Jumalakäsite on huono. Siihen voi jokainen latoa omat odotuksensa Jumalasta (henkilöitymä? Latentti voima? Kollektiivinen yksilön ylittävä tietoisuus? Kohtalo?)
Koko Jumalakäsite pitäisi rationalisoida eri näkökulmiksi etenkin niin että ihmiset pääsevät ymmärtämään että Jumaluuden toteutumisvaihtoehtoja on aivan valtavasti.
Itse koen Jumalan olevan synonyymi sanalle totuus ja todellisuus. Siis jotain joka on inhimillisen subjekti-objekti havainnon tuolla puolen, jotain joka on raakaa todellisuutta sellaisena mihin ihmismieli ei voi koskaan ymmärtää koska olemme aina "itsemme vankeja" emmekä näe ajatellessamme edes asioita edessämme.
Koska Jumala-käsitteeni on tuollainen niin miten ylipäätänsä voin keskustella järkevästi Jumalasta kristityn tai ateistin kanssa joka Jumala-käsite on personoitunut mystiseksi henkilöhahmoksi jolla on "ohessa" osa minun käsittämistäni ominaisuuksista jotka ohitetaan "se nyt vaan on niin" kommentilla?
Koko Jumalakäsite pitäisi rationalisoida eri näkökulmiksi etenkin niin että ihmiset pääsevät ymmärtämään että Jumaluuden toteutumisvaihtoehtoja on aivan valtavasti.
Itse koen Jumalan olevan synonyymi sanalle totuus ja todellisuus. Siis jotain joka on inhimillisen subjekti-objekti havainnon tuolla puolen, jotain joka on raakaa todellisuutta sellaisena mihin ihmismieli ei voi koskaan ymmärtää koska olemme aina "itsemme vankeja" emmekä näe ajatellessamme edes asioita edessämme.
Koska Jumala-käsitteeni on tuollainen niin miten ylipäätänsä voin keskustella järkevästi Jumalasta kristityn tai ateistin kanssa joka Jumala-käsite on personoitunut mystiseksi henkilöhahmoksi jolla on "ohessa" osa minun käsittämistäni ominaisuuksista jotka ohitetaan "se nyt vaan on niin" kommentilla?
Vastaukset 6
Vanhimmat
" Jumalakäsite on huono. Siihen voi jokainen latoa omat odotuksensa Jumalasta (henkilöitymä? Latentti voima? Kollektiivinen yksilön ylittävä tietoisuus? Kohtalo?) "
Kun keskustelen ihmisten kanssa, niin oletan heidän tarkoittavan Jumalalla useimmiten persoonallista jumalaa. Jumalakäsitteeni on sellainen, että Jumala voi ilmentyä tyhjyyden kokemuksena, minä olen -kokemuksena, ja myös persoonallisena minusta itsestäni erillään olevana yksilöityneenä objektina. Lukemattomia muitakin ilmenemismuotoja on, ja esim. VT:ssa Jumala ilmeni palavana pensaana.
Koetan mielessäni kuvitella, minkälainen jumalakäsite henkilöllä on, ja rajoitan tarkasteluni sen mukaiseksi. Rajoittuminen ei suinkaan estä keskustelua, vaan tulee silloin paremmin ymmärretyksi.
" Itse koen Jumalan olevan synonyymi sanalle totuus ja todellisuus. "
Uskon, että ihminen kykenee saamaan hyvän heijastuksen totuudesta yliaistillisten aivojensa kautta. Monet vain luulevat, ettei niitä ole, jolloin tietenkään niitä ei voi silloin kunnolla käyttää. Tämäkin on vain toki heijastus totuudesta, mutta parempi kuitenkin kuin pelkkä mentaalinen aivotyöskentely. Tätä sanotaan myös intuitioksi.
" Koska Jumala-käsitteeni on tuollainen niin miten ylipäätänsä voin keskustella järkevästi Jumalasta kristityn tai ateistin kanssa joka Jumala-käsite on personoitunut mystiseksi henkilöhahmoksi jolla on "ohessa" osa minun käsittämistäni ominaisuuksista jotka ohitetaan "se nyt vaan on niin" kommentilla? "
Kuten yllä mainitsin, niin voi rajoittaa tarkastelemaan asiaa toisen ihmisen näkökulmasta. Näin tulee paremmin ymmärretyksi. Jos omistaa hyvin abstraktin jumalakäsityksen, niin sitä voi konkretisoida kullekin henkilölle sopivaan muotoon. Yhtä hyvin voisi puhua vaikka palavasta pensaasta, kreikkalaisten Zeuksesta tai C.G. Jungin kollektiivisesta ylitajunnasta.
Jumala on totuus.
Korvaa se jollakin, jota ateistit ymmärtävät, niin sinusta tulee ateisti. Oletko muuten lääkäri, kun käytät lääketieteen sanastoa maailmankatsomuksellisessa viitekehyksessä.
Minusta koko jumala sana on niin puhkikulutettu ja monella se vieläpä herättää negatiivisia tunteita. Tämä tyrehdyttää monet hyvät keskustelu- ja tutkimusyritykset. Oma mielipiteeni on että lopulliseen totuuteen (jumalaan) pitää mahtua niin tiede kuin hörhöjen kokemuksetkin ja kukaties muutama "ihmeteko". Eli minulle jumala = kaikki mitä on olemassa.
Kysymys oikeastaan onkin, että onko tällä kaikkeudella jokin "luonne" vai onko se kaoottista sattumaa (= jumala on imbesilli). Jumalan käsittäminen kaikkeudeksi tarkoittaa että me olemme myös jumalaa. Tämä tekee jumalan mittaamisen hankalaksi, koska miten esim. vaaka voi mitata omaa painoaan.
Jumalkäsite on ihmisen luoma kuva, edustamaan energiaa:)
"Olemme itsemme vankeja" Tässä vankeuden näköalattomuudessa kun ei ole kunnon peilejäkään. Olet kiva kaveri.