Miten saan voimaa?
C.O. Rosenius
Tämä C.O. Roseniuksen "Et liv i seier" -kirjasta lainattu katkelma ansaitsee tulla huolellisesti luetuksi rukouksen hengessä. Pysähdy ja mieti, miten sinä voisit tulla niin tyhjäksi, että Hän voisi täyttää työnsä.
Jumalan kansalle on tärkeä kysymys, miten saada voimaa. Kysymys on henkilökohtainen. Sinä näet, mitä sinun tulisi olla ja miten sinun tulisi toimia, mutta sinulla ei ole siihen voimaa.
Huomaa nyt, mitä apostoli tästä kirjoittaa: "Vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa."
Näihin sanoihin on kätketty kallis opetus siitä, miten saada voimaa. Ne kertovat meille, miten saamme sen voiman, jota tarvitsemme jatkuvassa ja kovassa taistelussa.
Näiden sanojen kautta apostoli ensinnäkin antaa meidän ymmärtää, ettei voima ole meissä. Oma voimamme ei ole millään tavalla riittävä taistelussa. Meidän on huomattava, mistä koko tämä kehotus ja yleensä koko Jumalan sana muistuttaa meitä, kun on kysymys voimasta ja taistelusta: Kaikki oma vaivannäkösi on heitetty hukkaan, ellei Jumala armahda sinua ja anna sinulle omaa voimaansa.
Ellemme pidä tätä totena joka hetki, saatamme päätyä kahteen kohtalokkaaseen harhaan: Joko ylimielisyys voittaa meidät ja luotamme omaan voimaamme. Tai sitten meistä tulee pelkureita ja hiljaisia epätoivoon saakka ja antaudumme vihollisen käsiin vastustelematta.
Jumala on ylpeitä vastaan
Ensimmäisestä harhasta Jumalan sana opettaa ja myös kokemus osoittaa seuraavaa: Ajatus, että itse olen niin hyvin varustettu ymmärryksellä, valolla ja Jumalan voimalla, ettei minun tarvitse pelätä, on kaikkein selvin merkki suurimmasta lankeemuksista ja tyhmyyksistä. Tällöin ei auta varovaisuus, viisaus ja varuilla oleminen viettelyksiä ja lankeemuksia vastaan. Jos sinulla on se käsitys, että sinä kyllä pidät varasi, että sinua ei voi johtaa harhaan tai sinä et lankea, niin silloin joudut ansaan. Jos sinulla on tällainen ajatus sydämessäsi, silloin käy huonosti. Jumala itse on sinua vastaan ja antaa sinut sellaisen käsiin, joka on sinulle liian ovela ja ylivoimainen. Sillä Jumala ei anna toiselle kunniaansa eikä ylistystänsä epäjumalille (Jes. 42:8).
Kaikesta pahasta Jumala vähiten sietää sitä, että ihminen ajattelee itsestään suuria. Tässä on syy siihen, että usein näemme korkeasti armoitetun ja hyvin varustetun kristityn saattavan päätyä mitä kauheimpaan lankeemukseen tai mitä ihmeellisimpään harhaan vain pienen kiusauksen jälkeen. Sitä vastoin voi muutoin niin huono ja heikko kristitty seisoa lujana ja välttyä suuriltakin kiusauksilta. Tässäkin tapahtuu Jeesuksen sanan mukaan: "Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi." Miksi? Siksi, että "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
Nöyrät saavat armon
Toisaalta: Niin kuin sanat "hänen väkevyytensä voimassa" opettavat meille, ettei meidän tulisi luottaa omaan voimaamme, niin ne myös opettavat meille, ettei meidän tarvitse masentua oman heikkoutemme tähden.
Sanot: Mutta minähän tunnen, ettei minulla ole voimaa yli sen ja sen kiusauksen. Olen niin kurjan heikko ja vihollisen voima ja viekkaus on minulle liian suuri.
