Peruna on elävä tuote, jonka elintoiminnot käynnistyvät kun se otetaan varastosta. Perunan säilytystapa kaupassa ja kotitalouksissa vaikuttaa ratkaisevasti, miten pitkään se pysyy käyttökelpoisena. Perunan matka pakkaamosta kuluttajan ruokapöytään tulisi sujua säilytysoloista riippuen 2-3 viikossa.
Säilytyslämpötila
Pakatun perunan säilytyslämpötilalla on ratkaiseva vaikutus perunan säilyvyyteen. 4 -asteessa varastossa pakkaukset säilyvät hyvin jopa 4 viikkoa, 10 asteessa niitä voidaan varastoida noin 2 viikko, mutta huoneenlämpötilassa perunat alkavat pilaantua alle viikossa.
Itäminen
Itäminen on tärkein laatua heikentävä tekijä ja varsinkin kevättalvella pakattu peruna voi itää hyvinkin nopeasti. Normaalisti mukuloiden itämislepo päättyy marras-joulukuussa, mutta lämpimän kesän jälkeen ainakin osa mukuloista on itämiskykyisiä jo nostovaiheessa.4-asteisessa kylmiössä itämistä ei tapahdu lainkaan, mutta10-asteessa varastossa perunasta itää kahdessa viikossa jo 10 %. Itämisherkkyydessä on myös lajikekohtaisia eroja.
Valon vaikutus
Valon vaikutuksesta mukulat vihertyvät herkästi. Vihertyneessä mukulassa muodostuu solaniini-nimistä myrkyllistä yhdistettä, joka muuttaa perunan kitkeräksi. Vihertymisen estämiseksi peruna on säilytettävä myös vähittäiskaupoissa ja kotitalouksissa valolta suojattuna.
Perunan värikoodijärjestelmä
Perunan värikoodauksen alkuperäinen idea on syntynyt Kotimaisten kasvisten piirissä. Värikoodauksen perusajatus on, että kuluttajalle tarjotaan perunapakkauksen värin muodossa tieto perunan keittokäyttäytymisestä.
Peruna pakataan kolmeen väriin, jotka ovat vihreä (kiinteämaltoinen salaattiperuna), keltainen (sopivan jauhoinen paistosperuna) ja punainen (jauhoinen muusiperuna). Eri väristen perunoiden suositukset eri käyttötarkoituksiin eivät tietenkään ole rajoittavia, vaan sopii parhaiten -tyyppisiä.
Lajikkeita ei määritetä pysyvästi tietyn väriseksi, vaan kunkin yksittäisen erän keittokoe, tukena tärkkelyspitoisuuden mittaus, ratkaisee erän oikean värin.
Syynä tähän joustavuuteen on perunantuotanto-olojemme suuri vaihtelevuus sekä maantieteellisesti että ilmastollisesti. Lajikkeen keittokäyttäytyminen voi olla eri vuosina ja erilaisissa kasvuympäristöissä tuotettuna hyvinkin erilaista. Samalla ruokaperunaerien tärkkelyspitoisuuden mittaus ja keittokoe poistaa suuren aukon, mikä meillä on perunan laatutuntemuksessa keittolaadun osalta ollut.
Vihreä
Keitetty peruna on kiinteämaltoinen, ei jauhoinen. Peruna pysyy keitettäessä täysin koossa. Keitettyä perunaa voidaan paloa eri tavoin ilman, että palat murenevat. Perunakeitoissa perunanpalat pysyvät kiinteinä, eivätkä hajoa keitinveteen yksittäisiksi soluiksi. Vihreän väristä perunaa voidaan kutsua yleisnimeltään salaattiperunaksi.
Keltainen
Keitetyn perunan malto on sopivan jauhoinen, paikoin hieman rikkikeittyvä, hieman mureneva.
Paloina keitettäessä tai uunissa gratinoituna palat murenevat hieman. Tällainen sopivan jauhoinen peruna on parhaimmillaan perunapaistoksissa joissa se imee sopivasti maustelientä itseensä.
