Täällä nyt on keskusteltu asumismuodoista ja kannattavuuksista. Ihmisten pitäisi herätä ja katsoa omaan tilanteeseensa ja talouteensa sopivin muoto elää asua ja säästää. Useimmat vain tuntuvat unohtavan, että kaikkea ei tarvitse tehdä täysillä. Voi tehdä yhtäaikaa ja mikään ei sulje toista vaihtoehtoa pois.
Vuokralla asuessa voi sijoittaa ja säästää. Asuntolainaa ei tarvitse maksaa täysillä pois vaan taas voi etsiä tuottavampia kohteita. Tilanteisiin pitää olla valmis sopeutumaan eikä kulkea silmät kiinni putkessa. Jos joku muukin voi sinäkin voit, mutta ei tarvitse kulkea lauman mukana turmioon.
Vuokralla asuessa voi sijoittaa ja säästää. Asuntolainaa ei tarvitse maksaa täysillä pois vaan taas voi etsiä tuottavampia kohteita. Tilanteisiin pitää olla valmis sopeutumaan eikä kulkea silmät kiinni putkessa. Jos joku muukin voi sinäkin voit, mutta ei tarvitse kulkea lauman mukana turmioon.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Puhut nyt taas jostain yhden tai kahden hengen taloudesta jossain sivu-Suomessa. Käytännössä kuitenkin monelle vaihtoehdot ovat joko-tai. Miten esim. asut vuokralla ja säästät (siis jotain merkittäviä summia) jos asunnon on oltava vähintään 100 neliön kokoinen? Vuokraan palaa tonni kuussa ja säästöön jää ehkä kolmesataa. Oman asunnon lainanhoitokulut ovat näilläkin koroilla 1300, josta verovähennysten jälkeen jää 1100 "itselle" maksettavaksi. Edes laina-ajan pidentäminen ei merkittävästi vaikuta tähän asuntolainan "täysillä" maksamiseen.
Vuokralla asuessa mitään ei jää itselle mutta riski on tiedossa ja toteutuu satavarmasti (vuokrarahat menee Kankkulan kaivoon). Omassa asuessa tulee lainanhoitokulujen lisäksi muitakin asumiskuluja kuin sähkölasku. Korkotason vaihtelu saattaa aiheuttaa taloudellisesti tiukempia kausia. Toisaalta yhdenkään asunnon arvo ei vielä toistaiseksi ole romahtanut samalla tavoin kuin mitä osakekursseille ja sitä myötä sijoituksille saattaa käydä. Ei edes niiden Myllypuron myrkkytalojen tapauksessa.
Moi Lassila johdit tätä Kurre pankkia aikanaan!
Itse olen kyllä asunut ikäni PKS-seudulla. Miksi asunnon täytyy olla 100 neliön suuruinen jos siihen ei ole varaa? Tuossahan juuri maksaa elämisen laadusta ... Toiseksi ei mitään järkeä maksaa 1300 lyhennyksiä ja korkoja jos siihen ei ole varaa ts. ei jää mitään yli. Kannattaisi maksaa jotain 700-900 lyhennyksiä (tai vuokraa) ja sijoittaa loppu 400-600 euroa.
Nyt jos itket jostain lapsista jotka tarvitsevat muka jokainen oman huoneen niin pitikö ne lapset (taikka sitten se talo) hankkia ennen kuin siihen oli varaa. Nyt sitä varaa ei sitten tule olemaan.
Jälkiviisaus on viisauksista paras!