Vastaus: Saisitpa kokea tätä yhä enemmän! Olisi hyvä jos tuntisit tämän niin hyvin, ettet koskaan keksisi kyselläkään, johtuuko voitto itsestäsi tulevasta voimasta, vaan että pitäisit aivan selvänä, että olet riippuvainen Jumalan voimasta ja Hänen laupeudestaan joka hetki.
Ajatteletko kuitenkin jatkuvasti omaa voimaasi ja mukanaoloasi? Niin kauan joudut myös kärsimään tappioita, kunnes tulet siihen pisteeseen, ettet ota itseäsi enää koskaan huomioon, vaan katsot vain Jumalaan. Samassa määrin kun opit tuntemaan oman voimattomuutesi, Herra varustaa sinut oman "väkevyytensä voimalla". Niin hän suojelee meitä kiusauksilta tai vie meidät niitten yli ihmeellisellä tavalla.
Herran halu on tehdä hyvää kurjille. Varmaa on, että ne, jotka parhaiten varjeltuvat lankeemuksilta ja viettelyksiltä, ovat niitä, jotka kaikkein eniten pelkäävät omaa heikkouttaan ja luottavat Herraan. Heikko sylilapsi lankeaa vähiten, koska äiti kantaa sitä käsivarsillaan.
Tässä on salaisuus Paavalin salaperäisiin sanoihin, (2 Kor. 12) "Kun olen heikko, silloin minä olen väkevä". Sama pätee Herran lausumissa sanoissa (2 Kor. 12:9): "Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa".
Voimamme on Jumalassa
Apostoli sanoo tekstissä, että meidän tulee voimistua Hänen väkevyytensä voimassa. Ei meidän voimassamme, vaan Jumalan. Tällä hän on tahtonut sanoa, että voima, jossa meidän tulee voittaa, on Jumalassa. Jumalassa on voima, ja Hän antaa sitä meille niin paljon kuin Hän kunakin hetkenä hyväksi näkee. Tässä apostoli puhuu aivan samalla tavalla kuin Mooses puhui pelosta lamaantuneelle kansalle Punaisen meren rannalla: "Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa" (2 Moos. 14:14). "Totisesti, ellei Herra sodi puolestamme valtavalla voimalla, niin silloin olemme hukassa." Mutta Hän osoittaa meille oman voimansa halukkaasti, kunhan me vain tunnemme heikkoutemme
Herra yksin
Jumala yrittää nujertaa sen syvän itsemme jumaloimisen, jonka käärme pani luonteeseemme syntiinlankeemuksessa. Tässä on salaisuus taistelumme tappioihin ja Jumalan ihmeelliseen tapaan kuljettaa omiaan heidän heikkoudessaan. "Te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan", sanoi käärme. Mutta Jumala haluaa yksin olla Jumala ja ainoa toivomme.
Tuomarien kirjan 7. luvussa löydämme hyvän esimerkin siitä, miten kiivas Jumala on juuri tässä asiassa. Kun Gideon lähti taisteluun midianilaisia vastaan, vihollinen oli luvultaan ylivoimainen. Heitä oli laaksossa kuin heinäsirkkoja, eikä heidän kameliensa määrää pystynyt lukemaan. Jae 12 sanoo, että heitä "oli niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla".
Mutta Gideonillakin oli aika suuri joukko: 32.000 miestä. Silloin Jumala sanoi Gideonille: "Sinulla on kanssasi liian paljon väkeä, antaakseni Midianin heidän käsiinsä; muuten Israel voisi kerskua minua vastaan ja sanoa: 'Oma käteni vapautti minut'."
Niin Jumala otti kansan Gideonilta. Hän ei saanut pitää mukanaan tuhattakaan miestä niistä kolmestakymmenestä; ei edes puoltatuhatta. Hän sai pitää kolmesataa miestä, vain niin monta, ettei hän luopuisi koko yrityksestä. Lisäksi tuli kielto etteivät nämä miehet saaneet kantaa miekkaa. Heillä oli varustuksenaan kullakin vain saviruukku, johon oli piilotettu tulisoihtu, ja kullakin oli myös pasuna.
