tulipa mieleen sellainen asia että;
mitä jos omaiset hoitaisivat vanhuksensa kuten ennen tehtiin.
on julmaa raijata sairas vanhus johonkin laitokseen kun varsin hyvin tietää, mitä se ns " hoito" siellä on eli lääkkeitä ja taas lääkkeitä. ennenkin monet sukupolvet asuivat yhdessä ja nykyään ihmisillä on monen sadan neliön luukut mutta eipä sinne mahdu vanhukset..
mitä jos omaiset hoitaisivat vanhuksensa kuten ennen tehtiin.
on julmaa raijata sairas vanhus johonkin laitokseen kun varsin hyvin tietää, mitä se ns " hoito" siellä on eli lääkkeitä ja taas lääkkeitä. ennenkin monet sukupolvet asuivat yhdessä ja nykyään ihmisillä on monen sadan neliön luukut mutta eipä sinne mahdu vanhukset..
Vastaukset 19
Vanhimmat
Näytä esimerkkiä ja ota itse ensin kotiin. Puolenvuoden jälkeen voit sitten kertoa vieläkö olet samaa mieltä asiasta.
Mietippä, kuinka itse haluaisit elellä sitten kun SE aika koittaa!? :)
Tiedän kyllä mitä tulevaisuus on. olen alalla töissä ja todella ymmärrän mistä mikäkin ratkaisu juontaa. Kyllä ainakin meille voisin tulla hyvillä mielin hoitoon ja antaa vanhempanikin.
Kauhukertomukset ovat liian usein omaisten oman pahanolon purkamista, onneksi!
hoidan omaa äitiäni nyt neljättä vuotta. toisinaan tuntuu että en jaksa enää-sitten taas jaksaa-mutta helppoa kaikenkaikkiaan omaishoito ei ole jos vanhus on vielä huonokuntoinen-pissaa alleen kun ottaa vaipat itsekseen pois ym.
jatkuva seuranta oltava ettei loukkaa itseään kun yrittää rollaattorilla liikkua ja monasti illalla alkaa se kova touhuaminen että nyt pitäis lähteä jonnekin!! dementia on paha tauti.
koko perhe auttaa kaikissa toimissa ainoastaan minun vastuulla on lääkkeet ja hygieniahoito.
vielä kun jaksaisi vuoden pari niin sitten olisi varmaankin luovuttava hoivaamisesta-omaakin elämää kun pitäisi saada elää. mökkielämää ei voi kuin haaveilla tänäkään kesänä.kaikki kunnia kaikille jotka hoitavat omaisiaan mutta omaa elämääkin pitää saada elää!
haudasta on aika paha mennä hakemaan vanhempansa.
Dementikon hoito on todella vaativaa työtä mutta palkka naurettava. Olen usein miettinyt hoitokotien laatua kun on paikkoja missä yksi hoitaja vastaa monesta dementiaa sairastavasta "vikkelästä" vanhuksesta. Joten minun ajatus on, esm sinulle kunnon palkka ja säännölliset vapaa-ajat jotta voisit elää omaa elämääkin. Hoitokoteihin lisää henkilökuntaa ja parempi palkka, sillä taattaisiin meillekkin hyvä hoito, tänään näyttää että hoitajia ei enää ole eikä tule, sillä kukapa jaksaa heidän kenkiin hypätä. Näin aatteli mummu jolla vielä oma koti ja terveys.
Olet kuitenkin tehnyt hienon päätöksen ryhtyessäsi omaishoitajaksi. Voimia ja jaksamista siihen työhön.
Äitini hoiti mummoani (pitkälle egennyt dementia kaikkine "oheisvaivoineen", heikentynyt liikuntakyky, sokeus ja monta muuta vaivaa, 24h/vrk vahdittava) vuosikausia, loppuun saakka.
Aika paljon olin tuuraamassa äitiä, jotta hän sai huilata. Paljon myös autoin häntä taistelemaan itselleen kuuluvista oikeuksista, mm. vapaapäivistä, omaishoidontuesta,
apuvölineistä, kelan hoitotuesta, jne, jne..
Nyt mummoni on nukkunut pois ja äitini toimii Omaishoitajat ja läheiset -yhdistyksen kokemuskouluttajana muille omaishoitajille.
Kaiken tämän jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että kun äitini joskus tarvitsee hoitoa, huolehdin hänestä itse. Olen jo yhden kerran sen kaiken rumban nähnyt ja tiedän paljon asioista, joten se tulee olemaan minulle varmasti helpompaa, kuin äidilleni itselleen, joka ryhtyi siihen aivan tietämättömänä.
Miksi omaisilla olisi huono omatunto, hehän kulkevat siellä sairaalassa katsomassa omaisensa perään usein kokopäivätyön lisäksi?
