Minun on vaikea ymmärtää sitä valitusta ja viestien tulvaa, joka palstalla joka päivä käsittelee Tanja Saarelaa. Asiattomimmathan niistä toki poistetaan, mutta moni viesti tänne jää.
Ei Saarelaa pidä siitä syyttää, että hän on ministeri. Kyllä hänellä on oikeus yrittää realisoida misseytensä ansiosta syntynyt mediajulkisuus pyrkimällä ehdokkaaksi vaaleissa. puolueiden asia on sitten asetetaanko näitä missejä, urheilijoita, iskelmälaulajia, uutistenlukijoita, näyttelijöitä ja muita pellejä ehdokkaiksi vai ei.
Ministeriksi saakka pääseminen on jo kokonaan puolueen päätös, johon asianosainen on itse ihan syytön. Itse katson tässä asiassa Anneli Jäätteenmäkeä, joka Karpelan nosti opetusministeriöön. Jälleen yksi todiste siitä, että Jäätteenmäki on poliittisesti täysin ammattitaidoton idiootti, joka pelaa pelkästään vallasta ja kalastelee suosiota keinoista piittaamatta ja politiikan asiasisällön hoidosta mitään ymmärtämättä.
No, viimekädessä vastuu tietysti on meillä äänestäjillä. Mitäs me idiootit menemme äänestämään kaiken maailman missejä, tv-kuuluttajia ja iskelmärenkuttajia eduskuntaan, kun ehdolla on aina muitakin.
Niin, että mietitääs jatkossa mihin kaikkiin Saarelan tekemisiin löytyy muitakin syyllisiä.
Ei Saarelaa pidä siitä syyttää, että hän on ministeri. Kyllä hänellä on oikeus yrittää realisoida misseytensä ansiosta syntynyt mediajulkisuus pyrkimällä ehdokkaaksi vaaleissa. puolueiden asia on sitten asetetaanko näitä missejä, urheilijoita, iskelmälaulajia, uutistenlukijoita, näyttelijöitä ja muita pellejä ehdokkaiksi vai ei.
Ministeriksi saakka pääseminen on jo kokonaan puolueen päätös, johon asianosainen on itse ihan syytön. Itse katson tässä asiassa Anneli Jäätteenmäkeä, joka Karpelan nosti opetusministeriöön. Jälleen yksi todiste siitä, että Jäätteenmäki on poliittisesti täysin ammattitaidoton idiootti, joka pelaa pelkästään vallasta ja kalastelee suosiota keinoista piittaamatta ja politiikan asiasisällön hoidosta mitään ymmärtämättä.
No, viimekädessä vastuu tietysti on meillä äänestäjillä. Mitäs me idiootit menemme äänestämään kaiken maailman missejä, tv-kuuluttajia ja iskelmärenkuttajia eduskuntaan, kun ehdolla on aina muitakin.
Niin, että mietitääs jatkossa mihin kaikkiin Saarelan tekemisiin löytyy muitakin syyllisiä.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Jotenkin tuntuu, että joku Saarelan vaalipiiristä oleva on ottanut elämäntehtäväkseen näiden tyhjänpäiväisten mollausjuttujen kirjoittamisen. Asiallisesti perustellut kannanotot ministerin tekemisistä tai tekemättä jättämisistä ovat asia erikseen, mutta niitä on viime aikoina vähemmän näkynyt.
Julkkikset ääntenkerääjinä kai kuuluvat tämän päivän hömppään politiikassa, varmasti puolueiden johdolle itselleenkin on joskus yllätys tiettyjen henkilöiden läpimeno. Tosin muualta hankittu julkisuus ennen politiikkaan tuloa ei saisi olla myöskään rasite. Tuli vain mieleen, kun vertasi ex-urheilija Antti Kalliomäen toimintaa muutamien hallituksessa vielä olevien ministereiden aikaansaannoksiin.
En usko, että keskustelupalstoilla kenelläkään on elämäntehtävää mollaamiseen, muuta kuin uutisointien perusteella. Aina kun joku nainen politiikassa sanoo jotain, niin täällä ryöpsähtää viestiaalto.
Nyt se kohdistui Saarelaan, mutta Hyssälä on ollut usein tapeetilla, samoin Halonen, Filatov... ja monet muut.
Hyssälä pakoilee kaikkia niitä yleisötilaisuuksia, missä kysyttäisiin 300 euron kansaneläkkeen nostosta. Tämä osoittaa, että hän edes höpeää.
