Meillä on 3v 4 kk ikäinen tyttö. Olen pitänyt häntä herkkänä, ujona ja hieman epäsosiaalisena neitinä aina. Ajatellut nimenomaan että se on osa hänen tempperamenttiaan. Mutta päiväkodin aloitus on saanut epäilemään, onko hänellä sittenkin jotain muuta.
Miksi epäilen? Koska näen omin silmin, että hän on useinmiten yksin pihalla ja olen saanut myös kommentteja hoitajilta, että hän ei vastaa puhutteluun, katso silmiin kun puhutellaan (saattaa kyllä vastata jos muutaman kerran kysytään). On ajateltu, että aloittamisen vaikeutta, mutta jokin minussa sanoo että jotain on ehkä vialla.
Tyttö pitää käsiään korvillaan tämän tästä päiväkodissa. Koskaan ennen ei ole sitä tehnyt ja käytimme häntä korvalääkärissäkin, mutta tulehdusta ei löydy. Ilmiselvästi hän suojelee melulta ja ääniltä itseään.
Viimetalvena kerhossa reagoin siihen, että hän ei pysy esim. satu- tai laulutukiossa paikoillaan. Kuuntelee kyllä, mutta mielummin pöydän alta. Tai karkaa leikkimään.
Pihalla ollessa hän menee minne vain taakseen katselematta. Ei huolehdi oudossa ympäristössäkään että vanhemmat olisivat näköetäisyydellä. Kaupassa karkaa. Puhelee ja lauleskelee kulkiessaan itsekseen.
Kehitys on ollut aika normaalia. Kävely tuli tosin vasta 1,5v. Kielellisesti lahjakas, puhuu selvästi ja juttelee katsekontaktin kera ainakin äidilleen (toiveajatteluako?). Mutta tuntuu, että hän kuulee vain sen mitä haluaa kuulla. Jos kehoitan häntä pukeutumaan, menemään vessaan, hän ei ole kuulevinaankaan. Leikkii kuitenkin sisarensa kanssa hyvin ja yrittää saada kontaktia pihan muihin lapsiinkin. Mutta en tiedä miksi siitä ei mitään tule. Muut lapset juoksevat yleensä karkuun tai eivät vastaa mitään. Siinä kun pikkusisar on leikeissä hymyillen mukana heti, sanoo isompi esim. ensimmäisenä tervehdyksenä avojalkaiselle naapurin tytölle, että "sun pitäis varmaan käydä ostamassa uudet sukat kun seuraavan kerran käytte kaupassa".
Hänellä on hyvä mielikuvitus. Pitää tanssimisesta, satujen kuuntelusta, piirtämisestä. Auttaa mielellään kotiaskareiden tekemisessä ja näyttää, että oppii nopeasti uusia asioita. Monilla tavoin ihana ja ihan terveeltä vaikuttava lapsi. Mutta jokin tuossa sosiaalisessa kanssakäymisessä mättää. Lisäksi hän ei vastaa ikinä vähän tuntemattomiempien aikuisten puhutteluun. Kääntää pään pois. Pelkää miehiä, joilla on kova ääni, pelkää pesukoineita. Kaupassa vaikka hän voi yhtäkkiä päästää kiljahdusääniä (äidin tulkinta: kun ärsykkeitä on liikaa tai on liian innoissaan, purkautuu näin). Kuitenkin hän on hyvin rakastava ja huolehtivainen isosisko. Minultakin hän tosinaan kysyy, että "voi äiti, mitä sinä nyt mietit?" .
Toivottavasti saatte tästä kotain selvää. Kiitollinen olisin jos joku antaisi kommenttia. Haluaisin kovasti ottaa päiväkodin henkilökunnankin kanssa puheeksi, mutta järkevää ehkä odottaa että tutustuvat lapseen paremmin.
