Ahdinko minulla, sairaslomalle määrätty koska en nuku, en kahteen viikkoo.
Olen seurustellut yli 2 vuotta katolisen miehen kanssa (hän kävi joka sunnuntai messussa, ripillä kun siltä tuntui, ruoka yms. ruokarukoukset olivat arkipäivää) ja minä hyväksyin hänen vakumuksensa.
Emme asuneet yhdessä vaan tapasimme kahvilla tai ruokatunneilla.
Kun tutustuimme toistemme koteihin, nukuimme (6 kk) eri huoneessa ja se oli minun vaatimus, koska en enää 46-vuotiaana todellakaan halunnut vain seksisuhdetta.
Joka päivä kirjoitimmme pitkiä kirjeitä ja juttelimme pari kertaa viikossa puhelimessa tuntikausia.
Mielestäni tunsimme toisemme paremmin kuin kymmenniä vuosia aviopareina olleet.
Tarkat tulevaisuuden suunnitelmat meillä tietenkin olivat; minulla ei ollu mitään epäilystä, kunnes...
20.7.07 hän lähetti ulkomailta työmatkalta viestin: lyhyesti, hän haluaa heti tulla oman rakastettunsa luokse, siis minun.
15.8.06 Tuli tekstari, että hän jää sinne missä on, koska on tavannut MIEHEN, joka ei koskaan voi millään tavalla korvata minua. Oli muuttanut tyypin asuntoon ja tekstarissa ilmoitti sen ja samalla loukkasi minua raa'asti (en halua kertoa).
Molemmat ovat n. 60-vuotiaita ja "mieheni" kertoi, että homous on ollut hänessä ilmeisesti piilevä taipumus!Hän aina, aina oli olllut homoja/lesboja inhoava ja tuomitseva.
Puhelimeen hän ei enää ole vastannut, viimeiseen tekstariini vastasi: Tämä on uskomatonta, tällaista tyydytystä hän ei ole koskaan kokenut kanssani eikä vaimovainajansa kanssa jne... mieluummiin palaa ikuisesti helvetin tulessa luopuu homosuhteestaan!!!
====
Hän on aina ollut epävarma itsestään - ei kelpaa, vaikka on alansa huippuja maailmassa - ja minusta tuntuu nyt, että ko. maan homo on valinnut hänet nopeasti uhrikseen. Pelkään hänen henkensä puolesta, sillä hän on sukunsa viimeinen, ei edes pikkuserkkuja ole.
Tunnen hänet erittäin hyvin, mutta en ikinä, en ikinä voisi edes tavata häntä enää. Omasta mielestään hän menee kuollessaan paratiisiin.
Voisin kirjoittaa hyvin paljon lisää, mutta en jaksa, koska tiedän, että hän on joutunut manipuloinnin uhriksi.
Kun hän kuolee tai katoaa, ei siis kukaan kysele häntä.
Mitä minun pitäisi tehdä? Jos joku oikeasti tajuaa viestini niin minulle voi tämän palstan lisäksi kirjoittaa meiliin: [email protected]
Neuvoja, apua haluan - hänelle ennen kaikkea, koska hän ei ole voinut parissa viikossa muuttua ihanasta miehestäni jonkun homon vallan alle!!!
t. työkyvytön
Olen seurustellut yli 2 vuotta katolisen miehen kanssa (hän kävi joka sunnuntai messussa, ripillä kun siltä tuntui, ruoka yms. ruokarukoukset olivat arkipäivää) ja minä hyväksyin hänen vakumuksensa.
Emme asuneet yhdessä vaan tapasimme kahvilla tai ruokatunneilla.
Kun tutustuimme toistemme koteihin, nukuimme (6 kk) eri huoneessa ja se oli minun vaatimus, koska en enää 46-vuotiaana todellakaan halunnut vain seksisuhdetta.
Joka päivä kirjoitimmme pitkiä kirjeitä ja juttelimme pari kertaa viikossa puhelimessa tuntikausia.
Mielestäni tunsimme toisemme paremmin kuin kymmenniä vuosia aviopareina olleet.
Tarkat tulevaisuuden suunnitelmat meillä tietenkin olivat; minulla ei ollu mitään epäilystä, kunnes...
20.7.07 hän lähetti ulkomailta työmatkalta viestin: lyhyesti, hän haluaa heti tulla oman rakastettunsa luokse, siis minun.
15.8.06 Tuli tekstari, että hän jää sinne missä on, koska on tavannut MIEHEN, joka ei koskaan voi millään tavalla korvata minua. Oli muuttanut tyypin asuntoon ja tekstarissa ilmoitti sen ja samalla loukkasi minua raa'asti (en halua kertoa).