Keitetty peruna on jauhoinen ja suhteellisen herkästi rikkikiehuva. Mallon solut irtoavat herkästi toisistaan keitettäessä. Keitetty peruna voidaan tällöin helposti survoa perunamuusiksi. Suutuntuma on kuiva. Jauhoinen peruna on tyypillisesti muusiperuna.
Säilytyslämpötila
Pakatun perunan säilytyslämpötilalla on ratkaiseva vaikutus perunan säilyvyyteen. 4 -asteessa varastossa pakkaukset säilyvät hyvin jopa 4 viikkoa, 10 asteessa niitä voidaan varastoida noin 2 viikko, mutta huoneenlämpötilassa perunat alkavat pilaantua alle viikossa.
Itäminen
Itäminen on tärkein laatua heikentävä tekijä ja varsinkin kevättalvella pakattu peruna voi itää hyvinkin nopeasti. Normaalisti mukuloiden itämislepo päättyy marras-joulukuussa, mutta lämpimän kesän jälkeen ainakin osa mukuloista on itämiskykyisiä jo nostovaiheessa.4-asteisessa kylmiössä itämistä ei tapahdu lainkaan, mutta10-asteessa varastossa perunasta itää kahdessa viikossa jo 10 %. Itämisherkkyydessä on myös lajikekohtaisia eroja.
Valon vaikutus
Valon vaikutuksesta mukulat vihertyvät herkästi. Vihertyneessä mukulassa muodostuu solaniini-nimistä myrkyllistä yhdistettä, joka muuttaa perunan kitkeräksi. Vihertymisen estämiseksi peruna on säilytettävä myös vähittäiskaupoissa ja kotitalouksissa valolta suojattuna.
Perunan värikoodijärjestelmä
Perunan värikoodauksen alkuperäinen idea on syntynyt Kotimaisten kasvisten piirissä. Värikoodauksen perusajatus on, että kuluttajalle tarjotaan perunapakkauksen värin muodossa tieto perunan keittokäyttäytymisestä.
Peruna pakataan kolmeen väriin, jotka ovat vihreä (kiinteämaltoinen salaattiperuna), keltainen (sopivan jauhoinen paistosperuna) ja punainen (jauhoinen muusiperuna). Eri väristen perunoiden suositukset eri käyttötarkoituksiin eivät tietenkään ole rajoittavia, vaan sopii parhaiten -tyyppisiä.
Lajikkeita ei määritetä pysyvästi tietyn väriseksi, vaan kunkin yksittäisen erän keittokoe, tukena tärkkelyspitoisuuden mittaus, ratkaisee erän oikean värin.
Syynä tähän joustavuuteen on perunantuotanto-olojemme suuri vaihtelevuus sekä maantieteellisesti että ilmastollisesti. Lajikkeen keittokäyttäytyminen voi olla eri vuosina ja erilaisissa kasvuympäristöissä tuotettuna hyvinkin erilaista. Samalla ruokaperunaerien tärkkelyspitoisuuden mittaus ja keittokoe poistaa suuren aukon, mikä meillä on perunan laatutuntemuksessa keittolaadun osalta ollut.
Vihreä
Keitetty peruna on kiinteämaltoinen, ei jauhoinen. Peruna pysyy keitettäessä täysin koossa. Keitettyä perunaa voidaan paloa eri tavoin ilman, että palat murenevat. Perunakeitoissa perunanpalat pysyvät kiinteinä, eivätkä hajoa keitinveteen yksittäisiksi soluiksi. Vihreän väristä perunaa voidaan kutsua yleisnimeltään salaattiperunaksi.
Keltainen
Keitetyn perunan malto on sopivan jauhoinen, paikoin hieman rikkikeittyvä, hieman mureneva.
