Kaikki mitä me näemme on enemmän tai vähemmän illuusiota. Ajatellaampa lausetta hieman ja sitä mitä sillä tarkoitetaan. Todellisuus, tai sen miten me koemme sen, voidaan jakaa kahteen eri osaan: subjektiiviseen ja objektiiviseen. Subjektiivisesti me näemme ja koemme maailman erittäin todellisena ympärillämme. Me havainnoimme maailmaa aistiemme kautta. Mutta kertovatko meidän aistimme meille aina totuuden, vai ovatko ne vain rajattuja totuuksia tietystä näkökulmasta tarkasteltuna. Verrataan vaikka susia ja ihmisiä. Susien haju- ja kuuloaistit ovat huomattavasti kehittyneempiä kuin ihmisillä. Susi haistaa saaliinsa satojen metrien, tai jopa kilometrien etäisyydeltä tämän jättämien hajujen perusteella. Vähän kuten kirkko haitoi keskiajalla noidan. Ihminen haistaa eläimen tai ihmisen vain olleessaan todella lähellä tätä. Vastaavasti me kuulemme vain erittäin pienen osan todellisesta äänialueesta joka on fysiikan lakien mukaisesti mahdollista. Näköaistiimme pätee aivan sama toteamus. Miten me sitten hahmotamme todellisuutemme? Me hahmotamme sen sen perusteella mihin olemme tottuneet, emme sen perusteella mitä se oikeasti on.
Mistä todellinen maailma sitten koostuu? Mitä me oikeastaan havainnoimme aisteillamme? Tähän on yksinkertainen vastaus: värähtely. Maailma koostuu pääosin värähtelystä ja tämän synnyttämistä erilaisista taajuuksista. Jokaisen meidän kehomme esimerkiksi koostuu miljoonista molekyyleistä jotka vastaavasti pitävät sisällään miljoonia atomeja. Nämä ovat jatkuvassa liikkeessä. Se, minkä me koemme kiinteänä ja suojaavana ihona, on oikeasti miljoonista pienistä reistä koostuva verkko. Me olemme täynnä reikiä! Me ihmiset emme näe näitä reikiä mutta se ei tarkoita etteivätkö ne olisi olemassa. Siis, kaikki asiat mitä me näemme, eivät vastaa kaikkea mitä maailmassa todella on. Näkökenttämme kattaa vain tietyt taajuudet ja on moneen kertaan todistettu, että ihmisen näköä on eritäin helppoa huijata uskomaan jotain muuta mitä se oikeasti näkee. Sama pätee kaikkiin muihinkin aisteihimme.
Mitä kaikki tämä värähtely sitten on? Onko se energiaa kuten tiede väittää? Kaikki materiahan pystytään muuttamaan energiaksi tavalla tai toisella. Puuta polttamalla saadaan lämpöä jne. Mikä saa kasvit kasvamaan siemenestä? Mikä luo ihmisiin, eläimiin ja kasveihin sen ’kipinän’ että voidaan todeta näiden olevan elossa? Onko se puhdasta energiaa? Ei. Puhdas energia on raakaa, ohjaamatonta, voimaa. Se voidaan rinnastaa aikaisemmin mainittuun tuleen. Sillä on ominaisuuksia mutta ei olemusta. Tuli ei ohjaa itse omia toimiaan vaan sen kehittymistä ohjaavat sen alulle paneva voima sekä sen mahdollistava alusta. Mikä sitten luo elämää? Onko se sielun liittyminen ruumiiseen kuten kristillinen ajattelu esittää? Isä, poika ja pyhä henki? Kristillinen ajatusmaailma ei anna meille mahdollisuutta tarkastella maailmaa tarpeeksi yksityiskohtaisesti jotta voisimme löytää ratkaisua sieltä. Se perustuu monelta osin olettamuksiin ja muista filosofioista lainattuihin ajatuksiin.
Kuten ylhäällä, niin alhaallakin? Kuten yhdellä värähtelytaajuudella, niin toisellakin? Kuten kiinteässä, siten kaasussakin? Mitä tämä tarkoittaa? Tarkoittaako se että toinen sisältää toisen? Värähtelemmekö me vain alemmalla taajuudella kuin puhdas henki vaikka se osittain asuukin meissä kaikissa? Ovatko kiinteä, nestemäinen ja kaasu vain samalla skaalalla tapahtuvien asioiden ilmentymiä? Voidaanko tätä soveltaa muuallekin? Onko jumala meissä kaikissa?