Vauvana hän oli hyvin haastava. Katsekontaktia odoteltiin muistaakseni 8-9vk:n ikään asti (syntyi 4vk etuajassa). Itki paljon ja vaikea tietää, mikä häntä milloinkin vaivasi. Olen syyttänyt vauva-aikana ja myöhemminkin itseäni, miten huono äiti olen kun en parempaan kykene. Mutta pikkusisaren syntymä (hän on hyvin sosiaalinen) sai miettimään, että ehkä vika ei sittenkään ole yksin minussa. Oli mitä oli, hän on aina rakas tyttömme, mutta teen tosissaan itseni kanssa töitä etten ala vaatimaan häneltä liikoja.
Jokin on vialla
14
2445
Vastaukset
- toivoisin
positiivista mieltä ja hienoa, että tajuat tyttösi olevan aina rakas lapsenne. Mennessään syystä mistä tahansa lapsen kanssa tutkimuksiin ja jos on jotain häikkää, niitä juttuja on erityisen raskasta lukea tai käsitellä. Mutta kun huomaa, että rakastaa lastaan juuri semmoisena kuin on, kaikki on paljon helpompaa. Ei silloin arviot tai kommentit pääse kolauttamaan ollenkaan niin paljon.
- Tyttäresi on vasta noin pieni, päälle kolmivuotias. En tiedä kannattaisiko odottaa muutama vuosi ja mennä vasta sitten neurologille, jonka tutkimuksissa selviäisi varmasti paljon. Itse käytin omaa lastani neurologilla vähän myöhemmin ja vakuutus korvasi tutkimuksen. Saldona oli tietoa niin vahvuuksista kuin heikkouksista. Vuosien vieriessä monet heikot puolet ovat vahvistuneet ja lapsi pärjää koulussa, eli toivoa on ja onneksi varsinkin lapset kehittyvät.- valkoinen sisar
Hei
Kiitos viestistäsi! Siitä nousee esille monia keskittymiseen ja omaan itseen kääntymisen ongelmia. Kaikkein huolestuttavin asia kuitenkin on tuo kuulon yliherkkyys. Hänen aivonsa ovat sen takia aikamoisella koetuksella ja siitä syystä se ilmenee osaksi myös valikoivana kuulona.
Kuulon muokkaukseen kannattaa lähteä mahdollisimman pian, ettei neuraalinen stressi kuluta tyttöä ennen aikojaan. Muutakin aisteihin liittyvää problematiikkaa saattaa olla, mutta et ole niitä vielä huomannut. Suosittelen vakavasti sensomotorista kuntoutusta.
Sensomotorisen kuntoutuksen alkukartoituksessa tehdään kuulotesti, joka osataan tulkita oikein. Tähän mennessä saamasi vastaukset "kuulossa ei ole vikaa" -tyyliin ovat virheellisiä. Todennäköisesti lapsesi kuulokäyrä on erittäin ylä-äänivoittoinen, mikä tarkoittaa aivojen "kuulomittarissa" sitä, että viisari heilahtaa lähes jokaisen äänen kohdalla toiseen laitaan punaiselle. Onneksi lapsesi on alkanut peittää korvansa.
Hae tietoa sensomotorisesta kuntoutuksesta ensin www.thalamusoy.com.
Yliherkästä kuulosta löytyy tietoa Aspergerin syndrooman yhteydestä. Jos luet englantia, yliherkkä kuulo on hyperacusis. - molemmille
valkoinen sisar kirjoitti:
Hei
Kiitos viestistäsi! Siitä nousee esille monia keskittymiseen ja omaan itseen kääntymisen ongelmia. Kaikkein huolestuttavin asia kuitenkin on tuo kuulon yliherkkyys. Hänen aivonsa ovat sen takia aikamoisella koetuksella ja siitä syystä se ilmenee osaksi myös valikoivana kuulona.
Kuulon muokkaukseen kannattaa lähteä mahdollisimman pian, ettei neuraalinen stressi kuluta tyttöä ennen aikojaan. Muutakin aisteihin liittyvää problematiikkaa saattaa olla, mutta et ole niitä vielä huomannut. Suosittelen vakavasti sensomotorista kuntoutusta.
