1.Eikö ketään muuta vituta mielemme vankila? Jos ei niin miksi? Miten voitte elää sen faktan kanssa että mielemme luo meille oman henkilökohtaisen sellin, jossa elämämme on jatkuvaa harhaa? Emme kykene näkemään edes omien tekojemme oikeita seurauksia, ainoastaan omat harhaiset versiot niistä.
2.Eikö ketään muuta suututa se että saa kusipään leiman yrittäessään epäitsekkäästi vapautua subjektiivisuuden kuoresta, nähdäkseen elämän kokonaisuutena, niin että kykenisi tekemään aidosti oikein eikä vain sen oman harhaisen version oikeasta?
2.Eikö ketään muuta suututa se että saa kusipään leiman yrittäessään epäitsekkäästi vapautua subjektiivisuuden kuoresta, nähdäkseen elämän kokonaisuutena, niin että kykenisi tekemään aidosti oikein eikä vain sen oman harhaisen version oikeasta?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mistä ihmeen mielen vankilasta oikein puhut? Eikö tiede osoita riittävän selvästi, että ihminen kykenee tajuamaan myös objektiivisia tosiasioita? Sitten toinen asia on tuo, että puhut jostakin aidosta oikeasta, ilmeisesti moraalin kannalta. Mitä ihmettä sekin on olevinaan? Miten määrittelet aidon oikean ja miten perustelet sen?
1. Oikeastaan asia on päinvastoin, sillä mieli voi olla vapaa vaikka keho on "vankilamme".
Itse tuntemuksella päästään lähemmäs sitä tilaa jossa 'minä-vaikuttajat' voidaan karsia vähemmälle.
Kun pyyteet ja ulkoiset tekijät pitkällisten ja intessiivisten harjoitusten avulla saadaan minimoitua, voidaan mieli ja ajatusmaailma kuoria kuin sipuli ytimeensä asti.
Yki tärkeimmistä tähän vapautumiseen johtavista indikaattoreista on pyyteetön kokonaisvaltainen ja objektiivinen rakkauden kokemus, se on perusta sille että asioita voidaan "nähdä" objektiivisemmin eikä siis pelkästään omien sisäisten harhojen että ulkoisten vaikuttajien aiheuttamien ärsykkeiden johdosta suppeasti ja vääristyen.
2. Taistelu on sinänsä turhaa muiden puolesta, sillä jokainen käy sen itse.
Valistus, omien näkemyksien esittäminen muita tuomitsematta tai liiemmin arvostelematta, rauhallisesti kiinnittämättä liikaa itseään millään tasolla keskusteluun pitää pään kondiksessa.
"Kannettu vesi ei kaivossa pysy" on vanha viisaus joka pätee aina, jokainen ymmärtää, elää ja lopulta oivaltaa asiat itse, niitä eivät muut voi hänen puolestaan käsittää.
ps. ole ja mene rauhassa ihminen
subjektiivisuudesta ei ole realistinen päämäärä. Juuri subjektiivinen tarpeesi olla objektiivinen synnyttää nuo kysymyksesi. Kukaan ei voi olla pelkästään objektiivinen, elämän mielekkyys/mielettömyys on aina subjektiivista.
Krissuthan eivät usko, että teot pelastaisivat ketään! Joten mitä sitä heidän kannaltaan on mitään väliä mitä seurauksia heidän teoillaan on? Krissujumalahan pelastaa vain kaikki ne, jotka palvovat häntä oikeaoppisesti, puhtaasta ja kauniista sydämestä viis! Hyvistä teoista tai toisten kunnioittamisesta viis! Totuuden etsintäkin on saatanan vallassa piehtaroimista ja jos sen vielä tietää löytäneensä, niin sitten sinut vasta kyykäärmeensikiöksi leimataankin!