Paloina keitettäessä tai uunissa gratinoituna palat murenevat hieman. Tällainen sopivan jauhoinen peruna on parhaimmillaan perunapaistoksissa joissa se imee sopivasti maustelientä itseensä.
Keitetty peruna on jauhoinen ja suhteellisen herkästi rikkikiehuva. Mallon solut irtoavat herkästi toisistaan keitettäessä. Keitetty peruna voidaan tällöin helposti survoa perunamuusiksi. Suutuntuma on kuiva. Jauhoinen peruna on tyypillisesti muusiperuna.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siemenperunayritykset:
* Pohjoisen Kantaperuna Oy
Tyrnävän toimisto
Leppiojantie 11
91800 TYRNÄVÄ
FINLAND
Puh: 08-561 7800
Faksi: 08-561 7820
Email: [email protected]
* SPK -Suomen siemenperunakeskus Oy
Leppiojantie 25
91800 Tyrnävä
Puh. 08-5615 700
Faksi: 08-5615 757
Email: [email protected]
* HG Vilper
Heikkiläntie 5B
91800 Tyrnävä
Yhteyshenkilö: Timo L. Kauppi
040-5472 654
[email protected]
Ruokaperunayritykset:
* Loppi Matti
Korkalantie 9A
91800 Tyrnävä
08-5451 196 gsm 040-5058 378
* Matinollin Peruna Oy
Murrontie 14A
91800 Tyrnävä
Puh. 08-5209 509
Faksi 08-5209 507
Email. [email protected]
* Pohjanmaan Luonnosta Markkinointi Oy
Yhteyshenkilö: Petri Tölli 0400 689 208
Mestarintie
91800 Tyrnävä
Puh. 08-340 728
Peruna viljelykasvina ei ole kaikkein vaativin, mutta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen pääsemiseksi viljelytekniikan hienosäätöön on kiinnitettävä huomiota. Seuraavassa muutamia lajikkeesta riippumattomia yleisiä viljelyteknisiä seikkoja, joita kannattaa miettiä tilakohtaisesti ja myös lajikkeittain.
Perunaopas
Idätys:
Idätystarpeeseen vaikuttaa lajikkeen itämisherkkyys ja tuotantosuunnan mukainen idätystarve. Idätyksen optimiolosuhteet ovat 8-15 °C lämpötila, valoisa ja tuuletettava tila. Oleellisinta on, että olosuhteet ja samalla itäminen pystytään hallitsemaan, vaikka istutusaika venyisi suunnitellusta.
Liikaitämisen ongelma:
Idätykseen liittyvä suurin ongelma on liikaitäminen, jolloin istutuksen viivästyessä siemenperunaan muodostuu juuria, jotka sitten istutusvaiheessa tuhoutuvat. Istutuksessa vaurioituvat myös liian pitkät idut. Em. on seurauksena, että itu- ja juurivaurioiset yksilöt jäävät kehityksestä jälkeen uusia kasvupisteitä kehittäessään. Usein tällaisiin yksilöihin iskee seitti, ja myöhemmin myös tyvimätä.
Seittipeittaus:
Peittaus kuuluu ammattiviljelijän vakiotoimenpiteisiin. Seitinarat lajikkeet kannattaa aina peitata istutusvaiheessa tai idätykseen laiton yhteydessä. Kaikilla lajikkeilla peittaus kannattaa, jos istutus tehdään aikaisin tai kevät on viileä ja kostea. Seitinarat lajikkeet kannattaa istuttaa lämmenneeseen maahan.
Versolaikku:
Perunaseitin aiheuttajasientä on yleisesti kaikkialla. Seitti voi iskeytyä uuteen kasvuun jo idätysvaiheessa (katso edellä idätys) tai perunan alkukehityksen aikana niin kauan, kun perunantaimi on maanpinnan alapuolella. Seitin aiheuttaman versolaikun oireita voi edesauttaa siemenmukulan alhaisesta kalsiumpitoisuudesta johtuva heikko solurakenne.
