tere..kiva palata tännekin..ja uuden vieläpä uuden nimimerkin turvin.
On ollut huvittavaa seurata palstalla ateistien ja uskisten vääntöä. Huvittavinta asiassa on se että yleensä ottaen kumpikin on vieläpä väärässä. Isona ongelmana tähän väärinymmärrykseen on toki raamattu ja sen kirjaimellinen tulkinta.
Karkeasti ottaen meidän yhteiskunnassamme on kolmen sortin ihmistä:
1) Unessa olevat:
Nämä ihmiset elävät mielenrakenteiden vankina. He ajattelevat ihan mitä sattuu. Tähän luokkaan kuuluu niin ateisteja kuin uskovia. Heidän ajatuksensa on kokoajan menneessä tai tulevassa. Siinä kuinka asioiden pitäisi olla sekä mitä asioita ei nyt taas voi tehdä kun on sitä ja tätä.
2) Heränneet:
Nämä ihmiset ovat nähneet mielenrakenteidensa ulkopuolelle ja pystyvät olemaan koko ajan tässä nykyhetkessä ja havainnoimaan ympäröivää maailmaa ilman mielen suodattimia. Tätä voidaan kutsua valaistumiseksi. Hengelliset kokemukset tulevat tästä tilasta.
3) Uneliaat:
Nämä ihmiset keikkuvat jossain em .puolivälissä välillä tietoisina tekevät valintojaan välillä ei.
Uskonnollisista ja maailmankaikkeuden luonnetta käsitteleviä kysymyksiä ei voi käsittää ellei ole niitä itse kokenut. Mitä helvettiä? Puhuiko joku kokemuksesta? Sehän on ihan arvotonta meidän tieteelle! Tieteelle se voi olla ihan mitä vaan, kyse onkin asioiden pohjimmaisesta luonteesta ei siitä mikä matemaattinen kaava sitä kuvaa vrt. Newton. Ajattelemalla ei todellisuutta voi havaita. Wittgensteinkin totesi, " Asioista joista ei voi puhua täytyy vaieta". Ajatelun ongelma on siinä, ettei sillä ole mitään pysyvää kiintopistettä. Maailma muuttuu ympärillä ja vanhat kiintopisteet menevät uusiksi silloin ajattelu muuttuu.
Raamattu on syntynyt siten että henkinen ihminen on kokenut maailmamme luonnetta ja esim. todennut "mitä olette tehneet vähäisimmistä veljistäni sen te olette tehneet minulle". Tämä on tulkittu sitten esim. seuraavasti: Sanoja on Jumala ja hän on vihainen kun hänen luomuksiinsa kajotaan. Sanat on niin helppo tulkita miten sattuu. Ihmiset jotka eivät halua itse ottaa asioista selvää sitten uskovat nämä tulkinnat. Niinpä meillä on kaikenmaailman fundamentalistit jne. Jokainen henkinen ihminen taas tietää mitä tuo em. lause tarkoittaa koska heillä on sama kokemus. Jos vertailee henkisten ihmisten kokemuksia huomaakin niissä paljon samankaltaisuuksia vaikka termistö toki vaihtelee. Eli onkin olemassa jotain absoluttista joka on yhtä kokijasta toiseen. Tämä siirtää hengelliset oivallukset joskus subjektiivisuuden ulkopuolelle.
Ateistit tuntuvat olevan valtaosin ihmisä, jotka haluavat ottaa asioista itse selvää. Kukaties ihmisryhmänä ovat sopeutuvampia muutoksiin kuin uskikset. Toisaalta monet ateistit tuntuvat tuhlaavan aikansa ennemmin kristinuskon kieltämiseen kuin objektiivisesti maailman tutkimiseen. Ihmisillä on vain halu kuulua johonkin ryhmään.
Perushengellisyyden tavoitteena on olla sitä mitä on. Ilman opittuja arvoja ja uskomuksia. Nykyihmiset ovat niin stressaantuneita ja peloissaan, että he eivät halua paljoa viettää aikaa itsensä kanssa. Aina pitää olla jotain täytettä elämässä. TV, biletys, musiikki..mitä tahansa mutta ei hiljaisuutta ja hetkeä ilman ajatuksia. Ikäänkuin ihminen lakkaisi olemasta kun hetkeksi katkaisee mielen lörpöttelyn.