Nyt Herra teki niin, että vihollinen hämmennystilassa käänsi miekan toinen toistaan vastaan. Tämä osoittaa meille Jumalan tavan kuljettaa meitä. Tänään Hän sanoo myös meille: Sinun voimasi on liian suuri. Jos antaisin sinulle voiton, kun tällä tavalla luotat itseesi, saattaisit nousta minua vastaan ja sanoa: Oma voimani minua auttoi, valvomiseni, rukoukseni, tietoni.
Sinun tulee olla täysin riisuttu omasta voimastasi, voidaksesi nähdä Herran tekevän ihmeitään. Hän sallii vastustajien surmata toisensa silmiesi edessä. Silloin saat ihmetellen palvoa Jumalaa ja sanoa: Minä köyhä syntinen, en pystynyt mihinkään. Minä en tehnyt mitään; Herra on tehnyt kaiken.
Näin Jumalan sana puhuu ihmisestä. Ajattele vain, mitä Paavali sanoo: "Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta" (2 Kor. 3:5). Tai kun hän sanoo, ettemme ole tahtommekaan Herroja: "Jumala on se, joka vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi" (Fil. 2:13). Tahi: "Me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi" (Room. 8:26).
Mihin ihminen pystyy?
Mihin ihminen pystyy omin voimin? Heti ensimmäiseksi ajattelemme, että meidän ainakin tulisi selvitä ajattelemisesta, tahtomisesta ja rukoilemisesta. Emme edes siihen pysty, ellei Jumala meille sitä anna. Mitä sitten on ihminen? Luther sanoo: "Itsestään ihminen ei pysty mihinkään muuhun kuin synnin tekemiseen ja harhaan kulkemiseen." Käärme saa meidät kuvittelemaan, että pystymme tekemään jotakin hyvää itsessämme.
Saattaa olla, että joku nyt haluaa sanoa että jos kerran me emme pysty tekemään mitään ja Jumalan täytyy tehdä kaikki, miksi meille sitten sanotaan: "Vahvistukaa" - "pukekaa päällenne Jumalan koko sota-asu" - "vastustakaa perkelettä" - "valvokaa ja rukoilkaa" - ja paljon muuta.
Jumalan menetelmä
Vastaus kuuluu: Kuten jo olemme sanoneet, kaikki nämä kehotukset ovat ennen kaikkea Jumalan tapa herättää meidät. Hän haluaa että tajuaisimme, miten tärkeää tämä kaikki on. Toiseksi käy niin, että kaikki taistelumme ja vaivannäkömme opettaa meille meidän oman heikkoutemme. Tämä synnyttää hartaan rukouksen sydämeen saada armoa ja apua Herralta. Näin opimme tuntemaan Hänet, ainoana Jumalanamme ja auttajanamme.
Tämän kautta Herra luo meissä kaiken sen, minkä Hän toivoo meistä löytävänsä. Jos Hän osoittaa meille vihollisen voiman ja viekkauden, emme sen takia pysty olemaan varuillamme vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Mutta opimme tämän kautta pitäytymään lähempänä uskollista ja voimakasta Auttajaamme. Talonpojan on kynnettävä peltoaan ja kylvettävä siihen, mutta vain Jumala voi antaa kasvun. Sotilaan tulee käyttää asettaan, mutta voitto on Jumalan kädessä.
Ellei talonpoika kynnä ja kylvä, ei Jumala voi antaa hänelle mitään satoa korjattavaksi. Ellei Gideon olisi lähtenyt kohtaamaan midianilaisia, ei hän olisi saanut nähdä Jumalan suuruutta ja voimaa. Niin tulee meidän siis ymmärtää nämä sanat: Vahvistukaa Herrassa - mutta vain Hänen väkevyytensä voimassa.
Toisin sanoen: Älä tyydy kylmään, nukkuvaan ja kuolleeseen henkeen, sillä silloin voi vihollinen voittaa sinut. Herää ja varustaudu sotaan! Etsi enemmän Jumalan kaikkea armoa - enenevällä uskolla, valvomisella ja innokkaammalla rukouksella. Vaeltakaa Hengessä, mutta tietäkää, että menestys, voima ja voitto on Jumalasta. Kaikki tämä riippuu Hänen laupeudestaan, Hänen lahjastaan.
