Työntekijän osa on olla joustava.
Ihminen tuotannossa on tuotannontekijä jonka arvo määräytyy tuottavuuden mukaan.
Jokaisella on tuotannossa työntekijänä tarkoituksensa, tarkoituksenaan tehdä työtä työnantajan hyväksi.
On olemassa työntekijöitä jotka eivät tuota. Kysymyksesä on silloin yrityksen ylläpito, velvoitteet, muut periaatteet tai muut suhteet.
Perusperiaatteen mukaiset työntekijät nautivat palkkaa ja etuja.
Heidän ansiotasonsa perustuu vanhalle sopimuspohjalle.
Heidän turvallisuutensa, tulevaisuutensa on jonkinasteinen tuki ammattiliitoilta ja yteiskunnalta.
Mikä onkaan tulevaisuus onko sekin jaettu todellisuus?
Paras tuki kuitenkin tulee yritykseltä jos työntkijä on tarpeellinen yritykselle. Jos on?
Tekijät jotka vaikuttavat tarpeellisuuteen ovat osaamisessa, ammattitaidossa, sosiaalisuudessa, luotettavuudessa.
Työteho vähenee iän karttuessa.
Osaaminen vähenee työn muuttuessa.
Voidaan sanoa myös että työntekijä kantaa työstään taakkaa jos työnantaja laiminlyö yritystään tai pelaa yritystoiminnallaan uhkapeliä.
Osaamisen laiminlyönti, ammattitaidon väheksyntä, sosiaalisuhteiden ymmärtämättömyys, luottamuksen puute.
Epävarmuustekijät vaanivat sisäistä yrittäjää työntekijää:
Jos en osaakkaan työtäni, jos en opikkaan työtäni.
Entä jos en jaksa, tai sairastun.
Miten tulisin toimeen työyhteisössä, misten saan riittämään iseni.
Epävarmuus vie helposti työpaikan toisille.
Kilpailu työpaikoista on tosiasia.
Työnantaja ottaa helpommin koulutetumman, nuoremman, halvemman, joustavamman, sellaisen joka sitoutuu pitemmäksi ajaksi intensiivisesti työprosessiinsa.
Sopeutuminen on avainsana, palkkasopeutumien. Tehdään työ halvemmalla, pienemmin kuluin kuin toinen henkilö.
Täsätähän on kysymys sivukulujen leikkaamisesta.
Työntekijät ovat ajaneet omaa etuaan niin että ovat syrjäyttäneet toiset työntekijät työstä.
Käenpoika työntekijät lihovat työpaikassaan joka on kuin perintökalleus.
Palkka on kuin opettajalla tai enemmän. Mahdollisesti urakkahinnoiteltu, edut kuin lääkärillä jos ei muhkeammat.
Työntekijöitä lähtee yrityksestä liitonkorvauksille mutta käenpojat jäävät.
Eikö olisi parempi kun kaikilla olisi töitä ja toimeentulo sopiva.
Yrittäjät ovat tietysti työnantajina kauppamiehiä ja ajattelevat tuotannontekijöitä osana kannattavuutta. Vastuu yrityksen tulevaisuudesta, menestyksestä ja tuloksesta makaa johtotason harteilla.
Yrityspolitiikkaa ei voi johtaa kabineteista se on paljolti kiinni markkinoista jotka toimivat vapaan klpailun temmellyskenttänä.
Halpaöljy on hyvä esimerkki 70-80-lukujen maailmasta. Tuotannon tavoitteiden ja elinkeinoelämän suunnasta.
Nykyään 90-2000-luvulla työvoimapolitiikka on se halpaöljy jota valetaan lainehille.
Tuotannon tavoitteiden ja elinkeinoelämän suunta on selvä,edullisille raaka-aine lähteille, halvoille työvoima markkinoille. Sinne jossa on kysynnän volyymia.
Asian voi asettaa myös siten että käytämme omia taitojamme kaikialla maailmassa. Tai käytämme maailmaa hyväksemme. Kysymys ei varmaan ole hyväntekijöistä.
Maamme vaurastuu veromarkoistako?
Yritysmaailma on löytänyt suomen?
Työpaikkojen määrä on lisääntynyt?