On ollut huvittavaa seurata palstalla ateistien ja uskisten vääntöä. Huvittavinta asiassa on se että yleensä ottaen kumpikin on vieläpä väärässä. Isona ongelmana tähän väärinymmärrykseen on toki raamattu ja sen kirjaimellinen tulkinta.
Karkeasti ottaen meidän yhteiskunnassamme on kolmen sortin ihmistä:
1) Unessa olevat:
Nämä ihmiset elävät mielenrakenteiden vankina. He ajattelevat ihan mitä sattuu. Tähän luokkaan kuuluu niin ateisteja kuin uskovia. Heidän ajatuksensa on kokoajan menneessä tai tulevassa. Siinä kuinka asioiden pitäisi olla sekä mitä asioita ei nyt taas voi tehdä kun on sitä ja tätä.
2) Heränneet:
Nämä ihmiset ovat nähneet mielenrakenteidensa ulkopuolelle ja pystyvät olemaan koko ajan tässä nykyhetkessä ja havainnoimaan ympäröivää maailmaa ilman mielen suodattimia. Tätä voidaan kutsua valaistumiseksi. Hengelliset kokemukset tulevat tästä tilasta.
3) Uneliaat:
Nämä ihmiset keikkuvat jossain em .puolivälissä välillä tietoisina tekevät valintojaan välillä ei.
Uskonnollisista ja maailmankaikkeuden luonnetta käsitteleviä kysymyksiä ei voi käsittää ellei ole niitä itse kokenut. Mitä helvettiä? Puhuiko joku kokemuksesta? Sehän on ihan arvotonta meidän tieteelle! Tieteelle se voi olla ihan mitä vaan, kyse onkin asioiden pohjimmaisesta luonteesta ei siitä mikä matemaattinen kaava sitä kuvaa vrt. Newton. Ajattelemalla ei todellisuutta voi havaita. Wittgensteinkin totesi, " Asioista joista ei voi puhua täytyy vaieta". Ajatelun ongelma on siinä, ettei sillä ole mitään pysyvää kiintopistettä. Maailma muuttuu ympärillä ja vanhat kiintopisteet menevät uusiksi silloin ajattelu muuttuu.
Raamattu on syntynyt siten että henkinen ihminen on kokenut maailmamme luonnetta ja esim. todennut "mitä olette tehneet vähäisimmistä veljistäni sen te olette tehneet minulle". Tämä on tulkittu sitten esim. seuraavasti: Sanoja on Jumala ja hän on vihainen kun hänen luomuksiinsa kajotaan. Sanat on niin helppo tulkita miten sattuu. Ihmiset jotka eivät halua itse ottaa asioista selvää sitten uskovat nämä tulkinnat. Niinpä meillä on kaikenmaailman fundamentalistit jne. Jokainen henkinen ihminen taas tietää mitä tuo em. lause tarkoittaa koska heillä on sama kokemus. Jos vertailee henkisten ihmisten kokemuksia huomaakin niissä paljon samankaltaisuuksia vaikka termistö toki vaihtelee. Eli onkin olemassa jotain absoluttista joka on yhtä kokijasta toiseen. Tämä siirtää hengelliset oivallukset joskus subjektiivisuuden ulkopuolelle.
Ateistit tuntuvat olevan valtaosin ihmisä, jotka haluavat ottaa asioista itse selvää. Kukaties ihmisryhmänä ovat sopeutuvampia muutoksiin kuin uskikset. Toisaalta monet ateistit tuntuvat tuhlaavan aikansa ennemmin kristinuskon kieltämiseen kuin objektiivisesti maailman tutkimiseen. Ihmisillä on vain halu kuulua johonkin ryhmään.