Molemmat ovat n. 60-vuotiaita ja "mieheni" kertoi, että homous on ollut hänessä ilmeisesti piilevä taipumus!Hän aina, aina oli olllut homoja/lesboja inhoava ja tuomitseva.
Puhelimeen hän ei enää ole vastannut, viimeiseen tekstariini vastasi: Tämä on uskomatonta, tällaista tyydytystä hän ei ole koskaan kokenut kanssani eikä vaimovainajansa kanssa jne... mieluummiin palaa ikuisesti helvetin tulessa luopuu homosuhteestaan!!!
====
Hän on aina ollut epävarma itsestään - ei kelpaa, vaikka on alansa huippuja maailmassa - ja minusta tuntuu nyt, että ko. maan homo on valinnut hänet nopeasti uhrikseen. Pelkään hänen henkensä puolesta, sillä hän on sukunsa viimeinen, ei edes pikkuserkkuja ole.
Tunnen hänet erittäin hyvin, mutta en ikinä, en ikinä voisi edes tavata häntä enää. Omasta mielestään hän menee kuollessaan paratiisiin.
Voisin kirjoittaa hyvin paljon lisää, mutta en jaksa, koska tiedän, että hän on joutunut manipuloinnin uhriksi.
Kun hän kuolee tai katoaa, ei siis kukaan kysele häntä.
Mitä minun pitäisi tehdä? Jos joku oikeasti tajuaa viestini niin minulle voi tämän palstan lisäksi kirjoittaa meiliin: [email protected]
Neuvoja, apua haluan - hänelle ennen kaikkea, koska hän ei ole voinut parissa viikossa muuttua ihanasta miehestäni jonkun homon vallan alle!!!
t. työkyvytön
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei kai mitenkään arka aihe, tosin melko harvinainen. Lähipiirissä on myös vastaava kokemus, avioero perheessä ja mies löysi uuden, miehen! Oli aikamoinen järkytys niin ex-vaimolle ja lapselle. Nytpä siis lapsella on yh-äiti ja kaksi "isää".
Suhteet perhepiiriin tietysti menivät poikki ja kaikki olivat kuin puulla päähän lyötyjä, että mitäh??? Alkoi tietenkin huhumylly pyöriä, että oliko hän sitten bi tms. En osaa epäillä hänen joutuneen manipuloinnin uhriksi, enemmänkin hänellä lienee ollut ongelmia seksuaalisuutensa kanssa ja ehkä haluaa kokeillen etsiä omaa elämäänsä tällä tavalla.
Hirveän paljonhan on raakileita ihmisiä ihan täysin aikuisissakin, eivät ole identiteettiään löytäneet. Ymmärrän kyllä järkytyksesi asian tultua ilmi. Et tietenkään voi tuntea häntä enää etkä tavata, koska hän on aivan eri ihminen, josta olit mielessäsi kuvan rakentanut. Hän on osannut taitavasti kätkeä oman sisäisen elämänsä sinulta, oppinut kai elämän virran myötä siihen ainoana selviytymisstrategianaan.
Eikö olekin jotenkin surkuhupaisaa, että juuri kun luulee tuntevansa toisen, niin hän paljastuukin aivan erilaiseksi? Olet joutunut "petoksen uhriksi", pettäjänä elämä moninaisuudessaan. Nyt ei sinulla oikeastaan ole muuta tietä kuin koota itsesi ja jatkaa elämää. Toisen elämästä et ole mitenkään vastuussa, vaan omastasi vain. Tietenkin on todella syvältä koskevaa tuollaisen tilanteen osuminen kohdalle, mutta silti on ajateltava positiivisesti, että hän kokeilee identiteettiään ja etsii sitä tällaisen tien kautta. Katkeruuteen et saa alistua, koska se vie sinun elämänvoimasi. Parasta kai on toivottaa onnea toiselle ja valitsemalleen tielle, vaikka yhteiset muistot vielä raastaisivatkin syvältä sisintä ja uhriksi joutumisen kokeminen kalvaa sisintä. Hän ei ollutkaan "se sinun omasi", se turvallinen olkapää, jota kaipasit elämäsi yhdeksi sisällöksi. Sinun etsimäsi kumppani on vielä jossakin. Luota siihen, älä menetä yhden pettymyksiä tuovan kokemuksen myötä uskoasi kauniiseen ihmissuhteeseen. Muista, positiivinen ajattelu luo positiivisen mielen. Sinun ei tarvitse ymmärtää hänen valintojaan ollenkaan, ei se ole sinun tehtäväsikään. Vapauta itsesi siitä. Vapauta itsesi myös uuteen päivään ja uuteen elämään. Kristityt kutsuvat tätä armoksi ja anteeksiannoksi, jonka pohjalta voit aloittaa uuden elämän, vapautuneena kaikesta mennen painolastista. Siinä on suuri viisaus, jos suot sen itsellesi.