Jos on niin, että voitto saadaan Jumalan voimasta, meidän ei tule masentua tuntiessamme heikkoutemme. Ei ainakaan niin kauan kun Jumala ei ole tullut heikoksi. Kun Jumala sotii puolestamme, ei ole mitään hätää niin kauan, kun Hän on sekä uskollinen että voimallinen.
Meidän tulisi oppia sanomaan kuten Augustinus: "Käske minua, Herra tekemään mitä tahdot, ja anna minulle, mitä käsket." Jos sinä Jumala, annat minulle tahtoa ja voimaa, niin minulla on sitä. Ellet minulle anna, ei minulla ole kumpaakaan. Minulla on vain se, mitä sinä annat, ja tahdon luottaa ainoastaan sinuun.
* * *
C.O. Rosenius
Tämä C.O. Roseniuksen "Et liv i seier" -kirjasta lainattu katkelma ansaitsee tulla huolellisesti luetuksi rukouksen hengessä. Pysähdy ja mieti, miten sinä voisit tulla niin tyhjäksi, että Hän voisi täyttää työnsä.
Jumalan kansalle on tärkeä kysymys, miten saada voimaa. Kysymys on henkilökohtainen. Sinä näet, mitä sinun tulisi olla ja miten sinun tulisi toimia, mutta sinulla ei ole siihen voimaa.
Huomaa nyt, mitä apostoli tästä kirjoittaa: "Vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa."
Näihin sanoihin on kätketty kallis opetus siitä, miten saada voimaa. Ne kertovat meille, miten saamme sen voiman, jota tarvitsemme jatkuvassa ja kovassa taistelussa.
Näiden sanojen kautta apostoli ensinnäkin antaa meidän ymmärtää, ettei voima ole meissä. Oma voimamme ei ole millään tavalla riittävä taistelussa. Meidän on huomattava, mistä koko tämä kehotus ja yleensä koko Jumalan sana muistuttaa meitä, kun on kysymys voimasta ja taistelusta: Kaikki oma vaivannäkösi on heitetty hukkaan, ellei Jumala armahda sinua ja anna sinulle omaa voimaansa.
Ellemme pidä tätä totena joka hetki, saatamme päätyä kahteen kohtalokkaaseen harhaan: Joko ylimielisyys voittaa meidät ja luotamme omaan voimaamme. Tai sitten meistä tulee pelkureita ja hiljaisia epätoivoon saakka ja antaudumme vihollisen käsiin vastustelematta.
Jumala on ylpeitä vastaan
Ensimmäisestä harhasta Jumalan sana opettaa ja myös kokemus osoittaa seuraavaa: Ajatus, että itse olen niin hyvin varustettu ymmärryksellä, valolla ja Jumalan voimalla, ettei minun tarvitse pelätä, on kaikkein selvin merkki suurimmasta lankeemuksista ja tyhmyyksistä. Tällöin ei auta varovaisuus, viisaus ja varuilla oleminen viettelyksiä ja lankeemuksia vastaan. Jos sinulla on se käsitys, että sinä kyllä pidät varasi, että sinua ei voi johtaa harhaan tai sinä et lankea, niin silloin joudut ansaan. Jos sinulla on tällainen ajatus sydämessäsi, silloin käy huonosti. Jumala itse on sinua vastaan ja antaa sinut sellaisen käsiin, joka on sinulle liian ovela ja ylivoimainen. Sillä Jumala ei anna toiselle kunniaansa eikä ylistystänsä epäjumalille (Jes. 42:8).