Sensomotorisen kuntoutuksen alkukartoituksessa tehdään kuulotesti, joka osataan tulkita oikein. Tähän mennessä saamasi vastaukset "kuulossa ei ole vikaa" -tyyliin ovat virheellisiä. Todennäköisesti lapsesi kuulokäyrä on erittäin ylä-äänivoittoinen, mikä tarkoittaa aivojen "kuulomittarissa" sitä, että viisari heilahtaa lähes jokaisen äänen kohdalla toiseen laitaan punaiselle. Onneksi lapsesi on alkanut peittää korvansa.
Hae tietoa sensomotorisesta kuntoutuksesta ensin www.thalamusoy.com.
Yliherkästä kuulosta löytyy tietoa Aspergerin syndrooman yhteydestä. Jos luet englantia, yliherkkä kuulo on hyperacusis.Mistä kannattaisi aloittaa? Yhteys neuvolaan ensin? Tämä on aika shokki, vaikka pieniä epäilyjä on välillä käynyt mielessä.
Nyt ihan parin päivän ajan olen ajatellut aspergeria. Vaikea tietysti tuon kirjoituksen perusteella sanoa mitään, mutta voisiko olla? Vaikea vai kevyempi sellainen?
Minkälainen tulevaisuus (koulunkäynti, nuoruus, aikuisuus) odotettavissa? Anteeksi jos kysyn ihan hulluja, mutta juuri nyt on vaikeaa ajatella järkevästi.
Mies on sitä mieltä, että tyttö on omapäinen ja olen allut liian "lepsu äiti" hänelle. Huomannut myös kontaktin saamisen vaikeuden ja myöntää että jotain vikaa "sosiaalisissa antenneissa" on.
Nuo kuulo- ongelmat. Mihin ne viittaa????
Mietin ihan totta onko hänelle sittenkään hyväksi olle päiväkodissa, mutta mielellään hän aina sinne menee. Itki ensimmäisenä päivänä perääni, mutta sen jälkeen on juossut leikkeihinsä hei- heitä sanomatta =/ - valkoinen sisar
molemmille kirjoitti:
Mistä kannattaisi aloittaa? Yhteys neuvolaan ensin? Tämä on aika shokki, vaikka pieniä epäilyjä on välillä käynyt mielessä.
Nyt ihan parin päivän ajan olen ajatellut aspergeria. Vaikea tietysti tuon kirjoituksen perusteella sanoa mitään, mutta voisiko olla? Vaikea vai kevyempi sellainen?
Minkälainen tulevaisuus (koulunkäynti, nuoruus, aikuisuus) odotettavissa? Anteeksi jos kysyn ihan hulluja, mutta juuri nyt on vaikeaa ajatella järkevästi.
Mies on sitä mieltä, että tyttö on omapäinen ja olen allut liian "lepsu äiti" hänelle. Huomannut myös kontaktin saamisen vaikeuden ja myöntää että jotain vikaa "sosiaalisissa antenneissa" on.
Nuo kuulo- ongelmat. Mihin ne viittaa????
Mietin ihan totta onko hänelle sittenkään hyväksi olle päiväkodissa, mutta mielellään hän aina sinne menee. Itki ensimmäisenä päivänä perääni, mutta sen jälkeen on juossut leikkeihinsä hei- heitä sanomatta =/Ymmärrän hyvin huolestumisesi ja sen, että katsot tällä hetkellä jo lapsesi aikuisuuteen, sillä vanhempi määrittelee itseään lapsensa kautta. Tyttäresi on kuitenkin vasta alle 4-vuotias, onneksi. Mitä varhemmin saadaan kuntoutusta käyntiin sen parempi.
Neuropsykiatriset oireistot eivät ole kenenkään syytä ja siksi miehesi kommentti sinusta kasvattajana on kohtuuton. Tällä silmänräpäyksellä, kun olet tajunnut neuropsykologisen todellisuuden on merkityksensä vedenjakana. Ei kannata penkoa menneisyydestä syyllistämisen aiheita. Tästä lähtien -ajatus vain merkitsee avun hakemisessa.
Lapsen vanhemmalta vaaditaan paljon. Kannattaa ryhtyä hakemaan kaikki mahdollinen tieto, ensin itseäsi ja miestäsi rauhoittaaksesi ja toisekseen, etteivät lääkärit lyö sinua 2-0. Ammattihenkilöstöön voi Suomessa luottaa vasta, kun se on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi. Asiatonta kohtelua tapahtuu.