Kaikkea hyvää sinulle siunausten kera.
Osaan todella ymmärtää oudon tapahtumasarjan riepottavan tunne-elämääsi. Et mitenkään ollut valmistautunut tällaiseen. Se vain tuli kohdalle.
Olen aikalailla kylmän järjen puolesta puhuja, mutta tässä tapauksessa tulee mieleen riivaus, pahojen voimien astuminen kuvaan.
Jos jo pitkään aviossa ollut, aktiivi Katolinen 60 v. muuttuu yhtäkkiä noin nopeasti, noin pahasti - niin pitää ottaa huomioon jo myös hengellinen aspekti.
Tämä on mielipiteeni ja en siis ole mikään "hihhuloija" vai tosiaan aika kylmään järkeen pääsääntöisesti luottava.
Voisiko jonkun paikallisen Katolisen Kirkoj papin kannattaa yrittää ottaa häneen yhteyttä - tiedäthän kuitenkin hänen osoitteensa jne. Käydä vaikka puolestasi kysymässä, missä mennään? Tai sitten Suomen pään pappi srk:sta jossa hän kävi aktiivisesti. Sellaisesta muutoksesta, voimista ja asiasta on kysymys! Eihän hän voi kuuluakaan kirkkoon tuollaista menoa harjoittaessaan..
Ei hyvänen aika sentään! Mitä tähän nyt pappia sotkemaan! Ei kenenkään aikuisen ihmisen yksityiselämä, seksielämästä nyt puhumattakaan, kuulu kenellekään ulkopuoliselle! Millä valtuudella pappi lähtisi ovea koputtelemaan? Hänhän tekisi itsestään ja koko kirkosta täysin pellen!
Asia nyt vaan on niin, että katolinen seksuaalimoraali on niin valtavan tiukkaa, että monet homot yrittävät kieltää itsensä. Joskus itsepetos onnistuu pidempään, joskus lyhyempään. Tässä tapauksessa herra on näköjään tavannut sielunkumppaninsa, ja se on sitten ollut menoa! Antakaa nyt miespolon rakastaa rauhassa! Hän on kärsinyt vuosikymmenet aivan turhaan kieltämällä itsensä ja halunsa.
Katsos me Katoliset olemma oikeasti Kristittyjä ja veljiä ja sisaria yli maiden rajojen.
Jos oma aviomies ehdokas on lähtenyt työmatkalla johonkin ulkomaille ja on käynyt yhtäkkiä näin huolestuttavasti, jopa sairaasti ja tapahtumien todellinen tilakin on jotenkin epämääräisesti tiedossa - on kait lähimmäisenrakkauteenkin vedoten paremi ruveta varmistamaan asioiden todelline laita. Esim. on eräitä sairauksia joissa aivojen toiminta voi häiriintyä olennaisesti jne. Tai jospa hänet ollaan vaikka siepattu ja kännykkää käyttäkin joku muu.
Se käy meillä Katolisilla helposti kun ottaa yhteyden tämän maan ja kaupungina Kirkkoherraan tai vastaavaan, selostaa asian ja pyytä jonkun käymään katsomassa miesystävänsä tilanteen ja mitä voisi tehdä. Pitää vielä muistaa, että kyseessä on siis Suomessa Kirkon kirjoilla oleva aktiivi Katolinen.
...siis antakaa nyt näiden höpöjuttujen hautautua rauhassa.
Hyvä kun purit tuskaasi myös tällä palstalla ehkä se hitusen sitä keventää. Mielestäni teet suurta surutyötä tapahtuman johdosta ja anna aikaa itsellesi siitä parantua, Tarvitset vähintäänkin vuoden mielestäni ehkä silloin rupeaa näkymään pieniä valonpilkahduksia.
Loppujen lopuksi jokainen on vastuussa omista teoistaan ja ratkaisuistaan, en usko että olisit voinut asialle mitään. Ehkä sen piti mennä juuri tuolla tavalla, onneksi se tapahtui näin melko varhaisessa vaiheessa suhdettanne.
