http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000018752472
Onkohan koskaan keskusteluissa pohdittu Viipurin menetyksen syitä ja mahdollisia yhteyksiä suomenruotsalaisiin? Kieltämättä tämä on herkullinen yhteys!
Suomalaisen tai paremminkin suomenruotsalaisen sodankäynnin kipupisteet:
Talvisodan Summa, Jatkosodan Viipuri
Toki Viipuria olisi ollut likimain mahdotonta puolustaa kesällä 1944 ilman kunnollisia ennakkovalmisteluja, senhän sanoi jo Laguskin,
("se saatanan hurri" kuten Talvela sanoi Laguksesta tämän saatua 1. Marskinristin)
Toki ammushuolto petti ja monta asiaa meni täydellisesti pieleen, mutta tämä B:n tapaus varmasti nopeutti tuota menetystä huomattavasti.
20.Prikaati oli kuitenkin määrävahvuisena paikalla ja 3 pataljoonaa lähtikin juoksemaan sen tärkeimmän eli keskimäisen, IIP:n petettyä. Vain IV P jäi paikoilleen Suomenvedenpohjan reunaan, yhdessä 3.Pr:n kanssa pitämään puoliaan.
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944 Gummerus 1996
Sivulla 226 on vahvuustaulukko:
Päällystöä 209
Alipäällystöä 849
Miehistöä 4075
YHTEENSÄ 5133
Juopottelusta 1941 tuomittu majuri Kurt Erik Bäckman (II/20.Pr), oli tärkeimmässä paikassa pataljoonankomentajana ja säntäsi karkuun ja niin Viipuri meni ilman kunnon pamausta!
Suomen Sota -historiateos tuntee yhden samannimisen upseerin ja osassa 2 käydään läpi kesän 1941 hyökkäysvaihe ja osassa 7 käydään läpi kesän 1944 taistelut. Sama Kurt Erik Bäckman on molemmissa teoksissa. Asia on tarkistettu teoksien lopussa olevasta nimihakemistosta.
Lukekaa Ilmari Turjan kirja Tapaus Kumuri! Siinä kerrotaan mikä oli tuo Viipurin 20.Pr:n II-pataljoonan komentaja miehiään...
Syksyllä 1941 miehen päivittäinen viina-annos oli 3 pulloa kirkasta viinaa; 1 päivällä ja 2 yöllä! Tuo kaikki kerrotaan Turjan kirjassa Tapaus Kumuri, valaehtoisesti todistettuna vielä! Sata pulloa kirkasta kuukaudessa!
Bäckman oli juoppo ja änkytti kovasti. Hän sai Kumurin tapausta käsiteltäessä sakkotuomion juopottelusta. Miten sellainen mies voi toimia pataljoonan komentajana? Tiukan paikan tullen hän ei kyennyt kiihtymykseltään puhumaan. Kemppi kertookin Viipurissa antaneensa B:lle ensin lasillisen konjakkia ja sitten pyytäneen kertomaan tilanteen.
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944 Gummerus 1996 kertoo seuraavaa:
"Varmaankin hän vankilakokemustensa perusteella päätti lähitulevaisuudestaan", sivu 262
Bäckman vangittiin todennäköisesti 10.7.1944 kuulusteluiden yhteydessä ja "siirrettiin" Ratsuväkiprikaatiin 11.7.1944.
Toinen istunto pidettiin 11.8 ja hänet määrättiin pidettäväksi vangittuna ja siirrettiin Helsingin päävartioon.
Kolmas istunto oli 9.8.1944 ja hänet vapautettiin odottamaan tuomiotaan.
Hän oli ollut vangittuna kaksi kuukautta.
Sotaylioikeus tuomitsi hänet 19.1.1945 8 kk kuritushuoneeseen osittain varomattomuudesta, osittain laiminlyönnistä tapahtuneesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Korkeimmassa oikeudessa 12.3.1945 tuomio NOUSI
yhdeksi vuodeksi (1v) kuritushuonetta.
Bäcman ampui itsensä 25.1.1945 ennen tuomion lopullista julistamista.
Onkohan koskaan keskusteluissa pohdittu Viipurin menetyksen syitä ja mahdollisia yhteyksiä suomenruotsalaisiin? Kieltämättä tämä on herkullinen yhteys!
Suomalaisen tai paremminkin suomenruotsalaisen sodankäynnin kipupisteet:
Talvisodan Summa, Jatkosodan Viipuri
Toki Viipuria olisi ollut likimain mahdotonta puolustaa kesällä 1944 ilman kunnollisia ennakkovalmisteluja, senhän sanoi jo Laguskin,
("se saatanan hurri" kuten Talvela sanoi Laguksesta tämän saatua 1. Marskinristin)
Toki ammushuolto petti ja monta asiaa meni täydellisesti pieleen, mutta tämä B:n tapaus varmasti nopeutti tuota menetystä huomattavasti.
20.Prikaati oli kuitenkin määrävahvuisena paikalla ja 3 pataljoonaa lähtikin juoksemaan sen tärkeimmän eli keskimäisen, IIP:n petettyä. Vain IV P jäi paikoilleen Suomenvedenpohjan reunaan, yhdessä 3.Pr:n kanssa pitämään puoliaan.
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944 Gummerus 1996
Sivulla 226 on vahvuustaulukko:
Päällystöä 209
Alipäällystöä 849
Miehistöä 4075
YHTEENSÄ 5133
Juopottelusta 1941 tuomittu majuri Kurt Erik Bäckman (II/20.Pr), oli tärkeimmässä paikassa pataljoonankomentajana ja säntäsi karkuun ja niin Viipuri meni ilman kunnon pamausta!
