleensä jäämme aika taakse, kuten muutkin nuoret.
Sunnuntaiseuroissa on tuhansia ihmisiä. Ihmismeren joukosta on vaikea löytää tuttuja kasvoja. "Seurat alkavat. Laulamme virren xxx, jonka jälkeen meitä palvelee se ja se" kuuluu kaiuttimista. Puheensorina hiljenee ja seuraväki laulaa voimakkaasti virttä. Puhuja kiipeää pöntöön ja aloittaa puheen rukouksella ja Raamattua lukemalla.
Joka puolelta kuuluu lasten ääniä. Vauvat parkaisevat, joku uhmaikäinen saa huutokohtauksen ja isä lähtee kantamaan lasta eteiseen naama punaisena. :) Edessäistuvaa lapsiperhettä on kiva seurata puhetta kuunnellessa. Puheen jälkeen lauletaan jälleen, jonka jälkeen alkaa väliaika. Valtava puheensorina taas alkaa ja väki alkaa valua kohti kahvioita.
Väliajan jälkeen alkaa toinen puhe, jonne saapuu nuorisosta valtaosa. Pikkulapsiperheet ovat lähteneet kotiin ja nyt penkkirivistöt ovat täynnä nuoria. Puheen aikana saatetaan supatella joitain kuulumisia, mutta myös kuunnellaan puhetta. Joskus ajatukset harhailevat muuallakin ja pääkin saattaa alkaa nuokahdella. :)
Seurojen loputtua käydään taas kahvilla, tullaan vähän
laulamaan ja maleksitaan sitten pihalle juttelemaan tuttujen kanssa ja miettimään iltakylä eli jatkopaikkaa. Siellä aika vierähtää joskus puolille öille saakka."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tällainen se seuratapahtuma monesti on, vielä nykyäänkin.
Hyvin paljon menee saman kaavan mukaan.
Lestadiolaisnuoren elämään tämä kuuluu HYVIN olennaisena
osana. Siis jopa kolme kertaa viikossa. Ja aina sinne
vain haluaa uudestaan. Miksi?
-Siellä tapaa ystäviä? Totta tämäkin, se on yksi vaikutin.
Mutta miksi ei mennä ystävien kanssa johonkin muualle, vaikka
pelaamaan tms?
Se mikä saa nuoren monta kertaa viikossa tuonne hyvin
yksinkertaisen kuuloisen ohjelman pariin, seuroihin,
on se asia, mikä on lestadiolaisnuoren elämän pääsisältö.
Se on yksinkertaisuudessaan sitä, että halutaan olla
uskomassa. Ja usko tulee kuulosta. Juuri seuroista
uskovainen nuori saa sitä matkaevästä, jolla jaksaa
kilvoitella.
On totta se, että kun seuroja on monesti viikossa,
aina ei jaksa "ahmia". Mutta monet, jotka ovat olleet
ulkomailla, jossa seuroja on harvoin, ovat kertoneet kuinka
sanan nälkä on kasvanut ja sanaa on kuunellut ihan
erityisen tarkasti. Mutta täälläkin, kyllä ne nuoret
aina jonkun sanan kuulevat, ja evankeliumi saa kostuttaa
kuivaa sydämen multaa. Ei sitä autuutta mitata sillä,
kuinka tarkkaan olet kuunnellut. Jos autuus olisi siinä,
ainakin itse olisin niitä viimeisiä taivaaseen menijöitä.
Seurapuheen alla olen monesti ollut niin uppoutunut
jopa työasioihin, että voisi hyvin merkata tunnit ylös
ja laskuttaa työnantajaa ;-)
Tuo kuulosti hyvin mielenkiintoiselta. En ole vl enkä ole koskaan käynyt seuroissa. Tykkään tosi paljon laulamisesta. Kirkkoon menen välillä vain sen takia että saa laulaa virsiä. Olen aina pitänyt yhteislaulu tilanteista ja jos tuo oli totta että seuroissa täällä Oulussa on tuhansia ihmisiä niin voisi olla tosi mukava kokemus. Tuli mieleen että onko sopivaa mennä seuroihin jos ei usko, vaan ainoastaan jos se on mahdollisesti mukavaa.
...että se on todella sopivaa. Vanhoillislestadiolaiset
ovat perinteisesti laulavaa kansaa, ja siellä suuressa joukossa
se kajahtaa kyllä niin komeasti, että suosittelen
lämpimästi.
mut vanhemmiten alkaa kiinnostaa pääasia, eli jumalan sana.
Voi kun ne rakkaat muistot sieltä nuoruudesta palaa mieleen. Niin se oli kun minäkin olin nuori, silloin -70 luvulla, Oulun vanhalla Ry:llä monet monet kerrat olin siellä seuroissa. Siinä oli tunnelmaa, ja kyllä minulla usko oli tärkeänä sydämellä. Monesti olen ajatellut lämmöllä niitä aikoja, aina ei se kuitenkaan ollut helppoa ujolle ja aralle nuorelle tytölle. Mutta ei se elämä ole helppoa aikuisenakaan. Lapsuuden kalliin uskon olen kadottanut elämänpoluilla. Haluisin, että te elävän uskon käsittävät rukoilisitte minun puolesta, että löytäisin takaisin siihen uskoon mikä vie perille taivaaseen.
mene ry:lle seuroihin tai kuuntele puhelimesta seuroja(myös alku- ja loppulaulut kuuluvat)0600392974. Ei nuo "luuriseurat" kalliiksi tule, vanhassa rahassa 20mk lankapuhelimesta tunnin seurat.
Kyllä sun ja monen kaltaisesi puolesta varmaan moni rukoilee. Viestisi oli aika koskettava.