Katolisessa kirkossa on myös homoseksuaaleja jäseninä, en minä heitä voi tuomita, jokainen elää omalla tavallaan, omien arvojensa mukaisesti.
Neuvoni on myös että rukoile aina kun on todella vaikea hetki, rukoile juuri sillä tavoin kun olet itse tottunut. Mielestäni sinun pitäisi rukoilla myös "hänen" puolestaan sitten kun siihen kykenet. Rukous on aina auttanut minua vaikeissa elämäntilanteissa.
Voimia sinulle ystäväiseni.
"en minä heitä voi tuomita, jokainen elää omalla tavallaan, omien arvojensa mukaisesti"
Tottakai on kristityn velvollisuus neuvoa toista, joka on hukkumaisillaan! Tuo oma väljähtynyt uskosi ei ole kyllä katolilaista. Kummallista.... Jos joku on valehtelija, huorintekijä, laiska, palvoo epäjumalia, rikkoo seitsemättä käskyä tai jotain vastaavaa (kuten esim. aktiivit homot, lesbot etc) niin silloin nuo 'omat arvot' on pahasti hukassa ja törmäyskurssilla kristinuskon arvojen kanssa. Itse en ainakaan kutsuisi itseäni kristityksi, jollen uskoisi kirkon opetukseen moraalista...
homoilla ja lesboilla on elävä usko Jumalaan ja kyky lähimmäisenrakkauteen. Niitä ainoastaan Jumala meiltä pyytää, niillä pelastumme. Mihin ne sinulta ovat hukkuneet?
minun uskostani. Jumala antaa meille jokaisella valinnan joko elää hyvää elämää johon Hänen lakinsa meitä johtaa, tai vaihtoehtoisesti elää tavalla joka miellyttää 'minua'. 'Minä' voi tahtoa elää todeksi homoseksualistisia fantasioita, se voi haluta valehdella ja pettää, olla ilkeä ja vailla sydäntä. Mutta Jumala ei sellaista halua. Eivät kaikki jotka hokevat "Herra, Herra" pelastu. Usko ja teot yhdessä tekevät kristillisestä elämästä Jumalalle kelpaavan.
Jumalan armosta, emme tekojemme tähden. Kovasydäminen ja muita tuomitseva tekstisi ei oikein viittaa elävään uskoon ja armahtavaisuuteen, jotka ovat Jumalalle rakkaita asioita. Kirjoitin sen perusteella, mitä kirjoituksestasi luin. Sydämeesi en väitäkään näkeväni. Enkä tietenkään tiedä, miksi homokseksuaalisus on sinulle niin arka ongelma. Homoseksuaalisella ihmisellä on aivan samat oikeudet rakkautensa toteuttamiseen kuin heteroillakin. Jumala on meidät kaikki luonut. Keskeistä on armo, ei ihmisten ennakkoluuloisesti, pelolla ja vihalla tulkitsemat lait. Kaikki on armoa.
kyökki-teologilta. Ilman tekoja on usko kuollut, kuopattu ja enää ei edes vietetä requiem messuja tuollaiselle uskolle - kiirastuleen kun pääsee vaan ne taivaaseen säädetyt!
Toisten tuomitseminen tyyliin 'Bamse' on tosiaankin epäkristillistä. Sen sijaan syntisen ohjaaminen kohti Jumalan ilmoitettua totuutta on ihan eri asia.
Jumala on luonut kaiken, armossaan. Jopa raiskaajat. Tai valehtelijat. Ja minutkin, syntisen. Se ei tarkoita että minulla on lupa tehdä mitä huvittaa.
Jumala on luvannut kirkolle, ettei helvetin portit sitä voita. Jumalan Henki johtaa kirkkoa kaikkeen totuuteen. Kummalliselta minusta kuulostaa lähinnä se, kun joku kyökki-teologi alkaa paasaamaan mitä ITSE pitää kristinuskona. Siitä on usko kaukana ja supermarketti on paljon parempi analogia.
Otetaan kaikki kiinni Jeesuksen kädestä - siitä joka on ristillä ojennettuna. Joskus Jumalan tahdon seuraaminen tarkoittaa kärsimystä, uhria ja itsensä kieltämistä. Monestako meistä on enää siihen?
Kun Jeesus puhuu armosta, hän ei Raamatun mukaan koskaan tarkoita, että kaikki pitäisi hyväksyä - ei edes kaikki sellainen, mikä on ihmisellä tärkeää ja rakasta.