Peittausajankohta:
Peittauksen optimiajankohtaa ei ole täysin pystytty todistamaan. Ajankohtaan vaikuttavat tilakohtaiset ratkaisut. Jos peittaus tehdään itämään laiton yhteydessä, säästetään aikaa istutusvaiheessa ja peittaus antaa suojan jo idätysvaiheessa iskeytyvää seittiä vastaan. Istutusvaiheen peittaus antaa parhaan suojan maasta iskeytyvää seittiä vastaan.
Lannoitus:
Niin ulkoisen kuin käyttölaadunkin kannalta maan oikeat ravinnesuhteet ovat tärkeitä. Mg:K:Ca -suhde tulee olla 1:1,5:10. Lannoitus tehdään viljelyalueen, maan multavuuden ja ravinnetilaan mukaan, tuotteen käyttötarkoitus ja kasvupaikka huomioiden.
Typpi:
Typpilannoitus tehdään lajikekohtaisten suositusten mukaan. Liika typpi lisää varren kasvua, myöhästyttää kehitystä , jopa vähentää mukulasatoa ja heikentää sisäistä laatua sekä käyttöominaisuuksia.
Fosfori:
Riittävä fosforilannoitus edistää luontaista tuleentumista. Fosforia kannattaa antaa aina niin paljon kuin rajojen puitteissa on mahdollista.
Kalium
Varsinkin kuorimo- ja ruokateollisuuskäyttöön raaka-ainetta tuotettaessa riittävästä kaliumlannoituksesta (K160-250 kg/ha) on huolehdittava. Riittävä kalilannoitus varmistaa keitto- ja tummumiskestävyyttä.
Kalsium:
Kalsium on solukon rakennusaine, joka parantaa sadon terveyttä, käyttölaatua ja varastokestävyyttä. Kalsium -lisä tulisi antaa perunalle maan pH:ta kohottamatta, jottei rupiongelma lisäänny. Markkinoilla on keväästä 1999 alkaen Perunan kalsium Y-lannos, jolla on saatu sadon kalsiumpitoisuus nousemaan ja samalla rupisuus on jopa vähentynyt.
Istutus:
Istutus kannattaa tehdä aina mahdollisimman aikaisin lajikkeen vaatimukset ja kasvulohkon olosuhteet huomioiden. Istutussyvyys ja -etäisyys säädetään lajikekohtaisten suositusten mukaan.
Multaus:
Penkin multaus/muotoilu tehdään tarvittaessa heti istutuksen jälkeen - ennen taimettumista. Toinen multaus tehdään tarvittaessa perunan ollessa 15-20 cm:n taimella. Tavoitteena on riittävän iso leveäharjainen penkki.
Sadetus:
Lajikkeiden kuivuudenkestossa on eroja. Usein kasvukauden alkupuolella on selvä kuivuusjakso, jolloin kastelu on tarpeen. Yleissääntö on, että tasalaatuisen sadon turvaamiseksi kasvusto pidetään tasaisen kosteana taimettumisesta elokuun puoliväliin saakka.
Rutontorjunta:
Rutontorjunnasta on huolehdittava hyvän viljelykäytännön mukaan lajikeominaisuudet huomioiden. Oleellisinta on, että torjuntaruiskutukset aloitetaan riittävän aikaisin ja kiivaan kasvun aikaan käsittelyt uusitaan riittävän usein. Suuntaus on, että ruiskutukset on aloitettava jo heti taimettumisen jälkeen ja uusittava jopa viiden päivän välein.
Sadonkorjuu:
Tavoitteena on luontaisesti tuleentunut sato. Tuleentunut varsisto poistetaan noin viikko ennen nostoa olosuhteista riippuen mekaanisesti tai mekaaniskemiallisesti. Varsistonhävityksellä ei voida korjata kasvuston tuleentumattomuutta. Sato korjataan hellävaraisesti ja alkukuivataan välittömästi noston jälkeen.