Kuulon yliherkkyyttä voidaan menestyksellisesti kuntouttaa sensomotorisella kuntoutuksella. Käy näillä sivuilla (http://wwww.thalamusoy.com) ja soita Suur-Helsingin Sensomotoriseen Keskukseen, he neuvovat mielellään. Hanki heilta ensin tietoa, ennen kuin ryhdyt puhumaan siitä ammattihenkilöiden kuullen.
Sinun kannattaa puhua tässä vaiheessa aikuisten AD/HD- ja Asperger-henkilöiden kanssa. He osaavat hyvin luonnehtia omia lapsuuksiaan ja heillä on tietoja vertaisista. Keskustelut ovat elämänläheisiä verrattuna lääkäreiden paperinmakuiseen tietoon ja suhtautumiseen.
Kyllä neuvolassa kannattaa ehdottomasti puhua epäilyistään. Älä esiinny anteeksipyydellen, vaan määrätietoisesti jatkotutkimuksia edellyttäen. Mutta hanki ennen sitä tarpeellista tietoa, jotta saat senkin kautta itsevarmuutta. -Voimia! - alkup.
valkoinen sisar kirjoitti:
Ymmärrän hyvin huolestumisesi ja sen, että katsot tällä hetkellä jo lapsesi aikuisuuteen, sillä vanhempi määrittelee itseään lapsensa kautta. Tyttäresi on kuitenkin vasta alle 4-vuotias, onneksi. Mitä varhemmin saadaan kuntoutusta käyntiin sen parempi.
Neuropsykiatriset oireistot eivät ole kenenkään syytä ja siksi miehesi kommentti sinusta kasvattajana on kohtuuton. Tällä silmänräpäyksellä, kun olet tajunnut neuropsykologisen todellisuuden on merkityksensä vedenjakana. Ei kannata penkoa menneisyydestä syyllistämisen aiheita. Tästä lähtien -ajatus vain merkitsee avun hakemisessa.
Lapsen vanhemmalta vaaditaan paljon. Kannattaa ryhtyä hakemaan kaikki mahdollinen tieto, ensin itseäsi ja miestäsi rauhoittaaksesi ja toisekseen, etteivät lääkärit lyö sinua 2-0. Ammattihenkilöstöön voi Suomessa luottaa vasta, kun se on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi. Asiatonta kohtelua tapahtuu.
Kuulon yliherkkyyttä voidaan menestyksellisesti kuntouttaa sensomotorisella kuntoutuksella. Käy näillä sivuilla (http://wwww.thalamusoy.com) ja soita Suur-Helsingin Sensomotoriseen Keskukseen, he neuvovat mielellään. Hanki heilta ensin tietoa, ennen kuin ryhdyt puhumaan siitä ammattihenkilöiden kuullen.
Sinun kannattaa puhua tässä vaiheessa aikuisten AD/HD- ja Asperger-henkilöiden kanssa. He osaavat hyvin luonnehtia omia lapsuuksiaan ja heillä on tietoja vertaisista. Keskustelut ovat elämänläheisiä verrattuna lääkäreiden paperinmakuiseen tietoon ja suhtautumiseen.
Kyllä neuvolassa kannattaa ehdottomasti puhua epäilyistään. Älä esiinny anteeksipyydellen, vaan määrätietoisesti jatkotutkimuksia edellyttäen. Mutta hanki ennen sitä tarpeellista tietoa, jotta saat senkin kautta itsevarmuutta. -Voimia!Myönnän, ajattelen asioita ihan liian pitkälle. Mutta jotenkin vain haluaa hahmottaa, mistä on oikein kyse. Edessä on varmasti pitkä prosessi, turha varmaan odottaa että tytön tilanteelle hetkessä nimi saadaan?
Kertoisitteko mitä nyt ensin vaatisin? Ajattelin varata ajan neuvolaan jos sitä kautta päästäisiin psykologin juttusille.