Kaikesta pahasta Jumala vähiten sietää sitä, että ihminen ajattelee itsestään suuria. Tässä on syy siihen, että usein näemme korkeasti armoitetun ja hyvin varustetun kristityn saattavan päätyä mitä kauheimpaan lankeemukseen tai mitä ihmeellisimpään harhaan vain pienen kiusauksen jälkeen. Sitä vastoin voi muutoin niin huono ja heikko kristitty seisoa lujana ja välttyä suuriltakin kiusauksilta. Tässäkin tapahtuu Jeesuksen sanan mukaan: "Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi." Miksi? Siksi, että "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
Nöyrät saavat armon
Toisaalta: Niin kuin sanat "hänen väkevyytensä voimassa" opettavat meille, ettei meidän tulisi luottaa omaan voimaamme, niin ne myös opettavat meille, ettei meidän tarvitse masentua oman heikkoutemme tähden.
Sanot: Mutta minähän tunnen, ettei minulla ole voimaa yli sen ja sen kiusauksen. Olen niin kurjan heikko ja vihollisen voima ja viekkaus on minulle liian suuri.
Vastaus: Saisitpa kokea tätä yhä enemmän! Olisi hyvä jos tuntisit tämän niin hyvin, ettet koskaan keksisi kyselläkään, johtuuko voitto itsestäsi tulevasta voimasta, vaan että pitäisit aivan selvänä, että olet riippuvainen Jumalan voimasta ja Hänen laupeudestaan joka hetki.
Ajatteletko kuitenkin jatkuvasti omaa voimaasi ja mukanaoloasi? Niin kauan joudut myös kärsimään tappioita, kunnes tulet siihen pisteeseen, ettet ota itseäsi enää koskaan huomioon, vaan katsot vain Jumalaan. Samassa määrin kun opit tuntemaan oman voimattomuutesi, Herra varustaa sinut oman "väkevyytensä voimalla". Niin hän suojelee meitä kiusauksilta tai vie meidät niitten yli ihmeellisellä tavalla.
Herran halu on tehdä hyvää kurjille. Varmaa on, että ne, jotka parhaiten varjeltuvat lankeemuksilta ja viettelyksiltä, ovat niitä, jotka kaikkein eniten pelkäävät omaa heikkouttaan ja luottavat Herraan. Heikko sylilapsi lankeaa vähiten, koska äiti kantaa sitä käsivarsillaan.
Tässä on salaisuus Paavalin salaperäisiin sanoihin, (2 Kor. 12) "Kun olen heikko, silloin minä olen väkevä". Sama pätee Herran lausumissa sanoissa (2 Kor. 12:9): "Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa".
Voimamme on Jumalassa
Apostoli sanoo tekstissä, että meidän tulee voimistua Hänen väkevyytensä voimassa. Ei meidän voimassamme, vaan Jumalan. Tällä hän on tahtonut sanoa, että voima, jossa meidän tulee voittaa, on Jumalassa. Jumalassa on voima, ja Hän antaa sitä meille niin paljon kuin Hän kunakin hetkenä hyväksi näkee. Tässä apostoli puhuu aivan samalla tavalla kuin Mooses puhui pelosta lamaantuneelle kansalle Punaisen meren rannalla: "Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa" (2 Moos. 14:14). "Totisesti, ellei Herra sodi puolestamme valtavalla voimalla, niin silloin olemme hukassa." Mutta Hän osoittaa meille oman voimansa halukkaasti, kunhan me vain tunnemme heikkoutemme
Herra yksin
Jumala yrittää nujertaa sen syvän itsemme jumaloimisen, jonka käärme pani luonteeseemme syntiinlankeemuksessa. Tässä on salaisuus taistelumme tappioihin ja Jumalan ihmeelliseen tapaan kuljettaa omiaan heidän heikkoudessaan. "Te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan", sanoi käärme. Mutta Jumala haluaa yksin olla Jumala ja ainoa toivomme.
Tuomarien kirjan 7. luvussa löydämme hyvän esimerkin siitä, miten kiivas Jumala on juuri tässä asiassa. Kun Gideon lähti taisteluun midianilaisia vastaan, vihollinen oli luvultaan ylivoimainen. Heitä oli laaksossa kuin heinäsirkkoja, eikä heidän kameliensa määrää pystynyt lukemaan. Jae 12 sanoo, että heitä "oli niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla".
