Lars L L:n esimerkki

Eivät tavat vanhurskauta. Katsopa lopusta, mitä Luhter sanoo...

Omavanhurskas etsii vikoja toisista. Tuo tupakka on kyllä ihmissääntö, eikä perustu raamattuun.


Vailinainen vastaus(uskovaisen pitää elää, niin kuin uskovaisen sopii). Synti on syntiä, siitä ei mihinkään päästä. Tupakka saastuttuu savullaan ehkä, muttei muuten. Onhan se terveysriski. Tässä vastauksessa evankeliumi, Zidbeckin tutkielma Raattamasta ja Lutherista.

Kopioin

Matteus 15 osat I ja II

Ei saastuta se mikä menee sisälle suusta, vaan mikä tulee suusta ulos.

.I;., Kristustus vastaa Pharisealaisia zsam säädyistä; II. Osoittaa, mikä ihmisen saastuttaa; III. Koettelee Kanaanean vaimoa ja antaa, hänelle avun; IV. Parantaa monta sairasta',..v• Ruokkii 4.000 miestä. 7 leivällä ja muutamilla, kalasilla,

1. Silloin tulivat Jesuksen tykö kirjanoppineet ja Pharisealalset Jerusalemista*, ja sanoivat:
• Mark. 7: l.
2. Miksi sinun opetuslapses rikkovat vanhinten säädyn? sillä ei pese käsiänsä leipää syödessänsä.
3. Niin hän vastaten sanoi heille: miksi tekin rikotte Jumalan käskyn, teidän säätynne tähden?
4. Sillä Jumala käski, »sanoen kunnioita isääs ja äitiäs*: Ja Joka kiroilee Isää eli äitiä, hänen pitää kuolemalla kuoleman .
• 2 Mos. 20: 12. 5 Mos. 5- 16. Sir. 3: 9. Eph. 6: 2. t 2 Mos. 21- 17
3 Mos. 20: 9. San. l. 20: 20.
5.. Mutta te sanotte: Jokainen sanokaan isälle taikka äidille: se on uhrattu, jolla sinua piti minulta autettaman*: ja ei ensinkään kunnioittaisi isäänsä ja äitiänsä.
* Mark. 7:11
6. Ja te olette rikkoneet .Jumalan käskyn teidän säätynne tähden.
7. Te ulkokullatut! Jesaias ennusti teistä oikein sanoen:
8. Tämä kansa lähestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa; mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.
Jos. 29: IS. Mark. 7: 6.
9. Vaan turhaan he minua palvelevat, opettain niitä opetuksia, jotka ovat ihmisten käskyt.
Mark. 7: 7.
II. 10. Ja hän kutsui kansan tykönsa, ja sanoi heille: kuulkaat ja ymmärtäkäät!
11. Ei se ihmistä saastuta, mikä suusta menee sisälle, vaan se, mikä suusta tulee ulos, saastuttaa ihmisen.
12. Niin tulivat hänen opetuslapsensa, ja sanoivat hänelle: tiesitkös, että Pharisealaiset pahenivat, kuin he tämän puheen kuulivat?
13. Mutta hän vastasi ja sanoi: jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, pitää juurinensa revittämän ylös.
Joh. 15: 2.
14. Antakaat heidän olla: he ovat sokiat sokiain taluttajat"; .jos sokia sokiaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.
• 23: 16. Luuk. G: 39.
13. Niin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: selitit meille tämä vertaus.
Mark. 7: 17.
16. Niin Jesus sanoi: vieliiku tekin olette ymmärtämättömät?
17. Ettekö te vielä ymmärrä, että kaikki, mitä suuhun sisälle menee, se menee vatsaan, ja sillä on luonnollinen uloskäyminen.
18. Mutta jotka suusta tulevat ulos, ne lähtevät sydämestä ulos, ja saastuttavat ihmisen.
19. Sillä sydämestä* tulevat ulos pahat ajatukset, murhat, salavuoteudet, huoruudet, varkaudet, väärät todistukset, pilkat: • l Mos. 6:5. 8:21.
20. Nämät ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen; mutta pesemättömillä käsillä syödä, ei saastuta ihmistä.


2. Elämä uskossa on vapautta

Kristuksen seuraaminen merkitsee sisäistä vapautta synnin ja maailman orjuudesta. Elämä uskossa on vapautta kaikista ihmistä orjuuttavista voimista, nimenomaan myös vapautta ihmissääntöjen orjuudesta ja laista.

