Vuotos-allas

Eikös vain?

Pelkosenniemi linnuille
Kirjoittanut: pölkky savosta, 18.12.2002 klo 23.48

Nyt, kun Vuotos on KHO:n mielipidepäätöksellä rauhotettu linnuille, on mielestäni paikallaan antaa koko Pelkosenniemen territorio luontoväen käyttöön.

Alue siirtyy nyt luontoliiton ja vihreänliikkeen huostaan ja vastuulle. Rauhoitettakoon alue sadaksi vuodeksi. Me muut voimme ottaa kustannusvatuullemme Etelä-Suomeen vetäytyviä Pelkosenniemen pakolaisia. Mitäpä he siellä tekisivät, lintujen riesana.

Joku kumma on lupaillut Pelkosenniemelle jotakin apupakettia. Lupausten antajat hoitakoon lupauksensa. Veromarkkoja ei panna pilaamaan neitseellisiä luonnonsoita. Eivätkä kurjet ja västäräkit mitään hoitoa tarvitse. Ihmisten sekaantuminen luonnontilassa elävien eläinten elämään on Pelkosenniemellä jyrkästi torjuttava. Tästä valitetaan vaikka Ihmisoikeustuomioistuimeen.

Kannattiko Vuotosta vastustaa ?
Olisko aiemmista hankkeista kannattanut oppia. Kannattaako asiaankuulumattomia kuunnella.


Se oli 60- lukua, kun Uljuan tekojärveä suunniteltiin ja rakennettiin.
Tuota touhua läheltä seurasin sivullisena.
Olin silloin melko nuori , mutta jotain silti mieleen jäi.

Järvialtaan tarkoitus oli poistaa Mankilankylän joka keväisiä
tulvia ja lisäksi patoon tulisi pieni voimalaitos sähköä tuottamaan.

Järven alle jäävät viljelysmaat olivat pääosin soisia luonnonojan varsia,
alueella muutama maatila rakennuksineen ja öljysorapintainen läpikulkutie.
Maasto luonnontilaista ja runsaasti käärmeitä.

Ihmisten ensimmäiset reaktiot hankkeesta oli sen kaltaisia, että
miten sitten eletään, kun maat peittyy veden alle ja vähäiset
pellot ja metsät käy entistäkin pienemmiksi.
Vastustus järven rakentamiseksi oli raivoisa, muttei kuitenkaan
mennyt minnekkään koijärviliikkeen tasolle, sillä muutoin
allas olisi jäänyt rakentamatta.
Useat käyttivätkin elinkeinon menetystä ja elinolojen
kaventumista aseenaan kiristäessään valtiolta parempia korvauksia,
jotkut siinä jopa onnistuivatkin.

Mitenkö sitten lopulta kävi.
Järveä alettiin rakentaan, kunnan ja ympäristön yrittäjät hankkivat
kuorma-autoja, kaivinkoneita, pillareita ja traktoreita, sillä hankkeesta
piti saada kaikki hyöty irti.
Taloja, teitä ja siltoja rakennettiin, velkoja maksettiin, kunnassa ja ympäristössä meni

lujaa.
Kunnan kassaan kertyi verotuloja , kuntalaisille varoja soran ja maa-ainesmyynnistä, ketään

ei ollut työttömänä.
He jotka osasivat asiansa hoitaa, hankkivat menetettyjen maiden tilalle moninverroin paremmat

ja lopuilla jopa asunto-osakkeita lähikaupungeista.
Kaikilla oli rahaa, taksimiehillä ajoja ( herroja, humalaisia ja humalaisia herroja)
ja paikallisissa kaljakuppiloissakin oli silloin tungosta,
muutama rahamies ryyppäsi itsensä hengiltä.

Mitenkö on nyt.
Soramontut on maisemoitu ja niissä reilut yli miehenmittainen mäntytaimikko.
Järven rantapenkat vesoittuneet / nurmettuneet, vesijättörannat
ei kovin siistejä, mutta niihinkin on kesämökkejä rakennettu.
Muutaman pikkujärven ja joen lisäksi alueella on nyt kalainen suuri järvi, josta on kaikille

enempi hyötyä ja iloa, kuin käärmeisistä ojanvarsiniityistä.
Tosin käärmeitä esiintyy rantamailla ihan entiseen tapaan, nekään ei ole kadonnet.

Jopa tekoallas sopivasta suunnasta katsottuna näyttää luonnontilaiselta,
kuin se sitä olisi aina ollut.
Muutama vuosi sitten kuntayhtymä möi voimalaitoksensa ruotsin Wattenvallille.
Näin elämä on palannut entisiin uomiinsa ollen yhtätasaista ja köyhää kuten ennenkin, jopa

työttömyysluvut samaa tasoa, kuin naapurikunnissakin.

http://www.siikalatva.fi/asp.php/kuvagalleria/paikkakuva.asp?kunta=Pulkkila#
sivulta löytyy kuva tekojärven 4- tien puoleisesta rannasta.
Kuvan kioskista myödään kalastuslupia järvelle, voimalaitos on kauko-ohjattu ,
muita se ei mahtane työllistää.