Saarelalla on korkea profiili:
1) tekijänoikesulaki keskustelu oli masinointia
2) susien ja karhujen oikeudet EU-asiaksi, jotta siitä ei voitaisi Suomessa päättää
Ei tavallisella kaupunkilaisperheellä ole haulikkoa, hirvikivääriä eikä edes isää, joka suojelisi lapsia pedoilta.
Saarela saa koska tahansa valtion suojelemaan perheitään asemansa vuoksi.
Näin ollen Saarela osoittaa koko ajan kuuluvansa eliittiin, jolla on tasavallassakin paremmat oikeude ja mahdollisuudet kuin äänestäjillään.
..osastolta, sieltä ammattiliittojen punaisenpuolen alasiiveltä on käynyt sellainen käsky....Nämä täällä esiintyvät pärskeet ovat maininkeja siltä suunnalta.
Näin jäbäkin esiintyy siinä plutoonassa
Hyvin sulla mielikuvitus toimii, kun laitat minut tuollaiseen joukoon.
Ootas, kun Filatov nousee julkisuudessa esiin, niin missä silloin on "likaisentyön osasto"?
Jäbällä voi olla kaupallinen toimeksianto eduskuntavaaleihin liittyen. On vaikea uskoa, että hän pelkästä aatteellisuudesta puolustaisi ainoatakaan keskustalaista poliitikkoa.
Mulla on aika hyvin kehittynyt oikeudenmukaisuuden taju ja kyky pyöräyttää asia kuin asia tarkasteltavaksi monista eri näkökulmista samaan aikaan.
Niinpä olen vuosien saatossa tullut puolustaneeksi eri asioista yleistäen ja yksipuolisesti syytettyjä ihmisiä yli puoluerajojen. muistat varmaan, mten taitoin peistä
Kyllähän Saarela sai Uudellamaalla ylivoimaisesti eniten ääniä Keskustasta ja valtakunnallisestikaan ei moni saanut enempää ääniä, joten voisiko tällä olla merkitystä ministeriksi pääsemiseen?
Ja ei se ministeriys näytä mitään vaativan muutenkaan. Ministeriö hoitaa, toivottavasti. Ei ne muutakaan ole mitenkään pätevyydellä pilattuja. Onhan Karpelakin korkeasti koulutettu verrattuna esimerkiksi valtiovarainministeriin.
Äänimäärällä Jäätteenmäki taisi perustella Karpelan nostoa ministeriksi, vaikka olisihan keskustan eduskuntaryhmästä löytynyt kokeneempia ja pätevämpiäkin.
Koulutus on tietysti hyvä asia, mutta ei ole pahitteeksi kokemuskaan siitä, millä tavalla ministeriöt, hallitus ja eduskunta toimivat.
Sitähän Karpelalla oli aika vähän moneen muuhun verrattuna.
Joo, mutta ajattelin nostaa nämäkin asiat esille ottamatta sen kummemmin kantaa siihen, miten kult. minist. on työssään menestynyt.
Minäkin koetin nostaa sen, että ei ministeri ole syypää siihen, että hän on ministeri.
Ministerin tai poliitikon saama julkisuus ennen politiikan uravalintaa ei saa tietenkään olla este osallistua demokraattiseen päätöksentekoon. Jossain tällaisia keulakuvia ja ääntenkalastajia valitaan, pitäisi puolueissa kiinnittää huomiota myös laatuun. Laadullisesti hyvä esimerkki on varmasti Antti Kalliomäki, entinen seiväshyppääjä, jolla taitaa olla lajin Suomen ennätys (581 ?) edelleen.
Myös Claes Andersson (lääkärikirjailija) ja Jörn Donner (kirjailija, elokuvaohjaaja, näyttelijä) ovat henkilöitä, joilla on ollut selvästi omaperäistä annettavaa politiikkaan. Urho Kekkonenkin tuli aikoinaan tunnetuksi Suomen parhaana korkeushyppääjänä.
Kepusta ei nyt Kekkosen lisäksi tule mieleen laadukkaita julkkispoliitikkoja, enemmän on näitä huithapeleita. Uskoisin, että Karpela-Saarelaa ei enää ministerinä nähdä. Vaikuttaa siltä, että omatkin alkavat hermostua hänen taitamattomuutensa ja susikannanottoihinsa.