Emme asu Suomessa ja muistan lukeneeni, että täällä erityislasten tilanne kouluissa ei ole hyvä. Lisäresursseja ei ole. Kouluun on vielä pitkä aika, mutta onkohan hänelle haitaksi olla suuressa päiväkotiryhmässä?
Asperger- ja autistiliiton sivuille olen jo löytänyt ja sensomotoriseen kuntoutukseen aion myös tutustua.
Niin kun jo aiemmin totesin, hän on aona meidän oma rakas tyttö, vaikka mitä olisi. Olisi vain helpottavaa jos tietäisimme mikä hänellä on ja miten häntä tulisi kohdella ja kasvattaa.
Olen hyvin kärsivällinen, mutta pinna on päivittäin koetuksella kun mikään ei ole helppoa. Isäntä pistää neitiä päivittäin jäähylle tottelemattomuuttaan ja kuuntelemattomuuttaan ja se on mielestäni väärin. Kun vain tietäisin miten häntä voisi auttaa. Kiitos kaikille tuesta ja tiedoista!!!!! - ADHDäiti ADHD pojalle
alkup. kirjoitti:
Myönnän, ajattelen asioita ihan liian pitkälle. Mutta jotenkin vain haluaa hahmottaa, mistä on oikein kyse. Edessä on varmasti pitkä prosessi, turha varmaan odottaa että tytön tilanteelle hetkessä nimi saadaan?
Kertoisitteko mitä nyt ensin vaatisin? Ajattelin varata ajan neuvolaan jos sitä kautta päästäisiin psykologin juttusille.
Emme asu Suomessa ja muistan lukeneeni, että täällä erityislasten tilanne kouluissa ei ole hyvä. Lisäresursseja ei ole. Kouluun on vielä pitkä aika, mutta onkohan hänelle haitaksi olla suuressa päiväkotiryhmässä?
Asperger- ja autistiliiton sivuille olen jo löytänyt ja sensomotoriseen kuntoutukseen aion myös tutustua.
Niin kun jo aiemmin totesin, hän on aona meidän oma rakas tyttö, vaikka mitä olisi. Olisi vain helpottavaa jos tietäisimme mikä hänellä on ja miten häntä tulisi kohdella ja kasvattaa.
Olen hyvin kärsivällinen, mutta pinna on päivittäin koetuksella kun mikään ei ole helppoa. Isäntä pistää neitiä päivittäin jäähylle tottelemattomuuttaan ja kuuntelemattomuuttaan ja se on mielestäni väärin. Kun vain tietäisin miten häntä voisi auttaa. Kiitos kaikille tuesta ja tiedoista!!!!!jäähyt on hyvä juttu kuhan muistaa jot minuutti ikävuotta kohti on tarpeex.ei ammattilaisena kuulostas autismi/aspergerkirjoiselta oireyhtymältä, vaikka pojallani samanlaista käytöstä pienempänä ja hänelle tuli diagnoosix ADHD em. piirterillä höystettynä.sinulle toivotan voimia ja jaxamista... muistan tuon epätietoisuuden ajan hyvin. ota yhteyttä johonkin lääkäriin josta saat lähetteen eteenpäin. kotikonstina suosimme itse mahdollidsimman rauhallista kotiympäristöä just tuon kuuloyliherkkyyden takia, ja pojalla myös kaikki vaatteet ahistivat. joten luonnonkuituja ja löysiä vaatteita. aistiyliherkkyydet on hyvin tavallisia tässä oireyhtymässä. onko asuinpaikallasi mahdollisuus saada vertaistukuryhmää kasaan?aikuisten ADHD ryhmissä kuulee myös hyviä vinkkejä mitenkä he ovat selvinneet lapsuudesta.
- valkoinen sisar
valkoinen sisar kirjoitti:
Ymmärrän hyvin huolestumisesi ja sen, että katsot tällä hetkellä jo lapsesi aikuisuuteen, sillä vanhempi määrittelee itseään lapsensa kautta. Tyttäresi on kuitenkin vasta alle 4-vuotias, onneksi. Mitä varhemmin saadaan kuntoutusta käyntiin sen parempi.