Jeesus korostaa, että hänen opetustaan ja Jumalan tahtoa on noudatettava, ja kristittyjen on sitä opetettava toisilleen. Raamatussa on myös hyvät ohjeet siitä, kuinka opetuksesta poikkeavaa pitää auttaa. Niihin ohjeisiin sisältyy hienotunteisuus, mutta ei teon hyväksyminen. Armo ei tarkoita sitä, että Jumalan tahdon vastainen teko painettaisiin villaisella.
minkäänlaista tietoa siitä, että Jeesus olisi ollut heteroseksuaali - jos siis tuossa kovasti yritit vihjailla homoseksuaalisuuden suuntaan. Jumala hyväksyy ja rakastaa sellaisenaan niin homoseksuaalisia kuin heteroseksuaalisiakin ihmisiä. Siihen voimme luottaa.
Bamse selitti tuossa asian ihan oikein: kaikki alkaa armosta. On Jumalan armoa, että hän antaa meille uskon lahjan, rakkauden teot kumpuavat tästä uskosta, Jumalan lahjasta. Hyvät, Jumalan mieleiset teot eivät siis ole omaa aikaansaannostamme, vaan usko meissä tuottaa hyviä hedelmiä. Kaikki siis tosiaan on armoa, ei omaa ansiotamme. Opetus oli siis pätevää kristillistä teologiaa eikä suinkaan kyökkiteologiaa.
Homous armo, jonka Jumala on lahjoittanut valituilleen?
katolinen kirkko, että homous on sallittua? Mulla on aivan päinvastainen käsitys asiasta.
ja sen toteuttaminen myös ruumiillisesti on armoa sekin ja kuuluu kaikille. Rakkaus, myös ruumiillinen rakkaus kuuluu ihmisyyteen maailmassa ja on Jumalan lahjaa luoduilleen. Sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Kuitenkin se armo, mistä tuossa puhuttiin on pelastuksen armo. Pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Pelastavan uskon Jumala lahjoittaa armollisuudessaan meille. Tämä on pelastusoppi pähkinänkuoressa.
Jumala rakastaa kaikkia meitä viallisia ja puuttellisia ihmisiä, mutta hän ei hyväksy kaikkia meidän tekojamme.
Katolisen uskomme mukaan meillä on vastuu omista teoistamme. Voimme valita Jumalan tahdon vastaisen tien, tehdä tieten tahtoen Jumalan tahdon vastaisia tekoja. Toisaalta voimme valita, noudatammeko Jumalan tahtoa vai emme. Jumalalle ei ole samantekevää, teemmekö näin vai emme. Luterilaisilla ja katolilaisilla on tässä asiassa hieman erilainen näkemys, mutta uskon katolisen kirkon opetuksen mukaan. Armoa ei pidä sotkea kaiken hyväksymiseen. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Mikään Raamatussa ei viittaa siihen, että Jumala olisi tarkoittanut seksin kaikille. Ei ole itsestään selvää, että kaikilla pitäisi olla oikeus seksiin. Rakkaus taas on aivan eri asia. Rakkaus on mahdollista ilman seksiä.
Kristillen armo ja maailmallinen suvaitsevaisuus ovat toistensa täysiä vastakohtia vastakohtia.
Kaiken suvaitsevassa maailmassa ei tarvita armahdusta. Siellä ei ole syntiä, eikä rangaistusta. Siellä ei tarvita uhria syntien puolesta eli Jumalan armoa, siellä ei ole syntiä, on vain ihmisten erilaisia tapoja ja tekoja, sekä kaikki ne on hiljalleen tasa-arvoisia ja ne pitää vain suvaita.
elätkö sinä Sole nytkin rakkaussuhteessa ilman seksiä? Jos et, niin oletko varma että Jumala on valtuuttanut juuri sinut niiden joukkoon joille on tarkoitettu rakkaus vaan ei seksiä? Harmittaako, jos paljastuu että Jumala on sitä mieltä ettei sinulle kuulu seksin harjoittaminen vaan saat tyytyä muuten vaan rakastamaan. Miten sitten suu pannaan, Sole?
Jos tuo lapsellinen viesti ei ole trollausta, minä syön hattuni!
Syö hattusi! Toivottavasti se on huopaa ja kuolet suolitukokseen.
Asiallisiin kommentteihin minulla ei ole halua vastata, koska minua epäillään trollaajaksi.
Sen verran kerron, että totuus oli todellisuutta kauheampi enkä enempää lue hänen sairaita viestejään. Sinne vaan Herran haltuun menköön. Noin 25 vuotta olikin niin pyhä katolinen että... Hän se trollaaja oli!!!!!!!!!!!!!!