Perushengellisyyden tavoitteena on olla sitä mitä on. Ilman opittuja arvoja ja uskomuksia. Nykyihmiset ovat niin stressaantuneita ja peloissaan, että he eivät halua paljoa viettää aikaa itsensä kanssa. Aina pitää olla jotain täytettä elämässä. TV, biletys, musiikki..mitä tahansa mutta ei hiljaisuutta ja hetkeä ilman ajatuksia. Ikäänkuin ihminen lakkaisi olemasta kun hetkeksi katkaisee mielen lörpöttelyn.
Vastaukset 47
Vanhimmat
>>>>Ikäänkuin ihminen lakkaisi olemasta kun hetkeksi katkaisee mielen lörpöttelyn.
Koetko itse näin?
Lörpöttelyn katkaiseminen on itse asiassa hyvä keino päästä siihen suoran kokemisen tilaan, missä oletan ilman symbolifunktiota toimivien eläinten olevan suuren osan aikaa, ellei koko ajan.
Kielen avulla tapahtuva ajattelu mahdollistaa teknis-tieteellisen kehityksen ja on siten aivan korvaamatonta kun yritämme vapauttaa itsemme kärsimyksestä, esim. tappavan raskaasta työnteosta ja sairauksista, joten sitä ei ole syytä väheksyä.
Avain mielenrauhaan ja nykyhetken kokemiseen on silti jatkuvan pään sisäisen lörpöttelyn lopettaminen. Toimii myös unettomuuteen.
en itse koe lakkaavani olemasta kun lopetan ajattelun :D Päinvastoin olen silloin parhaimmillani ( Hih.tästähän saa käsityksen että olen Zombi)
Ajattelu ja päättely työkaluna on tietenkin välttämätön meidän selviämiselle, mutta mielen ylenpalttinen lörpöttely ja omituiset rakenteen tekevät meistä lähinnä mielenvikaisia. Tässä esimerkki em. hulluudesta:
Tyttöystäväni lähti pois ja jätti minut. Meidän yhteisesti ostama maljakko meni rikki muutossa. Minulle tuli kauhea olo kun "onnemme" näin särkyi. Myöhemmin tajusin, että eihän tuo maljakko edes ollut tästä suhteestani. Minulle tuli heti hyvä olo.
Todellisuus ei muuttunut mihinkään. Maljakko särkyi. Siinä se. Minun mieleni teki kauheasti rakennelmia että miten asioiden pitäisi olla ja aiheutti hallitsemattomasti pahan olon. Tällä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Buddhalaiset puhuvat apinamielen vaimentamisesta. Tästä on kyse.
Kun mieli on kurissa ( tai paremminkin rauhoitettu) on helpompi päästä lähes ajatuksettomaan "flow" tilaan jossa ihminen on luovimmillaan. Useat hienot ideat tulevat näin "ajatusten" takaa.
"apinamielen vaimentaminen"
Ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan, mutta hilpiästi paheksun sitä, että apinoita noin vähätellään! Jos apina ei ajattelen sanoin, kuten mitä ilmeisimmin on asia laita, apinan päässä ei myöskään jauha turha levy jatkuvaa skeidaa. Apina on siis tässä suhteessa ihmistä viisaampi.
apinoita tuskin olisi maljakon särkyminen paljoa rassannut ;)
Olet kehityskelpoinen yksilö. Poimin tähän terävimmät kommenttisi:
Wittgensteinkin totesi, " Asioista joista ei voi puhua täytyy vaieta".
Mitä Wittgenstein mielestäsi tarkoitti tällä? Mitkä ovat asioita, joista ei voi puhua? Ne ovat asioita, joita ei voi tietää. Olenko mielestäsi väärässä?
tarkoitti nimenomaan sitä että filosofia saattaa olla vain sanojen pyörittelyä ilman todellista sisältöä. Toisaalta sanojen ulkopuolisista asioista, esim. mietiskelyssä saaduista kokemuksista, ei voi puhua kattavasti sanoin...joten niistä asoista voi vain vaieta :D
Oikeastaan koko kirjoitus oli pelkkää sanahelinää. Emme voi tietää tarkasti, mitä Wittgenstein tarkoitti sanomallaan. Siksi älkäämme puhuko siitä, koska emme voi tietää.
tadaaa!!!