Suomen Sota -historiateos tuntee yhden samannimisen upseerin ja osassa 2 käydään läpi kesän 1941 hyökkäysvaihe ja osassa 7 käydään läpi kesän 1944 taistelut. Sama Kurt Erik Bäckman on molemmissa teoksissa. Asia on tarkistettu teoksien lopussa olevasta nimihakemistosta.
Lukekaa Ilmari Turjan kirja Tapaus Kumuri! Siinä kerrotaan mikä oli tuo Viipurin 20.Pr:n II-pataljoonan komentaja miehiään...
Syksyllä 1941 miehen päivittäinen viina-annos oli 3 pulloa kirkasta viinaa; 1 päivällä ja 2 yöllä! Tuo kaikki kerrotaan Turjan kirjassa Tapaus Kumuri, valaehtoisesti todistettuna vielä! Sata pulloa kirkasta kuukaudessa!
Bäckman oli juoppo ja änkytti kovasti. Hän sai Kumurin tapausta käsiteltäessä sakkotuomion juopottelusta. Miten sellainen mies voi toimia pataljoonan komentajana? Tiukan paikan tullen hän ei kyennyt kiihtymykseltään puhumaan. Kemppi kertookin Viipurissa antaneensa B:lle ensin lasillisen konjakkia ja sitten pyytäneen kertomaan tilanteen.
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944 Gummerus 1996 kertoo seuraavaa:
"Varmaankin hän vankilakokemustensa perusteella päätti lähitulevaisuudestaan", sivu 262
Bäckman vangittiin todennäköisesti 10.7.1944 kuulusteluiden yhteydessä ja "siirrettiin" Ratsuväkiprikaatiin 11.7.1944.
Toinen istunto pidettiin 11.8 ja hänet määrättiin pidettäväksi vangittuna ja siirrettiin Helsingin päävartioon.
Kolmas istunto oli 9.8.1944 ja hänet vapautettiin odottamaan tuomiotaan.
Hän oli ollut vangittuna kaksi kuukautta.
Sotaylioikeus tuomitsi hänet 19.1.1945 8 kk kuritushuoneeseen osittain varomattomuudesta, osittain laiminlyönnistä tapahtuneesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Korkeimmassa oikeudessa 12.3.1945 tuomio NOUSI
yhdeksi vuodeksi (1v) kuritushuonetta.
Bäcman ampui itsensä 25.1.1945 ennen tuomion lopullista julistamista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitähän tekemistä Bäckmanin äidinkielellä ja alkoholinkäytöllä mahtaa olla keskenään?
Kysyy täysin suomenkielinen sisäsuomalainen.
Viipuri romahtanut luokattomaan suomalaiseen kuriin, moraaliin ja johtoon sekä tietysti alivoimaan?
Edes aseveli Saksa ei voinut tässä asiassa auttaa, ei kai ollut Stukaa sinne heittää?
>>- Mutta missä oli Kulhmey 20. kesäkuuta 1944
Luin Nikolai Baryshnikovin suomennetun kirjan koskien venäläisten sotaa Suomea vastaan.
STAVKAssa (puna-armeijan sodanjohto) pohdittiin Kannaksen valtaamisen vaikeutta juuri pitkän asemasota-ajan vuoksi: suomalaisilla oli ollut yli kaksi vuotta aikaa linnoittaa Kannasta. Kuitenkin Govorov ilmoitti Stalinille että 20.6.-44 on Viipuri venäläisten hallussa.
Itse Viipurin valtaus kesti venäläisiltä 2,5 tuntia. Suomalaisittain eipä ole hurraamista.
Aiemmin Hitlerin joukot yllättivät venäläiset 22.6.-41 lähes "housut kintuissa" vaikka heidän armeijaansa oli varoitettu useista eri lähteistä.
Täsmälleen sama oli tilanne Suomen osalta kesäkuun 9. -44.
Päämaja eli ruususen unta ja heidät olisi pitänyt laittaa kenttäoikeuteen, vihjeitä tulevasta hyökkäyksestä oli niin runsaasti. Etummaiset linjat olisi pitänyt lähes tyhjentää, antaa puolustukselle syvyyttä ja ampua tykistöllä vihollisen joukkojenkeskityksiin ennaltaehkäisevästi.
No, onneksi pataljoonan komentajista ylöspäin asemasodan aikana oli hauskaa ja palkka juoksi. Monella oli "oma henkilökohtainen" sihteeri sulostuttamassa esikuntaelämää. Sama velttous sittemmin johti Kannaksen halkijuoksuun ja Viipurin häpeälliseen menettämiseen.
Aivan samantapaisiin johtopäätöksiin – tosin asiallisempaan sävyyn - päätyvät
suomalaiset tutkijat lentokapteeni Aimo E. Juhola, yleisesikuntaeversti Jyri Paulaharju
ja Georg-Eric Strömberg kirjassaan ”Päämajan Hukatut Kuukaudet. Tilannekuvan
hahmottuminen Kannaksella 1944, Jyväskylä 2004.
Kirjan tekijät, kuitenkin, tiivistävät tutkimustuloksensa minusta aika onnistuneesti:
” ... tiedetään kiistatta, että Päämaja teki virheitä ja erehdyksiä sekä syyllistyi
laiminlyönteihin ... ” , mutta Mannerheim ja hänen Päämajansa johtivat ... ” Suomen
armeijan ” ... torjuntavoittoon, maa säästyi miehitykseltä ja itsenäisyys säilyi.”
Hukatut Kuukaudet kesällä 1944:
Kirja on karua luettavaa kerta kaikkiaan. Miten nämä Laatikainen ja Airo ja monet muut saattoivat olla noin sokeita. Esim. saksalaisten antama 10 kohdan "suurhyökkäyksen ennusmerkit" lista piti täysin paikkansa ja suomalaiset eivät halunneet uskoa!