Mutta Gideonillakin oli aika suuri joukko: 32.000 miestä. Silloin Jumala sanoi Gideonille: "Sinulla on kanssasi liian paljon väkeä, antaakseni Midianin heidän käsiinsä; muuten Israel voisi kerskua minua vastaan ja sanoa: 'Oma käteni vapautti minut'."
Niin Jumala otti kansan Gideonilta. Hän ei saanut pitää mukanaan tuhattakaan miestä niistä kolmestakymmenestä; ei edes puoltatuhatta. Hän sai pitää kolmesataa miestä, vain niin monta, ettei hän luopuisi koko yrityksestä. Lisäksi tuli kielto etteivät nämä miehet saaneet kantaa miekkaa. Heillä oli varustuksenaan kullakin vain saviruukku, johon oli piilotettu tulisoihtu, ja kullakin oli myös pasuna.
Nyt Herra teki niin, että vihollinen hämmennystilassa käänsi miekan toinen toistaan vastaan. Tämä osoittaa meille Jumalan tavan kuljettaa meitä. Tänään Hän sanoo myös meille: Sinun voimasi on liian suuri. Jos antaisin sinulle voiton, kun tällä tavalla luotat itseesi, saattaisit nousta minua vastaan ja sanoa: Oma voimani minua auttoi, valvomiseni, rukoukseni, tietoni.
Sinun tulee olla täysin riisuttu omasta voimastasi, voidaksesi nähdä Herran tekevän ihmeitään. Hän sallii vastustajien surmata toisensa silmiesi edessä. Silloin saat ihmetellen palvoa Jumalaa ja sanoa: Minä köyhä syntinen, en pystynyt mihinkään. Minä en tehnyt mitään; Herra on tehnyt kaiken.
Näin Jumalan sana puhuu ihmisestä. Ajattele vain, mitä Paavali sanoo: "Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta" (2 Kor. 3:5). Tai kun hän sanoo, ettemme ole tahtommekaan Herroja: "Jumala on se, joka vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi" (Fil. 2:13). Tahi: "Me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi" (Room. 8:26).
Mihin ihminen pystyy?
Mihin ihminen pystyy omin voimin? Heti ensimmäiseksi ajattelemme, että meidän ainakin tulisi selvitä ajattelemisesta, tahtomisesta ja rukoilemisesta. Emme edes siihen pysty, ellei Jumala meille sitä anna. Mitä sitten on ihminen? Luther sanoo: "Itsestään ihminen ei pysty mihinkään muuhun kuin synnin tekemiseen ja harhaan kulkemiseen." Käärme saa meidät kuvittelemaan, että pystymme tekemään jotakin hyvää itsessämme.
Saattaa olla, että joku nyt haluaa sanoa että jos kerran me emme pysty tekemään mitään ja Jumalan täytyy tehdä kaikki, miksi meille sitten sanotaan: "Vahvistukaa" - "pukekaa päällenne Jumalan koko sota-asu" - "vastustakaa perkelettä" - "valvokaa ja rukoilkaa" - ja paljon muuta.
Jumalan menetelmä
Vastaus kuuluu: Kuten jo olemme sanoneet, kaikki nämä kehotukset ovat ennen kaikkea Jumalan tapa herättää meidät. Hän haluaa että tajuaisimme, miten tärkeää tämä kaikki on. Toiseksi käy niin, että kaikki taistelumme ja vaivannäkömme opettaa meille meidän oman heikkoutemme. Tämä synnyttää hartaan rukouksen sydämeen saada armoa ja apua Herralta. Näin opimme tuntemaan Hänet, ainoana Jumalanamme ja auttajanamme.
Tämän kautta Herra luo meissä kaiken sen, minkä Hän toivoo meistä löytävänsä. Jos Hän osoittaa meille vihollisen voiman ja viekkauden, emme sen takia pysty olemaan varuillamme vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Mutta opimme tämän kautta pitäytymään lähempänä uskollista ja voimakasta Auttajaamme. Talonpojan on kynnettävä peltoaan ja kylvettävä siihen, mutta vain Jumala voi antaa kasvun. Sotilaan tulee käyttää asettaan, mutta voitto on Jumalan kädessä.