Sorry, on ihan pakko korjata, vaikka meneekin pilkun viilaamiseksi. Seiväshypyn se on Jani Lehtosella 582.
...aikoinaan maalaisliittolainen seiväshyppääjä. Rivikansanedustajaksi jäi.
Haalikoot puolueet ehdokkaikseen mitä julkkiksia huvittaa, sillä ei julkkiksena oleminen sinänsä ketään tee politiikassa pätemättömäksi niin kuin sanoit.
Mutta minusta on enemmän kuin typerää arvostella näitä julkkiksia siitä, etteivät he valituiksi tultuaan osaakaan mitään ja töpeksivät, kun heidät on pantu ministereiksi kasvattamaan puolueen seuraavaa äänipottia.
Ei Saarela ole minusta syyllinen mihinkään.
Syyllisiä ovat ne, jotka hänet panivat ehdolle, ne, jotka äänstivät moista bimbaa ja Jäätteenmäki, joka tämän typyn nosti ministeriksi hallitukseensa.
Eeles Landstöm, kaksinkertainen Euroopan mestari ja Rooman olympialaisten pronssimitalisti ei taatusti ollut maalaisliittolainen eikä lepuli. Hän edusti Kansanpuoluetta, sitten nimeltä muuttunutta Liberaalista kansanpuoluetta, eikä ollut enää eduskunnassa silloin, kun liberaalit tappoivat itsensä liittymällä kepuun. Johon Eele ei olisi missään tapauksessa liittynyt.
Katseleppas noista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eeles_Landstr%C3%B6m
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip/?%24%7BTRIPSHOW%7D=html%3Dma4000+format%3Dma5000&%24%7Boohtml%7D=ma5000&%24%7Bhtml%7D=ma4000&%24%7Bsnhtml%7D=nosyn&%24%7Bsavehtml%7D=%2Fthwfakta%2Fkematrikkeli%2Fma1000.html&%24%7Bbase%7D=faktakematrikkeli&%24%7Bmaxpage%7D=21&%24%7Bccl%7D=define+sort+max%3D5000&%24%7Bccl%7D=define+disp+max%3D5000&%24%7Bsort%7D=apvm_vaali&nimi=landstr%F6m+eeles&er_lyhenne=&vaalipiirit=%24&%24%7Bfreetext%7D=
Mitä Donner on tehnyt muuta kuin haukkunut kaikki ne, jotka ovat järkänneet hänelle poliittisia virkanimistyksiä sekä haukkunut virkansa, mitkä on politiikalla saanut? Lasse Lehtinen on toinen samanlainen.
En yleensä harrasta vertauksia mutta jos nyt tämän kerran.
Jalkapallo oli vielä minun nuoruudessani rehtiä kamppailua. Nykyään kaikki koiruudet ja törkeydet ovat sallittuja, kunhan vain tuomari ei huomaa ja rankaise. Vastustajaa saa lyödä ja potkia ja talloa (nappulakengillä!). Vastustajaa saa solvata ja sylkeä. Minulle on tullut vaikutelma, että yleisö nykyään odottaakin tällaista, haluaakin tätä.
Jotain samaa on tämänpäivän politiikassa. Tappelemisen astella ei vielä eduskunnassa olla mutta ehkä sekin tulee. Ehkä tulevaisuuden eduskunta kokoontuukin Colosseumilla? Vastustajia ei vain pilkata vaan tapetaan.
Koska kerran rahvas vaatii sirkusta (ja leipää).
Media auttaa ahkerasti kuvaamassasi mädätysprosessissa, koska media pyrkii ensi sijassa kasvattamaan lukijoiden/katsojen lukumäärää ja vasta sen jälkeen miettiin juttujen/ohjelmien sisältöjä. Tässä muutamia havaintoja pitkältä ajalta:
Kun eduskunnasta televisioidaan jotain ja esitetään pikku pätkinä uutisinserteissä, nämä pätkät eivät sisällä juurikaan asiakysymysten esiintuomista, vaan poliitikkojen välistä räksytystä.
Kun pulueiden puheenjohtajien puheita uutisoidaan, nostetaan otsikkoon löhes aina "XX tuomitsee jyrkästi YY-puolueen...", eli politiikasta synnytetään käsitys, että se on poloiitikkojen ja puolueiden välistä riitelyä.