Voimme sen silti intuitiivisesti oivaltaa. Asian kertominen toiselle tosin aiheuttaa melkoisia väärinkäsityksiä ja historiaamme katsellen muutamia miljoonia kuolemia.
Jos kaikki sodat lasketaan uskonsodiksi, niin uhreja on miljardeja. Kaikkiin sotiin liittyy uskomuksia. Kaikki sodat ovat uskon sotia. Sotia ei voi olla ilman uskoa.
Oletko itse oikeassa ?
roikun jossain nukkuvien ja heränneiden välissä. Pitkä on tie itsensä kehittämisessä kun lähtökohta on niin huono :D
Olet siis myös väärässä.
olen väärässä mutta myös oikeassa. Ottakaa itse selvää älkääkä uskoko muita asioita tutkimatta.
Tosin ei vaadi kummoistakaan buddhaa että voi nähdä tavallisen hyvä-paha-ajattelun läpi.
En koe tarvetta uskoa ihmistä, joka sanoo olevansa 3/4 valaistunut.
että olen 100/100 valaistunut sinun kannattaisi juosta jo karkuun :D
Totta.
koska siitä mitä ilmeisimmin puuttui sanoma, huomauttaisin ettäomien ongelmien tai kyvyttömyyden projisointi muihin ei ole mikään ratkaisu.
Rautalangasta sama, siltä varalta ettäjessescheisse on sumentanut kuuppasi: se että sinä et kykene käsittelemään asioita ilman ulkoista tukea, itsenäisesti, on sinun ongelmasi.
Ateisti, jolla todennäköisesti on paremmat valmiudet, samoin kuin sinua hyväksikäyttävän lahkon "oppineisto", siihen kykenevät.
Hyvä niin. Jonkunhan on tehtävä paskat duunit, muutoin ne joutuisi itse tekemään, vieläpä paskalla palkalla yhtä huonossa seurassa.
Olet siis tarpeellinen, epäilyksistäsi huolimatta.
sinun kannattaisi lukea mokoma viesti ennekuin vastaat. Silloin voisimme keskustella edes samasta asiasta.
Aihe ei ole helppo mutta tuiki tärkeä, joten nuku ensin ja yritä sitten uudestaan.
kirjoitat viestin jossa on sjotain sisältöä, sanomaa.
Silti huomauttaisin että omien ongelmien tai kyvyttömyyden projisointi muihin ei ole mikään ratkaisu.
Rautalangasta sama, siltä varalta ettäjessescheisse on sumentanut kuuppasi: se että sinä et kykene käsittelemään asioita ilman ulkoista tukea, itsenäisesti, on sinun ongelmasi.
Taidat nyt projisoida. Keskustelussanne on selvä deadlock.
yksinkertaisille pähkinän kuoressa:
Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin saattaisi luulla. Henkiset asiat eivät ole kyllä-ei asioita.
Uskovaiset puhuvat aidasta ja ateistit aidanseipäistä. Kumpikaan osapuoli ei näe aitaa.
niin syykin on selvä.
meidän keskustelun ongelmana (taas vaihteeksi) on sana: jumala. Nyt voimmekin alkaa väittelemään onko sitä vai eikö ole koskaan edes tutkimatta että mitä koko sana edes pohjimmiltaan tarkoittaa. voivoi. Enhän minä edes maininnut koko ylikäytettyä sanaa.
Jos jumala vaihdetaankin sanaan: universumi. Voisimmeko sitten saada jotain parempaa dialogia aikaan. Henkiset ihmiset (siis sellaiset jotka heräilevät) tutkivat universumin luonnetta.