Itse olen sitä mieltä, että mikä tahansa tie, jossa kunnioitetaan toista ihmistä, autetaan vähäosaisia ja rakastetaan vihaamisen sijasta on oikeampi, kun krissuilu! Uskoi sitten Jumalaan tai ei, niin itsekkyys on väärin! Uskovat sortuvat vain me pelastumme-ajatteluun ja helvetillä pelotteluun. Ateistit taas sortuvat pitämään itseään fiksumpina ja kuvittelemaan, että uskominen on pelkuruutta. Katsos, kun oli tilanne mikä hyvänsä... Tapahtui kuoleman jälkeen mitä tahansa, niin kuolinvuoteellaan ainakin on mukavampi maata, kun tietää olleensa hyvä ihminen. Tietää antaneensa kaikille vapauden olla ja rakastaa omalla tavallaan ja tietää auttaneensa tarvittaessa. Jos tähän päästään elämässä, niin luulisi sekä uskovien, että ateistien molempien ainakin kuolevan hyvillä mielin. Se mitä sen jälkeen tapahtuu onkin jo uskon asia! Itse uskon Jumalaan, joka on Rakkaus ja joka pelastaa kaikki uskonnosta tai sen puutteesta viis! Mutta joku muu uskoo toisella tavalla, enkä minä häntä siitä moiti! Kyllä kaikille ajatuksille tilaa on! ainakin niin kauan kun niillä ei loukata tai vahingoiteta muita!
"Itse olen sitä mieltä, että mikä tahansa tie, jossa kunnioitetaan toista ihmistä, autetaan vähäosaisia ja rakastetaan vihaamisen sijasta on oikeampi, kun krissuilu!"
"Tapahtui kuoleman jälkeen mitä tahansa, niin kuolinvuoteellaan ainakin on mukavampi maata, kun tietää olleensa hyvä ihminen. Tietää antaneensa kaikille vapauden olla ja rakastaa omalla tavallaan ja tietää auttaneensa tarvittaessa."
Ihan hyviä pointteja, mutta näihin kaikkiin liittyy tietty problematiikka. Onhan ihan hienoa että kannatat ihmisten rakastamista jne. mutta jos pyrkii miettimään asioita hieman pidemmälle, asiat muuttuvat hieman monimutkaisemmiksi.
Minä pyrin kaikin mahdollisin keinoin ajattelemaan elämää okonaisuutena, eli ottamaan huomioon kaiken elävän ei vain ihmistä. Pelkästään ihmistä rakastamalla ja ihmisen selviytymistä edistämällä periaatteessa on enemmään elämää tuhoava kuin vaaliva, vaikkei siltä tuntuisikaan. Eli koska ihminen on viirus, joka raiskaa muuta elämää oman selviytymisen takia, paras teko elämän kannalta ei ole vaalia ihmistä, niinkin hienolta ja kunniotettavalta toisten auttaminen tuntuukin.
Voisiko olla että nämä hienolta tuntuvat asiat kuten rakkaus ja toisten kunnioitus luo meille illuusion että olemme hyviä olentoja, vaikka oikeasti edistämme ainoastaan oman lajimme itsekästä selviymistä? Mitä jos ihmisen huikeasti kehittynyt ymmärrys itsestään vaatii sisäisen kusetusjärjestelmän, (kuten rakastava jumala) joka pitää huolen ettei ihminen ala kyseenalaistamaan omia toimiaan? Tämä kusetusjärjestelmä sanoo että olet hieno ihminen kun autat vähäosaisia, vaikka todellisuudessa ihmistä auttaen edistät muun elämän raiskaamista.
Ymmärrätkö pointtini ja problematiikan jota haen takaa?
Taisi jäädä minulta mainitsematta, että toki hyvä ihminen rakastaa kaikkea muutakin, kuin vain ihmislajia. Itse ainakin rakastan myös luontoa ja eläimiä. Itseasiassa monasti jopa enemmän kuin ihmisiä... Olet siinä oikeassa, että maapallo on liikakansoitettu, mutta se ei ole syy tappaa jo eläviä ihmisiä. Kannatan ehkä sitä Kiinan "yhden lapsen politiikkaa..." Tarkoitan tällä siis, että kaikkea elävää tulisi vaalia, sillä Jumalan luomia me kaikki olemme (siis itse uskon niin). Eli siis kontrolloidaan sikiämistä ja pidetään hyvä huoli niistä, jotka täällä jo ovat. Kunnioitetaan luontoa ja kaikkia sen asukkeja! Ja jos eläimiä on pakko käyttää ravinnoksi, niin hoidetaan niitä niin hyvin kuin vain mahdollista ja annetaan niille mahdollisuus elää se lyhyt elämänsä onnellisina! Itse elän näin... Omilla valinnoillani vaikutan! Onnellisten kanojen munat, luomu- tai riistaliha, kierrätys, julkiset kulkuvälineet (ainakin, jollei pidä koiria kuskata minnekään...) ja muiden ihmisten auttaminen niissä puitteissa jotka minulla on. Mielelläni myös kerron ja opastan ystäviäni, jos he haluavat tietää, että mikä kosmetiikka on eläimillä testattua ja mikä ei ja muutakin. Tämä on minun vakaumukseni... Se ei taatusti vahingoita ketään muuta, sillä olen sitä mieltä, että kaikenlainen aatteiden tuputtaminen on väärin! Jokainen tekee omat valinnat elämässään! Ainoastaan toivon hartaasti niiden olevan "oikeita"...