Politiikan asiasisältöjä ei mediassa esitellä eikä analysoida juuri lainkaan. Syykin on selvä: politiikka on kuivaa ja mielenkiinnotonta, ei siitä saa televisioon lisää katsojamääriä eikä lehdille lisää lukijoita.
Siksi pitää uutisoida poliitikkojen ja puolueiden riidoista, ja jos niitä ei ole, niin sitten riitojen puutteesta, niin kuin juuri tällä hetkellä tehdään, kun media ihmettelee, missä on vika, kun budjettisopu syntyikin ilman suurta riitelyä.
Demokratia mätänee juuri siksi, ettei kansalle edes yritetä kertoa mitään siitä, mitkä ovat politiikan avainkysymyksiä ja kerrotaan vain siitä, miten poliitikot räksyttävät toisilleen. Miksi siis kannattaa mennä äänestämään, kun politiikka on pantu näyttämään pelkältä poliitikkojen räksyttämiseltä.
Toinen hyvin merkittävä syy politiikan mädännäisyydelle on Suomessa omaksuttu poliittinen kulttuuri, jossa asiat valmistellaan salassa ja tuodaan julkisuuteen vasta kun yksimielisyys on olemassa. Kansalaisille ei anneta mitään mahdollisuutta ottaa kantaa ja keskustella valmisteilla olevista asioista, koska "ne ovat keskeneräisiä".
Valmiista asioistakaan ei ole lupa keskustella, koska "jo sovittuja asioita ei saa repiä auki".
Näin politiikka pidetään pienen eliitin - kolmen koplan: Heinäluoma, Vanhanen, Enestam - käsissä ja muut ministerit tekevät niin kuin sanotaan ja eduskunta on pelkkä kumileimasin.
Onko tämä mitään demokratiaa, että Heinäluoma tilaa työmarkkinajärjestöiltä ehdotuksen työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi, vie ehdotuksen kustannukset sellaisenaan budjettiin ja vie tämän "hallituksen yksimielisen esityksen" sitten eduskunnan kumileimattavaksi.
Minun mielestäni demokratiaa on vain sellainen joka valmistellaan demokraattisesti parlamentin toimesta, ei parlamentin ulkopuolella.
Touhu alkaa muistuttaa taloyhtiöiden toimintaa. Hallituksen puheenjohtaja ja isännöitsijätoimisto laativat budjetit ja suunnitelmat, hallitus kokoontuu panemaan nimensä alle koska kylläöhän isännöitdsijätoimisto asiantuntijana tietää... ja sitten tämä viedään yhtiökokoukseen (eduskuntaan) ilman pulinoita hyväksyttäväksi.
Istun jo neljännen as.oyn hallituksessa, takana on myös vuosia as.oy.hall.puheenjohtajana. Olen yrittänyt näille nuorille puheenjohtajille sanoa että puheenjohtajan tehtävä on tosiaankin vain puheenjohtajan tehtävä eikä sen enempää, mutta ei oikein mene perille. Sumplaaminen puh.johtajan ja isännöitsijän välillä on jo yleinen tapa.
Eduskunnassa taitaa olla vähän samaa ilmiötä. Jutut sovitaan kaveripiirissä eikä haluta niitä tyhmiä kansanedustajia sotkemaan kuvioita. Ja tämä toimii niin kauan kuin kansanedustajat antavat kävellä ylitseen.
...taloyhtiöistä ja muutamasta muun tyyppisestä järjestöstä. Puheenjohtajissa ja etenkin isännöitsijöissä/toiminnanjohtajissa esiintyy sellaista juonimismentaliteettia, että asiat lödään lukkoon sisäpiirissä ja sitten juonisti syötetään hyväksyttäväksi eteenpäin tavalla, jossa ei ole sopivaa, että asioista edes keekustellaan - hyväkstään vain... niin kuin kunnon kumileimasimelle kuuluu.
Jos taloyhtiön hallituksessa tai järjestöissä ottaa hallituksen jäsenenä kyselevän roolin ja pyytää puheenjohtajaa ja hänen takapirujaan perustelemaan hankkeitaan, niin saa huomata olevansa häirikkö ja putoavansa seuraavassa vaalissa hallituksesta.
Minusta suomalainen poliittinen kulttuuri on tässä suhteessa aika mätää, kun eduskunta antaa koko ajan hallituksen kävellä ylitseen.