En ole uskis, joten ateistitkin voi rauhoittua. Huh huh.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Epistemologia
Sen avulla saat ehkä sekavia ajatuksiasi järjestykseen.
sitten tarvitaankin. Hörhöt sanovat esimerkiksi että universumin perusluonne on rakkaus. Miten me lähestyisimme tätä väitettä? Onko se tietoteorian mukaan tosi vai epätosi?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fallibilismi
Ei tuota väitettä tietenkään kannata ottaa vakavasti, koska sitä ei voi tutkimuksella osoittaa vääräksi.
kohden mennään vikaan ateistien (useimmiten skeptikkojen) kanssa. Yhteisymmärrystä tieteen ja hengellisyyden välillä ei synny, koska käsitteidemme avulla (sis. tiede ja looginen ajattelu) ei voida tutkia em. asiaa. Kuitenkin useimmat meistä ovat kokeneet rakkauden ja tietävät vieläpä elävänsä universumissa. Me tarvitsemme uudenlaista lähestymistapaa, jotta voimme tutkia em. asiaa.
Uskikset ovat samanlailla suhteellisen maailman käsitteiden vankeina.
"Hörhöt sanovat esimerkiksi että universumin perusluonne on rakkaus. Miten me lähestyisimme tätä väitettä?"
Kysymällä hörhöltä että mitä hän tarkoittaa universumilla. Ja sitten voisimme kysästä hörhöltä, että kuka tuon subjektiivisen tulkinnan tekee. Eli eiku konttailemisiin.
kuten epäilen, jonkin sorttista tietoisen tai tuntevan olennon luonnetta, keskustelu universumin luonteesta on aivan yhtä asiallista kuin jumalastakin.
Luonteella tarkoitan sisäistä olemusta. Monet esimerkiksi uskovat että aineella on elämää synnyttävä luonne, siis elämä universumissamme olisi enemmänkin sääntö kuin poikkeus, koska aina "pyrkii" luomaan elämää.
Tätä luonnetta voi ihminen halutessaan tutkia ja tätä yritän perustella:
Lähestytään koko universumi asiaa hivenen holistisemmin kuin yleensä on tapana:
Nykyisen tietämyksemme mukaan alussa oli alkuräjähdys. Tuolloin kaikki oli puhdasta energiaa. Vety ja heliumi syntyivät ensin. Jostain syystä energia ei ollut tasaisesti jakaantunut vaan siinä oli tihentymiä ja harventumia. Tihentymät alkoivat puristua kokoon ja aikanaan ensimmäiset tähdet syttyivät. Universumi, joka oli pelkkää vetya ja heliumia, muodosti raskaat alkuaineensa tähtien sisällä. Tähdet aikanaan possahtivat supernovina, joten näin universumiin tuli eri alkuaineet. Uusia tähtiä syntyi ja planeettoja niiden ympärille. Sitten eräänä päivänä tämä energia joka alkuräjähdyksestä lähti liikkeelle tuli itsetietoiseksi ja alkoi suomi24 palstoilla pohtimaan onko jumalaa vai ei.
Tämähän tietenkin helposti herättää kysymyksen, että onko tämän universumin osan tietoisuus (siis ihmiset) korkeinta mitä mistään löytyy? Onko ihmisen tietoisuus erillään toisistaan vaikka ns. "tyhjää" tilaa ei ole olemassa, muutakuin meidän arkikokemisessa.
Tieteellinen ja uskonnollinen diskurssi eivät kohtaa toisiaan. Niile on erilainen rationaliteetti kriteeri.
Eikä kaiken tarvitse kohdatakaan. Lähinnä halusin tuoda julki, että jos ihminen on kiinnostunut ymmärtämään mahdollisimman paljon maailmaamme, on sokeutta olla ottamatta huomioon myös kokemuksen tuomaa tietoa.
Ateistit ja Uskikset ovat tiukasti omassa leirissään, mutta kokonaisuus (universumi) pitää molemmat sisällään ja paljon muuta. Meidän käsitystämme asioista ei rajoita muu kuin meidän uskomuksemme.
nykytietämyksen valossa.
Aineesta tulee monimutkaisempaa ja tietoisempaa.
Sen syvyyttä, laajuutta ja kehittyneisyyttä voi spekuloida aivan vapaasti, mutta kaikista eri vaihtoehdoista huolimatta emme ikinä pääse asiasta minkäänlaiseen varmuuteen.