Kristillisyys ei ole maailmankielteisyyttä

Uuteen testamenttiin sisältyy paljon kohtia, joissa varoitetaan kristittyjä maailmallisuudesta: "Älkäät sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen" (Room. 12: 2). "Emme ole saaneet tämän maailman henkeä" (l Kor. 2: 12). "Maailman murhe saattaa kuoleman" (2 Kor. 7: 10). Maailma on Kristuksen ristin kautta ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle (Gal. 6: 14). "Älkäät maailmaa rakastako eli mitään, mitä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hänessä ole Isän rakkaus" (l Joh. 2: 15). Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? (Jaak. 4: 4). Tunnettu suomalainen teologi on todennut: "Tämän tapaiset lauseet ovat ei ainoastaan apostolien,


vaan koko alkukristikunnan ohjelmalauseita. Ne ilmaisevat sen hengen, jonka pitää olla vallitsevana kristittyin elämässä." Myös apostolien jälkeisen ajan kirjallisuus tarjoaa aivan saman kuvan.58

Alkukristillisyyden taistelu "maailmaa vastaan" oli taistelua todellisia ihmiselämää turmelevia syntejä vastaan. Tunnettu saksalainen teologi kuvasi jo tämän vuosisadan alkupuolella alkukristillisyyden siveysoppia seuraavasti: "Kristillisyys ryhtyi ennen kaikkea taisteluun lihan syntejä, huoruutta, avionrikosta ja luonnonvastaisia paheita vastaan.— — — Edelleen kristityt taistelivat ahneutta, saituruutta ja epärehellisyyttä vastaan kaupoissa ja muussa elämässä, siis mammonismia vastaan kaikissa muodoissa, samoinkuin myöskin sitä seuraavaa tylyyttä vastaan. Kolmanneksi he vastustivat kaksimielisyyttä ja valhetta. Varsinkin näihin kolmeen suuntaan pyrkivät kristillisen saaman ponnistukset siveellisellä alalla."59

Huolimatta siitä, että kristityllä on taisteluasenne "maailman turhia tapoja" vastaan, pyhitys ei ole kuitenkaan kielteisten ja ahtaitten sääntöjen leimaamaa askeettisuutta eli pidättymistä normaalista luonnollisesta elämästä.60

Evankeliumit kertovat, että Jeesus usein oli mukana vieraspidoissa ja perhejuhlissa, jopa puolusti osakseen tullutta ylellisyyttäkin. Tällaisen käytöksen vuoksi vastustajat herjasivat häntä syömäriksi, viinin juojaksi, publikaanien ja syntisten ystäväksi (Mt. 11: 19). Jeesus ei kuitenkaan antanut tämän häiritä vapauttaan. Mitä vaatetukseen tulee, etsii hänen opetuksistaan turhaan sitä koskevia säännöksiä. Jeesuksen oma kudottu ja saumaton ihokas (Joh. 19: 23) oli ilmeisesti keskiluokan yleisesti käyttämän vaateparren mukainen. Muutoin eivät evankeliumit sisällä mitään tietoja Jeesuksen ja apostoleitten pukuasioista. Myös tähän yhteyteen sopii Jeesuksen sana: Älkää murehtiko siitä, — — — millä itseänne vaatetatte (Mt. 6: 31).61

Sellainen hurskaus, joka "riippuu kiinni" pukeutumista koskevissa tai muissa vastaavissa ulkonaisissa säännöissä, on siis kasvanut esiin alku-kristillisyydelle vieraasta maaperästä. Lisäksi on tarpeen ilmaista, mitä Paavali puhuu epäjumalille uhratun lihan syömisestä. Hän asettuu periaatteessa "vahvojen" puolelle. Vahvan tulee kuitenkin "heikon" veljen tähden luopua vapaudestaan. Kristityn vapaudenkin tulee näet alistua rakkauden lain alaisuuteen.62

Uuden testamentin ja Jeesuksen siveysopin ydinkysymystä, todellista Jumalan lapsen vapautta kuvaa tunnettu suomalainen teologi seuraavin


sanoin: "Täyttyä yhä enemmän Jeesuksen Kristuksen Hengellä, päästä yhä enemmän osalliseksi hänen sisällisestä terveydestään, sopusoinnustaan ja mielenlaadustaan, saavuttaa Jumalan tahdon toteuttamisessa yhä suurempi positiivisesti (myönteisesti) toimiva itsenäisyys, reaalinen (todellinen) vapaus, joka tekee elämän voimakkaaksi aseeksi Jumalan kädessä — siinä kristityn elämän lähin päämäärä Jeesuksen siveysopin mukaan."63

Evankeliselle perusnäkemykselle vieras ja kuitenkin sen liepeillä levinnyt uskonnollisuus, jota tarkat isien perinnäissäännöt hallitsevat, ei ole Uuden testamentin eikä Lutherin, vaan juutalaisen lakihurskauden ja katolisuuden linjalla. Erinomaisen valaiseva Lutherin suhteelle tällaiseen uskonnollisuuteen on seuraava Kirkkopostillasta otettu lausunto:

"Nyt ovat paavi ja hänen hengellinen säätynsä koko maailmassa saattaneet semmoisen melskeen ihmisten opetuksilla ruasta ja juomasta, vaatteenparsista ja paikoista, päivistä ja ajoista, ihmisistä ja säädyistä, käytöksistä ja töistä, että tuskin joku taitaa syödä leivän palastakaan, juoda pisaraakaan, eipä avata silmiänsäkään, ellei jotain lakia ole siitä tehty ja vapaus otettu pois, erinomattain nunnain ja munkkein luostareissa. Kaikki sanovat he, että pitää oltaman niin ja niin vaatetettuna, partaa eli hiuksia niin ja niin kerittämän, niin ja niin itseänsä käytettämän, ei sitä eli tätä ruokaa syötämän, ei sitä eli tätä juomaa juotaman j.n.e. muutoin tehdään muka syntiä ja ollaan tottelemattomia. He ovat niin ylistäneet ja kehuneet tätä kuuliaisuutta, jota ihmisten opetuksille osoitetaan, ettei mitään pidetä korkiammassa arvossa kuin sellaista kuuliaisuutta. Ja tämän kuuliaisuuden pitävät munkit ja nunnat hengellisyytensä perustuksena ja kulmakivenä ja rakentavat sielunsa autuuden sen päälle. Tässä ei tahdo kukaan avata silmiänsä eikä nähdä, että se on sulaa ihmisten ajattelemaa ja opetusta, joka ottaa sieluja vangiksi, tekee heikkoja omiatuntoja, hävittää kristillisen vapauden ja uskon sekä täyttää ainoastansa helvettiä."64

Eräs ruotsalainen teologi on kuvannut Lutherin asennetta eri muodoissa ilmenevää lakihenkisyyttä kohtaan. Luther ei hyväksynyt lakiuskonnollisuutta missään muodossa. Luther vastusti molempia seuraavia oppisuuntia: "Toinen sanoo, että määrätyt juhlamenot ja järjestelmät ovat välttämättömiä todelliselle uskonnolle. Toinen taas sanoo, että on välttämätöntä tosi uskonnolle luopua kaikista juhlamenoista ja järjestelmistä. Luther julistaa hengellistä uskontoaan ja kristillistä vapautta yhtä hyvin kielteistä kuin myönteistäkin lainomaisuutta vastaan." Usko ei ole riippuvainen ulkonaisista menoista.65

Raattaman ajatukset kristityn elämän päämääristä ja sisällöstä ovat Uuden testamentin ja Lutherin opetuksen mukaisia. Nimenomaan on syytä kiinnittää huomiota siihen, että Raattamaa varoittaa selvin sanoin


ja päättävästi kristittyjä maailmallisuudesta osoittaen, että Jeesuksen seuraamisen ihanne ja Hänen kärsimyshahmonsa katseleminen irroittavat maailman kunnian ja ilon etsimisestä. Hän ei kuitenkaan pinnallista kristillisyyden pyhity soppia ahdashenkiseksi ja luonteeltaan pääasiallisesti kielteiseksi ihmissääntöjen leimaamaksi elämäntavaksi eikä myöskään lakihenkisyydeksi.66 Näin tehden hän todella edustaa Uuden testamentin kantaa. Raattamaa pyytää aina opetuksillaan irrottaa kuulijansa sisäisesti maailmasta ja sen "turhista tavoista".67

Raattamaa ei käsitä pyhitystä maailmankielteisyydeksi, vaikka hän alituisesti herättelee kristityttä Jumalan sanalla taisteluasenteeseen maailman turhia tapoja vastaan. Raattamaan suhdetta seurustelu-, pukeutumis- y m. erilaisiin sivistyselämän ilmiöihin määrää evankelinen vapaus Jeesuksen seuraamisen hengessä. "Mie panen niin vähän arvoa sen ulkonaisenpäälle, kun het vain sydämen kautta ovat tulleet kristityiksi." 68

Mihin perustuu väitteesi LLL:n alkoholiongelmasta.Kyllä hän jätti kaikki ilman ongelmia. Hän neuvoi myös Paavo Ruotsalaista, joka kuitenkin piti häntä vain pilkkanaan.Paavon kerrotaan pitäneen parhaat saarnansa juovuksissa.

En ole kuullut, että Laestadiuksella olisi koskaan ollut alkoholiongelmia. Alkoholia hän kyllä käytti epäuskoisena ollessaan, ja alkuaikoina myös saatuaan uskon. Mutta sitten hän päätti luopua kaikesta alkoholinkäytöstä juuri siitä syystä, että hän pelkäsi, ettei hänen varoituksillaan alkoholin vaaroista olisi vaikutusta, jos hän itse käyttäisi alkoholia. Eli periaate oli ihan päinvastainen kuin väittämäsi "älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon".

L.L.Laestadiuksen isä oli kyllä alkoholisti, mutta hänestähän tässä ei ollut kysymys. Samoin Laestadiuksen työtoverilla J. Raattamaalla oli alkoholiongelmia ainakin ennen uskovaiseksi tuloaan. En tiedä oliko hänellä lankeemisia juoppouteen enää uskovaisena ollessaan.

Tupakan vahingollisuudesta ei Laestadiuksen aikoihin vielä tiedetty. Jos olisi tiedetty, niin saattaisi olla, ettei Laestadiuskaan olisi polttanut.