Tämän mädännyksen aiheuttaja on mielestäni puoluekuri ja puoluetukijärjestelmä, joka on antanut eduskuntaryhmille sen roolin, joka aiemmin oli puoluetoimistoilla, puoluehallituksilla ja puoluekokouksilla. Puolueet eivät enää ole aatteellisia järjestöjä, vaan pelkkiä vaaliorganisaatioita.
Yritätkö viestittää, että markkinatalous ja media ovat toimimaton kombinaatio - vai olisiko kysymyksessä vain kilpailun puute?
...että media toimii markkinatalouden ehdoilla, kun se pyrkii maksimoimaan lukija-/katsojamääränsä ja sitä kautta myös mainostulonsa.
Tämä maksimointi tapahtuu politiikan uutisoinnin osalta siten, että politiikka dramatisoidaan puolueiden/poliitikkojen välisiksi ristiriidoiksi ja kiistoiksi menemättä kuitenkaan siihen, että riidan aiheita - politiikan sisältöjä ja vaihtoehtoja - eriteltäisi kovinkaan syvällisesti. Sähköisessä mediassa se on melko mahdotontakin ja printtimediassa sitä on vaikea tehdä kiinnstavalla ja luettavalla tavalla, kun politiikka on sisällöiltään aika tylsää.
Tämä antaa kansalaisille politiikasta kuvan, että politiikka on pelkkää poliitikkojen kinastelua ja riitelyä, mikä mielestäni mädättää demokratiaa, kun se (omalta osaltaan) on myös vaikuttanut äänestysaktiivisuuden laskuun.
Tuon ymmärsin jo edellisestä kommentistasi eli takaisin lähtöruutuun. Tämähän tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että markkinatalous mediassa ei toimi demokratiaa kehittävällä tavalla, vaan se mädättää sitä tarjoamalla kansalaisille kansalaisten vaatimaa pullaa.
Markkinatalous, jos mikä, on demokraattinen järjestelmä, jossa jokaisella on mahdollisuus äänestää puolesta tai vastaan tai olla äänestämättä. Onko siis niin, että media-alalla kilpailu on olematonta? Jos näin on, niin on aika ruveta pohtimaan, mistä se mahtaa johtua - liian vähän toimijoita (keskittynyttä), osaamattomuutta, haluttomuutta vai mitä?
Markkinatalous toimii erinomaisen hyvin katsojien/lukijoiden ehdoilla, mistä seuraa, että kuivia poliittisia sisältöasioita ei käsitellä, kun se ei lisää katsoja-/lukijamääriä eikä median tuloja, ja tämä synnyttää politiikasta ja poliitikoista yksipuolisella tavalla vääristyneen kuvan ihmisille.
Media-alalla mielestäni on riittävästi kilpailua, printtipuolella varsinkin, mutta minkäs teet sille, että senasaationnälkäistä suurta enemmistöä ei kiinnosta politiikassa mikään muu kuin poliitikkojen henkilödramatiikka ja riidat. Niitä luetaan - muuta ei.
Sähköisessä mediassa kilpailua ei ole, mutta sekin korostaa dramatiikkaa ja asiasisällöt hukutetaan ajankohtaisohjelmiin, joita katsoo vain marginaalinen yleisö.
Yleisön ehdoilla media toimii, vaikka hieman minä epäilen, että todella ammattitaitoisia poliittisia journalisteja politiikan sisältökysymyksistä kirjoittamaan ei ole kovinkaan montaa.
As.oyssä kuvio on selkeä. Isännöitsijälle kaikkein tärkeintä on selvitä yhtiön asioista mahdollisimman helpolla (=mahdollisimman nopeasti) koska isännöitsijän palkkio on kiinteä (tosin siihen on viime vuosina ilmestynyt lisäpalkkiotaulukko rinnalle). Isännöitsijätoimistossa työskentelevän renki-isännöitsijän palkka määräytyy sen mukaan kuinka monta yhtiötä ko. renki ehtii hoitaa. Siis käytetty aika minimiin. Tätä eivät kokemattomat hall.puh.johtajat näytä tajuavan ja antavat käytännössä isännöitsijän johtaa yhtiötä. Tämä peli tietenkin on yhtiön eli osakkaiden edun vastaista.