Palvelusektori vetää lisää ihmisiä?
Teollinentuotanto väheneekö se?
Omistavatko suomalaiset suomen suuryritykset?
Olemmeko me vapaamatkustajia länsimaisessa työntekoyhteiskunnassa?
Teknologinen osaaminen, tietotaito, hightec, suunnittelu on pienenmaan valtti.
Kuitenkaan se ei voi olla kaikkien ulottuvilla.
Samalla kun rakennamme uusia vempaimia, tuotannollinen työ teetetään muualla kustannusten pelosta.
Kaunis kallis maa jossa mahdollisuudet tuotannossa ovat minimaalliset ja osaamisessa maksimaaliset.
Puuraaka-aine kasvaa metsissämme ilman että sillä on jatkojalostuksellisia hyötyjä.
Maamme kaivannaisteollisuutta hyödyntävät ulkomaalaiset.
Mihin suomalaiset keskittyvät?
Keskitymmekö me palveluammatteihin?
Palvella voi vain kuluttajaa jolla on tietty tulotaso.
Palvelu kotimaassa ei tuota yhteiskunnalle tuloja ne on otettava viennistä ulkomaille.
Palvelu on kallista suomessa ja tulevaisuudessa se keskittyykin hyvintoimeentuleviin ihmisiin joille omaisuutta on kertynyt.
Kun suomi tuottaa kalliita palveluja on teollisuudesta poistuneilla palvelualoille menneillä ihmisillä palvelijan rooli suhteessa hyvätuloisiin teknologia osaajiin ja yrittäjiin.
Hyvin palkattu teollisuustyö muuttuu huonosti palkatuksi palvelutyöksi.
Rakenteellisesti maa jakautuu kahtia varmasti, ellei ole jo jakautunut.
Keskitymmekö me teknologian tuottamiseen?
Keskitymmekö me siihen että ulkomaalaiset tulevat yrittämään maassamme?
Luulen että yrittämisessä on kuitenkin kysymyksessä se yksi ja sama voiton tuottaminen omistajille.
Miksi muuten rakennusalallakin toimitaan pimeästi, lakienvastaisesti, tuottaen työntekijöitä muualta halvalla?
Ihminen tuotannossa on tuotannontekijä jonka arvo määräytyy tuottavuuden mukaan.
Jokaisella on tuotannossa työntekijänä tarkoituksensa, tarkoituksenaan tehdä työtä työnantajan hyväksi.
On olemassa työntekijöitä jotka eivät tuota. Kysymyksesä on silloin yrityksen ylläpito, velvoitteet, muut periaatteet tai muut suhteet.
Perusperiaatteen mukaiset työntekijät nautivat palkkaa ja etuja.
Heidän ansiotasonsa perustuu vanhalle sopimuspohjalle.
Heidän turvallisuutensa, tulevaisuutensa on jonkinasteinen tuki ammattiliitoilta ja yteiskunnalta.
Mikä onkaan tulevaisuus onko sekin jaettu todellisuus?
Paras tuki kuitenkin tulee yritykseltä jos työntkijä on tarpeellinen yritykselle. Jos on?
Tekijät jotka vaikuttavat tarpeellisuuteen ovat osaamisessa, ammattitaidossa, sosiaalisuudessa, luotettavuudessa.
Työteho vähenee iän karttuessa.
Osaaminen vähenee työn muuttuessa.
Voidaan sanoa myös että työntekijä kantaa työstään taakkaa jos työnantaja laiminlyö yritystään tai pelaa yritystoiminnallaan uhkapeliä.
Osaamisen laiminlyönti, ammattitaidon väheksyntä, sosiaalisuhteiden ymmärtämättömyys, luottamuksen puute.
Epävarmuustekijät vaanivat sisäistä yrittäjää työntekijää:
Jos en osaakkaan työtäni, jos en opikkaan työtäni.
Entä jos en jaksa, tai sairastun.
Miten tulisin toimeen työyhteisössä, misten saan riittämään iseni.
Epävarmuus vie helposti työpaikan toisille.
Kilpailu työpaikoista on tosiasia.
Työnantaja ottaa helpommin koulutetumman, nuoremman, halvemman, joustavamman, sellaisen joka sitoutuu pitemmäksi ajaksi intensiivisesti työprosessiinsa.