Neuropsykiatriset oireistot eivät ole kenenkään syytä ja siksi miehesi kommentti sinusta kasvattajana on kohtuuton. Tällä silmänräpäyksellä, kun olet tajunnut neuropsykologisen todellisuuden on merkityksensä vedenjakana. Ei kannata penkoa menneisyydestä syyllistämisen aiheita. Tästä lähtien -ajatus vain merkitsee avun hakemisessa.
Lapsen vanhemmalta vaaditaan paljon. Kannattaa ryhtyä hakemaan kaikki mahdollinen tieto, ensin itseäsi ja miestäsi rauhoittaaksesi ja toisekseen, etteivät lääkärit lyö sinua 2-0. Ammattihenkilöstöön voi Suomessa luottaa vasta, kun se on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi. Asiatonta kohtelua tapahtuu.
Kuulon yliherkkyyttä voidaan menestyksellisesti kuntouttaa sensomotorisella kuntoutuksella. Käy näillä sivuilla (http://wwww.thalamusoy.com) ja soita Suur-Helsingin Sensomotoriseen Keskukseen, he neuvovat mielellään. Hanki heilta ensin tietoa, ennen kuin ryhdyt puhumaan siitä ammattihenkilöiden kuullen.
Sinun kannattaa puhua tässä vaiheessa aikuisten AD/HD- ja Asperger-henkilöiden kanssa. He osaavat hyvin luonnehtia omia lapsuuksiaan ja heillä on tietoja vertaisista. Keskustelut ovat elämänläheisiä verrattuna lääkäreiden paperinmakuiseen tietoon ja suhtautumiseen.
Kyllä neuvolassa kannattaa ehdottomasti puhua epäilyistään. Älä esiinny anteeksipyydellen, vaan määrätietoisesti jatkotutkimuksia edellyttäen. Mutta hanki ennen sitä tarpeellista tietoa, jotta saat senkin kautta itsevarmuutta. -Voimia!Hei
Oletko skypen käyttäjä?
Laita viestiä [email protected] - alkup.
ADHDäiti ADHD pojalle kirjoitti:
jäähyt on hyvä juttu kuhan muistaa jot minuutti ikävuotta kohti on tarpeex.ei ammattilaisena kuulostas autismi/aspergerkirjoiselta oireyhtymältä, vaikka pojallani samanlaista käytöstä pienempänä ja hänelle tuli diagnoosix ADHD em. piirterillä höystettynä.sinulle toivotan voimia ja jaxamista... muistan tuon epätietoisuuden ajan hyvin. ota yhteyttä johonkin lääkäriin josta saat lähetteen eteenpäin. kotikonstina suosimme itse mahdollidsimman rauhallista kotiympäristöä just tuon kuuloyliherkkyyden takia, ja pojalla myös kaikki vaatteet ahistivat. joten luonnonkuituja ja löysiä vaatteita. aistiyliherkkyydet on hyvin tavallisia tässä oireyhtymässä. onko asuinpaikallasi mahdollisuus saada vertaistukuryhmää kasaan?aikuisten ADHD ryhmissä kuulee myös hyviä vinkkejä mitenkä he ovat selvinneet lapsuudesta.
En tiedä onko täälläpäin vertaistukiryhmiä. En usko. Kun vain selviäisi ensin mitä tämä on. Neuvolaan olemme saanut jo ajan ja toivon, että ottavat meidät vakavasti.
- Olisko
Niin, mahdollista..
- ok!
Lueppa netistä aspergerin syndroomasta..
Hakeudu lääkärin lähetteellä lastenneurologin vastaanotolle. Aspergerin syndroomalta kuulostaa, siihen ei ole "parannusta", opit mahdollisen diagnoosin myötä ymmärtämään lastasi paremmin, hän saa aikanaan hänelle sopivan koulumuodon jne...aspergerit yleensä kiinnostuneita jostakin tietystä asiasta, eli on erityislahjakkuutta
Ps:lapsesi on taatusti valloittava persoona- ja aspergerilla?
Alkuperäinen täällä taas... Löytyisihän nuo netistä etsimällä. Mutta ihan muutamalla sanalla.