Miksiköhän hoitajat kuvittelevat olevansa täydellisiä ja miksiköhän heillä ei koksaa näytä olevan huono omatunto?
Minusta mustan enkelin omatuntokin on musta.
Oliko mummosi loppuvaiheessa laitoksessa vai kuoliko kotiin?
Millaista hoitoa hän sai viimeisinä viikkoinaan?
Miten äitisi koki tuon jatkuvan taistelun oikeuksistaan?
Mummo oli muutoin loppuun saakka kotona, mutta ei kuitenkaan saanut kuolla kotona,
sillä äiti joutui laittamaan hänet sairaalaan jouluaatto-aamuna huonontuneen tilan vuoksi.
Jouluaatossa onkin nykyään hieman ikävä sivumaku.
Mummoni oli minulle hyvin tärkeä, sillä hän asui kanssamme samassa huushollissa koko ikäni ajan.
Mummo oli sairaalassa hieman toista viikoa, ennenkuin nukkui pois.
Jämsän sairaalassa hoitivat mummoa hyvin ja suuri kiitos heille siitä.
Kotihoidon työntekijöistä myös on pelkkää hyvää sanottavaa, heistä oli suuresti apua,
kun kävivät apuna pesemässä ja "vahtimassa" mummoa pidempien ostoskäyntien aikana.
Ollessaan intervallilla vanhainkodilla, mummo sai aika huonoakin hoitoa paikassa,
jossa oli osittain myös huonosti koulutettua henkilökuntaa (toki myös joitakin hyviä hoitajia).
Äiti väsyi itse kovin. Ensimmäiset puolitoista vuotta hän hoiti tauotta, sitten hän sai nämä viralliset 2 vapaata kuukaudessa, joita yhdisti niin, että huilasi muutaman kuukauden välein 4 päivää, jolloin mummo oli intervallilla.
Äidistä siis: Vuosien aikana hänen oma terveytensä petti niin fyysisesti, kuin henkisestikin, koska hänellä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta huolehtia itsestään. Hän ei saanut vuosiin nukkua öitään rauhassa ja vasta nyt parin vuoden yksinolon, levon ja kuntoilun jälkeen hän osaa nukkua yöllä kunnolla.
Hänen väsymykseensä vaikutti itse ympärivuorokautisen hoitotyön lisäksi myös ainainen oikeuksiensa perääminen.
Jos joku siis edes pohtii ajatusta ryhtyä omaishoitajaksi, niin neuvona hänelle: Ota selvää asioista, oikeuksista, liity omaishoitajien yhdistykseen, jne., jo heti hoitotyön alkumetreillä tai ennemmin, sillä siinä hoitotyön lomassa se käy raskaaksi.
Erona on vain se, että olen joutunut tappelemaan todella huonoa hoitoa vastaan vuosikausia sittenn kun en enää psytynyt/jaksanut hoitaa äitiäni kotona vuorokaudet ympäriinsä.
Hoidin ensin kotona 3 vuotta, sitten sairaalassa 6 vuotta jatkuvassa kauhessa ilmapiirissä.
Antaisitko, mireillas, yhteystietosi,niin järjestäisin omaiseni joksikin aikaa sinun hoitoosi? Saisit kokeilla, mitä se omaishoito käytännössä on. Ja omaishoituten saisit kaksinkertaisena, ja tietnekin vuokra ym. tavanomaiset ylläpitokulut sen lisäksi.
Vanhusten kotihoidosta puhuminen ilman omakohtaista kokemusta (tai helpon potilaan hoitajana) on aivan sama asia kuin susien suojelu Helsingissä. Todennäköisesti sinunkin käsityksesi asiasta muuttuisi kahdessa vuorokaudessa. Omaiseni on nimittäin vaikeasti dementoitunut, mutta fyysisesti erittäin hyväkuntoinen ja toimelias. Hän pistäisi huushollisi perusteellisesti sekaisin alta aikayksikön. Jos vastustat vaippojen käytöä aikuisilla, voisit joutua laittamaan sen itsellesi. Et varmaan edes voi kuvitella, mitä kaikkea hauskaa hän ehtisi tekemään sillä aikaa kun sinä istuisit vessassa, olettaen tietenkin että ovet ja ikkunat ovat visusti lukittuja, ettei hän pääse edes karkuun.
minä hoidan kyllä omani, tee sinä tollo samoin.
Miten ihmiset vois hoitaa niitä omia vanhuksia kotona,kun niin monet esim.naiset kulkee töissä.
Eihän nykyään edes omia pieniä lapsia viitsitä hoitaa kotona vaan kun heti kun se on mahdollista niin mennään kiireesti töihin ja lykätään ne lapset johonkin isoon päiväkotiryhmään.