Eduskunta ei taida periaatteessa paljoakaan poiketa tästä pelistä. Edustajanpaikan säilyttäminen on kai se kaikkein tärkein tavoite useimmille kansanedustajille. Paikan säilyttäminen eli palkan säilyttäminen. Edustajan toiminta sitoutuu tähän, ja se tarkoittaa tottelevaisuutta, suun supussa pitämistä vaikka olisi eri mieltä, valheista vaikenemista, usein omien arvojen pettämistä, ihmisen muuttumista eläimeksi, "poliittiseksi eläimeksi".
Kansanedustajan tärkein tavoite on oman uudelleenvalintansa varmistaminen. Tässä olet todella aivan oikeassa.
Ja kun asia on noin, niin tuo päätavoite sanelee aivan kaiken mihin kansanedustaja ryhtyy ja mihin hän ei ryhdy ja mitä hän kaikin keinoin välttää.
Kansanedustaja ryhtyy ajamaan vain sellaisia asioita, jotka auttavat hänen omaa uudelleenvalintaansa.
Kansanedustaja ei viitsi nähdä vaivaa minkään sellaisen asian suhteen, joka ei auta hänen uudelleenvalintaansa.
Kansanedustaja käyttää paljon energiaa sellaisten asioiden vastustamiseen, jotka heikentävät hänen mahdollisuuksiaan tulla uudelleenvalituksi - tai jotka auttavat enemmän toisen kansanedustajan (usein oman puoluetoverin) uudelleenvalintaa.
Kilpailu puolueiden sisällä on paljon kovempaa kuin puolueiden välillä.
No eihän tässä sitten mitään mädännäisyyttä tai demokratiavajetta ole. Demokratia antaa tulokseksi enemmistön tahdon, ja nyt se näyttää politiikan kohdalla olevan jonkun mielestä yksipuolisen vääristynyt, mutta enemmistön mielestä ei.
Joku voisi tähän sanoa, että kansa on yleisesti ottaen yksipuolisen tyhmää, mutta minkäs teet.
Minun mielestäni tämä yksipuolisuus ruokkii demokratian mädäntymistä, kun pelkkä poliittisten riitojen dramatisointi mielestäni johtaa äänestysaktiivisuuden alenemiseen.
Median toimiminen pelkästään kaupallisuuden ehdoilla johtaa huonoon tuokseen, koska kansalle ei edes yritetä tarjota politiikasta monipuolista ja asiallista aineistoa, kun se ei ole kaupallisesti tarpeellista.
Eduskunnan hallitsema Ylekin tuottaa enemmän poliittista viihdettä kuin politiikan asiakysymyksiä käsitteleviä ohjelmia ja niitäkin tuottaessaan Yle silittää hallitusta myötäkarvaan, eli sisältö on yksipuolista.
Kansa on niin fiksua tai tyhmää kuin sille annetaan edellytykset olla. Median kilpailu katsoja-/lukijavolyymeistä johtaa siihen, että sisällöt samankaltaistuvat, eli monipuolisuutta menetetään, jolloin ei synny sellaista informatiotarjontaa, joka "sivistäisi" kansaa.
Mielestäsi siis markkinatalous ja media on toimimaton yhdistelmä toimivan demokratian puitteissa. Minusta tuntuu, että olet nyt vähän solmussa tämän kuvion kanssa. Tekstistäsi saa kuvan, että haikailet säädellyn median perään - aika kummallista.
..mutta toduudenlähteellä taidetaan olla.
Kun kaikki komealta kalskahtavat sanat pyyhitään pois niin eduskunta on vain työpaikka ja me äänestäjät olemme vain uusien työntekijöiden valitsijoita. Harmi vain että yksi ääni ei paina mitään. Massa/enemmistö ratkaisee.
Kuulin aikoinaan jollain terassilla naapuripöydästä lauseen : "Mä ainakin äänestän Harri Holkeria kun se on niin ihana!" Lause oli pinnallinen mutta sisälsi myös syvällisyyttä, ainakin siltä osin että näin kai sitä kansakuntien kohtaloita ratkotaan.
Ja jos palaan tämän keskustelun aloitukseen niin voin hyvin kuvitella miksi Tanja Karpela oli ja tulee olemaan ääniharava.
Monella tavalla ääniä hankitaan, moni on myös ollut "tv:sta tuttu" ennen valintaansa. Toiset taas tekevät jalkatyötä kannatuksensa eteen.