Sopeutuminen on avainsana, palkkasopeutumien. Tehdään työ halvemmalla, pienemmin kuluin kuin toinen henkilö.
Täsätähän on kysymys sivukulujen leikkaamisesta.
Työntekijät ovat ajaneet omaa etuaan niin että ovat syrjäyttäneet toiset työntekijät työstä.
Käenpoika työntekijät lihovat työpaikassaan joka on kuin perintökalleus.
Palkka on kuin opettajalla tai enemmän. Mahdollisesti urakkahinnoiteltu, edut kuin lääkärillä jos ei muhkeammat.
Työntekijöitä lähtee yrityksestä liitonkorvauksille mutta käenpojat jäävät.
Eikö olisi parempi kun kaikilla olisi töitä ja toimeentulo sopiva.
Yrittäjät ovat tietysti työnantajina kauppamiehiä ja ajattelevat tuotannontekijöitä osana kannattavuutta. Vastuu yrityksen tulevaisuudesta, menestyksestä ja tuloksesta makaa johtotason harteilla.
Yrityspolitiikkaa ei voi johtaa kabineteista se on paljolti kiinni markkinoista jotka toimivat vapaan klpailun temmellyskenttänä.
Halpaöljy on hyvä esimerkki 70-80-lukujen maailmasta. Tuotannon tavoitteiden ja elinkeinoelämän suunnasta.
Nykyään 90-2000-luvulla työvoimapolitiikka on se halpaöljy jota valetaan lainehille.
Tuotannon tavoitteiden ja elinkeinoelämän suunta on selvä,edullisille raaka-aine lähteille, halvoille työvoima markkinoille. Sinne jossa on kysynnän volyymia.
Asian voi asettaa myös siten että käytämme omia taitojamme kaikialla maailmassa. Tai käytämme maailmaa hyväksemme. Kysymys ei varmaan ole hyväntekijöistä.
Maamme vaurastuu veromarkoistako?
Yritysmaailma on löytänyt suomen?
Työpaikkojen määrä on lisääntynyt?
Palvelusektori vetää lisää ihmisiä?
Teollinentuotanto väheneekö se?
Omistavatko suomalaiset suomen suuryritykset?
Olemmeko me vapaamatkustajia länsimaisessa työntekoyhteiskunnassa?
Teknologinen osaaminen, tietotaito, hightec, suunnittelu on pienenmaan valtti.
Kuitenkaan se ei voi olla kaikkien ulottuvilla.
Samalla kun rakennamme uusia vempaimia, tuotannollinen työ teetetään muualla kustannusten pelosta.
Kaunis kallis maa jossa mahdollisuudet tuotannossa ovat minimaalliset ja osaamisessa maksimaaliset.
Puuraaka-aine kasvaa metsissämme ilman että sillä on jatkojalostuksellisia hyötyjä.
Maamme kaivannaisteollisuutta hyödyntävät ulkomaalaiset.
Mihin suomalaiset keskittyvät?
Keskitymmekö me palveluammatteihin?
Palvella voi vain kuluttajaa jolla on tietty tulotaso.
Palvelu kotimaassa ei tuota yhteiskunnalle tuloja ne on otettava viennistä ulkomaille.
Palvelu on kallista suomessa ja tulevaisuudessa se keskittyykin hyvintoimeentuleviin ihmisiin joille omaisuutta on kertynyt.
Kun suomi tuottaa kalliita palveluja on teollisuudesta poistuneilla palvelualoille menneillä ihmisillä palvelijan rooli suhteessa hyvätuloisiin teknologia osaajiin ja yrittäjiin.
Hyvin palkattu teollisuustyö muuttuu huonosti palkatuksi palvelutyöksi.
Rakenteellisesti maa jakautuu kahtia varmasti, ellei ole jo jakautunut.
Keskitymmekö me teknologian tuottamiseen?
Keskitymmekö me siihen että ulkomaalaiset tulevat yrittämään maassamme?
Luulen että yrittämisessä on kuitenkin kysymyksessä se yksi ja sama voiton tuottaminen omistajille.