Tosi on. KOP
Minäkin olen koko ikäni asunut täällä missä asun. Ja tottunut jo lapsuudessani asumaan väljästi ok-talossa, omalla isolla tontilla. Tiesitkö muuten, että jo kunnan sosiaaliviraston määritelmissä selkeä peruste kiireelliselle isomman asunnon tarpeelle on asunnon ahtaus. Laskennallinen tilantarve on 25 neliötä/henkilö, muutoin katsotaan asuttavan ahtaasti. Ja kun meitä on 5 koira niin se tekee karkeasti ottaen pauttiarallaa 125 neliötä. Ja kun asuimme vuokralla niin 99 neliön rivarikämpän vuokra oli 1050 €/kk. Nyt maksamme siis sen 1300 lainanhoitokuluja ja korkovähennykset kukaudessa tekevät reilut 200 €. Eli ei siis siltäosin suurta eroa. Toki nyt on lämmitys- ym. kuluja lisäksi mutta on muuten ok-talossa asumisen laatukin toista luokkaa. Eivät häiritse naapurit emmekä me naapureita.
Lapset hankitaan silloin kun ollaan oikean ikäisiä, turha siinä on tuloja katsoa. Ja nimen omaan OMASTA tahdosta toinen meistä on kotona lasten kanssa hoitovapaalla niin kauan kuin mahdollista. Toki enemmän olisi rahaa jos kumpikin olisi töissä mutta meidän arvomailmassamme tämä asia on tärkeämpi ja rahat riittää kyllä näinkin.
Ja ainahan sitä apua saa vanhemmilta jos oikein tiukka paikka tulee. Sitä vartenhan ne sitä on sivuun laittaneet sijoitusasuntojen ja talletusten muodossa että on sitten aikanaan mahdollista auttaa omia lapsiaan. Vaikka todellista tarvetta ei ole sille auttamiselle ollutkaan niin ihan kiva välillä saada tonni tai pari puhtaana käteen. Voi sitten vaikka mennä perheen kanssa viikoksi pariksi etelään. Aiomme muuten toimia juuri samalla tavoin aikanaan myös omien lasten kohdalla.
Eletään vaan sitä elämää silloin kun siltä tuntuu eikä kysytä neuvoa taskulaskimelta. Yllättävän nopeasti se menee joka tapauksessa ja jää vielä toisilta elämättä kun liikaa suunnittelee.
Asunto-osakkeen kauppa on osakekauppaa siinä missä
pörssiosakkeetkin.
Kaverini osti 90-luvun alussa yksiön Hesasta, maksoi
siitä nykyhinnoilla 70 ke, kärvisteli 5 vuotta lyhennysten kanssa, myi sen sitten minulle 35 ke:lla ja jäi vuokralle asumaan. Oli hinnat tänä aikana vähän pudonneet.
Viime elokuussa ostin vaimolle vähän pörssiosakkkeita, arvonnousu tähän mennessä 62% + saadut osingot.
Asioilla on kääntöpuolensa, ja riippuen jokaisen tilanteesta asumistavan valinta ei ole kaikille sama. Asuntojen hintojen nousu ei ole ikuista,
ja niiden lasku kirpaisee niitä, jotka osuvat silloin huonoon saumaan. Vuokra-asumisellakin on puolensa, ja silläkin pystyy tekemään rahaa.
Itse olet tilanteesi rakentanut ja olet ilmeisesti tyytyväinen siihen. Millä vaan autat lapsiasi kun 30 vuotta makselet tuota 1300 koronnousut. Ilmeisesti vanhemasi ovat tehneet viisaammin ja pystyvät nyt auttamaan teitä kun itse ette saa säästettyä.
Sosiaaliviraston puuhasteluista en tiedä mitään. Enkä halua. Enkä haluaisi maksaa sen ylläpidostakaan mitään. Aivan pstä koko touhu.
Sijoitukset ovat asia erikseen. Ja niin kauan kuin asut siinä asunnossasi, et ole voittanut tai hävinnyt senttiäkään. Mahdollinen voitto tai tappio realisoituu vasta myytäessä. Ja jos on riittävän kokoinen asunto niin sitä ei tarvitse myydä tilanpuutteen vuoksi viiden vuoden kuluttua huonolla hinnalla. Hinnat nousee ja laskee ja kannattaa sitten aikanaan myydä se aikana, jolloin hintataso ei ole aivan pohjamudissa.