Muistan kuulleeni, että rkp:stä 60-luvulla perustuslaillisen puolueen perustanut Georg C. Ehrnrooth kierteli vanhainkoteja ahkerasti keskustelemassa vanhusten kanssa politiikasta. vanhusten äänestysaktiivisuushan on suuri, kun he eivät kehtaa kieltäytyä vaaliavustajista. Niinpä moni vanhus muisti sen mukavan nuoren miehen, joka malttoi kuunnella vanhusten mieipiteitä. ;-)
Oman uudelleenvalinnan varmistaminen kansanedustajan päätavoitteena on muuten vahvistanut erittäin moni politiikassa mukana oleva ja politikkaa työkseen seuraava ja aika moni kansanedustajakin.
Kun tämän ietää, niin ymmärtää aika paljon siitä, miksi kansanedustajat ovat hanakoita joihinkin asioihin, mutta toisiin asioihin eivät sitten syty millään, vaikka olisi kuinka tarpeellisesta asiasta kyse.
Joku auttaa uudelleenvalintaa ja joku asia taas ei auta. Aikaa ja energiaa on aina vähemmän kuin tarvittaisi, niin ei ole vaikea päätellä, miten valinnat menevät.
Niinpä kansanedustajia lähestyttäessä on aina hyvä suunntella puheensa niin, että rivien välistä näkyy, millä tavalla kansanedustaja lisää omaa uudelleenvalinnan mahdollisuuttaan, jos hän tarttuu ehdotettuun asiaan ja löhtee sitä viemään eteenpäin.
Koetin vain kuvailla median toimintaa ja sen seurauksia.
En haikaile mitään sääntelyä, pois sellainen minusta, mutta kritisoin kyllä median valtavirtaa siitä, että kaikki juoksevat samojen massojen suosiota kärkkymässä.
"Minusta suomalainen poliittinen kulttuuri on tässä suhteessa aika mätää, kun eduskunta antaa koko ajan hallituksen kävellä ylitseen."
Minkä puolueen presidentin aikana keksittiin vaalikauden pituiset hallitukset?
Mikä puolue mitätöi vaalikauden hallitusajatuksen ja aloitti ministerikierrätykset siksi, että ministerit eivät istuisi hallituksessa ainakaan samassa tehtävässä vaalikautta?
Mikä puolue vaati poliittisia valtiosihteereitä untuvikkoministereidensä avuksi saadaksene niskalenkin itse virkanimityttämistään ylimmistä virkamiehistä?
Ei tämä ole sattumalta syntynyt, vaan suunniteltu kehitys 1979-2006.
Vai arvasinko väärin, että sylttytehdas on vasemmalla?
ja he kertovat kansan silmien edessä rehelliseseti missä tässä oikein on kysymys.tuskin saarelan vika eikä äänestäjissä ,oisko näin että rikkaitten juonia?.
eihän köyhän perheen opiskelija saa menstyä paremmin kuin rikkaan perheen!He kun maksavat lapsensa opiskelun valtiolta saamilla rahoilla eli palkoillaan, siksi kansanedustajan palkka on niin suuri .onko sekään oikein?
Saarelasta on tullut jonkilainen herrojen Eevan tai joka Monica Lewinskyn symboli, joka ei osoita nöyryyttä edes susiasiassa.
Saarelalta ammattimaisena ja itsevarmana esiintyjänä puuttuu kaikki suomalainen vaatimattomuus. Näin ollen kaikki diskonttaavat kauhulla mielessään sitä, mitä sitten tapahtuisi, jos Saarelasta tulsi apuministerin sijasta täysipainoinen ministeri seuraavaan hallitukseen.
Saarela osaa ärsyttää ja hän on esimerkiksi opintotukikysymyksissä heikko ministeri. Toisin sanoen hän antaa itsestään kuvan, että hän on tyttö, joka "on vain joutunut politiikkaan".
Monet eivät pidä Saarelaa vieläkään oikeana poliitikkoja tai päätöksentekijänä, vaan lähinnä vain mannekiinina.
Seiväshyppääjä Antti Kalliomäkikin on jo saavuttanut edes hieman uskottavuutta, vaikka on harras tosikko.
Monet pitävät don Heinäluomaakin pelkkänä propagandistina ja tiedottajana, joita politiikan liepeillä parveilee 100 yhtä kansanedustajan läpi päässyttä kohtaan.