Millaiset ovat ihanteelliset olosuhteet siemenperunan tuotantoon?
Ilmasto-olot Pohjanmaan rannikolla ovat suotuisat korkealaatuisen siemenperunan tuotannolle. Kylmät talvet ja syvä routa estävät taudinaiheuttajien lisääntymistä. Kasvukausi on melko lyhyt - toukokuun puolivälistä syyskuun loppuun - mutta pohjoisen pitkä päivä nopeuttaa kasvua.
Koska virustauteja levittäviä kirvoja on vähän eikä perunaruttokaan yleensä aiheuta ongelmia, kasvukausi voidaan käyttää tehokkaasti hyväksi. Kasvustoja ei tarvitse hävittää ennenaikaisesti, niin kuin esim. Keski-Euroopassa tautien leviämisen ehkäisemiseksi. Siemenperunan sadot ovatkin hyvin lähellä keskieurooppalaista tasoa.
Suomalaiset perunantuotanto-olosuhteet poikkeavat jo keskieurooppalaisista pitkän päivän ja lyhyen kasvukauden vuoksi. Taimettumisesta mukulanmuodostusajankohtaan saakka aurinko on horisontin yläpuolella 18 - 22 tuntia päivässä. Kasvukauden tehoisan lämpötilan summa vaihtelee etelän 1250 asteesta pohjoisimpien perunantuotantoalueiden 950 asteeseen. Pakkasista vapaa jakso kestää vain 10-12 viikkoa keskimäärin kesäkuun 10. ja elokuun 20. päivän välillä.
Vaikka kesän sademäärä on vain 270-320 mm, sen jakautuminen on suhteellisen suotuisa. Yli puolet kokonaissademäärästä saadaan heinäkuun puolenvälin jälkeen, jolloin mukulasato on voimakkaimmassa kasvuvaiheessa. Talven jäljeltä lumen sulamisvedet pitäytyvät pääosin maaperään ja ovat kasvuston käytössä kasvukauden aikana.
Kaikilla Suomen perunantuotantoalueilla pääosa perunoista istutetaan toukokuun toisen viikon ja kesäkuun ensimmäisen viikon välillä. Varhaisperunoiden istutus tapahtuu huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa.
Perunan varsisto hävitetään elokuussa, ennen sadonkorjuuta. Etelämpänä Euroopassa varsistonhävityksen tärkein syy on tautien leviämisen estäminen. Suomessa viruksia levittäviä kirvoja on vähän eikä perunaruttokaan ole läheskään yhtä hankala ongelma kuin etelämpänä. Tämän vuoksi meillä varsistonhävityksen pääsyy ei ole tautien torjunta vaan lähinnä sadonkorjuun helpottaminen.
Perunantuotantoalueet
Perunaa voidaan kasvattaa melkein kaikkialla Suomessa. Ammattimainen tuotanto kesittyy lähinnä etelä-, lounais- ja länsiosiin maata. Ruoka-, ruokateollisuus- ja tärkkelysperunaa tuotetaan pääasiassa keveillä, humuspitoisilla hietamailla. Siemenperunoita tuotetaan hietamaiden lisäksi jonkin verran turvemailla.
Pohjanmaan maakunta (perinteisen maakuntajaon mukainen) tuottaa suomalaisesta ruokaperunasta 55 %, ruokateollisuusperunasta 70 % ja tärkkelysperunasta 60 %. Myös siemenperuna keskittyy tälle alueelle. Erityisesti ns. High Grade -alue on tärkeä korkeimpien siemenluokkien tuotantoalue. Varhaisperunan tuotanto keskittyy eteläiselle ja lounaiselle rannikkoalueelle ja saaristoon.
viidestä keskikokoisesta kuorineen keitetystä perunasta saa puolet päivittäisestä C-vitamiinin tarpeesta.
http://www.cartinafinland.fi/sekalaiset/images/potutpottuina.jpg