käännekohta

paikka, varsinkin jos olet vielä nuori. Mutta minä olen menettänyt äitini henkisesti ja työpaikkani myös, ja minulla on avioero myös ja lapset elätettävänä. Eli minulla se äiti elää vielä, mutta millainen äiti.....Ole onnellinen että sinulla on ollut äiti jonka perään itket, eli hyvä äiti. Äidin voi menettää, vaikka se eläisikin.

Ymmärrän hyvin tunnetilasi, itse kokenut samaa. Ensin tuli avioero, sitten meni pitkäaikainen työpaikka (27 v.). Viikon olin paniikissa, miten yksinhuoltajan elämä tästä jatkuu.

Kolmas ja kovin: veljeni kuoli 51-vuotiaana työtapaturmassa. Tietynlaisen uskonnollisen vakaumuksen omaavana koin, että minua puhuteltiin ylhäältä käsin. Mikä minulle on tässä elämässä TODELLA tärkeää; materia vaiko ihmissuhteet, henkinen hyvinvointi ym.

Toki surra saa ja pitääkin sillä: "Ihmisen itku on hänen kaunein oikeutensa."

Työtaustaasi tuntematta kehotan tarkastelemaan omia vahvuuksiasi, niistä löytyy seuraava työmahdollisuutesi, usko pois. Tutki oman tai lähipaikkakuntasi kurssitarjontaa. "Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!" Ja tsemppiä!