Ongelma tuleekin siinä vaiheessa, kun korkojen nousun myötä huomaa ottaneensa liikaa lainaa eikä pysty hoitamaan sitä. Samanaikaisesti asunnon arvo on pudonnut ja ostajat odottelevat pudotuksen pohjaa. Tällöin maksaa tyhjästä tai pahimmassa tapauksessa jää makselemaan velkaa ja tod näk. vuokraa ilman sitä asuntoa.
Minä ja perheeni olemme tyytyväisiä, sehän kai on pääasia. Autokaupassakin toinen ostaa Toyotan, toinen Opelin ja kolmas Peugeotin. Ja kaikki ovat omaan valintaansa tyytyväisiä. Saman hintaisia ja yhtä hyviä, mutta jostain syystä ne kaksi muuta eivät natsanneet omalla kohdalla.
Vuokratkin nousevat, samoin palkat. Enkä kyllä keksi miten paremmin voisin auttaa lapsiani jos asuisin 30 vuotta vuokralla. Vuokraisäntä tietysti olisi tyytyväinen mutta vuokra-asunnosta jää kovin vähän perintöä jätettäväksi. Kun ei se vuokrataso kuitenkaan ole sitä 5 euroa neliöltä, jolloin ikuinen vuokra-asuminen olisikin realistisempi vaihtoehto.
Hypoteesi ei oletusarvoisesti kaikissa tapauksissa ole että lainaa on otettu liikaa.
Se nyt vaan on tyhmää tehdä liikaa yhtään mitään. Avainsana on kohtuus.
Jos asut vuokralla, niin vuokranantaja on tyytyväinen kartuttaessasi hänen varallisuuttaan, hänen asuntonsa arvo nousee varmuudella pitkällä aikavälillä, samalla kun hän saa vuokratuloa, joka kuukausi.
Vuokrat nousevat varmasti ja asumisenkustannuksesi kallistuvat huomattavasti.
Jos asut omassa (pankin rahoittamassa) asunnossa, vähitellen asumiskulusi pienenevät, se on fakta juttu, vaikka korotkin tästä huomattavasti nousisi.
Rahanarvo laskee joka tapauksessa ja pian suurelta velalta tuntunut summa on enää muisto vain ja makselet mielelläsi "pientä summaa" pankille, samalla kun jää rahaa myös sijiottamiseen, kuten itsellänikin on käynyt.
Rakensin taloni, silloin aikoinaan 1990-luvulla, jolloin korot nousi huimasti, mutta eipä tuo suuremmin haitannut, vähän aikaahan nuo korot oli pilvissä, muuta laski nopeasti.
Tänä päivänä korkojen samanasteinen nouseminen kuin 1990-luvun alkupuolella, ei ole mahdollistakkaan, joten siitä ei ole huolta, kiitos EU:n.
Toki pitäähän sitä katsoa, että lainaa ottaa sopivasti, omiin tuloihin suhteutettuna.
Nyt on taas keskustelumme harhautunut uomistaan. Ei tietenkään asuta 30 vuotta vuokralla vaan katsotaan sopiva hetki asunnon ja jos tarvitsee niin lainan ottamiseen. Se ei ole nyt vaan oli n. 5 vuotta sitten. Mutta tuon lainan pitää olla maksukykyyn nähden kohtuullinen. Niin että on pelivaraa jota sijoittaa / käytää muuhun jolla pystyy sitten huonosti käydessä hoitamaan velkaansa. Ka tuloja saavan palkansaajan on aivan älytöntä ottaa 250000 velkoja 25 vuoden maksuajoilla.
Kyllä asunto (koti) vain on sijoitus siinä missä muutkin.
Muitakin syitä muuttoon voi tulla kuin vain ahtaat neliöt, alkaen vain muuttuvista työelämän rakenteista jne.
Ja itse asiassa asunnon vaihtohan kannattaa juuri tehdä silloin kuin hinnat ovat halvimmillaan: silloin mahdolliset lisäneliöt tulevat myös halvemmiksi kuin hintojen ollessa korkeimmillaan.
