kaikella on tarkoituksensa tässä elämässä, mitään ei tapahdu sattumalta, kaikki on ennaltamäärätty.
Ei ole sattuma että minä..tai sinä täällä kirjoittelemme, joku tarkotus tälläkin on..kaippa sen aika näyttää että mikä..:)
Ei ole sattuma että minä..tai sinä täällä kirjoittelemme, joku tarkotus tälläkin on..kaippa sen aika näyttää että mikä..:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
johdatukseen, toiset kohtaloon, joku johonkin yläpuolella olevaan voimaan, joku ei usko mihinkään :)
Itse uskon jonkinlaiseen johdatukseen kokemusteni perusteella, mutta ennaltamäärämisteorioihin en usko, koska meillä on vapaus valita erilaisista asioista. Asioille kyllä löytyy syy-yhteydet, miksi jotain tekee tai miksi ei. :) Joskus myös joutuu katumaan vääriä valintojaan :(
...ei ole olemassakaan puhtaasti 'vääriä valintoja'
vaan on 'opettavaisia valintoja', jotka ohjaavat
ihmistä oppimaan tekemään itselleen 'oikeita valintoja'?!
noin, jos tekee väärän valinnan sen kyllä tietää sisimmässään..ja sitä kautta sitten tosiaan niinku ohjataan tekemään se oikea valinta.
Joskus se voi ottaa melkein koko ihmisiän ennenkun 'löytää' sen oikean valinnan..
ajatellaan vaikkapa avioliittoa joka päättyy eroon, usein se mielletään vääräksi valinnaksi ja epäonnistumiseksi, vaan onko se loppujen lopuksi sitä, koska etukäteen ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.
Vaikeudet kasvattavat (kantapään kautta oppii) ja kokemusten kautta on helpompi tehdä valintoja jotka sitten yleensä ovat oikeita, ainakin tarkemmin harkittuja. :)
...sitä voitaisiin avioeroon suhtautua juuri kuten asian ilmaiset, 'vaikeudet kasvattavat', eikä siten, että se nujertaa ihmisen ja luottamus toiseen sukupuoleen katoaa.
Ja kunpa muistaisimme, ettemme antaisi joistakin ihmisistä saatujen huonojen kokemustemme vaikuttaa asenteisiimme uusiin ihmisiin tutustuessamme, sillä hehän eivät ole mitenkään osallisia.
Mitenkähän se meni yhden laulun sanat?
"...kun yksi jättää niin uusi ystävä on, mutta hän on kyyneliisi täysin viaton..."
kasvattavat vaikka ei sitä sillä hetkellä huomaa eikä tunne mutta kun siihen tapahtuneeseen saa välimatkaa niin yks päivä vaan huomaa että sitä on jollakin tapaa muuttunut ja tutut ehkä huomauttelevat että oletpa sää muuttunut, susta on tullut niin vahva tms.
Ei tietenkään kaikki ihmiset kasva vaikeuksienkaan kautta, ainakaan heti..toiset ehkä alkaa ryyppäämään, käyttään huumeita..pieni prosentti ei nouse sieltä koskaan ylös..
kaikki vie...jos on ollut traaginen ero jollain lailla, niin se ottaa enemmän aikaa...saatikka uuteen ihmissuhteeseen tykästyminen vie aikaa jota se toinen ei aina tule tajunneeksi vaikka kuinka yrittää selittää.Sillä toisella täytyisi olla jonkinlaista odottamista ja uuden suhteen kaikkitietävää opastusta, koska ei sitä voi het samalla lailla alkaa olemaan kuin sitä aiempaa kokemusta ei siinä välissä oliskaan.
Onneksi mä selvisin ja oon ollukkin hyvä esimerkki monille eronneille ettei sitä tarvii pillereitä tai muuta ulkopuolista terapeuttista hoitoa.
Pitää jaksaa uskoa itteensä niin sitä selviää vaikka mistä haaksirikkoutuneesta kokemuksesta.
Toi onkin säälittävää koska aina osa joutuu käymään mitä hurjemman helvetin läpi elämässään.
Avioero on varmasti traumaattinen kokemus, itse en ole sitä kokenut mutta luulisin että on verrattavissa jonkun lähiomaisen kuolemaan ja ottaa varmasti aikansa ennenkuin elämä on taas tasoittunut suhtkoht normaaliksi..vaikka samaksihan se ei koskaan voi tulla kuin ennen.
Mullakin on ollut pari mullistavaa tapahtumaa elämässäni jolloin olen saanut kaikki elämän arvot laittaa uuteen järjestykseen.
Toiset asiat ovat menettäneet merkityksensä, jotka oli niin tärkeitä ennen, mutta uusia, tärkeempiä asioita on tullut tilalle.
Olen pikkuhiljaa oppinut elämään tässä ja nyt, en enään mieti tai murehdi etukäteen asioita jotka tapahtuvat tulevaisuudessa, kaikkea voi sattua sitä ennen.
Elän vain tätä päivää, eilistä ei enään ole ja huomisesta ei tiedä vielä mitään..:)menipäs nää nyt vakaviks nää jutut:)
Uskon että kaikilla tapahtumilla on tarkoitus, kuitenkin teemme elämässä itse valintoja ja tapahtumat seuraavat tekemiämme ratkaisuja.
Omassa elämässäni olen muutaman kerran huomannut joutuneeni mutkan kautta tilanteeseen, jonka pitkään puntaroituani aluksi hylkäsin...aika usein ensivaikutelma jostain asiasta tai tekemisestä on oikea, sitten kun alkaa pohtimaan tehdäkkö vai eikö tehdä ja omat ennakkoluulot, uskomukset sun muut puuttuu peliin niin usein tekee vääriä ratkaisuja.
En silti tarkoita, että ryntäsin ihan suin päin kaikkeen, kylläkin aika usein:)...mitään kamalaa ei silti ole sattunut.Joskus jopa elämä tuntuu helpolta, kun luottaa itseensä.
Toki minäkin ajattelen*hymy*...mutta kuuntelen myös omia tunteitani.