Itse uskon että kehittyneempää tietoisuutta on tai on ollut tai tulee olemaan, jo pelkästään aineen luonne ja määrä tekevät siitä todennäköisen vaihtoehdon.
Lopulliseen varmuuteen emme asioista pääse.Ainakaan helpolla. En tiedä onko se edes mahdollista, koska ainoa pysyvän oloinen asia maailmassamme on muutos.
Me voimme tutkia maailmaamme mittatikuilla, mutta voimme tutkia sitä myös sisäisesti. Perustan tämän väitteen eri "henkisten" ihmisten samankaltaisiin kokemuksiin ja siihen että aineen/universumin saumattomana osana meidän tietoisuudella voi olla "inside" tietoa suoraan aineen "sisältä".
Lopullinen pointtini on se että uskonnot ovat saaneet alkunsa jonkun em. henkisitä kokemuksista, jotka sitten ihmiset ovat tulkinneet (monesti päin helvettiä) ja ylös kirjanneet. Kaikista uskontojen tuubasta huolimatta elämäntutkija tekee virheen jos ei nää niiden taustalla vaikuttavia kokemuksia.
Jos tarkoitat kokemuksen tuomalla tiedolla hallusinaatioissa saatua informaatiota tai kirjasta luettuja lauseita, niin olemme eri linjoilla. Myönnän kyllä kokemukset sinänsä, mutta teoreettinen aines ei tue sitä, että niistä saatua informaatiota kannattaisi käyttää päätännäässä juuri muuhun, kuin lääkityksen ja terapiamuotojen valintaan.
Iselleni kokemuksen tuoma tieto on evidenssiä eli todistusaineistoa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Evidenssi
saa vain lisää hörhömäisiä väitteitä joiden lähde on hörhön sisäinen universumi.
Olisiko silloin aihetta jättää hörhön mielipiteet omaan arvoonsa, ottamatta kantaa ja olla herättelemättä keskustelua aiheesta ollenkaan.
Hörhö saattaa jopa tajuta hörhöytensä, jos hänen mielipiteeseensä ei oteta kantaa ollenkaa.
Turha hörhöille on siimaa antaa. Vääntäköön keskenään. Huomaavat nopeasti mielekkyyden katoavan.
"uskonnot ovat saaneet alkunsa jonkun em. henkisitä kokemuksista, jotka sitten ihmiset ovat tulkinneet (monesti päin helvettiä)"
Tuon takia itse kannatan psykologian opettamisen lisäämistä kouluissa.
kouluun oppia ihmisyydestä. Miten vaikkapa tunteiden kanssa työskennellään, ettei heti ensimmäisestä vatoinkläymisestä olla masennuslääkkeitä napsimassa.
Yleisesti kannatan enemmänkin holistista ihmiskuvaa, jossa ihminen nähdään sekä fyysisenä että henkisenä olentona. Näin meillä olisi paljon ymmärtäväisempi yhteiskunta.
Kokemuksella en tarkoita kirjasta luettuja tietoja, koska ne eivät ole kokemus. Luettu teksti omenasta ei kerro kokemuksellisesti omenasta mitään. Sama juttu henkisyyden kanssa.
Wikipedia:"Jos kaipaa evidenssiä siitä, että taivas on sininen, tarvitsee vain katsoa taivaalle."
Juuri näin. Jos haluaa tietää maailman luonteen senku keskittyy siihen ainoaan todellisuuteen mikä oikeasti on olemassa. NYKYHETKI. Jos esim. vatvot menneitä tai arvailet tulevaisuutta olet heti hallusinaatioiden vallassa, etkä näe todellisuutta. Aikas harva ihminen pystyy oikeasti katsomaan maailmaa sellaisena kuin se on. Se on kuitenkin mahdollista ja se on perushenkisyyden tavoite: Katso maailmaa ja toimi sen mukaisesti mikä todella on olemassa.
joka on saavuttanut tietoisuuden, on lajityypille ominaisia samankaltaisia piirteitä, niin en lähtisi vielä tekemään universumin kattavia yleistyksiä aineen luonteesta.