Miten kuvittelet,että joku jolla on töitä rupeaa vahtimaan ja hoitamaan jotain seniiliä vanhusta.
Kun oma elintaso on tarpeeksi korkealla niin eipä kenenkään mieleen tuu jäädä jollekkin pienelle omaishoitotuelle.
Sellaiset hoitaa jotka on jo ite vanhoja esim.näiden puolisot.
Voi vain kuvitella kuinka yksilöllistä se hoito on kun vanhainkodissa on paljon aukkeja ja vähän hoitajia.
On muitakin syitä kuin, että ei "viitsi". Hyvin harvalla työikäisellä on taloudellisesti mahdollista jäädä omaishoitajaksi. Kaikkein pieninkin työttömyyskorvaus on sitä isompi, eikä sitä saa jos oamishoito estää työhönmenon.
Toinen syy on sitovuus varsinkin dementoituvien kohdalla. Laitoksen työntekijä tekee työvuoronsa ja sen jälkeen hänellä on vapaa-aikaa, omaishoitaja sen sijaa on työssä ympäri vuorokauden. Ei hän voi harrastaa, ei käydä koulun vanhempainilloissa jos on kouluikäisiä lapsia, ei opiskella, ei käydä lenkillä jne - vessassa käydessäkin pitää jättää ovi auki. Hyvin harva sellaista vuosikausia kestää.
Kolmas syy on se, että laitoksissa hoitajat ovat ammattitaitoisia, mitä suinkaan omaiset eivät ole. Jos on vaikkapa ammattitaitoinen bussikuski tai kirjanpitäjä, niin ei siitä paljonkaan ole hyötyä omaishoitana.
Ja omaishoitopalkkio ei tule kuin manulle illallinen. Jos on kunnan talous kiree ku viulun kieli ei irtoo omaishoidotuki vaikka minkälaiset kriteerit täyttyis hoidettavan kohdalla.
Näin on ja nyt olen 3- vuotta ollut palkaton monisairaan äitini omaishoitaja.
Lopetin työelämäni ja hoidin äitiäni omaishoidontuella joka oli kymmentä kertaa pienempi kuin palkkani.
Jatkoin vielä sairaalassakin monta vuotta äitini hoitamista ja sain palkaksi oman terveyteni menetyksen kaiken hoitamisen ja kaiken tappelun seurauksena.
Useaan kertaan yritettiin äidinn elämää lyhentää esim poistamalla sydänlääkeitä, viivyttelemällä virtsainfektioiden hoitoa j ne.
Kun vaadin hoitoa minua kiusattiin ja haukuttiin ja uhkailtiin.
Tämä oli niin hirveää kiusaamista että on vaikeaa usko että sellaista tapahtuu.
Kaunis ajatus, mutta kuinkas järjestät käytännössä.
1) eivät vanhukset automaattisesti halua muuttaa lastensa luo asumaan
2) laitoshoitoa tarvitsevat vanhukset usein tarvitsevat hoitoa ympäri vuorokauden --> kuka hoitaa silloin, kun lapset ovat töissä. Lastenlapsia ei voi velvottaa hoitotoimiin
3) Kuka maksaa lapsen ja hänen perheensä elatuksen, jos hän jää omaishoitajaksi. Harvoin nykyperheessä riittää vain yksi palkka.
Kuvittelepa siis tilanne, että käyt töissä, teet töiden jälkeen kotityöt, hoidat vanhuksen kotona, hoidat lapset ja tätä teet 24/7 kesät talvet.... kauanko kukaan jaksaa elää siten?
Ennen oli eri asia, kun elettiin ja työskenneltiin maalaistaloissa. Silloin vanhukset makasivat tuvan nurkassa tai peräkamarissa, mutta ei silloinkaan nuorempi väki ennättänyt istua koko ajan vieressä, sillä talon työt oli tehtävä.
Omat vanhempani ovat hoitokodissa ja pitävät olostaan. Äitini totesi kerran, että näin on parempi, sillä ei hän enää jaksaisi kuunnella lapsiperheen hälinää.
sairaat omaiset ja vanhukset todellakin hoidettiin kotona. Vaan tiesitkö että omaishoitajat tekevät tätä samaa yhä tänäkin päivänä? Eikö olisi oikein jos meitä omaishoitajia tuettaisiin siitä että me säästämme näin valtavia summia yhteiskunnan rahoja?
Osoitteessa www.webbisivu.com/vetoantunteisiisi
on linkkejä joita klikkaamalla pääset allekirjoittamaan adresseja meidän omaishoitajien työn arvostuksen ja taloudellisen tilanteen kohentamiseksi.