Oletkko koskaan miettineet ihmistä kätellessänne, mitä se kädenpuristus voi kertoa ihmisestä. Minussa ei ainakaan luottamusta herätä sellainen löysä, kuin lehmänkieltä kättelisi. JOtenkin tulee heti mieleen, että tyyppi on saamaton ja löysä muutenkin. Sitten on ne, jotka puristaa rystyset valkeina, aivan kuin esitelläkseen voimiaan tai jotain... Mitä teille tulee mieleen tai tuleeko mitään?
Kädenpuristus!
BadMyntton
141375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kädenpuristus viestii ihmisen luonteesta. Kädenpuristukseen liittyy myös katsekontakti. Ne yhdessä luovat ainakin entuudestaan tuntemattomasta ihmisestä voimakkaasti mielikuvaa. Löysä nakkinipun puserrus on erittäin epämiellyttävä kokemus ja ainakin minulla tulee halu temmata käteni äkkiä pois sellaisesta otteesta. Jämäkkä kädenpuristus on muuten usein yhteydessä suoraan katseeseen, sellaisesta tervehtijästä saa rehellisen mielikuvan.
on kanssa ihme juttu. Itselle se on välttämätöntä työssä ja se on jo selkärangassa, mutta monet välttelevät katsekontaktia ihan kuin olisi jotain salattavaa jonka voi silmän läpi nähdä:) Kai se kielii jonkin asteisesta epävarmuudesta...
Minulla on tapana joskus ihan piruuttaan heittää sellainen kuollut made -käsi. Ja samalla salamannopea vilkaisu silmiin, jonka jälkeen välittömästi silmät kiinni ja pään vetäminen sivulle kenoon. Ja loppuun pieni "Mmph".
Saavat pinnalliset kädenpuristus-kertoo-luoteesi -ihmiset tuta!
kämmentäjä Terskius-Peniskaiho. Mateesi ei paljoa elävän merkkiä anna kenkään kädes - ei kenkään. Silmäsi vinokeno on sukua veikkauksen pelilöille, joita saapi maksua vastaan. Ja allisi hölpöttävät löysänä kuin luonteesikin. Niin satuta.
työpaikkalääkärini. Tarjoaa aina kätensä kuin pakon alla, eikä siinä otteessa pystyisi pitämään höyhentäkään. Kuollut madekin on terhakka siihen räkäpalloon verrattuna.
ensv
Havainnot kunnon puristeen ihmeitä tekevästä voimasta ovat selkeät. Mikäpäs sen selkeämpää kuin liimautua uhriin pihtiotteella, puhella mukavia ja vatkata samalla pikkuhiljaa valkenevaa ulotinta laajoin kaarin. Manööveri auttaa munmuuassa työhönottotilanteissa sun muissa normaalisti tekonöyryyttä vaativissa ajankuluissa.
Saamaton ja löysä tyyliin: siinä on käteni, suutele! tuo mieleen Paavin ja alentuvuuden. Kova, pitkä ja rutistukseen liittyvä pitkä silmiin tuijotus tuo taas mieleen militaristis-dobermannilaisen kasvatuksen jonka tavoitteena on alistaa jokainen vastaan tullut.
Reilulla ihmisellä on reilu kättelykin.
oge
se on niin, että löysä käsi kertoo löysästä ihmisestä ja voimavatkaajakin on ärsyttävä. Reilu ja rehti puristus on varmaan kaikkien mielestä hyvä. Sit mä inhoon kans niitä ku ei irrota ollenkaan.
olen vähän eri mieltä näistä löysä käsi – löysä luonne –anallyzzeerauksista. On osunut kohdalle useampikin vetelä kädenpuristus, vaikka ihminen itse on ollut hyvinkin jämerä tyyppi. Sitä paitsi kättelemistä voi harjoitella, on tainnut olla joskus oikein lehtiartikkeleita millä tavalla pitää kätellä. Ilkeältä löysä käsi kyllä tuntuu, samoin jatkuva vatkaaminen on ihan kamalaa, tehosekoittimessa tuntuisi varmaan samalta. Mitä silmiin katsomiseen tulee, minua on tuijotellut syvälle silmiin muutama kunnon lurjus, joten se siitä.
puristelu ei todellekaan ole mukavaa, jotenkin tekee mieli irrottaa oma käsi hyvin nopeasti tälläisen kättelyn aikana. Mutta entäs sitten juuri nää silmiin tuijottajat.
Olin eräässä kokouksessa missä psykologi tuijotti tuijottamistaan ja jouduin hänelle huomauttamaan siitä, niin hän vain kysyi että miksi ei saa katsoa silmiin. Silmiin katsominen on eri asia kuin tuijottaminen selitin, ja kerroin ettei eläimetkään pidä siitä tuijottamisesta ja että se on uhkailua. Vai miten te katsoisitte asian olevan tämän asian tiimoilta.
Lyhyt luja ilmaisee, että tuolla on tahtoa ja voimaa. Löysä lepsu sen, että on täysi vetelys.
Miehet tuollatavoin keskenään. Naisia ei rutistella rikki, vaan parhaiten nostetaan kättä hieman, kumarrutaan hieman ja suukko sormille.
iloisesti kun kättelin veljeni nuota tyärtä; hän puristi topakasti kättäni - luonteelleen sopivasti tosin.
Miekä en tykkää niistä vetelistä ja ranteesta roikkuvista kättelyistä - het tulee mieleen tosiaan, että puristus kuvastaa muutakin samaa tuon immeisen koko olemuksesta.