- sama
ja aspergerilla? kirjoitti:
Alkuperäinen täällä taas... Löytyisihän nuo netistä etsimällä. Mutta ihan muutamalla sanalla.
Heips,
No auttaisikohan tämä yhtään selventämään asiaa...eli aspergerin syndroomaa pidetään autismin lievempänä muotona. Autismilla voisi karrikoidusti tarkoittaa, että lapsi on kykenemätön ihmiskontakteihin, puhumaton, käyttäytyy kaavamaisesti ja hänellä on näköön sekä kuuloon perustuvien aistimusten hahmottamisen vaikeutta.
As-hlö:stä ei voi sanoa, et on just tietynlainen, vaan jokainen tapaus täytyy käsitellä erikseen, eikä verrata esim. muihin As-henkilöihin.
Tärkeintä on kuitenkin että näette oman lapsenne ainutlaatisena ja rakkaana just sellasena ku se on. Ei mikään määritelmä tai luokittelu/diagnoosi mitään ratkasevasti muuta...lisää vaan ymmärrystä ja tukea osaa hakea paremmin. Toisaalta teidän nappula on viel niin pieni, et aukottoman arvion teko on aika hankalaa. Sit eskari-iän kynnyksel jo tietää enemmän. Nyt on aika nauttia lapsesta ja lapsen saada nauttia lapsuudestaan. Hymyn kanssa terveiset sulle.
- hsp
Olen opettaja, kansainvälisin kokemuksin, ja kiinnitin kyllä ekaksi ketjun luettuani huomiota siihen, että ette asu Suomessa. Käykö lapsesi ei-suomenkielisessä päiväkodissa? Onko kotikielenä suomi vai kaksi eri kieltä? Onko lapsi vaihtanut kotimaata jossain vaiheessa?
Saatuani paluumuuttajaperheiden lapsia oppilaikseni en voi kun ihmetellä välillä sitä huolettomuutta millä lapsia siirretään kieliympäristöstä toiseen ja oletetaan että heillä menee hyvin, kun he eivät itse sano, että jokin on pielessä. Eivät lapset osaa itse kertoa, ei heillä ole sanoja ja käsitteitä saati taitoja välittää tällaista tietoa, kun muunlaisiakaan kokemuksia päivähoidosta tms ei ole. Vuosien päästäkin lapset saattavat oireilla, jos näihin asioihin ei ole osattu kiinnittää huomiota ajallaan.
Suonet johdannon anteeksi noin yleisenä kommenttina. Tämä oli tietysti karrikoitua, eikä varmaan kerro juuri sinun suhtautumisestasi, sillä kirjeestäsi päätelleen osaat hyvin huomioida lapsesi reaktioita.
Minä tulkitsisin lapsesi käyttäytymisen pelkästään itsesuojeluksi - liika ärsytysmäärä on liikaa ja pikkupää tarvitsee aikaa ja rauhaa prosessoida kokemuksiaan. Paljon.
Onko kulttuurissa, jossa asutte kovempi metelin taso kuin mihin lapsi on kotioloissa tottunut?
Oma lapseni on - kuten minäkin - yliherkkä esim. äänille, mutta emme ole lähteneet hakemaan diagnooseja asiasta, sillä se ei aina pelkästään yksinkertaista asioiden kulkua koulussa ym. En toki vastusta edellisissä viesteissä suositeltuja tutkimuksiakaan, itse äitinä varmasti tiedät milloin asia kannattaa viedä eteenpäin.
Meillä on toiminut sellaiset totutut käytännöt, että hoitopäivä on pidetty mahd. lyhyenä, koulusta tullessa ollaan hiljaisuudessa. Iltaisin meillä ei ole tv tai radio auki kuin poikkeustapauksissa, tietokoneita tai muita "ruutuja" saa tuijotella vain tunnin päivässä, mutta ylikiihtynienä päivinä käsken lapsia vaan rauhoittumaan. Piirtäminen/lukeminen/lököily, mielikuvitusleikit ovat parhaita ajatusten tuuletushetkiä ja niitä saisi pienellä olla paljon!
Jos osaat englantia, käypä tutkimassa sellaisiakin sivustoja kuin hyper sensitive personality-hakusanalla löytyy. Joku sivu oli otsakkeella sensitive in an insensitive world.
