Masentaa erittäin paljon. Olen vasta 15 vuotias (poika). Itse asiassa se on enemmän vihaa ja ahdistusta kuin masennusta. Se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että minulta vaaditaan sellaista joka on mielestäni liikaa itselleni. En tee itsemurhaakan kun tiedän että se loppuu kun muutan pois kotoa^^ ja voin hastattaa pitkät vanhemm(alle) ja pistää välit poikki. Mutta siihen astii tulee olemaan sietämätöntä... Auttakaa jollain tapaa.
Kiitos.
Kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin ja tällä hetkellä ainoat elämän iloni tuntuvat olevan World of Warcraft nettiroolipeli... "Kunnon" Kavereitakaan ei ole kuin 2... Toinen 11 vuotias ja toinen 16... Muut "kaverit" haukkuvat välillä vaikkapa niin harmittomalta kuulostavalla sanalla kuin "idiootti", mutta sekin voi tuntua tosi pahalta... Ja jättävät yleensä minut "piirin" ulkopuolelle.
P.S. En haluaisi puhua kenenkään kanssa tästä kasvotusten.
Mitä sinulta sitten vaaditaan? Millaisia ongelmia sinulla on vanhempasi kanssa? Hyvä sentään jos jaksat toistaiseksi uskoa tulevaan, koska kaikki eivät siihen pysty. Ja onhan sinulla ainakin ne kaksi kaveria, onhan se parempi kuin ei mitään. Jos sun vanhemmat on oikeesti hankalia (alkoholiongelma, väkivaltaisuus ym.) sun ehkä kannattais soittaa johonki mitä niit nyt onkaan auttavii puhelimii ym. Tai sit meet vaan puhumaan terkkarille, jos teidän koulus on kiva, ja sanot et oot masentunu ja sit se varmaan kyselee sulta kaikenlaista jos katsoo parhaaksi niin varaa sulle ajan psykologilta - vai onkohan sun vanhemmat sellaista vastaan?
Ikävää jos sulta vaaditaan liikaa. Mä en tiedä mitä sulta vaaditaan, mutta onhan se selvää ettei voi tehdä enempää kuin parhaansa. Ainahan voi yrittää, mutta loppujen lopuksi on ihan sama, mitä toiset ajattelevat. Täytyy itse pitää pintansa.
Jos sua sanotaan idiootiks usein niin tee siitä vitsi ja laita päälles joku paita jossa lukee 'idiootti' ja leveile sillä : ) tai sit vaan sanot jotain nokkavaa takas.
Tsemppiä! : )
Sinnittele siellä vielä hetki ja yritä saada opiskelupaikka heti peruskoulun jälkeen jonnekin todella kauas vanhemmistasi. Asuntoloita on lähes kaikissa kouluissa, joten asunnon saanti ei ole ongelma, vaikka nuori oletkin. Itsekin lähdin kotoa heti peruskoulun jälkeen. Jos tilanne käy sietämättömäksi, niin on erilaisia nuorten kriisi ym sivustoja, sekä auttavia puhelimia joista voit saada jotain hätä apua. Kannattaa myös yrittää puhua suoraan vanhempiesi kanssa, sillä eivät ehkä tajua kuinka nurkkaan ajetuksi itsesi tunnet. Kaikkea hyvää sulle ja koeta jaksaa.
En voi varmaksi sanoa kun en tunne sua/sun perhettä, mutta ootko ihan varma että yksin asuminen helpottaa oloa? Ite kun olin masentunut (olen parantumassa) ärsytti vanhempien paapominen, mutta nyt kun ajattelen asiaa jälkeenpäin, monet asiat ovat paremmin sen takia. Tietääkö sun vanhempi että sulla on noin paha olo? Ootko miettiny omia selvitytymiskeinoja? Jos et halua jutella kasvotusten kenenkään kanssa, kannattaa joku muu keino miettiä, muuten ei jaksa!