Kysymys on siitä, kasvaako mannekiini, tiedottaja, blondi tai ylioppilas MITTOIHINSA suomalaisen yhteiskunnan yleisten vaatimusten mukaisesti vai onko hän edelleen "kummallinen" ja kiinnostava rivikansanedustanan tai takarivin Taavina.
Mitkä todellakin ovat vaatimukset ministerin pallille vai onko niitä ollenkaan? Sen verran olen pannut merkille että hyvin harva pääsee ensimmäisellä edustajakaudellaan valtioneuvostoon. Mutta olenpa pannut merkille senkin, että ihmeen moni ministeri puhuu läpiä päähänsä. Vaatimuslistalla lienee Suomen kansalaisuus mutta onko siellä nuhtettomuus (=ei rikosrekisteriä)?
Otsikossa lienee yksi vaatimus. Se tulee mieleen, kun katsoo keitä ministereiksi nimitetään: yleensä sellaisia, jotka eivät puuhasteluillaan aiheuta pääministerille vaivaa, vaan tekevät just niin kuinka puoluekurin puitteissa on määrätty.
Tuomioja ei ihan täytä tuota vatimusta.
www.valtioneuvosto.fi-sivuilta löysin vain yhden ministerimääritelmän : "Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia."
Koska tämä keskustelu alkoi Tanja Saarelasta, katsoin vielä em. sivuilta mikä se kulttuuriministeri oikein on:
"Kulttuuriministeri on opetusministeriön toinen ministeri opetusministerin lisäksi. Kultuuriministeristä voidaan käyttää myös virallista termiä ministeri opetusministeriössä tai toinen opetusministeri. Kulttuuriministeri johtaa kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioita, kirkollisasioita sekä tekijänoikeus- ja opintotukikysymyksiä. Suomen nykyinen kultuuriministeri on Tanja Saarela."
Yhteenveto : Taina Saarela on siis rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen.
Tanja Saarela on hoitanut kultturiministerin tehtävänsä hyvin, paljon paremmin kuin ennakkoon odotettiin. Kulttuuriväki on kiitellyt Saarelaa erityisesti siitä, että hän on onnistunut ensimmäisenä kulttuuriministerinä aikoihin nostamaan suhteellisesti ministeriönsä määrärahoja.
Saarela on suunnannut määrärahoja kohteisiin, joita ei ennen huomioitu juuri lainkaan. Esimerkkinä lasten kulttuuri.
Hänen epäonnistumisensa tavallaan ministeriönsä ulkopuolisessa asiassa eli opintotuen nostamisessa on valitettavaa. Ei voi kuin ihmetellä, noinko kauaksi ministereiden enemmistö on etääntynyt omista opiskeluajoistaan. Vai onko peräti opiskelijoiden etääntyminen politiikasta syy heidän joutumisensa paitsioon.
Saarelan tekoja kulttuuriministerin tehtävien hoitamisessa täällä ei juuri ole ennen sinua arvioitukaan.
Ministeriön määrärahojen nousu ei ole lainkaan kulttuuriministerin ansiota, vaan johtuu ns. jakosuhdelaista, jonka mukaan veikkausvoittovaroja ei käytetä muuhun kuin liikuntaan, kulttuuriin ja vastaavaan. Esim. kirjastomäärärahat tulevat eri momentilta eikä enää veikkausvoittovaroista kuten ennen. Karpela on ansiottomasti yrittänyt ottaa kunnian kulttuurimäärärahojen noususta itselleen, mikä on eduskunnassa herättänyt pahaa verta, ihan syystä.
.Tanjaa nimemomaan siitä,että on hoitanut oman työnsä hyvin Anderson ja Santavuori olivat tätä mieltä,muu julkisuus on sitten eriasia.
Mitä muuta ministerin pitää tehdä kuin hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin,että kulttuuri ihmiset ovat tyytyväisiä??
Sain mielestäni yllättävän runsaasti erinomaisia mielipiteitä avaukseeni, joka ei ollut kovinkaan mietitty, vaan enemmänkin spontaani reaktio palstalle aiemmin oksennettuihin Saarelan solvauksiin, joista seriffi kiitettävällä tavalla poisti ne, jotka oli aihettakin poistaa.
Omalta osaltani en enää ajatellut jatkaa tätä ketjua, joten miettikää, jos kohdistatte viestejä suoraan minulle siinä toivossa, että reagoisin niihin nopeasti - maanantaina saatan reagoida, mutta en sitä ennen.