Meitä on olemassa koko joukko ihmisiä, joilla muutokset ovat sietämättömiä, herkkyydet äänille/hajuille/vilinälle synnynnäisiä, mutta jotka pystymme maalaisjärjellä ja pelkällä rauhoittumisella karsimaan turhat ärsykkeet elämästäme. Ja näistä herkkyyksistä on myös tavattomasti hyötyä esim. ihmissuhdetyössä, taiteellisilla aloilla...
Ei se ole epänormaali, joka ei viiletä hoito-koulu-työelämäsysteemissä nopeatempoisten aikuisten määräämässä tahdissa. Tämä nyt lähinnä sinun rauhoittamiseksesi! Sinun lapsesi näyttää kuvauksesi perusteella aivan samalta kuin minun
lapseni vuosia sitten. Myös hän oli vauvana haastava, vierasti pienestä lähtien ja pitkään, nukkui pikkuriipaisuja silloin tällöin ja edelleenkin nukahtaminen kestää. Nykyään hän on rauhallinen , helposti innostuva hyvin menestyvä tasapainoinen koululainen. Vain jotkut tuttavat ovat karisseet matkan varrella, kun eivät ole uskoneet, että meille on tarpeellista syödä säännöllisesti ja rauhoittaa illat omalle perheelle eikä hypätä siellä täällä.
Anteeksi poleeminen tyylini, toivon kaikkea hyvää. Ja uskon, että jos näistä sanoistani huolimatta olet vielä kuukauden päästä tosi huolestunut, osaat myös hakea apua kuten edellä on neuvottu. Jokin viestissäsi antaa vaikutelman, että saattaisit ehkä itsekin olla tällainen herkkis.
Onnea ja aikaa tutkia lehtien havinaa puissa ja sadepisaroitten ja vesipurojen hidasta matkaa koko perheelle. Sinä olet hyvä äiti!- vastauksesta
Asiaa kirjoitit. Kyllä- päiväkodissa puhutaan kieltä, jota lapsi ei kovin hyvin puhu. Mutta luulen, että hän ymmärtää sitä paljon enemmän kuin uskomme. Ja vain muutaman viikon aikana hän on alkanut puhumaan ympäristön kieltä jopa kotona. Ei vastaa enää minulle useinkaan suomeksi.
Muutos on ollut hänen elämässään kova. Rauhallisesta kotiympäristöstä yhtäkkiä suuren lapsilauman keskelle päiväkotiin. Mutta päiväkoti on erikoistunut kieliongelmiin- onhan "kulmillamme" suuri osa perheistä meidän tavoin maahanmuuttajaperheitä. Siksi oletankin, että vieraasta kielestä johtuvat vaikeudet olisi osattu ottaa huomioon jo. Minua on nimittäin mm. kehoitettu testauttamaan lapsen kuulo kun aluksi epäiltiin päiväkodin puolelta että hän on huonokuuloinen/ kuuro.
Täällä on rauhoituttu. Katsotaan mitä tulevat viikot tuovat tullessaan. Neiti lähtee mielellään päiväkotiin ja hän puhuu jo jotain jos kysytään. Mutta kädet on edelleen suojaamassa korvia, ojennetuin käsivarsin =(
En hae diagnoosia, mutta on monia asioita joita mietin (en ainoastaan päiväkodin aloitukseen liittyviä). Toisaalta vertailukohtia ei paljon muihin samanikäisiin ole ja en ihan tiedä miten reilu 3- vuotias yleensä kommunikoi toisten kanssa ja käyttäytyy.
Hän on kovin herttainen, älykäs ja luova tyttö. Mutta keskustelu on vaikeaa, vaikka sanavarastoa siihen hänellä olisi. Hän ei myöskään kaipaa koskaan pikkusisarensa tavoin sukulaisiaan ja tuttaviaan. No enpä sitä tosin voi varmasti tietää, mutta ei hän ainakaan puhu heistä koskaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)825949Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu242546- 262027
- 621795
- 121621
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51408- 91327
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141321"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71259- 141213