Toki jos on vaihtamassa pienempään tai vain myymässä eikä ostamassa mitään, niin myynti tulee ajoittaa hintojen ollessa piikissä.
Kuten vain sanoin, tilanteita on erilaisia, vuokralla-asuminenkin voi olla kannattavaa.
Sinulla on asuntoon sitoutunutta varallisuutta tasan tarkkaan sen verran kuin asunnostasi ollaan kullakin hetkellä valmiita maksamaan. Muulla tavalla ajatteleminen on puhdasta itsepetosta.
Voin keksiä asunnon hankkimiseen vain kaksi hyvää syytä: Joko se tulee kokonaisuudessaan, riskitkin huomioiden, edullisemmaksi kuin vuokraaminen tai sitten yksinkertaisesti haluat maksaa jostain abstraktista asiasta, joka yleensä kulkee nimellä "asumisen laatu" tai "oma koti". Näistä jälkimmäinenkin on mielestäni hyvä syy sinällään, koska mielestäni ihminen yleensä tietää itse parhaiten, mikä hänelle on hyväksi.
Kritisoin vain sitä, että yleensä ensimmäistä näistä syistä käytetään selityksenä jälkimmäiseen pohjautuvalle päätökselle, väärin lasketuilla kustannuksilla höystettynä. Näissä tapauksessa tahtoo tulla lopulta ongelmia. Rahan tietoisessa tuhlaamisessa ei ole mitään ongelmaa: Jos teillä on ylimääräistä, niin laittakaa kiertoon vain!
Jos olet rakentanut(!) asuntosi 90-luvun(!) aikana, olet onnistunut ajoituksessa ja kustannustenhallinnassa mahdollisimman hyvin.
Mutta onko sinulla aavistustakaan, miksi korot nousivat niin korkealle? Ilmeisesti ei, koska uskot siihen, että EU suojelee meitä korkeilta koroilta.
Väitän että korkoasiassa EU tulee vahingoittamaan Suomea enemmän kuin auttamaan. Sanon sen nyt, jotta ei tarvitse syyttää jälkiviisastelusta. Suomessa on mennyt viime vuosina taloudellisesti lujaa, kun tärkeimmät EU-maat ovat madelleet lähellä nollakasvua. Tämä on pitänyt korkotason alhaalla aikana, jolloin talouskasvu on ollut meillä Suomessa muutenkin nopeaa. Tällainen tilanne on lisännyt rajusti talouksiemme velkaantuneisuutta muutamassa vuodessa.
Juhlat ovat nyt ohi ja alkaa paluu arkeen. Inflaatio on ollut jo noin puolitoista vuotta yli EKP:n virallisen tavoitteen. Sillä on ollut aikaa kerätä momenttia. Nyt jos EU:n talouskasvu lähtee kunnolla liikkeelle, korot tulevat nousemaan paljon korkeammalle kuin niiden olisi muuten tarvinnut. 4-5% on suunnilleen neutraali korkotaso. Mahtaakohan tässä tilanteessa 7% riittää? Korot nousevat niin korkealle kuin inflaation nujertamiseksi on tarpeen, eikä tällainen raaka-aineiden hintoihin ja tuotantomaiden kustannusten kasvuun perustuva inflaatio aivan helpolla hellitä.
Yhtä suurella talousalueella USA:ssa korkot kävivät joskus 80-luvun alussa jonkin aikaa 20% tuntumassa. Silloin tilanne oli jossain määrin vastaava. Ei ole mitään syytä sille, etteivätkö korot voisi nousta täälläkin niin korkealle. Todennäköistä se ei ole, mutta ei mahdotontakaan.
>Laskennallinen tilantarve on 25 neliötä/henkilö, muutoin katsotaan asuttavan ahtaasti. Ja kun meitä on 5 koira niin se tekee karkeasti ottaen pauttiarallaa 125 neliötä.>
Mitä!?Eikös se koira tarvii neliöitä lainkaan?Pieni koira?....Tule apuun Anja!