'1.Eikö ketään muuta vituta mielemme vankila? Jos ei niin miksi? '
On totta että ihmisenä olemiseen sisältyy tiettyjä rajoitteita. Kumminkin katsoisin että tilanne on verrattaen paljon parempi kuin ei mitään. Sama kuin avo-Ferrarilla kaasutteleva mies kysyisi vaimoltaan 'eikö sinua vituta että meillä ei ole lentävää raketti-autoa?' Eli naurettavaa kitinää...
'2.Eikö ketään muuta suututa se että saa kusipään leiman yrittäessään epäitsekkäästi vapautua subjektiivisuuden kuoresta,'
Jos haluaa Suomessa jotain saavuttaa, vaikkapa ihan mitä vain, niin saa ahneen, pyrkyrin, kusipään, huoran, nörtin, jne. maineen.
Jos olet oikeasti johonkin pyrkimässä niin pakostikin mielenkiintosi muita ihmisiä kohtaan vähenee, eikä silloin enää suututa.
1) sinun vankilasi on sinun, ei meidän muiden
2) en silti olisi varma että olet kusipää
"sinun vankilasi on sinun, ei meidän muiden"
Joo, niinhän jo sanoin:"mielemme luo meille oman henkilökohtaisen sellin, jossa elämämme on jatkuvaa harhaa". Miten kommenttisi vastaa kysymykseeni? Kertasit vain jo sanomaani.
kuninkaalliset puhuvat itsestään monikon ekassa, ja näemmä sinäkin.
Voi huhhuhh... Mitä se iskäs on sulle poloiselle tehnyt
Joo aikoinaan alkoi vituttaa oman mieleni luoma vankila eli tuo rahankeruu, kuluttaminen, muoti-ilmiöt, viihde jne.
Ja mielen vankilasta voi lähteä kävelemään siinä vaiheessa kun sen vankilaksi ymmärtää.
Tai vaihtaa selliä:materialismi--->uskonto. Kummatkin aivan yhtä vangitsevia.
>>1.Eikö ketään muuta vituta mielemme vankila?>Jos ei niin miksi? >2.Eikö ketään muuta suututa se että saa kusipään leiman yrittäessään epäitsekkäästi vapautua subjektiivisuuden kuoresta, nähdäkseen elämän kokonaisuutena, niin että kykenisi tekemään aidosti oikein eikä vain sen oman harhaisen version oikeasta?
Et taida käsittää tilanteen problematiikkaa, kun noin aivokuolleita puhelet.
>>Et taida käsittää tilanteen problematiikkaa, kun noin aivokuolleita puhelet.
Niin siis kyllä minä mutta teikäläisestä en tiedä :D
"meikäläiset ja teikäläiset" käsittävät, että sinua vituttaa..
kärsimyksessä, sillä sitähän tämä on, ahdistuksen tie ,kuinka haluat. Ota ahdistus TIENÄ, tajuatko? Vain kärsimys ja ahdistus voi olla tie. En ehkä osaa selittää sitä sinulle oikein.
Mutta hän osaa. Lukutipsi sulle "viholliseni" tässä. Sören Kiergekaard "kärsimysten evankeliumi", lue tai jätä lukematta, mitäs siitä.
1. Et pääse muuttumaan, ellet liittoudu mielesi kanssa. Siksi ei harmita - häiritsevästi.
On asioita, joihin voi vaikuttaa ja on asioita, joihin ei voi vaikuttaa. On tyhmää yrittää vaikuttaa asiaan, johon ei voi vaikuttaa. Siksi.
2. Jos elät muita kunnioittavasti, ihmettelen jos saat kusipään leiman. Muiden pillin mukaan tanssimattomuudesta sitä ei mielestäni saa.