Miksi muuten rakennusalallakin toimitaan pimeästi, lakienvastaisesti, tuottaen työntekijöitä muualta halvalla?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos demarit eivät ylläpitäisi työttömyyttä, asiat olisivat toisin. Kuten tuossa kerroit tai ainakin annoit ymmärtää, suomalaiset ovat innovoivaa ja ahkeraa kansaa. Jotta se ei synnyttäisi kaikille työpaikkaa, on meillä työn synnyttäminen tehty rangaistavaksi vuodesta 1985 alkaen.
Jos siis rangaistus poistettaisiin, eivät nuo sinun toteamuksesi pitäisikään enää paikkansa. Kaikille olisi työtä jolloin työntekijä ei enää olisikaan tuotannon tekijä, vaan arvokas hyödyke josta kannattaa huolehtia ja pitää kiinni.
Jos demarit eivät ylläpitäisi työttömyyttä, työtä olisi kaikille, työntekijät eivät tarvitsi pitkiä irtisanomisaikoja, päivä riittäisi. Työttömyysvakuutus korvaisi tulon niiden muutaman päivän tai viikon ajan mitä menisi uuden työpaikan saamiseen. Irtisanomisia tapahtuisi harvoin, vain silloin kun mitään muuta mahdollisuutta ei olisi. Ei niin kuin nykyisin, irtisanotaan ja palkataan uudestaan kolmanneksen pienemmällä palkalla.
Koska aktiivisuus olisi sallittua ja työn tekemisellä saisi tuloa, suurin osa kansalaisista haluaisi tehdä parhaansa koska se näkyisi myös tuloissa. Ellei olisi demareiden ylläpitämää työttömyyttä, työllä saisi hyvän toimeentulon. Ja olisi työtä myös heikompilahjaisille ja verojen pienentyessä heidänkin tulonsa ovat riittävän hyvät (minimi 2 000 €/kk).
Koska uutta työntekijää on vaikeaa silloin saada, pitävät työnantajat työntekijänsä eläkeikään saakka töissä, huolehtien siitä että he jaksavat työskennellä siihen saakka. Nykyisinhän demareiden ylläpitämän työttömyyden vuoksi nelikymppinen on työnantajiem mielestä jo valmis eläkkeelle. Kortistosta saa uutta ja tuoretta puurtajaa lähes ilmaiseksi.
Joku varmaan ihmettelee miten demarit ylläpitävät työttömyyttä. Se onnistuu työttömyysturvalain avulla, joka tuli voimaan vuonna 1985. Sen jälkeenhän työttömyys on lisääntynyt ja nyt on tuottamattoman työn ulkopuolella 1 150 000 työikäistä ja työkykyistä.
Suurimmalla osalle työssä olevista tai työttömistä työttömyysturva on elinehto. Harvapa se hankkii asunnon mutta jättää vakuutuksen hankkimatta ostamalleen talolle. Samoin on työn kanssa. Vakuutus työn loppumiselle eli työttömyysturva on tärkeä lähes jokaiselle.
Jos se menee sen vuoksi että yrittää synnyttää työtä, harva haluaa synnyttää työtä. Pitää olla enemmän tai vähemmän hullu tai sitten niin rikas ettei tule tarvitsemaan koskaan työttömyysturvaa. Eihän valtiokaan vakuuta omaisuuttaan koska se on niin varakas että voi korvata mahdolliset tuhot omilla rahoillaan.
Kun työttömyysturva loppuu kansalaiselta joka pyrkii synnyttämään uutta (yleesä siitä syntyy myös uutta työtä), on meillä vähän uutta työtä syntynyt vuoden 1985 jälkeen. Nokia taitaa olla ainut joka on synnyttänyt työtä sen jälkeen.
Eli demarit ylläpitävät työttömyyttä työttömyysturvan menetyksellä niiltä jotka muuten synnyttäisivät uutta työtä. Rangaistuksen poistaminen ei lisäisi kustannuksia, mutta demareiden mielestä sitä ei voi poistaa. Kun kuulemma työttömyys poistuisi.
Olet oivaltanut ja lukenut oikein.
Ajattelin pukea ajatukseni sellaiseen muotoon jossa oivallukselle jää leikkikenttää.
Kiitos vastauksesta!