Juurikin näin. Murre on Kurren kanssa samoilla linjoilla.
Kun ottaa 250000 lainaa 25+ vuodeksi, maksaa siitä toiset 250000 pelkkiä korkoja. Ottamalla lainan kahdessa erässä (ensin 125 000e 10 vuotta, ja tämän jälkeen toinen vastaava laina) ovat kuukausierät nykykoroilla laskettuna suunnilleen saman suuruiset, mutta korkoa maksat vain pienen osan verrattuna yhden isomman ja pidemmän lainan korkokuluihin.
(5% koroilla 0,29 kertaisen määrän ja 10% koroilla 0,27 kertaisen määrän).
Huomattavasti pienemmillä korkokuluilla selviää myös esim. lyhentämällä ensin 125000€ lainasta pois 40000€ viidessä vuodessa ja vaihtamalla vasta tämän jälkeen isompaan (ja ottamalla samalla lisää lainaa vaikkapa 80 000). Tämä menettely tasaa myös taloudellisia riskejä, joita koituu asuntojen hintojen muuttumisesta.
"Kaverini osti 90-luvun alussa yksiön Hesasta, maksoi
siitä nykyhinnoilla 70 ke, kärvisteli 5 vuotta lyhennysten kanssa, myi sen sitten minulle 35 ke:lla ja jäi vuokralle asumaan. Oli hinnat tänä aikana vähän pudonneet."
Mikä vika tässä kuvassa? Vaikea uskoa, että kaverisi sen parempaan tilanteeseen pääsi siirtymällä vuokralle. Jos lainaa jäi lyhennettäväksi, niin vuokra lainanhoito on varmaan about samaa luokkaa kuin alkup. lainanhoito. Jos taas lainaa ei jäänyt, niin vaikea uskoa, että alkup. laina olisi ollut olennaisesti pahempi hoitaa kuin vuokra. Kerrotkohan nyt ihan kaiken vai onko juttusi ollenkaan tosi?
Tuohon voisi lisätä, että kannattavuuslaskelmissa ei tarvitse olettaa joko loppuikää omassa tai loppuikää vuokralla. Voi myös siirtyä omaan silloin, kun se on edullista itselle, ei silloin, kun kaverilauma siirtyy.
Lapsuus haja-asutusalueen pienessä mökissä.
Poikamiesaika milloin missäkin. Parakista toverikämppään.
Pariutumisen jälkeen kolmella eri paikkakunnalla neljässä tilavassa työsuhdeasunnossa verotusarvoa vastaavalla vuokralla.
Perheen kasvaessa 163m2 ok lähellä keskustaa.
Talosta velkaa pirukseen. Marginaalit vähissä mutta inflatio hoiti nopeasti pääomaa.
Penskojen lähdettyä muutto keskustan kolmioon jossa nyt asutaan vaimon kanssa.
Matkustelemme melkoisesti (useita kuukausia/vuosi) joten sopii meille.
Sijoituksia kahteen muuhun asuntoon ja pörssiin. Siitä huolimatta kiinnitin käytössämme olevan asunnon perintöverosyistä.
Asumismuoto elämäntilanteen, perheen ja mahdollisuuksien mukaan.
Turha rakastua yksiin lastulevyseiniin!
Moi,
kerrotko tarkemmin mitä tuo kiinnitys perintöverosyistä pitää sisällään?
Asunnon lahjoitus-, rahansiirto- ja muilla järjestelyillä olemme hoitaneet asiaa.
Kaksi asuntoa on vielä "rasitteena".
Lainoitin tämän käytössämme olevan ainoastaan pesän omaisuuden pienentämiseksi.
Rahan käyttökohdetta en tässä ryhdy selvittelemään.
Se on kuitenkin suurelta osin ko. verolta suojassa ja on tuottanut hieman yli 40%/vuosi.
Keväällä oli hätä suojautua.