Mistä todellinen maailma sitten koostuu? Mitä me oikeastaan havainnoimme aisteillamme? Tähän on yksinkertainen vastaus: värähtely. Maailma koostuu pääosin värähtelystä ja tämän synnyttämistä erilaisista taajuuksista. Jokaisen meidän kehomme esimerkiksi koostuu miljoonista molekyyleistä jotka vastaavasti pitävät sisällään miljoonia atomeja. Nämä ovat jatkuvassa liikkeessä. Se, minkä me koemme kiinteänä ja suojaavana ihona, on oikeasti miljoonista pienistä reistä koostuva verkko. Me olemme täynnä reikiä! Me ihmiset emme näe näitä reikiä mutta se ei tarkoita etteivätkö ne olisi olemassa. Siis, kaikki asiat mitä me näemme, eivät vastaa kaikkea mitä maailmassa todella on. Näkökenttämme kattaa vain tietyt taajuudet ja on moneen kertaan todistettu, että ihmisen näköä on eritäin helppoa huijata uskomaan jotain muuta mitä se oikeasti näkee. Sama pätee kaikkiin muihinkin aisteihimme.
Mitä kaikki tämä värähtely sitten on? Onko se energiaa kuten tiede väittää? Kaikki materiahan pystytään muuttamaan energiaksi tavalla tai toisella. Puuta polttamalla saadaan lämpöä jne. Mikä saa kasvit kasvamaan siemenestä? Mikä luo ihmisiin, eläimiin ja kasveihin sen ’kipinän’ että voidaan todeta näiden olevan elossa? Onko se puhdasta energiaa? Ei. Puhdas energia on raakaa, ohjaamatonta, voimaa. Se voidaan rinnastaa aikaisemmin mainittuun tuleen. Sillä on ominaisuuksia mutta ei olemusta. Tuli ei ohjaa itse omia toimiaan vaan sen kehittymistä ohjaavat sen alulle paneva voima sekä sen mahdollistava alusta. Mikä sitten luo elämää? Onko se sielun liittyminen ruumiiseen kuten kristillinen ajattelu esittää? Isä, poika ja pyhä henki? Kristillinen ajatusmaailma ei anna meille mahdollisuutta tarkastella maailmaa tarpeeksi yksityiskohtaisesti jotta voisimme löytää ratkaisua sieltä. Se perustuu monelta osin olettamuksiin ja muista filosofioista lainattuihin ajatuksiin.
Kuten ylhäällä, niin alhaallakin? Kuten yhdellä värähtelytaajuudella, niin toisellakin? Kuten kiinteässä, siten kaasussakin? Mitä tämä tarkoittaa? Tarkoittaako se että toinen sisältää toisen? Värähtelemmekö me vain alemmalla taajuudella kuin puhdas henki vaikka se osittain asuukin meissä kaikissa? Ovatko kiinteä, nestemäinen ja kaasu vain samalla skaalalla tapahtuvien asioiden ilmentymiä? Voidaanko tätä soveltaa muuallekin? Onko jumala meissä kaikissa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
esittää että erilaiset alkeishiukkaset ovatkin pienelle kerälle kietoutuneita säikeitä. Säikeiden värähtelynopeudesta riippuu onko hiukkanen neutroni vai joku muu. Tämä teoria lienee toistaiseksi paras yritys yhdistää kvanttimekaniikka ja suhteellisuuteoria toisiinsa. "Niin pienessä kuin suuressakin."
Tämähän kertoi paljon ja enemmän. Itse ajattelen näin, verbaalisesti lahjattomana ihmisenä vaan eivät ajatukset, oivallukset ja mielikuvat irtoa tietoisuudesta aivan ihan tätä rataa.. harjoituksen puute.
asiallista tutkiskelua ;)vähä samoilla ajatuksilla itekkin liikkeellä.
Niin juuri tuollaisia asioita käsitellään mm.kirjassa:Kirjeitä valon maailmasta
Siinä eräs mies "tästä maailmasta" poistuttuaan, ottaa erään ystävänsä kautta yhteyttä tähän maailmaan, ja kertoo paljon mietittävää :P..Mm. tuota sinun mainitsemaasi teoriaa sisältäen. :).Lue ihmeessä :D!
ELSA BARKER : kirjeitä valon maailmasta :), kuulema joku toinenkin kirja tullut..:)
...vanhat klassikot:
"Corpus Hermeticum" (Mead käännös)
"The Kybalion" - Three Initiates
"Initiation into hermetics" -Franz Bardon
"Seven hermetic letters" -Dr Georg Lomer
"Sepher Yetzirah" ...
Barkeria en ole lukenut mutta tarvitseepa katsella jos sieltä löytyisi jotain mielenkiintoisia ajatuksia.