Ellei talonpoika kynnä ja kylvä, ei Jumala voi antaa hänelle mitään satoa korjattavaksi. Ellei Gideon olisi lähtenyt kohtaamaan midianilaisia, ei hän olisi saanut nähdä Jumalan suuruutta ja voimaa. Niin tulee meidän siis ymmärtää nämä sanat: Vahvistukaa Herrassa - mutta vain Hänen väkevyytensä voimassa.
Toisin sanoen: Älä tyydy kylmään, nukkuvaan ja kuolleeseen henkeen, sillä silloin voi vihollinen voittaa sinut. Herää ja varustaudu sotaan! Etsi enemmän Jumalan kaikkea armoa - enenevällä uskolla, valvomisella ja innokkaammalla rukouksella. Vaeltakaa Hengessä, mutta tietäkää, että menestys, voima ja voitto on Jumalasta. Kaikki tämä riippuu Hänen laupeudestaan, Hänen lahjastaan.
Jos on niin, että voitto saadaan Jumalan voimasta, meidän ei tule masentua tuntiessamme heikkoutemme. Ei ainakaan niin kauan kun Jumala ei ole tullut heikoksi. Kun Jumala sotii puolestamme, ei ole mitään hätää niin kauan, kun Hän on sekä uskollinen että voimallinen.
Meidän tulisi oppia sanomaan kuten Augustinus: "Käske minua, Herra tekemään mitä tahdot, ja anna minulle, mitä käsket." Jos sinä Jumala, annat minulle tahtoa ja voimaa, niin minulla on sitä. Ellet minulle anna, ei minulla ole kumpaakaan. Minulla on vain se, mitä sinä annat, ja tahdon luottaa ainoastaan sinuun.
* * *
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuolla tiellä aika omaperäistä,tee tuota,tee sitä,tee tätä,läksy läksyn päälle,käsky käskyn päälle.
Eikö enää saakkaan armosta ,lahja "voimaa", "Kun Pyhä henki tulee,te saatte voiman.
Onko se sittenkään maidän tkemisien varassa,eikö tuo pitkä tekojen laista pyri tekemään "minusta" itsestäni niin kelvollista,että sitten Jumala "ihastuisi" minuun ?
Kyllä asia on sittenkin se,että vain Jeesus Kristus kelpaa Jumalalle,ja me hänessä olemme Jumalalle otolliset,emme hyvine tekoinemme ja itsemme parantelulla voita Jumalan mielisuosiota,Hänen ainut suosikki on Jeesus Kristus.
Yksi tie on,Paavali sanoo,"Täyttykää Hengellä"! Miten sitten voi täyttyä Hengellä,jos taivaasta ei anneta,eihän sieltä voi mitään väkisin ottaa?
Jos nyt olisi mahdollisuus täyttyä omasta tahdosta Hengellä,niikuin Paavali tässä antaa ymmärtää,hänhän "käskee" täyttymään,eikä anomaan eikä rukolemaankaan Herralta Henkeä!
Mielestäni siihen on ihmisen puolelta yksi ja ainut mahdollisuus,täyttyä Hengellä omillaan se,että lukee Raamattua,lukemasta päästyäänkin,vain uudestaan lukemaan Raamattua.
Ja kun luemme Ramattua uskossa,syömme Sanaa,elämän leipää,koska Sana on yhtä Kuin Kristus Jeesus. Hän sanoo itse,että Hän on elämän leipä.
Lukemalla Raamattua "yöt ja päivät",täytymme Jumalan Hengellä,sillä Hengellä jota Raamatun Sana kumpuaa,se on elävän veden lähde,joka sitten kumpuaa meistä iankaikkiseen elämään.
Sana on elävä ja voimallinen. Tänäänkin vielä ,aina ja iankaikkisesti,Sana on Kristus.
http://www.youtube.com/watch?v=P2z_imivY84