Uskotko esimerkiksi, että amerikkalaiset ovat käyneet kuussa? Luotatko sokeasti Raamattuun ja uskonnollisiin johtajiin?
Itse pyrin soveltamaan mm. fallibilismia ja Occamin partaveistä suodattimena, kun hankin tietoa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fallibilismi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partavetsi
Niistä on apua totuuden etsinnässä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Totuus
nyt tiukasti poterossa istutte.Suorastaan huutaen: "En ajattele. Ei varmasti oo totta!"
Puhuttiinhörhöjen sisäisestä kokemisesta. Noh, olen yrittänyt selittää että hörhöjen kokemuksilla on yhtenäisyyksiä, joten ehkäpä tuo "sisäinen" maailma on meissä kaikissa yhteinen.
"Ei varmasti ole!!!En usko! Enkä ainakaan tutki! Sehän olis hörhöä. Mitä kaveritkin sanoisivat jos nyt itse hörhöytyisin. On parempi olla ajattelematta koko asiaa".
voisi tutkia itseään täytyy olla itsetiedostava. Esim. ihminen. Meillä ei ole tietoa, että onko kivet itsetiedostavia, mutta samaa tavaraa ne on.
Edellinen vastauksesi pohjaa käsitykseen että ihminen on erillään kaikesta muusta. Hörhökokemukset ja tiede puhuvat toista. Me olemme yhtä.
"Uskotko esimerkiksi, että amerikkalaiset ovat käyneet kuussa? Luotatko sokeasti Raamattuun ja uskonnollisiin johtajiin?"
Minulla ei ole tarvetta epäillä että ovatko Amerikkalaiset käyneet kuussa. Se ei ole koskaan ollut elämäni kannalta tärkeää valintoja tehdessäni.
Raamattua henk. koht. karsastan koska mielestäni vasta tosi henkinen ihminen voi saada siitä mitään hyvää irti. Henkistä kirjallisuutta on paljon tuoreempaa ja vähemmän ristiriitaista.
Ihminen mielellään hakeutuu auktoriteettien "suojelukseen" jotta heidän ei olisi niin tuskallista elää täysin itse. Itse pyrin tästä eron. Askel askeleelta.
Totuutta itsekin etsin, mutta pelkään pahoin että se on niin moniulotteinen että meidän kolmiulotteiseen mailmaan kehittyneet aistit ja käsitteet eivät voi sitä ymmärtää. Sen voi vain intuitiivisesti kokea.
Mitä on henkinen kirjallisuus. Minulle syvällisintä totuutta edustaa tällä hetkellä kognitiivinen psykologia.
Heititpä pahalla kyssärillä. Luulen että minulle henkinen kirjallisuus on sellaista, jossa ilmenee holistinen ihmiskuva. Ihminen nähdään sekä "henkenä" että ruumiina. Tämän keskustelun aikaisempiin käsitteisiin nojaten: Ihminen on olevaisen saumaton osa (henki) ja kokonaisuudesta erillinen (ruumis) yht'aikaa.
Henki helposti ajatellaan raamatun sieluksi. Väitän että jotain senkaltaista on, mutta aihe on liian moniulotteinen yksinkertaisesti esitettäväksi.
Raamattu on vaikea opus henkisten asioiden tutkijalle, koska (väitän)sen on osin kirjoittaneet ihmiset jotka eivät tajua mitään henkisyydestä. He ovat tulkinneet omat rajallisen käsityskyvyn kautta jotakuta henkistä ihmistä. Mikä soppa siitä onkaan syntynyt. Tämän takia ulkopuolelta saadulla tiedolla ei saisi olla mitään merkitystä ennekuin sen toimivuuden on testannut itse.
Sitten kun on henkisellä maailmantarkkailun polulla voi raamatun teksteistä (siis osasta) ymmärtää ne kokemukset jotka ovat ne lauseet synnyttäneet. Koska itsellä on sama kokemus. Ilman kokemusta raamattu on paras jättää omaan arvoonsa.